Lumen ja kelvin ovat uusi watti

Viisastuin, tai siis valaistuin, taas sisustuskurssilla. Opin, että lampuissa watteja ei kannata tuijottaa ensinkään. Watit kertovat sähkönkulutuksesta, ei valon tehosta. Insinöörit nauravat nyt varmaan partaansa.

Se, mitä lamppupaketissa kannattaa tihrustaa, on lumen (lm) ja kelvin (K). Lumen-arvo kertoo valon määrästä ja kelvin värilämpötilasta. Kun vaikka hehkulamppu vaihdetaan lediin, vertaillaan siis lumen-arvoja, ei watteja. Kelvineissä homma taas menee niin, että mitä isompi luku, sitä kylmempi ja sinisempi valo.

Monille kylmä valo on kirosana, mutta itse pelkään vähintään yhtä paljon liian lämmintä ja keltaista valoa, joka luo tunkkaisen ja väsyttävän fiiliksen.

Olen viime aikoina miettinyt paitsi oman kodin valaistusta myös kaverini, jolle teen kurssilla sisustussuunnitelman. Löysin hänelle, kaamospelkoiselle paluumuuttajalle, aika kivan vaihtoehdon.

Eero Aarnion suunnittelema Innosol Kubo toimii himmentimen ansiosta sekä kirkasvalolamppuna että tunnelmavalaisimena – nerokasta. Kubon värilämpötila on 4000 kelviniä, eli puhtaan valkoinen, ja tykkään siitä juuri noin, rennosti lattialla.

Puolueetonta ja hyödyllistä lisätietoa löytyy osoitteesta lampputieto.fi. Kuva on lainattu Innojokin sivuilta.

Portfoliopakertamista

Sammahdin lauantai-iltana kymmenen jälkeen ja nukuin pitkät unet, pylly hommees, niin kuin mummu sanoisi. Ja hyvä niin, sillä jaksoin pureutua tänään sisustuskurssin työhön heti aamusta.

Kurssilla jokaisella on yksi suunnittelukohde. Moni suunnittelee omaa kotiaan, mutta itse olen tyytyväinen, että saan suunnitella toiselle. Suunnittelen miespuoliselle kaverilleni poikamiesboksin sisustuksen, enkä voisi kuvitella hauskempaa kohdetta. Oman kotimme sisustusta pähkäilen joka tapauksessa aina muutenkin, joten on sangen virkistävää miettiä välillä muiden sivupöytiä ja kylpyhuoneen kaappeja.

Suunnitelmasta tehdään vapaamuotoinen portfolio, mikä tarkoittaa sitä, että pöydällä lojuvat silput pitää koota kokonaisuudeksi kuukauden sisään. Visiosta ei onneksi ole pulaa, vähempikin määrä ideoita riittäisi. Sen sijaan haasteena on aika ja päässä mylläävien ajatusten siirtäminen paperille järkevään esitysmuotoon.

Tähän mennessä suunnitelman tekemiseen on kuulunut mittaamista, pohjapiirustusten piirtämistä, luonnostelua, valokuvaamista, kuvien keräämistä, opettajan konsultoimista ja vaihtoehtojen selvittelyä – sekä leikkaamista ja liimaamista. Tämän päivän suosikkihomma oli moodboardin tekeminen. Ah, miksei kollaasintekijä voi olla ammatti?

Millimetripaperi, mittatikku, kuultopaperi ja muut apuvälineet on hankittu Rakennustiedosta Kampista. Putiikissa on muuten myynnissä komeita arkkitehtuuri-, design- ja sisustuskirjoja hyvänä vaihtoehtona Akateemiselle kirjakaupalle.

Voihan värit

Viime kerralla puhuimme Luovan Sisustussuunnittelun kurssilla väreistä. Myönnän ajatelleeni hieman huokaillen, että puhuisimme pelkästään siitä, kuinka sininen on rauhoittava ja punainen intohimon väri. Sen sijaan sainkin aimo annoksen hyödyllistä maalitietoutta.

Jokainen kotiaan ikinä sutinut tietää, että oikean maalisävyn valitseminen on hullun hommaa. Lopputulos siftaa aina keltaiseen, punaiseen, siniseen – johonkin, mihin ei pitäisi.

Kävimme läpi erityisesti Tikkurilan maaleja. Ei siksi, että ne olisivat yksiselitteisesti parhaita, vaan siksi, koska Tikkurilan värikartat ovat luotettavia. Värejä ei paineta, vaan ne sävytetään täysin samoin kuin itse maali.

Tässä muutamia mielestäni hyödyllisiä huomioita:

– Maalin oikeaa sävyä ei voi valita kaupassa, eikä varsinkaan netissä, se täytyy kokeilla paikan päällä. Teippaa värikortti maalattavaan seinään ja pällistele väriä juuri kyseisen tilan eri valoissa.

– Jos toiveenasi on vaikkapa beige seinä, mieti väriä valitessasi millaisia kalusteita sen läheisyyteen tulee. Jos kalusteet ovat tummia, beigestä kannattaa valita tummempi sävy, jos taas vaaleita, valitse vaaleampi sävy. Struktuurimaaleissa kannattaa suosia vaaleampaa vaihtoehtoa. Mitä vahvempi struktuuri, sitä tummemmalta väri seinässä näyttää.

– Tummat sävyt näyttävät isolla pinnalla aina tummemmilta ja voimakkaammilta kuin pienessä värikortissa. Sen sijaan vaaleat sävyt saattavat näyttää isolla pinnalla vieläkin vaaleammilta, mikä täytyy yhtä lailla huomioida valinnassa. Myös maalin kiiltoaste vaikuttaa: himmea pintä näyttää vaaleammalta kuin kiiltävä.

– Tikkurilan värilastuissa kantaväri on M. Värit siitä ylöspäin ovat vaalennoksia, ja värit siitä alaspäin murrettuja, sillä niihin on lisätty aavistus mustaa. X- ja Y-sävyt ovat yleensä parhaita, koska ne ovat sävyistä murretuimmat. Yleisväreinä ja isoissa pinnoissa kannattaa suosia murrettuja värejä.

– Valkoisen valitseminen on yhtä haastavaa kuin värienkin. Monesti yleiskielessä maalarin valkoista pidetään perusvalkoisena, mutta kyseessä on itse asiassa hyvin harmahtava, kylmä ja likaisen värinen valkoinen – tämän tiedän valitettavasti kokemuksesta. Turvallinen valinta valkoiseksi on opettajani mukaan Tikkurilan sävy Paperi, F497. Se toimii kuulemma kaikkialla.

– Maalin kiiltoasteeksi kannattaa valita himmeä tai täyshimmeä. Silloin maalausjälkeä voi korjata, ja vaikka seinän keskeltä maalata piiloon yksittäisen skraidun. Kiiltävällä maalilla korjaukset näkyvät. Voi kunpa olisin tiennyt tämänkin ennen remontoimista! On kiiltävälläkin maalilla puolensa: se on himmeää kestävämpi.

Samassa yhteydessä sopii esitellä hyvin värikammoisen ihmisen ensimmäinen värillinen hankinta uuteen kotiin: Missonin tyyny painettuna oranssina. Tilasin siksakit ihanasta Sisustuksen Koodista Suomen Turuust. Missonia saa kyllä Helsingistäkin. Missoni Home sijaitsee osoitteessa Bulevardi 5.