Mama’s old Mulberrys

Kuvan Mulberryissä on muistoja pitkän ajan takaa. 90-luvun alussa hörötin näille, äidin maailman noloimmille laseille. Nyt? Pyöreäsankaiset tortoise-kuosiset lasit ovat kaikkien huulilla – tai nenillä. Elämän kiertokulku.

homevialaura_6798

Omin lasit äidin kaapista jo vuosia sitten, mutta en ole voinut käyttää niitä, koska ne painavat ohimoilta. Sangat on toivottavasti mahdollista säätää, tänä kesänä kiikutan lasit optikolle.

Tällaiset ovat nykyään harvinaisia aarteita. Merkkien laatu on laskenut vuosikymmenien saatossa niin, että vaikka hinnan puolesta luulisi ostavansa äidiltä tyttärelle -tavaraa, totuus on monesti toinen.

homevialaura_6826

Myös arvostus tavaraa kohtaan on muuttunut. Joka toisella nuorella on nykyään arvokas merkkilaukku. Ostos perustellaan klassikkoleimalla ja sillä, että laukku palvelee lopun elämää. Kuitenkin jo vuoden parin päästä sama veska on Huuto.netissä ja uusi kiikarissa.

homevialaura_6838

Elämän kiertokulkua kai sekin. En arvostele laukun ostamista, mutta naivi suhtautuminen särähtää tässä asiassa vanhanaikaiseen korvaani. Muutos on väistämättä vaikuttanut omiin mielikuviini. Monet merkit, tuotteet ja kuosit, jotka aikoinaan edustivat tyylikkään töölöläismummon tai pariisilaisleidin arvokkuutta, edustavat nyt aivan päinvastaista. Asioita, joita on luullut tavoittelevansa, huomaa nyt välttelevänsä.

homevialaura_6846

Tietysti haaveilen klassisena pukeutujana klassikkoasusteista, se on päivänselvä. Ostopäätöksessä ei vain painaisi enää pelkkä raha, vaan liuta muitakin syitä. Haluanko kuulua muiden brändiä käyttävien joukkoon? Voisinko oikeasti luottaa hinnan tuomaan laatuun ja oman makuni pysyvyyteen?

Juuri nyt tuntuu hyvältä omistaa, ei Mulberryn Alexa eikä Bayswater, vaan äidin vuosikymmeniä vanhat lasit.

Little brown bag

homevialaura_9760
homevialaura_9859
homevialaura_9770
homevialaura_9866
homevialaura_9803
homevialaura_9757
homevialaura_9873
homevialaura_9829
Hyppään nyt hetkeksi sisustuksesta tyyliin, tässä vaatekaappiin päätyneitä New Yorkin ostoksia.

Talvesta yritän selviytyä Uniqlon harmaalla kasmirneuleella, Marc by Marc Jacobsin kasmirsukilla ja Ugg Australian Bailey Button -kengillä. Edelliset sämpylät lämmittivät jalkojani menestyksekkäästi monta vuotta, nyt oli aika ostaa uudet loppuun kuluneiden tilalle.

Asusteet ovat heikko kohtani, tyylini se juttu, jolla vaihtelen muuten simppelien asujen ilmettä. Marc by Marc Jacobsia, Reissiä ja Ray-Bania tällä kertaa.

Paperikassit taittelin tietenkin silkkihansikkain matkalaukkuun ja toin matkamuistona kotiin. Kyllä ei ole sama asia saada klassikkoaurinkolasit mukaansa yhdentekevänä arkipäivänä kotimaisen optikkoliikkeen muovikassissa kuin Bloomingdale’sin Little brown bagissä häämatkalla.

Parhaita ovatkin ajatuksella tehdyt ostokset, joihin liittyy erityinen tunnetila, merkitys tai muisto. Ne on myös huomattavasti helpompi hyväksyä jälkikäteen Visa-laskussa kuin turhanpäiväiset rätit ja ihan kivat hankinnat.

Näin puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä muka aikuistunut rouvashenkilö, joka on kuskannut elämänsä aikana aivan liian monta epäonnistunutta hankintaa kirppiskassiin. Näistä jokaista aion pitää pitkään.