Isoin haasteeni sisustajana

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi

Olen vihdoin tajunnut, mikä minulle on sisustamisessa kaikkein haastavinta. Minkä kanssa olen paininut eniten tässä kodissa, ja mikä on mielessäni koko ajan uuden kodin remontti- ja sisustusvalintoja suunnitellessa. Se ei ole budjetti tai aika, vaikka kyllä, niitä molempia voisi aina olla enemmän. Eikä se ole edes matot, vaikka hyvä arvaus sekin. Se on tasapainoilu.

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi

Määrittelen tyylini modernin klassiseksi. En siis moderniksi tai klassiseksi, vaan nimenomaan modernin klassiseksi, yhdistelmäksi näitä kahta. Liian modernissa kodissa on makuuni kylmän kolkko tunnelma, liian klassisessa taas raskas ja tunkkainen. Unelmakodissani nämä kaksi tyyliä tulevat luontevasti puolitiehen vastaan ja täydentävät kontrastein toinen toisiaan. Modernia tyyliä kodissamme edustavat esimerkiksi design-tuolit ja Kartell, klassista taas perinteinen hiekanvärinen sohva ja ylipitkät verhot. Mustavalkoisuus, joka kai on tyylini tunnusmerkki, voi taas esimerkiksi tauluseinänä edustaa modernia suuntausta (kun julisteet ovat graafisia ja epäsymmetrisesti ripustettu) tai konservatiivista klassisuutta (kun taulut ovat paspiksilla kehystettyjä ja symmetrisesti ripustettu).

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi, riisipuuro

Tasapainon löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Välillä tuntuu, että yksikin väärä valinta keikauttaa veneen väärään suuntaan, minkä jälkeen navigointi takaisin toivotulle reitille on entistä vaikeampaa.

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi, tauluseinä

Esimerkiksi nämä lennossa napatut joulukuvat, jotka sattumalta päätyivät kuvittamaan tätä ajatuksenvirtaa, tuntuvat turhan graafisilta. Graafisuus on se, mistä olen eniten kasvanut pois ja mitä en välttämättä koskaan tavoitellutkaan – se vain tuli mustaan ja valkoiseen kohdistuvan rakkauden mukana, eikä se rakkaus ole hävinnut minnekään. Uuden kodin tyyliä haluan hivuttaa kohti lämpimämpää klassista suuntaa, ja piensisustamisessa minua tällä hetkellä puhuttelevatkin enemmän Cobellon tyyliset kodikkaat maailmat. Kyllästyminen tiukkaan skandinaavisuuteen johtunee osaltaan bingosta, jota meillä sisustusblogeilla on voinut viime vuodet pelata pitkästymiseen asti. Hay Tray -pöydät, blogimatot, String-hyllyt. Tiedätte varmasti, mistä puhun.

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi

Yöpöydälläni on parhaillaan arvostelukappaleena saatu Milla Alftanin uusi kirja Sisustusmagiaa. Arvostan Millan, Suomen Kelly Hoppenin, persoonallista kädenjälkeä ja murrettujen värien näkemyksellistä käyttöä. Silti kaikkien ihanien taupejen ja greigejen keskellä etsin hädissäni valkoista, joka Millan kohteista on häivytetty kokonaan. Huomaan, että edes kodikkuutta tavoitellessa sisustaminen ilman valkoista ei minulle ole vaihtoehto. Se on ja pysyy kaiken pohjana, tärkeimpänä värinä. Uuden kodin tyyli keinuu siis jossain raikkauden ja pehmeyden välimaastossa. Lopullinen tasapaino löytynee hienosäädöllä, uusia hankintoja rauhassa kypsyttelemällä ja muuhun kokonaisuuteen suhteuttamalla.

Onko tasapainoilun haaste kenellekään teistä tuttu? Vai edustavatko kotinne tyylipuhtaasti yhtä suuntaa, jolloin kaikki valinnat noudattavat automaattisesti samaa henkeä?

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Päivä, vaihe ja laatikko kerrallaan

Homevialaura, Hermes Avalon, tyyny

Uuden kodin ostaminen, oman myyminen ensi kertaa ilman välittäjää, remontin suunnittelu ja koordinointi, blogiprojektit, miehen pitkät työpäivät, unikoulu… Onhan tässä ollut, kaikenlaista päällekäin. Sen verran, että New Yorkista tuotu lempimuki koki kauhean lopun tärisevissä käsissä, ja että usein tekisi mieli hautautua tyyny- ja vilttikasan alle.

Homevialaura, Dean & DeLuca, muki

Silti ihmettelen, miten olemme pitäneet paletin kasassa näinkin vähällä stressaamisella ja tiuskimisella. Ehkä kaikki on sujunut hyvässä hengessä siksi, että seisomme sataprosenttisesti jokaisen päätöksen takana. Sen, minne muutamme ja miksi muutamme, aina valittuihin remonttimateriaaleihin asti. Ehkä tämä on myös jonkinlaista kypsyyttä, tietoisuutta siitä, että jos jotain haluaa, sen eteen täytyy tehdä töitä ja muutosvaihe nyt vain tarkoittaa kaaosta. Luopumaankin tässä joutuu opettelemaan uudestaan. Kuten eteisen nurkasta huomaatte, rakas antiikkilipastomme pääsi uuteen hyvään kotiin ja klaffipiironki seuraa myöhemmin perässä. Uudessa kodissa meidän kun on ratkaistava säilytys tilojen takia eri tavalla.

Homevialaura, muutto, laatikko, Ikea Klämtare, säilytyskassi, Ordning & Reda

Ensimmäisiä tavaroita läpikäytäessä kävi hassu sattuma. Mapissa oli kouluaikaisiani töitä, kokeita ja aineita. (Nyt tullaan muuten järjestelijöiden vaikeimpien kysymysten ääreille: mitä muistoista oikein pitää ja ei pidä säilyttää. Päätin karsia koulutyöt kolmasosaan, mutta jättää yhden pinon muistolaatikkoon.)

Homevialaura, Hermes Avalon, tyyny, Boknäs Julia, sohva

My dream home, kuului englanninkielen esseeni vuodelta 2000. Tekstissä kerron haaveilevani omakoti- tai rivitalosta, with future husband of course, sekä takapihasta omenapuilla ja kukilla. Anteeksi mitä, 16-vuotias teiniminä? Kerrostaloasukas ei muista tällaisia haaveita ensinkään ja mikäs meedio se sinä olit kasvillisuutta myöden?

Homevialaura, muutto, laatikko, Ikea Klämtare

Vaikka kehuin, että väsymyksestä ja ajoittaisista paniikeista huolimatta fiiliksemme on ollut hyvä, kyynikko sanoisi tietysti, että nythän varsinainen urakka vasta alkaa. Maanantaina saamme avaimet ja marraskuun lopussa on muutto. Pääni pitää kasassa kaksi mielikuvaa. Ensimmäisessä syön pitsaa ensimmäistä kertaa uuden kodin lattialla. Tiedättehän se maagisen tunteen, joka uudesta alusta ja tästä karusta kauneudesta tulee? Toisessa mielikuvassa remontti ja muutto ovat jo takana, istun oman saunan lämmössä, saan alkaa rauhoittua jouluun ja virittäytyä parhaaseen vaiheeseen, varsinaiseen sisustamiseen. Näillä mennään ja jaksetaan – päivä, vaihe ja laatikko kerrallaan. Ja täytyy muistaa, omia unelmiahan tässä toteutetaan.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Wannabe Jackie O goes The Blog Awards Finland

Homevialaura, The Blog Awards Finland 2016, asu

Tyylijuttuja on pyydetty blogiin ja itse asiassa jaan niitä kyllä mielelläni sopivan paikan tullen. Tulossa on jossain vaiheessa toivepostaus oman tyylini kulmakivistä, mutta aloitetaan viime perjantain The Blog Awards Finland -gaalan asusta. (Jos näytän siltä, että minulla on kuvassa kiusaantunut olo, se johtuu siitä, että minulla on kuvassa kiusaantunut olo. Sisustusbloggaaja on epämukavuusalueella asukuvien kanssa, mutta kiitos Ullan, saimme asun taltioitua Asennemedian uuden, kohta ihan virallisesti avautuvan toimiston edessä!)

Homevialaura, The Blog Awards Finland 2016, asu

Päälläni oli oikea designer piece, kröm, vuosia sitten Lontoosta hankittu Dorothy Perkins -ketjun mekko. Arvoin hetken, näytänkö mekossa trendikkääseen blogigaalaan kuokkavieraaksi karanneelta keski-ikäiseltä republikaanipolitiikolta, mutta wannabe Jackie O minussa halusi vetää klassisen koltun päälleen. Jalassa minulla oli Pura Lopez -korkkarit, joita omistan kahdet ja siinä korkkarikokoelmani onkin. Mustat mattanahkaiset teräväkärkiset ja nudet kiiltävänahkaiset pyöreäkärkiset ovat hyvä, toisiaan täydentävä kaksikko ihan mihin vain tilaisuuteen. Ehkä tärkein tyylisääntöni on kontrastit. Tästä syystä halusin täydentää suhteellisen konservatiivista juhla-asua nimenomaan rennoilla elementeillä, rannekellolla ja -nauhoilla, jotka löytyvät kädestäni arkenakin.

Homevialaura, IdHAIR, Evo Hair, hiustuotteet

Lastenhoidollisista syistä en päässyt kampaajalle, mutta jos totta puhutaan, laitan hiuksiani mielelläni myös itse. Tällä kertaa siitäkin syystä, että liian tekemällä tehty kampaus olisi sekin vienyt asua liian tätimaiseen suuntaan toisin kuin itse tehty, vähän sinnepäin oleva lettikampaus. Saimme onneksi muutama viikko sitten hyviä kampausvinkkejä ja Evo-hiustuotteita IdHAIRin ja Asennemedian hiusillassa, joten siksikin uskalsin ottaa kampaushaasteen vastaan. Erittäin hauskasti brändättyä Evo-aussisarjaa voin lämpimästi suositella ainakin näiden kokemusten perusteella suolasuihketta, kuivashampoota ja hiuslakkaa myöden.

Homevialaura, nukensänky, Smallstuff Rosaline, lastenhuone

Kauneusunista puheen ollen. Niin kuin Instagramissa kerroin, meillä on meneillään unikoulu. Luulen, että bebe näki äitinsä silmänaluset gaalaa edeltävänä päivänä ja nukkui ensimmäistä kertaa elämässään koko yön putkeen. Ei tosin tässä nukensängyssä, vaikka olisin voinut hänet niillä silmillä sinnekin laittaa. Oma sänky kutsui minuakin gaalailtana jo kymmenen jälkeen onnellisena kivasta illasta ja Asennemedia-kollegojen menestyksestä. Aikamoinen kunnia olla samassa tallissa vuoden ruokablogin, vuoden lifestyle-blogin ja vuoden muotiblogin kanssa!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna