Melkein valmiilta parvekkeelta päivää

homevialaura_parveke_sisustus1
homevialaura_parveke_sisustus2
homevialaura_parveke_sisustus3homevialaura_parveke_sisustus4homevialaura_parveke_sisustus5
Viikonlopun työleirin jäljiltä parvekkeen seinät ja katto on maalattu loppuun ja parvekelasit pesty. Pintojen pesu ja maalaus ei välttämättä näy vau-efektinä vieraille tai ruudun sinne puolelle, mutta likaista betonia ja rappeutunutta maalia pitkään katsoneena osaan itse arvostaa raikkaampaa ja siistimpää yleisilmettä.

Kasveja varten tilasin valkoisen Lechuzan Trend Balconera -parvekelaatikon, joka vaikuttaa altakastelutoiminnon ja irrotettavien istutuslaatikoiden ansiosta kätevältä jopa onnettomalle kaupunkilaisviljelijälle. Lainasin sisältä orkideat kuvaamisen ajaksi, mutta ruukkuun on tarkoitus istuttaa pian yrttejä. Myös tekstiilit on toistaiseksi lainattu sisältä. Ne toki sopivat tyyliin, mutta ainakaan Day Birger Et Mikkelsenin neliökuvioista tyynyä en raaski haalistuttaa auringossa (niin käy, kokemusta on).

Projekti ei ole vielä valmis ja kesä on vasta aluillaan, mutta oliivipuu on jo nyt huonossa hapessa. Kasvia ei kuulemma saa kastella liikaa, mutta ei kai sekään ole normaalia, että pienet lehdet käpristyvät kuivuudesta? Kasvimyyjän ohjeesta emme istuttaneet puuta, vaan laitoimme sen alkuperäisessä ruukussaan isomman ruukun sisälle. Auttakaa! Espanjalainen alter egoni ei kestä tätä menetystä.

Projekti parveke

homevialaura_5216
homevialaura_5200
homevialaura_5210
homevialaura_5197
homevialaura_5189
homevialaura_5165
homevialaura_5217
homevialaura_5177
homevialaura_5203
homevialaura_5166
homevialaura_5182
Kävi klassiset ja tunnollisena toimistotyöntekijänä sairastuin pääsiäislomalla. Harmittaa vietävästi monestakin syystä, mutta ei auta kuin yrittää ajatella positiivisesti, vaikka takalisto kasvaa kiinni sohvaan.

Ennen taudin iskemistä ehdimme kuitenkin päästä alkuun projekti parvekkeen kanssa, kuten viikonloppuiset behind the scenes -kuvat kertovat. Perusasiat ovat olleet kunnossa nyt kaksi kesää, eli on ollut tuolit, missä levyttää, mutta tänä kolmantena vuonna on pienen pintaremontin ja viimeistelyn aika.

Maalista rappeutuneet ja likaiset seinät maalaamme alkuperäisillä väreillä, eli uloimmat seinät valkoisella ja sisimmän mustanruskealla. Tähän kysyimme taloyhtiön luvan ja se onnistui asbestinäytteet tutkituttamalla.

Puulattialle päätimme olla tekemättä mitään, sillä se menee peittoon. Meille on kertynyt viisi Pappelina Svea -muovimattoa sävyssä Nougat ja kuudennella peittyisi koko lattia. Oli helppo päätös tilata vielä yksi. Matot ovat mukavia ja käytännöllisiä parvekkeella ja kiinteiden rakenteiden sijaan ne voi ottaa muutossa mukaan.

Myös ruman ilmanlämpöpumpun peittämishaaste alkaa ratketa. Saa nähdä, miten tämä kaikki muuttaa tilan ilmettä. Raportoin etenemisestä jostain remonttipölyn ja maalinkatkun huuruista (oikeastihan hengaan vain inspiroitumassa ja katson, kun mies tekee likaisen työn).

Tässä vielä ajatus parvekkeen sisustuksesta: raikkautta valkoisilla kalusteilla, modernia ilmettä suoralinjaisilla ruukuilla, kesäisyyttä raidoilla ja pellavalla, Välimeren viboja oliivipuulla ja yrteillä.

Muita samoissa puuhissa?

Parveketta, puutarhoja ja pala Pariisia

homevialaura_6546
homevialaura_6581
homevialaura_6603
homevialaura_6557_2
homevialaura_6547
Mikä ihana aurinkoinen sunnuntai.

Parveke ei ole edistynyt mihinkään suuntaan. Oli fiksu veto ottaa yhteyttä isännöitsijään pintojen maalaamisen tiimoilta toukokuussa, kun silloin pitäisi olla jo sutimishommissa. Isännöitsijäthän tunnetusti hoitavat asioita nopeasti, eli kesää 2014 odotellessa. Haluaisimme siis maalata parvekkeen seinät, listat, katon ja ehkä lattiankin, mutta jotkut mitkä lie asbestinäytteet täytyy tutkia ensin.

Mutta ihan sama! Pääasia, että aurinko paistaa ja että parvekkeella on kansituoli, jossa levyttää, ja ruokapöytä, jossa illallistaa. Kylmä rosé nenän edessä vie tehokkaasti huomion pois likaisista seinistä.

Hietsun kirppikseltä löysin kauniin puutarhurointikirjan, joka aiheutti jälleen ylitsepääsemättömän Välimeri-ikävän. Käppyräiset oliivipuut, kimalteleva meri, paahtava aurinko, saviruukuissa kasvavat yrtit, viinitilat, trattoriat ja kapeat kujat – ehdoton sielunmaisemani numero yksi aina ikuisesti aamen.

Samaan syssyyn suosittelen kahvila-kukkakauppa Fleuristea, joka on mitä hurmaavin ja romanttisin pala Pariisia Helsingin Uudenmaankadulla, ja jossa huomasin poistuessani erään tv:stäkin tutun kokin nauttivan manchego-salaattia ja kylmää valkkaria iltapäivän ratoksi. Jokainen tällainen, eineksistä, väljähtyneestä keskikaljasta ja ketjuravintoloista poikkeava hetki, auttaa uskomaan, että asun sittenkin sivistysvaltiossa.