Lauantaita ja lautasliinarenkaita

Tänään lähdin pitkästä aikaa ihmisten ilmoille lauantaipäiväksi. Piirsin silmät päähäni ja suuntasin Cafe Engeliin aamiaistreffeille. Ihanaa. Olisinpa mummo, joka voisi päivät pitkät siemailla cafe au lait’a ystävättärensä kanssa, mutustaa croissanteja ja shoppailla Stockmannilla.

Samalla reissulla kolusin Korkeavuorenkadun, jota parempaa putiikkikatua ei tule heti Helsingistä mieleen. Sisustussuosikkejani kadulla ovat S.A.L.I, Tikau ja Antiikkiliike Fasaani. Don Goffo on kokonaisuudessaan omaan tyyliini liian romanttinen ja rönsyilevä, mutta olen silti tehnyt sieltä pari loistavaa yksittäistä löytöä. Sehän se parasta putiikeissa onkin: koskaan ei tiedä, mitä löytää. Aina kannattaa piipahtaa avoimin mielin.

Tämän päivän teema oli lautasliinarenkaat. Lexingtonin renkulat S.A.L.I:sta, kromiset Don Goffosta.

Terveisiä Porvoosta

Piipahdimme muutama viikko sitten Porvoossa minilomalla, söimme hyvin ja kolusimme vanhan kaupungin putiikit, mitäs muutakaan. Mukaan tarttui kaksi laattaa erään putiikin, en valitettavasti muista minkä, viimeisestä nurkasta. Nyt laatat nojailevat olohuoneen kaapin päällä yhdessä taulujen kanssa.

Lounasta söimme uudessa Bistro Sinnessä. Suosittelen paitsi ruoan myös puitteiden puolesta. Sinnen lisäksi Porvoossa on avattu toinenkin kiehtova kuppila, Gabriel 1763. Illallisen omistimme Timbaalin etanoille, mutta jälkiruoalla poikkesimme Gabrielin terassilla. Viehätyin heidän mustikkapiirakastaan – ja serveteistään.