Iittalaa, Arabiaa ja herkullinen keitto

homevialaura_7287
homevialaura_7313
homevialaura_7289
homevialaura_7293Asioita, joista saan kiksejä: hyvän ruoan tekeminen jämistä.

Herkullisessa keitossa reseptinä on vihanneslaatikon perälle unohtuneet perunat, yksinäinen bataatti, syömättä jääneet porkkanat, viimeinen sipuli, kesäkurpitsanrippeet, vanhentuva kerma, avatun valkkarin pohjat, viimeisiään vetelevän sitruunan mehu, yrttejä pakasteesta, runsaasti valkosipulia ja töräys mausteita.

Tämä ekologis-taloudellinen kodinhengetär voisi samalla sanoa pari sanaa astioistaan. Meillä on astiastona Arabian valkoinen 24h. Aterimet ovat Artik-, lasit Kartio- ja aluset Sarpaneva Steel -sarjaa, kaikki Iittalaa.

Päätin osan sarjoista kymmenen vuotta sitten, ja valitsisin edelleen tismalleen samat. Talk about Lasting everyday design against throwawayism. Mikä tekee astioista erityisen tärkeät on se, että olin opiskeluaikoina töissä Iittalan myymälässä, ja halusin ehdottomasti uhrata joka palkasta osan aarteiden keräämiseen – huolimatta opiskeluajan muista intresseistä. Toki olemme saaneet paljon lahjaksikin.

Kartio-lasit ovat ainoat, jotka ovat menneet hieman huonoon kuntoon ja niitä en muutenkaan rakasta niin intohimoisesti, ovat sellaiset ei-tunteita herättävät peruslasit. Muuten olen vannoutunut Iittala- ja Arabia-tyttö. Tässä pikakatsaus meidän keittiön kaappeihin, lisää astia-asiaa luvassa myöhemmin.

Lexington-haaveita Tammisaaressa

homevialaura_6912
homevialaura_6921
homevialaura_7003
homevialaura_6963
homevialaura_6881
homevialaura_6974
homevialaura_6928
homevialaura_7021
homevialaura_6971
homevialaura_6947
homevialaura_6940
Terveisiä Tammisaaresta! Idyllinen, meren välittömässä läheisyydessä sijaitseva vanha kaupunki nousi suoraan suosikikseni ohi Porvoon. Vanha kaupunki oli suhteessa melko iso ja niin rauhallinen, että lyhtypylväiden reunustamia mukulakivikujia kävellessä voi olla varma ajan pysähtyneen. Ainoa ääni kuului tuulessa lepattavista syreeneistä ja kissan naukunasta. Paikka oli kuin suoraan ruotsalaisesta lastensadusta. Odotin vain, koska Vaahteranmäen Eemeli juoksee aidan takaa ja rikkoo hiljaisuuden.

Piipahdin kolmessa sisustusputiikissa torin laidalla, mutta uskon, että Tammisaari olisi tarjonnut niitä enemmänkin. Suosikikseni nousi Popana. Yhdessä putiikissa meinasin sortua sataan Lexingtonin merihenkiseen keittiöpyyhkeeseen kunnes muistin, että todellisuuteni on helsinkiläisellä kerrostaloalueella eikä tammisaarelaisessa merenrantahuvilassa. Tällä kertaa tuliaisiksi riitti pieni kappa paikallista perunaa.

Suosittelen ainakin nauttimaan kahvit ja taivaallisia piirakoita Cafe Gamla Stanin omenapuiden alla. Me olimme päiväretkellä, mutta yöpymistapauksessa buukkaisin ehdottomasti huoneen Alapiha-majatalosta.

Olen jäänyt koukkuun kotimaan retkiin. Tammisaaren lisäksi olemme vierailleet Hangossa, Porvoossa, Fiskarsissa ja Billnäsissä, ja listalla on Sipoon Gumbostrand Konst & Form. Osaatteko suositella muita kohteita kohtuullisen matkan päässä Helsingistä: suloisia alueita, vierailemisen arvoisia sisustusputiikkeja, paikallisia ulkoilmaravintoloita tai merenrantapoukamia?

Parveketta, puutarhoja ja pala Pariisia

homevialaura_6546
homevialaura_6581
homevialaura_6603
homevialaura_6557_2
homevialaura_6547
Mikä ihana aurinkoinen sunnuntai.

Parveke ei ole edistynyt mihinkään suuntaan. Oli fiksu veto ottaa yhteyttä isännöitsijään pintojen maalaamisen tiimoilta toukokuussa, kun silloin pitäisi olla jo sutimishommissa. Isännöitsijäthän tunnetusti hoitavat asioita nopeasti, eli kesää 2014 odotellessa. Haluaisimme siis maalata parvekkeen seinät, listat, katon ja ehkä lattiankin, mutta jotkut mitkä lie asbestinäytteet täytyy tutkia ensin.

Mutta ihan sama! Pääasia, että aurinko paistaa ja että parvekkeella on kansituoli, jossa levyttää, ja ruokapöytä, jossa illallistaa. Kylmä rosé nenän edessä vie tehokkaasti huomion pois likaisista seinistä.

Hietsun kirppikseltä löysin kauniin puutarhurointikirjan, joka aiheutti jälleen ylitsepääsemättömän Välimeri-ikävän. Käppyräiset oliivipuut, kimalteleva meri, paahtava aurinko, saviruukuissa kasvavat yrtit, viinitilat, trattoriat ja kapeat kujat – ehdoton sielunmaisemani numero yksi aina ikuisesti aamen.

Samaan syssyyn suosittelen kahvila-kukkakauppa Fleuristea, joka on mitä hurmaavin ja romanttisin pala Pariisia Helsingin Uudenmaankadulla, ja jossa huomasin poistuessani erään tv:stäkin tutun kokin nauttivan manchego-salaattia ja kylmää valkkaria iltapäivän ratoksi. Jokainen tällainen, eineksistä, väljähtyneestä keskikaljasta ja ketjuravintoloista poikkeava hetki, auttaa uskomaan, että asun sittenkin sivistysvaltiossa.