Tiloissa: Vauhdikas sisustussyksy

Homevialaura, Habitare 2017

Nyt se ei ole talvi, joka yllätti sisustajan, vaan syksy ja arki. Kalenteriin on yhtäkkiä kasaantunut sellainen suma, että illalla nukkumaan mennessä päässä vain pyörii ja enkä pysty ylikerroksiltani rauhoittumaan. Samanlainen tunne on tätä postausta kirjoittaessa. Kokoa nyt tässä sitten johdonmukaista yhteenvetoa, mutta annetaan ajatuksen lentää.

Terveisiä Habitaresta, jonne minulle tarjottiin liput blogin kautta. Tämän vuoden Habitare-kokemus poikkesi monella tapaa aikaisemmista. Odotukseni olivat korkeammalla, mistä kunnia kuuluu messujen ohjelmajohtajalle, Laura Sarvilinnalle. Hän on todellakin nostanut Habitaren kuivasta huonekalunäyttelystä asumisen trendejä ja ilmiöitä käsitteleväksi puheenaiheeksi.

Ilahduttavinta oli, kun odotukset konkretisoituivat heti sisääntulossa. Siinä, missä aikaisemmin ensimmäisenä törmäsi messutarjouksia huutaviin design-kopiokauppiaisiin, oli paraatipaikalle nyt nostettu sinne kuuluvat osastot, kiinnostavimmat edelläkävijät ja arvostetut suunnannäyttäjät.

Homevialaura, Habitare 2017, Timberwise

Toiseksi en tänä vuonna ollut Habitaressa lauantairuuhkassa, vaan ammattilaispäivänä. Tällä kertaa kiertäisin keskittyneesti koko messut, ajattelin, mutta todellisuudessa emme yhtä ständiä pidemmälle päässeet, kun joku seurueesta huomasi tuttuja kasvoja. Loppujen lopuksi taisinkin keskittyä paljon enemmän ihmisiin kuin osastoihin, mutta toisaalta se jos mikä jätti Habitaresta jäljen: vahvan tunteen, että olen alani löytänyt ja sinne kotiutunut.

Messuosastojen kuvaamiset jätin suosiolla kollegoille, mutta mainittakoon niistä muuten muutama sana. Yksi hienoimpia osastoja oli paluun tehnyt Anno. Oli upeaa huomata, miten minulle Kodin Ykkösen ajoista tuttu suunnittelutiimi oli herättänyt rakastetun merkin uudestaan eloon ja ehkä terävöittänyt brändiä entisestään. Ennustan, että Annon myötä uudistuneelta vaikuttanut Hobby Hall alkaa tuntua sisustajien keskuudessa vakavammin otettavalta muutenkin.

Homevialaura, Habitare 2017, Timberwise, Wall UP, Havi's, Anno

Timberwisen upean kuvaston ja Havi’s-osastolta saamani kynttilän vieressä näette jotain, joka uusista tuttavuuksista vei minulta eniten jalat alta. Rakastan mustakehikollisia väliseinäratkaisuja siinä määrin, että olen omistanut niille oman Pinterest-taulun. Habitaressa opin, että Suomessa tällaisia väliseinäratkaisuja saa Wall UP -yrityksen kautta.

No entäs se kohutuin Muji sitten? Laskin, että olen fanittanut Mujia ainakin puolet elämästäni ja nyt japanilaisen arkiestetiikan taitaja saatiin vihdoin Suomeen – ainakin pop up -messukauppana ja huhujen mukaan ehkä pysyvämminkin. Ihailen tuotteita aivan yhtä paljon kuin aina ennenkin, mutta koska en varsinaisesti ollut mitään vailla, enkä messutungoksessa päässyt lähellekään sitä harmonista ostokokemusta, jota Muji minulle edustaa, jätin suosiolla hamstraamisen muille. Mujin pääjohtaja Masaaki Kanai sanoikin osuvasti Helsingin Sanomissa (14.9.2017): ”Brändiriippuvuus olisi pelottava asia, että ostetaan siksi, että se on Mujia.” Ehkä filosofiamme kohtaavat vielä enemmän kuin osasin ajatellakaan.

Sisustussyksyn osalta taas Helsinki Design Weekin Design Market jäi kohdallani väliin – samaisen ruuhkaisuuden vuoksi. Niin kiva kuin tapahtuma onkin, ei oikein mikään kyynärpäätaktiikkaa vaativa tunnu nykyään viikonlopun uhraamisen arvoiselta. Paremmin maittavat kotiolot, joihin olen virittänyt seuraksi seuraksi ensimmäisen suomenkielisen sisustus-podcastin, Modernisti kodikkaan Kertun Designtarinoita. Sarjasta on nyt julkaistu kolme jaksoa ja odotan kovasti seuraaviakin. Kerttu, yksi ihailemistani tehonaisista, on esiintymislahjakkuudellaan juuri oikea valinta podcastia emännöimään.

Homevialaura, Stockmann Magazine

Stockmann taas lanseerasi samaan aikaan uuden lehden, Stockmann Magazinen. En ehtinyt lanseeraustilaisuuteen, mutta sain lehden käsiini Habitaressa. Painettuja lehtiä rakastavana ilahduin valtavasti, että joku vielä nykypäivänä uskoo printtiin. Lehden päätoimittajana ei toimi kuka tahansa, vaan Trendiä pitkään luotsannut Jenni Lieto. Olen kuitenkin tiedotteen kanssa täysin eri mieltä siitä, etteikö Stockmann Magazine olisi katalogi tai mainoslehti, kyllä se nimenomaan sitä on. Artikkelien määrässä, laajuudessa ja syvyydessä ollaan kaukana esimerkiksi Net-a-Porterin esikuvasta, Porter-lehdestä, eivätkä mattapintainen paperi ja pienempi kokokaan viesti ihan oikeasta aikakauslehdestä. Kaupallisena katalogina Stockmann Magazine on kuitenkin kivasti toteutettu kotiosiota myöden.

Homevialaura, Glorian koti

Kun nyt julkaisujen makuun päästiin, sivutaan vielä hetki sisustuslehtiäkin. Kirjoitin jo Instagramissani, kuinka Glorian kodin ihanien kesänumeroiden jälkeen päätin pitkästä aikaa tilata sisustuslehden. Uudistetun lehden ensimmäinen numero sanoi pääkirjoituksessa olevansa entistä ylellisempi. Kuinka lupaavaa, riemastuin, tekisivätkö töölömummojen hienostokodit vihdoin odotetun paluun!

Vaan ei, kuvan poikkeusta lukuun ottamatta oli Glorian kodissakin pelkkää mid century modern -estetiikkaa ja 70-luvun seinäpaneeleita jatkona kaikille kilpaileville lehdille. Keskustelua palaute herätti Coffee table diary -blogia ja lehden päätoimittajaa myöden, kiitos myös Tytti Kontula vastauksestasi! Haaste varmasti on, että ylellisten asuntojen asukkaat eivät koe kotinsa esittelyä samanlailla luontevaksi, ja toiseksi runsaampi klassinen tyyli rantautuu Suomeen muiden trendien tapaan hyvin hitaasti. Jos nyt jotain, niin ehkä sitä kaipasin Habitaressakin: jotain ylellistä, eleganttia ja perinteistä vastapainoksi kuitenkin vähän itseään toistavalle ja karulle skandinaavis-japanilaiselle estetiikalle.

Tiloissa on juttusarja, johon kokoan ajankohtaisia nostoja sieltä täältä oman elämäntavan ja kiinnostuksen ympäriltä. Palsta on mielentiloja, paikkoja, kuulumisia ja havaintoja – kaikenlaisia pieniä poimintoja.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tiloissa

Homevialaura, Finnjävel

Ensinnäkin, tervetuloa jälleen uuden juttusarjan pariin! En koe itseäni vain sisustusbloggaajaksi, vaan minua kiinnostaa jakaa laajemminkin asioita oman elämäntavan ympäriltä, ja juttusarjat tuntuvat sopivalta tavalta jäsentää ajatuksia kirjoittajana erilaisten teemojen alle. Erityisesti olen huomannut törmääväni siihen, että haluaisin useasti jakaa teille sellaisia pieniä juttuja sieltä täältä, joista ei ole omaksi postaukseksi, mutta jotka koen kiinnostavaksi ja blogiini liittyväksi. Tämänkaltaisia koosteita tykkään lukea myös muista blogeista, Noorien Perjantain parhaat nyt ihan parhaana esimerkkinä. Minun uusi juttusarjani, Tiloissa, ilmestyy epäsäännöllisesti silloin kun siltä tuntuu, ja se kokoaa yhteen tyylisiäni nostoja ja ajankohtaisia kuulumisia.

Pääsiäisen jälkeen, joka ei ihan paastoa ollut sekään, pääsin illallistamaan Finnjäveliin Hardys-viinien vieraana. Jos osasin ennen arvostaa kiireettömiä maistelumenuita, niin tässä elämäntilanteessa vasta osaankin. Finnjävel on huippukokkien Henri Alenin ja Tommi Tuomisen moderni tulkinta Suomi-ruoasta. Jo itseironinen, ruotsalaisten meille antama haukkumatermi, nimi lupasi hyvää: Finnjävel on fine diningiä, mutta ilman tiukkapipoisuutta. Ruoka oli upeaa, mutta ennen kaikkea minuun teki vaikutuksen loppuun asti hiottu kokonaisuus. Suojellun kivitalon miljöö, Ateljé Sotamaan varta vasten Finnjävelille omistettu design ja pienet yksityiskohdat, naistenhuoneen mukaanotettavaa teepussimaista tervehdystä myöden, josta pystyi kotona hauduttamaan ravintolan juoman.

Homevialaura, Finnjävel

Suhtaudun intohimoisesti brändäämiseen ja kiinnitän tämänkaltaisiin viimeistelyihin aina paljon huomioita. Jäin miettimään Finnjäveliä erityisesti näin Suomi 100 -juhlavuoden aikana. Muotoilukriitikko Kaj Kalin arvosteli Avotakan kolumnissaan (3/2017) hukattua merkkivuotta. Sitä, kuinka ”suomalaisen muotoilun juhlistamisen ja aluevaltauksien sijaan nähdään Fiskarsin sinivalkoisia saksia”. Valitettavasti olen toistaiseksi aivan samaa mieltä. Eikö meillä olisi suunnittelustamme yhtään enempää ammennetavaa juhlavuoteen kuin tehdä jo aikaisemmin suunnitelluista tuotteista sinivalkoisia versioita?

Homevialaura, Cafe Latte Lifestyle, Ainoa Tapiola

Räntäpäivän innoittamina, vai pitäisikö sanoa pakoittamina, vaihdoimme sunnuntaisuunnitelmat Nokkalan Majakka -rantakahvilan testaamisesta Tapiolan juuri avanneeseen Ainoa-kauppakeskukseen. Olen aina utelias näkemään uutta kaupungissa, tai tässä tapauksessa naapuripitäjässä, joten suhasimme paikalle mielenkiinnosta lounaalle. Minulta Ainoa saa matalat pisteet. Liikkuminen puolten ja kerrosten kesken oli kaikkien aikojen sekavinta, opasteita oli huonosti, liikkeitä suppeasti ja tunnelma kolkko.

Homevialaura, Stockmann Herkku, Ainoa Tapiola

Pettymys ei haittaa, sillä kauppakeskus ei ole mitenkään oman asiointimme varrella, mutta yleisenä huomiona jään seuraamaan, nouseeko Tapiolasta oikeasti sellainen keskus, joka saisi Espoon tuntumaan kaupungilta. Nyt fiilis jäi kovin latteaksi – ei kuitenkaan sentään Cafe Latten osalta. Tanskalaishenkinen lifestylemyymälä oli kauppakeskuksen parasta antia yhdessä kivaksi laitetun Stockmann Herkun kanssa. Sunnuntaina Herkku uinui tyhjyydessään, mutta pirteämpänä päivänä voin kuvitella sen olevan melkein kuin minimatka Whole Foodsiin tai Dean & DeLucaan.

Homevialaura, lukeminen, kirjat, kirjasto

Olen pitkästä aikaa innostunut hyödyntämään fantastista instituutiotamme,  kirjastoa. Tällä hetkellä minulla on menossa tietokirjojen kausi. Koin romaanien jättämisestä hyllyyn huonoa omaatuntoa – miksi sitä arvottaakin kaunokirjallisuuden paljon korkeammalle? – mutta pääasia on lukea omaksi iloksi, ja lukea ylipäätään. Pinossa on muun muassa Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomia sekä Gretchen Rubinin Tee siitä tapa. Lukukärpänen on puraissut minua entistä enemmän myös lehtien muodossa, mikä omalta osaltaan kertoo sekin tämänhetkisestä kiinnostuksesta ilmiöitä kohtaan. Kaipaan kotiimme parin vuoden ajan häälahjana tullutta  New York Magazinea, ja nyt ostin Monoclen. Pienenä projektina olen päättänyt ostaa pitkästä aikaa numerot muutamiakin arvostettuja yleisaikakauslehtiä, kuten Wallpaperin, New Yorkerin ja Vanity Fairin.

Homevialaura, olohuone

Lopuksi hyppään vielä lukemisesta televisioviihteen puolelle. Toivun edelleen Gilmore Girlsin loppumisesta, mutta oli päättymisellä hyväkin puolensa. Pääsin vihdoin aloittamaan puhutun sukupolvikokemuksen, Lena Dunhamin Girlsin, ja olen totta kai koukussa. Seuraavaksi otan katseluun Netflixissä juuri alkaneen #GirlBoss-sarjan, jossa kiinnostaa Nasty Gal -verkkokaupalla menestyneen Sophia Amoruson tarina. Meidän kodissa perinteinen televisio alkaa olla kuollut, tilalla on Netflix ja nyt myös HBO Nordic. Ei ole kovin vaikea päättää, minkä parissa sohvalla rentoutuu: Huutokauppakeisarin ja Miksun baarin kanssa, vai nokkelien dialogien ja palkittujen tuotantojen seurassa. Minulla on tällä hetkellä niin voimakas side jatkuviin laadukkaisiin jenkkisarjoihin, että yhden illan jutut, elokuvat, ovat nekin jääneet melkein kokonaan ohjelmistostamme pois.

Tiloissa on juttusarja, johon kokoan ajankohtaisia nostoja sieltä täältä oman elämäntavan ja kiinnostuksen ympäriltä. Palsta on mielentiloja, paikkoja, kuulumisia ja havaintoja – kaikenlaisia pieniä poimintoja.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna