Sisustushaaveet vuodelle 2018

Homevialaura, makuuhuone, kultainenpeili, läpinäkyvä yöpöytä, VM-Carpet Hattara

Haaveillaanko hetki? Uusi vuosi saa useimmilla meistä sisustushaaveet nousemaan pintaan. Haaveissa voi olla sisustaa uusi koti, parempi järjestys säilyratkaisujen päivityksellä, pintojen raikastus, tai vaikka tuoda uutta väriä sisustukseen. Toki myös ihanilla uusilla kalusteilla, valaisimilla, tekstiileillä ja sisustusesineillä – tai olemassa olevien kierrättämisellä, saa kodin ilmettä tehokkaasti päivitettyä. Mikä parasta, haaveilla voi isostikin, vaikka itse toteutus etenisi omalla tahdillaan! Millaisia sisustushaaveita sinulla on vuodelle 2018?

Näin haastoi ihana Coffee Table Diary sisustusbloggaajayhteisömme miettimään tämän vuoden sisustushaaveita.

Homevialaura, keittiö, ruokapöytä, Flos, kattokruunu, marmoripöytä, kattaus, astiat

Vuosi 2017 oli meillä kodin osalta vauhdikas. Viimeistelimme remontin, kotiuduimme aloillemme ja sisustimme uuden kodin, voisi melkeinpä sanoa, valmiiksi. Ison osan huonekaluista toimme mukanamme edellisestä kodista, loput täydentävät hankinnat teimme heti, kun sopiva osui kohdalle. Syynä ehkä jonkun mittapuun mukaan rivakkaan tahtiin oli ensinnäkin kompaktin neliömäärän mahdollistama tilanne: 70 neliötä on aika erilainen kalustaa kuin iso omakotitalo, niin ajallisesti kuin taloudellisesti. Toiseksi en ole sellainen elämäntapasisustaja, jolle sopisi elää keskeneräisyydessä.

Toisin sanoen: koska kotimme alkaa olla valmis, mistä tässä nyt enää tänä vuonna haaveilisi?

Homevialaura, makuuhuone, kultainenpeili, läpinäkyvä yöpöytä, Matri Sängynpääty

Minulle vuoden 2018 sisustushaave on aineeton, se, että saisimme vihdoinkin oikeasti nauttia sisustetusta kodista, että voisimme käyttää kesäpäivät mieluummin grillaamiseen kuin terassin rakentamiseen, viikonloput brunsseihin eikä rautakauppoihin. Jonkinlainen sisustushaave se on kai sekin, että tänä vuonna haluan laittaa rahani poikimaan tulevaisuuden asumista varten. Koska kaiken järjen mukaan valmiiseen kotiin ei pitäisi enää upota paljoa rahaa, aion laittaa aikaisempaa enemmän tuloja sijoittamiseen. Lisäksi tämänvuotinen haave, vai pitäisikö sanoa tavoite, on luopua siitä lopustakin tavarasta, joka ei koskaan löytänyt paikkaansa uudesta kodista. Keventää nurkkia ja mieltä entisestään.

Homevialaura, eteinen. Ton Chair 30, Ikea Billy, Georg Jensen

Jotta asia ei kuitenkaan olisi ihan näin yksinkertainen, löytyy listalta toki pari projektiakin, keittiön viimeistely ja patterin suojien kiinnittäminen (jos haaveeni todella on saada aikaiseksi soittaa remppamies kerran paikalle, niin tässä leijutaan aika realistisissa pilvilinnoissa). Option jätän myös kaikelle erityiselle. Silloin harvoin kuin näen jotain todella sykähdyttävää pienesine- tai tekstiiliosastolla, piristän sillä mieluusti kotiamme. Erityisesti kauniin ja oikeasti käytännöllisen maljakon toivon löytäväni, sillä monet nykyisistä ovat muodoltaan haastavia ja vaatisivat kolme kertaa näyttävämpiä kimppuja kuin arjessa ostan. Myös eteisen valaisimen vaihdan, jos jokin erityisen viehättävä ja silti kohtuuhintainen tulee vastaan, mutta muuten mennään kahdenkympin Ikealla.

Homevialaura, makuuhuone, kultainenpeili, läpinäkyvä yöpöytä, Balmuir, päiväpeitto

Pitkällä tähtäimellä keksin toki lisääkin haaveita takasta kalanruotolattiaan. Onhan haaveilu inspiroivaa ja innostavaa. Pyrin kuitenkin eroon sellaisesta ajattelutavasta, että olisin koko ajan jotain uutta ja parempaa vailla. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, miten monta sisustushaavetta olen jo ehtinyt toteuttaa.

 

Vuoden 2018 teemat: Hyvinvointi (ja mitä se oikeastaan on)

Homevialaura, asetelma, Georg Jensen, kerrosvati

Minusta on ollut tärkeää kirjoittaa tammikuussa hyvinvoinnista ja kirjoitan siitä jatkossakin. Itse asiassa hyvinvointi on yksi kolmesta teemasta, jotka minulla on vuodelle 2018. (Kahdesta muusta kirjoitan myöhemmin.)

Ennen pidin tammikuuta ärsyttävänä laihdutusartikkelien ajanjaksona. Nykyään pidän sitä inspiroivana teemakuukautena pysähtyä miettimään, miten itseään kohtelee ja mitä elämässä arvostaa.

Homevialaura, asetelma

Minulle hyvinvointi liittyy vahvasti kotiin, siten myös blogiin. Enemmän kuin kahvilasta ostettuja smoothieita hyvinvointi on minulle asumista: sitä, että syön tasapainoisesti yhdessä perheeni kanssa, että en päästä ympäristöä sotkuisen kuormittavaksi, että en tee liikaa töitä kotitoimistolla, että jaksan Pikku Kakkosen aikaan tehdä muutaman jumppaliikkeen, että sytytän kynttilät ja rauhoitun, että menen aikaisin nukkumaan, että lämmitän saunan ja pidän huolta itsestäni.

Homevialaura, asetelma,

Olen lukenut mielenkiinnolla kokemuksianne liittyen postaukseeni raskausarvista ja hiustenlähdöstä: Stories-kyselyni mukaan 78 % on kokenut hiustenlähtöä raskauden, imetyksen tai stressin seurauksena, taas 63 % on saanut raskausarpia odotuksen tai painonnousun myötä. Emme siis puhu kovin harvinaisista ilmiöistä naisen elämässä.

Homevialaura, asetelma, Georg Jensen, kerrosvati

Kokemusten jaon lisäksi sain myös ajatuksia herättävän kysymyksen: Mitä tekemistä raskausarvilla on hyvinvoinnin kanssa ja miksi niitä pitää häivyttää? Tämä oli minusta niin tärkeä aihe, että halusin henkilökohtaisten vastauksen lisäksi vastata kysymykseen blogissa.

Ensinnäkin raskausarpia ei todellakaan pidä häivyttää. Kenenkään meistä naisista ei tarvitse yhtään mitään, mutta jokainen meistä saa, jos itse haluaa. Nainen ei ikimaailmassa ole vähempiarvoinen raskausarpineen: minussa arpia riittää leikkausten jälkeen polvissa ja kyljessäkin, pöydän kulmaan törmäämisen seurauksena myös nilkassa.

Homevialaura, asetelma, Georg Jensen, kerrosvati

Vaikka ymmärsin kysyjän ensireaktion, näen asian toisin: minusta itsestä huolta pitäminen ja itsetunto liittyivät mitä suurimmassa määrin hyvinvointiin. Jollekin raskausarpi voi olla kuin minulle kasvojen teini-iän akne: kiusallinen, kielteisesti itsetuntoon vaikuttava ominaisuus. Tärkeintä ei aina ole edes lopputulos, vaan se, että itseään hoitaa. Minulle oli todella tärkeää teininä saada kokeilla akneen kaikki erilaiset lääkekuurit ja ihonhoitosarjat. Ajatus siitä, että joku päivä joku niistä auttaisi, piti toivoa yllä. Reiteni ja sääreni taas ovat aina olleet kaikista epänaisellisin kohta vartalossani: meni monta vuotta, että edes löysin pohkeisiini mahtuvat nahkasappaat. Voin kertoa, että vetoketjun epätoivoinen kiskominen kenkäkaupassa ei ollut ollenkaan mieltä ylentävää – jokainen pari tuntui huutavan, ettet sovi yhteiskunnan ja kenkäteollisuuden muottiin. Tanakat jalat minulla tulee aina olemaan (ja nyt onneksi ihanat mustat ratsastussaappaatkin), mutta se, että jalkojeni iho on hoidettu, merkitsee minulle oman olon kannalta paljon.

Homevialaura, asetelma, Georg Jensen, kerrosvati

Kuten kirjoitin, en koe olevani kovin ulkonäkökeskeinen ihminen vaan enemmänkin luonnollisen kauneuden puolesta puhuja: minulla ei ole hiuksissa väriä, ei rakennekynsiä, ei tekoripsiä (toisaalta en olisi sen huonompi nainen, vaikka olisi). Kuitenkin siitä ihosta ja tukasta, joka minulla on, haluan pitää parasta mahdollista huolta. 

Minusta hyvinvoinnissa pätee hyvin usein positiivinen kierre. Kun jaksat tehdä itsellesi ensin yhdessä asiassa hyvää, jaksat siitä virkistyneenä paremmin toisessakin. Kun jaksat mennä jumppaan, innostut tekemään terveellisemmän iltapalan. Kun olet ensin hoitanut vartaloasi, jaksat ehkä käyttää hammaslankaakin. Tällainen ainakin minä ole: tarvitsen positiivista kierrettä, etten vain mukavuudenhaluisena olla möllötä.

Olisi hienoa kuulla, mitä hyvinvointi teille tarkoittaa.

PS. Sain tänään yhden teistä kommentin ansiosta varattua hammaslääkärin, jota olen vältellyt puolitoista vuotta, ja varasin vielä lisäpalveluna ientutkimuksenkin.

Sisustan, en ajattele mustavalkoisesti – mitä jos asiat ovatkin sekä että eivätkä joko tai?

Homevialaura, koti, sisustus

Kirjoitin edellisessä postauksessa hyvinvoinnista ja siitä, miten en koe minkäänlaista ehdottomuutta omaksi (paitsi silloin, kun pidättäytyminen on ainoa vaihtoehto). Siitä kirjoitan tänäänkin.

Minulla on selkeä oma maku. Olen 34 vuoden aikana oppinut tunnistamaan, missä viihdyn ja missä en, puhutaan sitä sitten sisustuksesta, vaatteista tai hotelleista. Usein se, että on omissa valinnoissaan jämpti, tulkitaan ehdottomuutena muita kohtaan.

Tämä ei voisi pitää omalla kohdallani vähempää paikkaansa.

Homevialaura, koti, sisustus

Saatan sisustaa mustavalkoisesti, mutta ajattelen kaikilla harmaan sävyillä. Minulle juurikaan mikään asia ei ole joko tai, vaan sekä että. Tällä elämänkokemuksella tiedän, että kaikki on suhteellista ja jokaisella asialla on kaksi puolta. Kaikkea kannattaa tarkastella monesta näkökulmasta: toisaalta näin, mutta sitten kuitenkin myös näin.

(Tietysti osa maailman asioista on yksiselitteisesti oikein tai väärin, mutta silloin puhutaan esimerkiksi ihmisoikeuksista, ei elämäntavasta.)

Homevialaura, koti, sisustus

Koska minusta elämisessä ei ole yhtä oikeaa tapaa, minun on edelleenkin vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi neutraalinväriset lastenhuoneet herättävät niin paljon tunteita (ei vähään aikaan omassa blogissani, mutta maailman ihanimmalta äidiltä vaikuttava sisustussuunnittelija Sophie Paterson joutuu päivittäin perustelemaan valintojaan – vaikka kun vain vähän silmiään avaa, löytyy hänenkin kodistaan samoja värikkäitä muovilelukammotuksia kuin meiltä kaikilta lapsiperheiltä, huone itsessään on vain neutraali).

Minun ei tulisi koskaan mieleen arvostella toisen sisustajan värikästä lastenhuonetta, pitää sitä vähempipätöisenä kuin omaani, yrittää muuttaa sitä sellaiseksi kuin itse koen parhaaksi. Virikkeistä kuormittuville perheille rauhallinen lastenhuone on oikea ympäristö rauhoittua vilkkaan päiväkotipäivän jälkeen. Taas leikkisä ja hauska huone ruokkii mielikuvitusta toisilla. Molemmat ovat hyviä omalla tavallaan, eivät toistaan parempia.

Facebookin sisustusryhmät ovat esimerkkejä täynnä. Mikä saa ihmisen haukkumaan julkisesti omasta maustaan poikkeavan kodin, on minulle täysi mysteeri. Itse ajattelen ihan päinvastoin. Mitä enemmän on erilaisia koteja, sitä persoonallisemmalta omakin tuntuu. Eikö se vasta olisi kauheaa, että jokaisesta kodista muokattaisiin samanlainen.

Homevialaura, koti, sisustus

Vaikka makuni esimerkiksi värienkäytön suhteen on selkeä, koen monessa asiassa jääväni kahden leirin väliin. Syön sekä pakastepitsaa että chiavanukasta. Syötin lapselleni sekä soseita että sormiruokaa. Valitsen sekä luonnonkosmetiikkaa että tilanteen mukaan synteettistä. Asioin sekä Lidlissä että Stokkan Herkussa. Ostan sekä aitoja kimppuja että helpotan elämääni kestokukilla. Suosin kotona sekä aitoja materiaaleja että tarpeen mukaan hyviä jäljitelmiä. Sekä että, ei joko tai.

Elämme aikamoista vastakkainasettelun aikaa. Politiikassa, mutta myös kevyemmissä keskusteluissa. Olen väsynyt ajatukseen, että ihmisen pitäisi kaikessa valita leirinsä, olla ehdoton ja yrittää siihen päälle käännyttää vielä toisetkin.

Minusta sosiaalinen media tarvitsee kriittistä ajattelua, eikä pelkkää myötäilyä. Parhaimmillaan vuorovaikutuksesta syntyy hedelmällinen ja molemmille osapuolille uusia näkökulmia avaava keskustelu. On kuitenkin tunnistettava ero kriittisen ajattelun ja negatiivisuuden välillä. Negatiivisessa ajattelussa ei muuta tarkoitusta ole kuin yksisuuntaisesti teilata. Taas kriittinen ajattelu kyseenalaistaa käsityksiä ja herättää ajatuksia toista osapuolta kunnioittavasti ja kuuntelevasti.

Homevialaura, koti, sisustus

Se, että pelkästään sisustan, en ajattele mustavalkoisesti, on yksi teemoista, josta olen halunnut pitkään kirjoittaa. Yksi lempikodeistani on täysi vastakohta omastamme tapetteineen, kirjahyllyineen ja vanhoine puuhuonekaluineen. Mutta sen ihanampaa himaa ei olekaan. Tietäisitte sen, kun kuulisitte narisevat lautalattiat ja näkisitte eripariastiat. Tässä lähtee terveiset teille muillekin erilailla sisustaville: kiitos siitä, että teidän ansiostanne kaikki maailman upeat värit eivät mene hukkaan. Sekä ihailen teidän kotejanne että viihdyn omassani.