Katseltavaa jouluksi – HBO-sarjojen suositukset

Homevialaura, olohuone, HBO-sarjat

Muistin juuri, että olen luvannut listata teille HBO-suosikit aikaisemmin julkaistun Netflix-listan jatkoksi. Mikä sen parempi ajankohta kuin tämä, hetki ennen lähestyvää joulupäivää, joka kuuluu viettää sohvalla viltin alla leffoja ja sarjoja katsellen, vähän väliä napostellen.

Girls

Girls oli syy, miksi hankimme HBO:n. Halusin vihdoin päästä osaksi sukupolvikokemusta ja katsoa Lena Dunhamin luoman sarjan, joka Sinkkuelämää-sarjan tapaan kertoo neljästä newyorkilaisesta ystävättärestä, mutta rosoisesti ja realistisesti, jopa inhorealistisesti. Hahmot ärsyttävät ja turhauttavat – niinkun ihmiset oikeassakin elämässä. Allekirjoitan Girlsin jättämän jäljen: harva sarja on samanlailla rikkonut tabuja ja tuulettanut televisiossa nähtyä naisen elämää. Kuusi kautta puolituntisia jaksoja hurahtaa nopeasti.

Homevialaura, olohuone, HBO-sarjat

Big Little Lies

Big Little Lies on tämänvuotinen uutuussarja, josta tulee mieleen elokuva: näytteleehän siinä niin Reese Witherspoon kuin Nicole Kidman, joista molemmat ovat mukana myös tuottajina. Big Little Liesin piti olla aluksi vain yhden kauden minisarja, mutta HBO on tiedottanut toisesta kaudesta. Draama kertoo pienestä hyväosaisesta kaupungista ja viidestä äidistä, joista yhdenkään elämä ei ole aivan sitä, miltä ulospäin näyttää. Kulissit alkavat kaatua ja salaisuudet paljastua. Sarjassa on paitsi kertaalleen mainittu upea näyttelijäkaarti myös kiehtovan painostava tunnelma ja maailman kaunein alkumusiikki. Sarja perustuu Liane Moriartyn kirjaan Big Little Lies. Tajuamatta yhteyttä luin juuri vähän aika sitten kirjailijan toisen teoksen, Hyvä aviomies, jota suosittelen sitäkin.

Homevialaura, olohuone, HBO-sarjat

Twin Peaks

Kuulun niihin, joille 90-luvun Twin Peaks on rakas kulttiklassikko. Alkuperäisessä sarjassa FBI-agentti Dale Cooper selvittää Laura Palmerin murhaa kuvitteellisessa Twin Peaksin pikkukaupungissa. Sarja on samanaikaisesti sekä humoristisen vinksahtanut kylähulluineen että äärimmäisen kuumottava pelottavine mystisine kohtauksineen. 25 vuotta myöhemmin sarja teki paluun minisarjalla Twin Peaks – The Return. Valitettavasti uudet Twin Peaks -jaksot olivat minulle pettymys: tunnelma ei enää yltänyt samaan ja David Lynchin sekoilu tuntui liian pitkäveteiseltä ja hämmentävältä. Listalla Twin Peaks kuitenkin on kulttiklassikkona.

The Handmaid’s Tale

Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjaan perustuva sarja ei syyttä ole herättänyt kohua: vaikka teos on kirjoitettu 80-luvulla, on tähän päivään tuotu tuotanto nyt Trumpin vallan aikaan ajankohtaisempi kuin koskaan. Laadukkaasti toteutettu sarja kertoo kuvitteellisesta diktatuurista, jossa ympäristökatastrofin seurauksena länsimäinen vapaus on kadonnut, jossa lisääntymään pystyvät naiset on pakotettu synnytyskoneiksi, ja jossa homoseksuaalit hirtetään. Naisen asema, eriarvoisuus ja perheiden erottaminen ovat todella ahdistavaa mutta tärkeää katsottavaa: ei ole mitään takeita, etteikö fundamentalismi voisi teoriassa viedä yhteiskuntaamme takaisin juuri tähän suuntaan.

Homevialaura, joulu, sisustus, joulukuusi

HBO:ssa näyttää olevan valtavasti laatusarjoja, mutta en vielä tiedä, mikä on listallani seuraavaksi eli suosituksia saa mieluusti laittaa. Mieheni kehui True Detective -sarjaa, joten sen voisin ottaa omaan katseluun. Joulupäivänä taas taitaa olla aika aloittaa jommasta kummasta palvelusta uusi yhteinen sarja, kun saamme Netflixin puolelta aivan juuri Mr Selfridgen loppuun.

Netflix-listan löydät postauksesta Netflix-suositukset – näitä sarjoja katson.

Netflix-suositukset – näitä sarjoja katson

Homevialaura, Netflix, sarjat, suositukset

Perinteistä televisiota en katso enää oikeastaan ollenkaan, enkä muuten juuri koskaan leffojakaan. Niin ylivertaiseksi koen tämänhetkisen sarjatarjonnan. Meillä on miehen kanssa aina vähintään yksi yhteinen ja yksi oma sarja kesken, jotta katsottavaa löytyy joka tilanteeseen (kuulostipa todella sohvaperunamaiselta, mutta järjestely toimii). Onni on muuten samanlainen sarjamaku. Avioliitossamme ei tarvitse taistella kaukosäätimestä, vaan Netflix on suhteemme vallan rakastettu kolmas pyörä. Listasin alle mainitsemisen arvoiset Netflix-kokemukseni. HBO-sarjat jätän toiseen kertaan.

Mad Men

Erinomaisesti käsikirjoitettu, puvustettu ja lavastettu sarja saa minulta kaikkien aikojen parhaan draaman palkinnon. Mad Men hurmaa ihan jokaisella osa-alueella tapahtumapaikka New Yorkista 60-luvun mainostoimistomaailmaan ja karismaattiseen Don Draperiin. Mad Men on ainoa tuotanto, joka löytyy kotoamme myös dvd-boksina, joten en itse asiassa ole katsonut sarjaa Netflixin kautta, mutta sieltä se löytyy.

Sons of Anarchy

Siinä missä Mad Menin newyorkilainen mainostoimistomaailma on itselle ihan päivän selvä ihanne, on moottoripyöräjengin meno omasta elämäntavasta niin kaukana kuin olla ja voi. Mutta niin vain kävi, että koukutuin sarjaan melkein pahemmin kuin mihinkään muuhun. Yhdistä tuntien imetysmaratonit ja huono talvisää, niin saat käsityksen, kuinka monta tuntia katsoin Sons of Anarchyä äitiyslomani alussa putkeen. Intensiivisen seuraamisen johdosta hahmot ja tapahtumat menivät todella ihon alle. Älä silti tee niin kuin minä tein: säästä sarja, jossa raa’alta rikollisuudelta ei säästy edes yhteisön vauva, johonkin muuhun kuin synnytyksenjälkeiseen aikaan.

Gilmore Girls

Gilmore Girls taas on täydellisistä täydellisin äitiyslomasarja, joka ei onneksi edes lopu ihan heti kesken. Erityisesti tytön äitinä sarjan mainio äiti-tytärsuhde on mielekästä katsottavaa. Oman mausteensa sarjaan tuo koomiset hahmot, eikä vähiten neuroottinen hienohelmainen isoäiti. Hyväntuulinen sarja ei kuitenkaan ole vain hömppää, vaan jokainen jakso pitää aivot skarppeina terävällä dialogilla ja loputtomilla populaarikulttuurin viittauksilla. Sarjassa osataan myös kahvin, kurpitsojentäyteisen syksyn ja romanttisen ensilumen fiilistely ihanalla periamerikkalaisella tavalla.

Homevialaura, Netflix, sarjat, suositukset

Suits

Jälleen ollaan täydellisissä puitteissa, New Yorkin pilvenpiirtäjissä, mutta nykyajassa ja asianajotoimistossa. Suits on Mad Menin tapaan vahvasti miespäähenkilön karismaan luottava sarja – nyt puvussa hurmaa Don Draperin sijaan Harvey Specter. Huippuälykkäiden harvardilaisten elämä on kiinnostavia käänteitä täynnä ja sarjan jännite ja valtataisto vain paranee edetessään.

Narcos

Raakaan rikosmaailmaan matkaa taas Narcos, tällä kertaa Kolumbian väkivaltaisiin huumekartelleihin. Tositapahtumiin perustuvan sarjan kaksi ensimmäistä kautta kertovat Pablo Escobarin ja Medellínin kartellin vaiheista. Kun pitkä ajojahti lopulta päättyy huumeparonin kuolemaan, ei sarjalla ajattelisi olevan rahkeita jatkaa, mutta mitä vielä. Kolmas tuotantokausi, jossa valta on siirtynyt Cali-kartellille, on sekin täyden kympin jännitysnäytelmä huumepomojen ja DEA-agenttejen välillä. Alun tunnusmusiikkia myöden täydellisesti tuotettu sarja avaa kiinnostavasti huumebisnestä maailmanlaajuisena ilmiönä.

Homeland – Isänmaan puolesta

House of Cards ja Designated Survivor ovat jääneet meillä miehen katsottaviksi, mutta yksi poliittinen jännityssarja sai minut hetki sitten koukkuun. Homeland kertoo terrorisminvastaisesta taistelusta, mutta kaikkea muuta kuin tavanomaisin kääntein. Kaikki alkaa, kun kuolleeksi luultu merijalkaväen sotilas palaa vuosien jälkeen kotiin ja sekaantuu kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaan CIA-agenttiin. Olen vasta toisessa tuotantokaudessa, mutta vakuuttunut kiinnostavista teemoista jo nyt: kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää ja jokaisessa meissä on hyvää ja pahaa.

Mr. Selfridge

Mr. Selfridge -sarjaa katson rakkaudesta tavaratalomaailmaa kohtaan, harrastanhan niitä matkoillakin ja haluan aina nähdä kaupungin perinteisimmän kauppapaikan. Lontoossa vuonna 1909 avattua tavarataloa luotsaa särmikäs amerikkalainen Harry Selfridge, joka tasapainottelee perheensä ja yrityksensä välillä. Sarja ei yllä koukuttavuudessaan aikaisemmin mainittujen tasolle, mutta on silti laadukas ja kiinnostava aikamatka legendaariseen tavarataloon: sen aikaansa edellä oleviin näyteikkunoihin, osastoihin ja kampanjoihin.

Bloodline

Kostean kuumaan Florida Keysiin sijoittuva sarja pitää ehdottomasti katsoa kesällä, kun hikipisarat valuvat selkää pitkin. Tosin tässä sarjassa aurinko ei ole ainoa joka kuumottaa: ulospäin täydelliseltä näyttävä mutta salaisuuksia sisällään pitävä Rayburnin perhe ajautuu elämänsä pahimpaan suohon. Bloodlinen käsikirjoitus ei valitettavasti pysy yhtä skarppina loppua kohden, mutta jännittävä ja painostava tunnelma pitää huolen siitä, ettei loppuratkaisua voi jättää katsomattakaan. En varmasti ole ainoa matkakuumeen sarjasta saanut katsoja: Rayburnien luotsaama henkeäsalpaava resort on oikeassa elämässä The Moorings Village. Googlasin toiveikkaana, mutta tavallisen kuolevaisen budjettiin Florida Keysin upein paratiisi ei valitettavasti mahdu.

Homevialaura, Netflix, sarjat, suositukset

The Get Down

The Get Down yhdistää sekin kiinnostuksenkohteeni: New Yorkin Bronxin hip hopin nousun aikaan. En tiedä, olivatko odotukset tästä nimenomaisesta syystä liian korkealla, mutta en koskaan saanut sarjasta sellaista otetta kuin olisin toivonut. The Get Down on omaan makuuni liian musikaali- ja sarjakuvamainen, mutta kiinnostavan aiheen takia olen iloinen sarjan ilmestymisestä ja yritän antaa sille myöhemmin uuden mahdollisuuden.

Making a Murderer

Dokumentaarinen sarja, jossa käsitellään tosielämän tapausta, Steven Averya. Onko mies syyllinen ensimmäiseen rikokseen, vaikka tuomio myöhemmin kumottiin, ja syyllistyikö hän vapautuessaan murhaan, vai lavastettiinko hänet syylliseksi? Koukuttava spekulointi on nostattanut tapauksen ympärille melkoisen kohun.

American Crime Story: The People vs. O.J. Simpson

Toinen tositapahtumiin perustuva sarja, jossa spekuloidaan tällä kertaa varsin kuuluisan päähenkilön syyllisyyttä. Mitä sanoo syyttäjä ja puolustaja siitä, tappoiko O.J. Simpson entisen tyttöystävänsä ja tämän miesystävän. Vuosisadan oikeudenkäynti on juuri niin kiinnostava kuin kuvitella voi.

+ Pettymykset

Girlboss on ensimmäinen Netflix Original -sarja, joka saa minulta haukut. Odotin Sophia Amoruson tarinalta paljon, mutta tarjolla olikin pitkästyttävää kerrontaa ja rasittavasti näyttelevä päähenkilö. The Crown -sarjaa en arvostele yleisesti huonoksi, me vain tylsistyimme jo ensimetreillä. Billions meiltä jäi kesken vähän myöhemmässä vaiheessa. Tarjolla olisi jälleen ollut New Yorkin toimistomaailmaa, mutta talousrikosdraama ei sitten kuitenkaan kiinnostanut muutamaa jaksoa pidemmälle.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Viisi myyttiä elämäntyylistä

Homevialaura, Laura Tirkkonen

Viime päivinä aikani ja energiani on mennyt terassiremontin parissa. Kamera pölyyntyy kaapissa, ja inspiraatio on ollut hetkellisesti kateissa. Vaikka en ole saanut kuvattua uusia kulmia kodista, on mielessäni pyörinyt erilaisia, videoilla ja podcastillakin käsiteltyjä teemoja: toistuvia myyttejä, ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä, jotka mielestäni vaativat oikaisua tai tuuletusta. Kirjoitin viisi niistä ylös. Kuvat ovat Asennemedian kuvauspäivältä BohOm Yoga -studiolta. Se sopiikin teemaan, sillä jos jokin näiden asunnonlaittokuukausien jälkeen kiinnostaa, niin pysähtyminen ja rentoutuminen.

Homevialaura, Bohom Yoga

Oman kodin sisustus ei ole koko totuus omasta mausta

Olen harmonianhakuinen ihminen ja tarvitsen omaan kotiini ja arkeeni seesteisyyttä, yhtenäisen tyyli- ja värimaailman. Oman kodin tiukka modernin klassinen linja ei kuitenkaan kerro maustani kuin pienen osan. Olen avarakatseinen kaikkia sisustustyylejä kohtaan, kun ne ovat omassa lajissaan toteutettu hyvällä maulla. Yksi lempikodeistani on läheistemme värikylläinen ja boheemin retrohenkinen asunto – siis täydellinen vastakohta omasta tyylistäni – mutta tunnelma natisevine lautalattioineen ja loputtomine kirjahyllyineen ja eripariastioineen on hurmaavudessa omaa luokkaansa.

Homevialaura, Bohom Yoga

Neutraalisti sisustava ei tuomitse sen herkemmin muita kuin kukaan muukaan

Jatkona edelliseen avarakatseisuuteen törmään usein harhaluuloon, jonka mukaan kaltaisteni omasta maustaan tarkkojen ja järjestelmällisten ihmisten ajatellaan tuomitsevan herkästi toisinasujat. Ennakkoluuloista tämän koen ikäväksi, jopa aavistuksen loukkaavaksi. Jos saan kutsun kylään, tulen kohtaamaan ihmistä: en tuomitsemaan pyykkipinoja, tarkistamaan pölyjä ja kauhistelemaan hieman runsaampaa värienkäyttöä. Jos ajattelet minun järkyttyvän keltaisista sohvatyynyistäsi, kumpi tilanteessa tulikaan leimanneeksi kumpaa? Jostain syystä en ole itse koskaan kokenut tarpeelliseksi ottaa neutraalia värimaailmaa puheeksi vieraan kanssa. Tervetuloa ja pahoittelut jo etukäteen, kun et varmastikaan nauti kahvistasi näin steriilissä ympäristössä!

Homevialaura, Laura Tirkkonen

Kurinalaisuus voi olla yhtä hyvä tapa ruokkia luovuutta

Luovien ihmisten ajatellaan aina olevan boheemeja taiteilijasieluja, mutta myös kurinalaisuus voi olla tapa ruokkia luovuutta. Omalla kohdallani pätee periaate mitä siistimpi koti ja parempi arjenhallinta, sitä inspiroituneempi olen sisustamaan, kirjoittamaan, ideoimaan, aikaansaamaan ja uudistumaan. Minusta on aivan loogista, että yhden maailman arvokkaimmista ja uraa-uurtavista brändeistä loi mies, joka pukeutui joka päivä samanlaiseen mustaan pooloon.

Homevialaura, Bohom Yoga

Hankinnat eivät kotiudu, ne maksetaan, rahalla

Vastaanottaisikohan Kotus addressin kotiuttaa-verbin väärinkäytöstä, sillä mieleni tekisi alkaa kerätä sitä tällä sekunnilla. Sairaalasta kotiudutaan, kun taas designvalaisimet, uutuushuonekalut ja kaikki muutkin ostokset maksetaan, rahalla. (Ja jos ei makseta, niin ne saadaan näkyvyyttä vastaan.) Toivoisin, että blogimaailman kiertoilmaisu kuolisi viimeistään nyt sukupuuttoon ja asioista alettaisiin puhua niiden oikeilla nimillä. Arvostan taloudesta avoimesti kirjoittavia naisia, kuten Juliaihmistä, joka juuri aloitti juttusarjan rahasta, sekä Kotona ja kaukomailla -Minnaa, joka rehellisesti listaa kuukauden ostoksiin menneet summat.

Homevialaura, Bohom Yoga

Lapset eivät ole tavarataitojen ulkopuolella

En ole koskaan lukenut Meidän perhe -lehteä pikaista neuvolaselailua syvemmin, mutta nyt minulla oli hyvä syy ostaa kummityttöni tähdittämä numero. Yllätyin positiivisesti Jenni Sarraksen erinomaisesta kolumnista. Ensimmäistä kertaa kuulen jonkun sanovan, että ”lelujen ja vaatteiden tulvan hillitseminen pitäisi olla lapsille opetettava kansalaistaito siinä missä rahankäyttö tai ruoanlaitto”. Olen jo pitkään ollut pöyristynyt ajatusmaailmasta, jossa tavaratulvaa vähänkään rajoittavaa vanhempaa pidetään järkyttävänä diktaattorina – silti, vaikka vanhempi on se, joka asuntolainan tai vuokran maksaa myös niistä nurkista ja neliöistä, joissa säilötään kolme vuotta käyttämättöminä  lojuneita palapelejä. Ajattelen Jennin tapaan, että tavarataitoja on vain pakko nykyajan yltäkylläisyydessä opettaa, yhdessä ja keskustellen. Mihin mitäkin tavaraa tarvitaan? Minkä arvoisia eri tavarat ovat? Kenelle tavara voisi seuraavaksi tuottaa iloa? Miten omaisuudesta pidetään huolta?

Kuvat minusta: Arttu Mustonen