Epäsuosittuja mielipiteitä

Homevialaura, olohuone, diptyque, liljat, coffeetablebooks, lasikupu

Epäsuosittuja mielipiteitä on Anna Vihervaarasta -blogin alulle laittama mahtava postausidea. Mahtava siksi, että nykyään niin silotellussa blogimaailmassa kaikki vähänkään totutusta poikkeava on virkistävää. Koska itse pidän bloggaajista, joissa on särmää, ajattelin minäkin avata suuni. Niin ovat tehneet myös ainakin kaksi blogimaailman lemppariani, Noora & Noora sekä Avec Sofié omissa postauksissaan. Sanomattakin selvää, mutta korostetaan vielä, että postaus on kirjoitettu hyvässä hengessä huumorilla. No niin, epäsuosittuja mielipiteitä sadeviikonlopun kuvilla höystettynä, olkaa hyvät!

En ymmärrä pariskuntien kirjoittelua toistensa Facebook-seinille. Julkiseksi tarkoitetut hyvät vitsit ehkä vielä, mutta rakkaudentunnustukset. Onko ”Hyvää syntymäpäivää, rakas” tarkoitettu itse asiassa vastaanottajalle ollenkaan, vaan muille Faceobook-käyttäjille todistelemaan, että hyvin pyyhkii. Luulisi, että saman katon alla asuessa voisi olla ihan kätevä jutella kasvotustenkin.

Ymmärrän, että Victoria’s Secret vetoaa kaikkiin Suomen ensimmäisen lätkämaailmanmestaruuden jälkeen syntyneisiin, mutta mikä saa kolmekymppiset naiset ihailemaan, pardon my French, barbiehenkistä pinkkiä äklömakeantuoksuista kosmetiikkaa?

Sanon näin vaikka se on osa omaakin ammattia: somen käyttö voi mennä ja usein menee överiksi. Kaipaan käytöstapoja takaisin ja inhoan jatkuvaa puhelimenräpläystä ruokapöydässä.

Homevialaura, olohuone, liljat, tuoksykynttilä, coffeetablebooks

Tangle Teezer on suurta huijausta. Hypetetystä kulttiharjasta ei saa kunnollista otetta, eikä avuttomat piikit pureudu paksuun tukkaan. Halutaan takaisin perinteinen hiusharja varrella, kiitos.

Petyin Stockmannin uuden Sisustusmaailman tarjonnasta. Vallila, Isku ja Värisilmä. No niitä nyt ei saakaan kuin jo ympäri Suomen. Tiedän, että kyseessä on vuokralaiset, mutta olisin odottanut entiseltä edellekävijätavaratalolta huomattavasti mielenkiintoisempaa, mielellään Suomessa ennen näkemätöntä tarjontaa, vaikka Mujia!

Facebook-kirppikset eivät ole kätevä tapa kierrättää, vaan virtuaalinen tuonela ja hullunjenhuone, jossa ollaan taannuttu käytöstavoilta luola-aikaiseen oravannahkakauppaan.

Ulkomaiset sisustusblogit ovat pääasiallisesti tylsiä suosiostaan huolimatta. Pelkkiä lainakuvia ja muutenkin puutteellisesti tarttumapintaa.

Homevialaura, olohuone, liljat,  lyhty, coffeetablebooks

Macaronsit, hohhoijaa. Ainoa poikkeus on pariisilainen Hugo et Victor, joiden macaronseissa on oikeasti makua ja joiden täydellisen visuaalisen ilmeen takia söisin vaikka hiekkaa, mutta yleisesti ottaen macaronsit eivät ole kuivia keksejä kummenpia ja somessa jaksan nähdä niitä vielä vähemmän kuin lautasellani.

Toinen haukotus, urheilusuoritukset somessa. Maratonit ja muut huippusuoritukset sallittakoon, mutta pärjään kiitos ilman tietoa perus maanantailenkistäsi Heselle ja takaisin. Hei vaan, Heja Heja, ei tule ikävä!

En pidä syömistä opettelevien vauvojen some-kuvia söpöinä, vaikka oma elämäni rakkaus on syömistä opetteleva vauva. Jotkut asiat vain toimivat paremmin kotialbumissa. Yksi niistä on nenästä tursuava porkkana-parsakaalisose.

Turku se sitten on kaikista ihanin kesäkaupunki. Kuuntelin tätä hehkutusta vuosia, vaan mikä oli totuus lopulta paikan päällä? Ravintolatarjonta on kyllä erinomainen, mutta muuten odotin vähän enemmän kuin 20 metriä jokirantaa.

Homevialaura, olohuone, tuoksykynttilä, coffeetablebooks, lasikupu

Onko kaikkien aikojen haukotuttavin Instagram-klisee jalat sängyllä valkoisissa lakanoissa kahvikupin kanssa? On. Vai onko se sittenkin smoothiekulho? En ole varma.

Tiedän, että hauskojakin tilejä on, mutta oman kokemukseni mukaan Snapchat on vain tylsä köyhän naisen Iholla. Olenko ainoa, jota ei kiinnosta saada minuutin välein arkista raporttia siitä, että joku herää/keittää kahvia/lähtee kusettamaan koiraa?

Kaikki ei ole parempaa digitaalisena, Hesari tai kalenteri nyt ainakaan.

Lifestyle-blogeissa tyypillinen kliseinen ja itseään toistava kielenkäyttö on puuduttavaa lukea. Onko kukaan vieraillut Lontoossa otsikoimatta postaustaan “London calling”. The Clash -klassikkoraukka. Älä kuitenkaan missään nimessä unohda lukea blogin puolelta, mitä täydelliseltä tyttöjenreissulta kotiutinkaan.

Homevialaura, olohuone, liljat, coffeetablebooks, lyhty

Ekstroverttejä pidetään usein sosiaalisina, mutta mielestäni siinä, että puhuu taukoamatta omista asioistaan, eikä vastavuoroisesti kuuntele muita, ei ole mitään sosiaalisesti taidokasta.

On todella vapauttavaa löytää nykyaikana ihminen, jonka ruokavaliossa ei ole yhtään ton-päätettä.

Kaikki hassunhauska, kuten morsiamenryöstö ja Snapchatin filtterit, on kaikkea muuta paitsi hauskaa. Koiraksi muuttuneet kasvot ja sateenkaari suussa. Tikahdun kerta kaikkiaan nauruun.

Lattemoccafrappucino viidellä siirapilla on kahvia yhtä vähän kuin Keekki on räppiä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Päiväni Jari Sarasvuona ja Asennemedian kuvauksissa

Homevialaura, Asennemedia, Sami Jämsén, Villa Kataya

Kun aikoinaan pitkän pohdinnan jälkeen aloin pitää blogia, päätin sen nimeksi Homevialaura kahdesta syystä. Via, englanniksi kautta, viittaa omaan rooliini tyylilleni uskollisena portinvartijana. Sen sijaan, että pyrkisin olemaan sisustuksen kaikenkattava tietotoimisto, päästän seulasta läpi vain lauramaiset poiminnat.

Toiseksi via, italiaksi tie, viittaa suuntaan, jota kohti halusin lähteä kulkemaan. Halusin lähteä luovemmalle tielle toteuttamaan itseäni niin visuaalisesti kuin verbaalisesti. En tiennyt mitään määränpäästä, mahdollisista sivupoluista tai tien kuoppaisuudesta. Kunhan lähdin kulkemaan, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Tänä päivänä en osaa kuvitella elämääni toisenlaisena. Olen kiitollinen siitä, mihin asti olen päässyt ja millä tavalla. En pakottamalla tai laskelmoimalla, vaan ahkeroimalla ja antamalla asioiden edetä omalla painollaan. Välissä ehti vähän lenkkari painaa, mutta sitten puskista tuli Ulla. Ulla, joka kaikista maailman (tai sanotaan nyt sitten Suomen) sisustusbloggaajista kysyi juuri minua Asennemediaan. Liity mukaan, hän sanoi. Se on kivaa, hän sanoi.

Ja minähän liityin, totta kai, kun kunnian sain. En tiedä, ymmärtääkö meidän #girlboss vieläkään, millainen vaikutus hänen yhteydenotollaan on tällä matkalla ollut. Seurauksena perustin yrityksen, mikä taas on poikinut lisää mieluisia sivupolkuja, vaikka nyt PR-tilaisuuden stailaamista.

Homevialaura, Asennemedia, Sami Jämsén, Villa Kataya

Niin naiivi en osaa olla, että väittäisin ihmisen pystyvän ihan mihin tahansa, kunhan tarpeeksi haluaa. Tietenkään en voisi voittaa rapakontakaisia presidentinvaaleja tai Rion olympialaisten kuulantyöntöä, vaikka kuinka tahtoisin. Mutta tarvitseeko sitä aina edes pyrkiä paraatipaikoille, kun mielekkäästi maaliin voi päästä niin monella eri tavalla. En edes uskalla ajatella, mistä kaikesta olisin jäänyt omassa elämässäni paitsi, jos olisin antanut typerän jahkailun aikoinaan voittaa. Mitä jos en koskaan olisi kehdannut painaa WordPressin julkaisu-nappulaa.

Päiväni Jari Sarasvuona päättyy seuraavaan oppiin: Lähde kulkemaan, vaikka et tietäisi määränpäätä ja maalia. Anna mahdollisuus sinua kutkuttavalle harrastukselle, haaveelle tai intohimolle, ja katso, mitä tapahtuu. Todennäköisesti hyviä asioita, tuskin ainakaan huonoja. Pääasia rohkaistua aloittamaan ja kokeilemaan.

Kuvat on ottanut Sami Jämsén kauniissa Villa Katayassa, ja samat otokset löytyvät Asennemedian uusituilta sivuilta. Sanoinko jo, miten ylpeä olen meidän jengistä?

Photos: Sami Jämsén

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Koti studiona valokuvaukselle

Homevialaura, Photos by Harriet, vauvakuvaus, vastasyntyneen kuvaus, perhekuvaus

Kaunis kiitos kommenteista edelliseen äitiyttä käsitelleeseen postaukseen. Jatkan vielä tämän postauksen osittain samalla aiheella ja vastailen kommentteihinne myöhemmin heti, kun ehdin. Hassua sanoa näin äitiyslomalaisena, mutta minulla on ollut haipakkaa. Eilinen puoli päivää meni sisältömarkkinoinnin festareilla, PING Helsingissä. Päivän aikana muun muassa kisattiin leikkimielisessä battlessä siitä, mikä tänä päivänä on tärkeintä: kuva, video, ääni vai teksti.

Homevialaura, Photos by Harriet, vauvakuvaus, vastasyntyneen kuvaus, perhekuvaus

Tekstillä ei yleisesti ottaen mene hyvin – hädin tuskin 140 merkin twiittejä jaksetaan lukea – mutta itse kuulun siihen vanhanaikaiseen joukkoon, joka arvostaa valtavasti sanaa: mukaansatempaavaa tekstiä, hyvin toimitettuja juttuja, oikeaoppista kieltä, jopa niitä paikalleen viilattuja pilkkuja. Hesarin entinen toimituspäällikkö, Reetta Räty, perusteli osuvasti battlessa: Mitä videolla ja kuvalla ei voi koskaan tehdä – kertoa, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu.

Homevialaura, Photos by Harriet, vauvakuvaus, vastasyntyneen kuvaus, perhekuvaus

Tallentaisin tämän ajan päiväkirjaan, jos osaisin, mutta en koskaan ole pystynyt avautumaan niille sivuille. Sitä suuremmalla syyllä tallennan tätä aikaa blogia kirjoittamalla. Toiseksi kerään tietysti muistoja kuvin, onhan visuaalisuus lopulta se, mikä tänä päivänä hallitsee. Mitä perhealbumiin tulee, en kuitenkaan halua joka hetki heilua kamera kaulassa ja katsoa lapseni kasvamista linssin läpi. En halua vauva-ajasta tuhansia kovalevyille hukkuvia kuvia, vaan maltillisen määrän merkityksellisiä muistoja. Kauniita arkisia hetkiä ja ajankuvaa.

Homevialaura, Photos by Harriet, vauvakuvaus, vastasyntyneen kuvaus, perhekuvaus

Tästä syystä toivoin kuvia vastasyntyneen kanssa, mutta en halunnut mennä ottamaan niitä lavastettuun studioon, vaan kuvata siellä, missä me oikeasti elämme, kotona. Nämä ihanat kuvat on ottanut kamuni, joka opiskeli valokuvaamisen toisen ammattinsa ohelle. Tunnistan lahjakkuuden, kun näen sellaisen, ja näissä Harrietin valokuvissa vaan on sitä jotain. Vastasyntyneiden lisäksi hän kuvaa muitakin potretteja, kihlajais-, odotus-, hää- ja muotokuvia. Kurkatkaa vaikka Photos by Harriet -sivuilta tai Instagramista, miten Pinterest perfect -tunnelmia siellä on.

Homevialaura, Photos by Harriet, vauvakuvaus, vastasyntyneen kuvaus, perhekuvaus

Bebe oli kuvaushetkellä kuukauden, ja hän halusi pitää ruokatauon noin minuutin välein (mikä minä olen häntä tuomitsemaan, samanlaisesta rytmistä haaveilen itsekin). Vinkkinä sanon, että vastasyntynyt kannattaa siis kuvauttaa joko alle kaksiviikkoisena, jolloin vauva todella nukkuu, tai sitten muuten vain varata tarpeeksi aikaa keskeytyksille ja ylläreille.

Homevialaura, Photos by Harriet, vauvakuvaus, vastasyntyneen kuvaus, perhekuvaus

Toisena vinkkinä mainittakoon tietysti Pinterest. Sinne kannattaa kerätä esimerkkikuvia, jotta hahmotat itse ja tuot esille kuvaajallesi, millaista tunnelmaa olisi toive tavoitella. Kun visio alkaa muotoutua, kannattaa miettiä vielä yksityiskohdat ennen kuvauspäivää. Mitkä vaatteet voisivat toimia ja haluatko kuviin rekvisiittaa, kuten taljoja, pehmoleluja tai ilmapalloja.

Homevialaura, Photos by Harriet, vauvakuvaus, vastasyntyneen kuvaus, perhekuvaus

Valtava kiitos vielä Harrietille näistä kuvista ja lämmin suositus hänen palveluksilleen. Kuvista ei olisi voinut tulla enempää meidän näköisiä, ja unelmiaan toteuttavan naisen näkeminen työssään on aina niin inspiroivaa muutenkin. Tapahtuu se sitten sanoin, kuvin, äänin tai videoin, on arvokkaimmat muistot hyvä tallentaa muuhunkin kuin sydämeen.

Kuvat/photos: Photos by Harriet