uusi koti Archives - Page 11 of 17

February 5, 2017

Kuka voisi sisustuskelat seisauttaa?

February 5, 2017

Sunnuntaitervehdys! Liekö syynä pilviset päivät vai päänsisäinen haipakka, mutta viime aikoina on tullut kaivettua kameraa vähemmän esiin. Kulisseissa on kuitenkin tapahtunut sitäkin enemmän. Vaikka kodin sisustamisella ei ole kiire, olen siinä mielessä päättäväinen luonne, että en juurikaan osaa antaa avoimien asioiden olla, vaan työstän vaihtoehtoja taukoamatta. Koneella surffatessa, vaunulenkillä tuulettuessa, alitajunnassa unissani.

Esimerkiksi pyykkien kerääminen (mikä koriratkaisu ja minne) vaivasi minua monta päivää, mutta ehkä hyvä niin, sillä ainakin tämä sinnikyys palkittiin hyvällä oivalluksella. Myös ruokailutilan valaisimen kanssa on vihdoin tainnut syttyä lamppu pään päälle, keittiön laskosverhoista on lähtenyt ensimmäinen kysely, lastenhuoneeseen alkaa olla jotain suunnitelmaa, eteiseen on tilattu uudet peiliovet ja niin edelleen. Palailen kaikkiin erikseen, kun asiat etenevät, mutta toistaiseksi tuorein konkreettinen edistys löytyy lattialta. VM Carpetin harmaat Hattara-nukkamatot mittatilauskoossa saapuivat eilen ja ovat aivan erityisen ihanat varsinkin näin helmikuussa tuomaan kodikkuutta talvikotiin.

Ikea Vittsjö -sivupöydän päälle taas olen työstänyt ajatusta peilistä. Taulun kokoinen peruspeili tuntuu vähän valjulta, kun tauluja meille tulee jonkin verran muutenkin. Taas muodoltaan pyöreää peiliä on koe omakseni, vaikka muilla ne kauniita ovatkin. Tämänhetkinen ideani on teettää sivupöydän päälle iso peili ja reunustaa se ohuella valkoisella koristelistalla. Näin peili sivupöytineen tuntuisi enemmän kiintokalusteelta kuin irtonaiselta sisustusesineeltä. Rajasin pikaisesti ideaa maalarinteipillä. Saa kommentoida – hyvä vai huono sisustuskela? Parasta ajanvietettähän suunnittelu on, mutta aina nukkumaan mennessä sitä toivoisi off-nappulaa ylikuumentuneeseen päähänsä.

Tallenna

February 2, 2017

Vuosi jos toinenkin paketissa

February 2, 2017

Viime viikonloppu oli yhtä juhlaa ja piirsin silmät päähäni jopa pariin kertaan: Sisustuskoira täytti kuusi vuotta ja Asennemedia kaksi! Asennemedian lettukestisynttäreillä vallitsi tosin rennompi pukukoodi, joten tapaus piparireunamekko liittyy vielä viikonlopun kolmansiin juhliin, ystäväni valmistujaisiin. Monet teistä kysyivät Instagramissa mekon perään ja kerrottakoon vielä täällä, että se on löytö Banana Republic -verkkokaupan alesta.

Vaikka yleensä en mieti pukeutumisessa, mikä minulle sopii, vaan mitä tykkään käyttää, mekoissa olen alkanut ajatella toisin. Suorat juhlamekot eivät imartele vartalotyyppiäni, joten tässä ihastuin paitsi yksityiskohtiin myös vyötäröä korostavaan ja siten anteeksiantavaan leikkaukseen.

Onnittelukorttien jämähtämisen 90-luvulle muistin, kun yritin ostaa korttia Noora K.:n vauvalahjaan lähi-Ärrältämme (miten ihanaa oli nähdä röyhelöpeppu ja Sisustusbeben uusi ystävä ensimmäistä kertaa!). Korttitelineessä oli tarjolla punaisia ruusuja ja Karvinen-huumoria – no, en sitten valinnut kumpaakaan. Taas muistin suunnitelmani, että minun on ostettava kotiin muutama eri tarkoitukseen sopiva kortti näitä tilanteita varten. Kivoja kortteja saa ainakin Putingista Korkeavuorenkadulta, Papershopista Fredalta, museokaupoista sekä keskustan Akateemista, josta valmistujaiskortti on.

Hardys-viinilähettiläänä olen tehnyt juhlapäivinä ahkeraa laadunvalvontaa blogin kautta saadusta Crest-uutuuskuohuviinistä ja suosittelen tyylikästä australialaista lämpimästi. Meillä on avattua kuohuviiniipulloa varten hyvä sulkija, joka pitää kuplat raikkaina yllättävän pitkään, joten kuohuviinistä voi todella ottaa vain sen lasillisen. Meidän sulkija on jostain aikoinaan saatu mainoslahja, mutta kokkipuodeista luulisi löytyvän vastaavia hyviä.

Viinitarjottimena näkyy Tallinnan-tuliainen, pieni hopeinen lautanen, jonka olen vielä kuvan ottamisen jälkeen kiillottanut Universal Stonella. Kiitos suosituksistanne, miten tehokas ja koukuttava siivousaine kaikkeen! Tallinnan-tuliaisia on myös miniminän synttärimekko – huomenna tulee kuulkaas meidän vauvavuosi täyteen.

Niin, vauvavuosi. Olen ihmistyyppinä sellainen, joka pelkää pahinta, eikä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Näin ollen osaan olla erittäin kiitollinen meidän hyvin menneestä vuodesta, ja samalla minulla todella riittää sympatiaa kovia kokeneille ystäville, kuten Noora K.:lle. Jos jotain olen oppinut, niin sen, miten avoimuus on paras vertaistuki, niin ystävien kesken kuin blogissakin. Siksi arvostan kovasti sitä, että Noora sanoi ääneen tunteen, jonka varmasti moni muukin on kohdannut: ei tullut vauvakuplaa. Minulla oli kuplani, mutta se yhdessä hyvin sujuneen vuoden kanssa on tuonut toisen tunteen. Koska kaikki on sujunut hyvin, kohtahan varmasti tapahtuu vastapainoksi jotain pahaa. Ei ole helppoa olla vanhempi, kun pelissä on niin paljon: tärkein ihminen ja sen tasoinen menettämisenpelko, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Ihme kyllä, vauvavuoden taakse jättäminen ei herätä sellaista haikeutta kuin ajattelin. Vaikka titteli muuttuu taaperoksi – Sisustustaaperoksiko? – onhan tuo kävelemään ja puhumaan opetteleva vielä aika pitkään äidin helmoissa. Ensiaskeleet otettiin isoveljen valvovan silmän alla, totta kai.

Tallenna

January 25, 2017

Keittiön kuivakaapin säilytysvinkki

January 25, 2017

Jatkan vielä keittiön parissa jatkona edelliseen postaukseen Keittiön muodonmuutos modernin valkoiseksi. Tuntuu hassulta, että minulla, joka pelastaisin palavasta talosta lapseni, koirani ja Dymo-kirjoittimen, kuivaruokakaappi on saanut rehottaa miten sattuu. Edes järjestysintoilijana en ole innostunut siirtämään kuiva-aineksia purkkeihin sen epäkäytännöllisyyden takia. Milloin purkki ei olisi mitoitettu oikein, jolloin osa sisällöstä jäisi kuitenkin alkuperäiseen pussiin tai pakettiin pyörimään. Myöskään parasta ennen -päivämäärien ja keitto-ohjeiden leikkaaminen talteen ei tuntunut vaivan väärtiltä.

Totuus on kuitenkin se, että meillä kuivakaappi ei toiminut myöskään sellaisenaan. Kaappi oli aina sekaisin kaikenkirjavista purkeista, avatut pussit olivat vaarassa kaatua ja levitä ympäriinsä, ja ylähyllyn purkkeihin en ylettänyt ilman tuolia.

Kehitin kompromissiratkaisun, joka on paitsi siisti myös käytännöllinen. Pidin suurimman osan kuivamuonasta omissa paketeissaan ja pusseissaan, mutta siirsin ne laatikoihin. Laatikot saan kurotettua ilman tuoliakin ja onhan näkymä monin verroin harmonisempi. Näitä meillä käytössä olevia laatikoita Ikea ei enää sellaisenaan tee, mutta Ikea Kuggis -sarja on lähimpänä. Omiksi laatikoiksi olen erotellut esimerkiksi pastan ja nuudelit, sekä riisin ja hiutaleet tarkoittaen muun muassa couscousia, bulguria ja kvinoaa. Yhden laatikoista olen nimennyt aamiaislaatikoksi, sillä sinne on koottu niin leivät, vitamiinit kuin kahvin suodatinpaperit.

Kuggiksen lisäksi suosittelen Ikea Tillsluta -sarjaa. Materiaali on samaa helposti puhtaaksi pyyhittävää kiiltävää valkoista muovia. Osa kuivamuonasta, kuten koiran nappulat, on meillä sellaisenaan Tillsluta-laatikossa. Osa taas toimii säilyttimenä niin, että esimerkiksi pähkinät ja siemenet olen vain laittanut alkuperäisissä pienissä pusseissaan laatikon sisään. Ratkaisu on siinäkin mielessä kätevä, että näin hyllyjen tilan saa hyödynnettyä myös korkeuden puolesta.

Tallenna