Keskustelunaiheena kodit toistensa kopioina

Homevialaura, Roomlight, Danley, tarjotinpöytä

Sisustusharrastajia kritisoidaan usein toistensa kopioimisesta. Osittain syystä ja itsekin siihen syyllistyen, sanoisin. Kodit muistuttavat toisiaan, ja koska kalusteet ja pienesineet ovat tunnistettavia, voi ulkopuolinen jopa täysin suoraan kopioida toisen kodin sisustuksen – elävässä elämässä näin on käynytkin.

Homevialaura, Ikea Vittsjö, sivupöytä

Se, että joku toisintaa jonkun muun sisustaman huoneen, tuntuu minusta uskomattoman hämmentävältä. Mikä tällaisessa sisustamisessa on motiivina? Se, että netistä löytyneellä avaimet käteen -suunnitelmalla säästää omaa aikaa ja vaivaa? Vai onko taustalla haave elää jonkun toisen elämää?

Homevialaura, Roomlight, Danley, tarjotinpöytä

En voi sanoa, että pitäisin meidän kotiamme persoonallisena. Meillä ei ole uniikkia taidetta tai persoonallisia perintöhuonekaluja. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu tyylistäni: makuni yksinkertaisesti on niin pelkistetty, etten koe rohkeita tai erikoisia ratkaisuja omakseni. Enkä luonnollisestikaan hanki – sanotaan nyt vaikka retroa kaapistoa – vain siksi, että voisin muille osoittaa sisustavani persoonallisesti.

Homevialaura, Roomlight, Danley, tarjotinpöytä

Silti olen jossain määrin alkanut ahdistua siitä, miten samat valinnat sisustusruletissamme pyörivät. Pohdin, voisinko itse pyrkiä yhtään yksilöllisempiin valintoihin, vaikka pysyisinkin uskollisena modernin klassiselle ja neutraalinväriselle tyylilleni.

Homevialaura, Ikea Vittsjö, sivupöytä

Omasta kodistani otan esimerkiksi sohvan ja sohvapöydän. Ensimmäinen on Boknäsista, toinen Bo Conceptilta, tavallisimmista sisustusliikkeistä siis. Silti en ollut nähnyt kumpaakaan kenenkään sisustuskuvissa, mikä ei yksin olisi riittänyt ostospäätöksen motiiviksi, mutta mikä teki hankinnoista minulle paljon mieluisampia.

Homevialaura, Roomlight, Danley, tarjotinpöytä

Sama tilanne on uuden kodin tarjotinpöydän kanssa (joka on Roomlightin Danley). Se ei ole erikoinen tai uniikki, mutta minua pöydässä ilahduttaa paitsi sen kauneus myös – en nyt sano harvinaisuus, sillä kuka vaan voi tilata saman pöydän – mutta se, että onnistuin löytämään jotain minulle ennennäkemätöntä ja silti sataprosenttisesti näköistäni. Samaan henkeen olen tyytyväinen, että emme löytäneet uuteen kotiin ruokapöytää valmiina. Mittatilauskalusteen teettäminen vaatii enemmän vaivannäköä, mutta tuntuu varmasti erityisemmältä.

Homevialaura, Ikea Vittsjö, sivupöytä

Itse ajattelen, että persoonallisuus, eli erilaisuus suhteessa muihin koteihin, ei voi olla itseisarvo, vaan sisustamisen on aina lähdettävä sisäisistä motiiveista. Millainen tila tekee minut tai perheeni onnelliseksi, vaikka yksikään kotikuva ei koskaan päätyisi jakoon, tai vaikka yksikään silmäpari ei koskaan kyläilisi paikan päällä.

Homevialaura, Roomlight, Danley, tarjotinpöytä

Jos omaa makua kaikista eniten puhuttelee se yleinen, muillakin nähty suosikki, niin sen kannustan hankkimaan. Itse en suostunut luopumaan yli kymmenvuotisesta Eames DSR -haaveesta, vaikka tuolit yhtäkkiä yleistyivätkin. Nyt elän sen asian kanssa, että näen samat tuolit jokaisessa sisustuslehdessä, mutta koska motiivit olivat niin vahvasti sisäiset, ei tuolien yleisyys muilla oikeastaan haittaa. En myöskään pidä minään sitä, että säilytyskalusteemme ovat kaikki Ikeaa. Silti olen halunnut herätellä itseäni miettimään, ilahtuisinko kuitenkin joidenkin hankintojen kohdalla siitä, että löydän ne aivan itse enkä kenenkään muun kautta.

Homevialaura, Ikea Vittsjö, sivupöytä

Netti tuo samantyyliset sisustajat yhteen, mikä on ennen kaikkea rikkaus. Miten monta kertaa olen itsekin poiminut ideoita, saanut vertaistukea, hyötynyt käyttökokemuksista ja löytänyt ratkaisuja. Mutta niin kuin kaikessa muussakin, myös inspiroitumisessa raja kulkee jossain. Jos kaiken ryntää heti ostamaan jonkun toisen perässä, kysyn ihan vilpittömästi ihmetellen: miten koti voi mitenkään tuntua omalta?

Millaisia ajatuksia teillä on kotien samankaltaisuudesta?

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

By Lassen Frame 28 lehtikorina

Homevialaura, by Lassen, Frame 28, lehtikori, lehtiteline

Terveisiä sohvan nurkasta, kirjaimellisesti! Siellä sulattelen testikappalettani jäätelökakusta (leipomista kammoksuvan äidin ainoa toivo 1-vuotissynttäreiden lähestyessä), ja sohvan nurkkaa koskee myös postaus.

Homevialaura, by Lassen, Frame 28, lehtikori, lehtiteline

Sohvan ja pihan oven väliin jää nurkka, jonne wieniläistuoli TON Chair 14 on kotiutunut. Valaistuksen hoitaa vielä toistaiseksi Kartell Take (kotimme vauvavetonaula numero 372), mutta ajatukseni on löytää nurkkaan kunnollinen lattiavalaisin. Design by Frandsenin Nice tuntuu nyt todennäköisimmältä.

Homevialaura, by Lassen, Frame 28, lehtikori, lehtiteline

Jalkavalaisimen lisäksi pian kävi selväksi, että nurkkaan tarvitaan lehtikori. Koska mustaa olohuoneessamme alkaa olla paljon, halusin korin joko vaaleana tai läpinäkyvänä. Mikään ei oikein tuntunut sopivalta, kunnes yhtäkkiä mieleen juolahti jo pitkään ihailemani by Lassenin Frame-sarja (myy minulle mitä vain valkoisena mustilla kanttauksilla, niin ostan). Yleensä vain näitä kuutioita näkee seinälle kiinnitettyinä, mutta ajattelin, että miksei niitä ilman muuta voisi hyödyntää lattialla olevana korinakin.

Homevialaura, by Lassen, Frame 28, lehtikori, lehtiteline

Koko on juuri passeli aikakauslehdille. Passeli siinäkin mielessä, että siihen mahtuu juuri muutaman kuukauden luvussa olevat lehdet, mutta ei sen enempää. Edellisen kodin aikaista vuosien sisustuslehtikirjastoa en voi enää pitää tilan puolesta, ja sanotaanko nyt näin: kaikenlainen yksinkertaistaminen on tehnyt hyvää muutenkin. Kun aina ennen kesken oli viisitoista aviisia, siitä oli hallinnantunne kaukana. Nyt kun meille ilmaantuu uutta luettavaa, käyn vanhimmasta päästä paria lehteä läpi, ja revin inspiroivat kuvat talteen niille omistettuun erilliseen pieneen laatikkoon, ja loput pääsevät kiertoon.

Sisustuspalaset loksahtelevat paikoilleen

Homevialaura, olohuone, VM Carpet, Hattara, harmaa, nukkamatto

Kerroin viimeksi ihanasta Tallinnan irtiotosta (irtiotto Tallinnassa kuulostaa muuten vähän muulta kuin sisustuskierrokselta). No mutta, matkakamuna minulla oli Inspired by loven Sanna. Arvatkaa, mitä puoli vuorokautta hovisisustussuunnittelijani kanssa teki? Sen, että pistimme paitsi maailman asiat myös kotia uuteen uskoon.

Homevialaura, olohuone, VM Carpet, Hattara, harmaa, nukkamatto

Sannassa arvostan ammattitaidon lisäksi rehellisiä mielipiteitä. Sanna käski miettimään sohvapöydästä luopumista ja herätteli ajattelemaan, miten tyhjältä tila näyttäisi ilman pöytää asetelmineen. Ensi töikseni kotona kaivoin pöydän uudestaan esille, ja toden totta, mitä ihmettä ajattelin! Olohuoneemme on kyllä kapea, mutta ei se niin kapea ole, etteikö siihen yksi pöytä mahtuisi. Tällaisen aivopierun jälkeen ei voi muuta kuin hämmästellä itseään ja kiitellään kaveriaan.

Homevialaura, olohuone, VM Carpet, Hattara, harmaa, nukkamatto

Toinen sisustuskiitos menee Place for dreamsin Elinalle, jolle myönnän elämäntyöpalkinnon mattomasennuksesta parantumiselle. Elinan ansiosta otin VM Carpetin harmaan Hattara-maton sovitukseen ja kyllä, Hattarasta löytyi meille juuri se oikea elävänsävyinen, matalanukkainen, hotellimainen matto, joka sopii Boknäs Julia -sohvaan!

Homevialaura, makuuhuone, VM Carpet, Hattara, harmaa, nukkamatto

Eikä edes vain olohuoneeseen, vaan samaa mattoa tilasimme myös makuuhuoneeseen sängyn alle. Koska olo- ja makuuhuone ovat pariovien kautta yhtenäistä tilaa, halusin samanlaisilla matoilla luoda jatkuvuutta ja harmoniaa (enkä todellakaan ollut kiinnostunut käymään hulluuden rajamailla toisten etsintöjen kanssa uudestaan).

Homevialaura, olohuone, VM Carpet, Hattara, harmaa, nukkamatto

Testimatto meni palautukseen ja nyt odotamme omia mattojamme mittatilauskokoisina. Kuvista poiketen tilasimme olohuoneen maton sen verran isona, että se tulee sohvasta yli. En tiedä, mikä kauppojen kamalissa spottivaloissa on, kun tämä kotona erittäin neutraalin harmaa Hattara näytti VM Carpetin liikkeessä keltaisenhopealta. Taas toinen harmaa testimattomme näytti hyvältä liikkeessä ja kotona aivan tummanliilalta. Enkä varmasti liioittele, vaikka matot aikaansaavatkin tunnekuohuja ja verenpaineennousua. Kannattaa siis antaa mahdollisuus epäilyttävillekin sävyille, ja taas toisaalta ottaa ne hyvältäkin vaikuttavat ensin kotiin testiin.

Homevialaura, olohuone, VM Carpet, Hattara, harmaa, nukkamatto

Ehkä joku teistä miettii, onko Little L jo muuttanut pois kotoota, kun pöydällä pystyy pitämään esillepanoa. Ei hän ole, mutta nostelen tarpeen vaatiessa pientaravaa päiväksi pois, ja taas illalla nautin kirjoista ja kynttilöistä. Siitä lähdetään muutenkin, että ei tämä rikon kaiken mihin kosken -vaihe ikuisuutta kestä. Taulut, patterinsuojat, lehtikori, jalkavalaisin ja sivupöytä toki puuttuvat olohuoneesta vielä, mutta muuten mattojen ja pöydän myötä tuntuu, että sisustuspalaset alkoivat nyt loksahdella paikoilleen. Pöytä on jo edellisessä kodissamme ollut Bo Conceptin Lugo, jota rakastan yli kaiken pehmeän mattamustan pinnan ja mataluuden tähden. Minusta sohvapöydät nousevat usein liian korkeiksi sohvan istuinkorkeuteen nähden, mutta kuunnella nyt ihmistä, joka meinasi olla kokonaan pöydättä. Valaistumisia viikonloppuunne!