Bring me white flowers

valkoisetkukat1
valkoisetkuvat3
valkoisetkukat10
valkoisetkukat5
valkoisetkukat2
valkoisetkukat7
valkoisetkukat9
valkoisetkukat8
valkoisetkukat11
Meillä mies käy autoilevana ruokakaupassa, Alkossa ja pyynnöstäni joskus myös kukkakaupassa hakemassa perjantaipuskan. Kukkakaupasta hän soittaa puhelun ja meillä alkaa hyvin epäselvä keskustelu. Viimeksi yritin kysyä pionien tai muiden muodokkaiden kukkien perään, mutta mies näki kaupassa vain, no, kukkia, joita mitkään adjektiivit eivät erottaneet toisistaan. Värit hän sentään tunnistaa, joten usein ohjeistus typistyy tähän: no, osta jotain valkoisia. Ehkä tulostan ja pakkoliimaan tuon viimeisen kuvan hänelle lompakkoon.

Onneksi kukat ovat aina ihania ja värillä pääsee pitkälle. Toki muutkin kuin valkoiset kukat ovat mielettömän kauniita, herkät roosat, poltetut oranssit ja muut, mutta valkoinen on suosikki ja varma valinta.

En ole ollut lakkiaisissa moneen vuoteen. Olitteko te lauantaina? Vieläkö on tapana, että joka ikinen vieras vie tismalleen samanlaisen tummanpunaisen ruusun kultaisella kikkaranarulla koristeltuna? Itse veisin, näin 2010-luvulla, kevään nuorelle sankarille mielelläni vaikka valkoisen liljan rennosti paperinarulla sidottuna.

Meillä on muuten hyvä maljakkotilanne kukille, mutta ainakin yhtä yritän metsästää kirpparilta: antiikkista hopean- ja/tai kullanväristä pikaria, vähän kuten tämä. Lainattujen kuvien lähteet täältä.

PS. Parvekekukista meillä ei ole vieläkään tietoa, mutta tärkeintä nyt on lämpö ja auringonpaiste. Nautitaan!

Lexington-haaveita Tammisaaressa

homevialaura_6912
homevialaura_6921
homevialaura_7003
homevialaura_6963
homevialaura_6881
homevialaura_6974
homevialaura_6928
homevialaura_7021
homevialaura_6971
homevialaura_6947
homevialaura_6940
Terveisiä Tammisaaresta! Idyllinen, meren välittömässä läheisyydessä sijaitseva vanha kaupunki nousi suoraan suosikikseni ohi Porvoon. Vanha kaupunki oli suhteessa melko iso ja niin rauhallinen, että lyhtypylväiden reunustamia mukulakivikujia kävellessä voi olla varma ajan pysähtyneen. Ainoa ääni kuului tuulessa lepattavista syreeneistä ja kissan naukunasta. Paikka oli kuin suoraan ruotsalaisesta lastensadusta. Odotin vain, koska Vaahteranmäen Eemeli juoksee aidan takaa ja rikkoo hiljaisuuden.

Piipahdin kolmessa sisustusputiikissa torin laidalla, mutta uskon, että Tammisaari olisi tarjonnut niitä enemmänkin. Suosikikseni nousi Popana. Yhdessä putiikissa meinasin sortua sataan Lexingtonin merihenkiseen keittiöpyyhkeeseen kunnes muistin, että todellisuuteni on helsinkiläisellä kerrostaloalueella eikä tammisaarelaisessa merenrantahuvilassa. Tällä kertaa tuliaisiksi riitti pieni kappa paikallista perunaa.

Suosittelen ainakin nauttimaan kahvit ja taivaallisia piirakoita Cafe Gamla Stanin omenapuiden alla. Me olimme päiväretkellä, mutta yöpymistapauksessa buukkaisin ehdottomasti huoneen Alapiha-majatalosta.

Olen jäänyt koukkuun kotimaan retkiin. Tammisaaren lisäksi olemme vierailleet Hangossa, Porvoossa, Fiskarsissa ja Billnäsissä, ja listalla on Sipoon Gumbostrand Konst & Form. Osaatteko suositella muita kohteita kohtuullisen matkan päässä Helsingistä: suloisia alueita, vierailemisen arvoisia sisustusputiikkeja, paikallisia ulkoilmaravintoloita tai merenrantapoukamia?

homevialaura on nyt Facebookissa

Kuva 6

Olen loputon pohtija ja se on kuulkaas välillä vähän rasittava piirre. Siispä potkaisin itseäni noin vartti sitten persuuksille ja päätin perustaa Facebook-sivut, kun mieli teki oli siinä järkeä tai ei (kaikessa ei ehkä aina tarvitse olla). Myös minigallup kannusti touhuun, vaikka N oli aika pieni – panostankin mieluummin laatuun kuin määrään. Aion linkata Facebookiin blogipostaukset ja muuta lisämateriaalia, kuulumisia ja havaintoja lifestylen ympäriltä – mitä milloinkin mieli tekee. Ja sitten aion jutskailla teidän kanssa.

Ärsyttää, kun Facebook ei antanut kirjoittaa nimeä pienellä alkukirjaimella, koska blogin nimi kirjoitetaan pienellä ja yhteen: homevialaura. Sen olen päättänyt minä, oman itseni herra ja pilkunviilaaja.

Saa tykätä mut ei oo pakko. Sivut löytyvät täältä.

Löytöjä Etelä-Helsingin putiikeista

homevialaura_6741
homevialaura_6742
homevialaura_6748
homevialaura_6728
homevialaura_6733
homevialaura_6710
homevialaura_6725
Olin viime viikonloppuna ystäväni kanssa terapeuttisella sisustuskierroksella Etelä-Helsingissä. Listasin suosikkisisustusputiikkini alkuvuodesta, ja edelleen ajankohtainen lista löytyy täältä.

Uutena tuttavuutena matkan varrelle osui symppis Pursimiehenkadun A&A Design, joka maahantuo uniikkeja huonekaluja ja josta ystäväni löysi upean teollisuushenkisen valaisimen. Parasta putiikissa taisi kuitenkin olla 11-viikkoinen Iitu-mäyris, joka ei yrityksistä huolimatta ollut myynnissä.

Molemmat pienet ostokseni löytyivät tällä kertaa Bulevardin Nougat-liikkeestä. Keittiöstä paikan saanut Tine K Homen pyyhe on kivan kesäinen ja juuri sopivasti jotain ohuen keittiöpyyhkeen ja paksun froteepyyhkeen väliltä. Ylva Skarpin tekstikortti pääsee esille muistuttamaan yhdestä hyvin tärkeästä asiasta, kiitollisuudesta.

Vinkkaan nyt myös toisenlaisesta putiikista, Albertinkadun Kauniista Veerasta, joka on second hand -putiikeista suosikkini. Sieltä löysin valkoisen pellavamekon sekä ostoslistalla olleen valkoisen pikkulaukun. Espanjassa valmistettu laukku on strutsinnahkaa ja maksoin siitä vain himppasen enemmän kuin ketjuliikkeiden tekonahkaisista Made in China -versioista. Tämän takia rakastan aarteiden etsintää. Aikaisemmin olen löytänyt Kauniista Veerasta ainakin Filippa K:n mustan neuletakin, Andiatan Chanel-tyylisen jakun (unohtui kuvasta) sekä Marc by Marc Jacobsin mustat peep toet.

PS. Jotain vaistoja on jäänyt meidänkin kaupunkilaistuneelle Sisustuskoiralle. Onni nimittäin alkoi murista strutsinnahkalaukulle. Sama tapahtui Ikean lampaantaljan kanssa. Onni ei voinut aluksi sietää moista eläintuoksua kodissaan, mutta on sittemmin alkanut tulla toimeen myös look-alikensa kanssa.

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue