Portfoliopakertamista

Sammahdin lauantai-iltana kymmenen jälkeen ja nukuin pitkät unet, pylly hommees, niin kuin mummu sanoisi. Ja hyvä niin, sillä jaksoin pureutua tänään sisustuskurssin työhön heti aamusta.

Kurssilla jokaisella on yksi suunnittelukohde. Moni suunnittelee omaa kotiaan, mutta itse olen tyytyväinen, että saan suunnitella toiselle. Suunnittelen miespuoliselle kaverilleni poikamiesboksin sisustuksen, enkä voisi kuvitella hauskempaa kohdetta. Oman kotimme sisustusta pähkäilen joka tapauksessa aina muutenkin, joten on sangen virkistävää miettiä välillä muiden sivupöytiä ja kylpyhuoneen kaappeja.

Suunnitelmasta tehdään vapaamuotoinen portfolio, mikä tarkoittaa sitä, että pöydällä lojuvat silput pitää koota kokonaisuudeksi kuukauden sisään. Visiosta ei onneksi ole pulaa, vähempikin määrä ideoita riittäisi. Sen sijaan haasteena on aika ja päässä mylläävien ajatusten siirtäminen paperille järkevään esitysmuotoon.

Tähän mennessä suunnitelman tekemiseen on kuulunut mittaamista, pohjapiirustusten piirtämistä, luonnostelua, valokuvaamista, kuvien keräämistä, opettajan konsultoimista ja vaihtoehtojen selvittelyä – sekä leikkaamista ja liimaamista. Tämän päivän suosikkihomma oli moodboardin tekeminen. Ah, miksei kollaasintekijä voi olla ammatti?

Millimetripaperi, mittatikku, kuultopaperi ja muut apuvälineet on hankittu Rakennustiedosta Kampista. Putiikissa on muuten myynnissä komeita arkkitehtuuri-, design- ja sisustuskirjoja hyvänä vaihtoehtona Akateemiselle kirjakaupalle.

Kirjoista ja viineistä

Kävin tänään Messukeskuksessa, jossa oli neljä tapahtumaa saman katon alla: Kirjamessut, Viini, Ruoka & Hyvä elämä, Musiikkimessut ja Art Forum. Kävin, koska sain ilmaislipun. Muuten olen sitä mieltä, että messut ovat usein yhtä tyhjän kanssa.

Ruoka- ja viinipuolella vesi herahti kielelle tuoksuista, mutta sanoisin, että samat messut voi kokea joka viikonloppu Stokkan Herkussa. Viinien ja juustojen keskellä myytiin Black Horsen kalsareita ja TV-Shop-henkisiä kapistuksia niin kuin messuilla kai kuuluu.

Kirjamessut palvelevat varmasti himolukijoita, sillä romaaneita riitti ständi tolkulla ja joka suunnasta kuului kirjailijahaastatteluita. Vaikka rakastan kirjojen maailmaan uppoutumista, olen tällä hetkellä valitettavan huono lukija – siis kirjojen lukija, lehtiä plärään sitäkin enemmän. Yölaatikossa odottaa kaksi kirjaa, David Nichollsin Sinä Päivänä ja Paul Austerin Näkymätön. Ensimmäisen kanssa olen päässyt sivulle 21.

Romaanien rinnalle olisin kaivannut messuilla tieto- ja harrastekirjoja. Keittokirjoja oli sentään jonkin verran, mutta sisustus- ja muiden tyylikirjojen anti oli kerrassaan surkea.

Yhden tärkeän ostoksen tein, Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huhmon kirjan Viinistä viiniin 2013. Opus on jokavuotinen must, joka erottelee Alkon helmet hutiostoksista.

Kirjanmerkki on kotoisin Artekin Espan myymälästä, jossa vierailee tällä hetkellä berliiniläinen do you read me?! -kirjakauppa.

HotCoolien metsästys

Kävin alkusyksystä kahdessa eri seminaarissa. Molemmissa tarjoiltiin kahvi Iittalan mustista pienistä 27 senttilitran HotCool-laseista. Lasit näyttivät croissanttien ja hedelmälautasten vierellä niin hyviltä, että santsasin seissyttä myrkkyä vain saadakseni hypistellä laseja hetken pidempään.

Olen tiennyt HotCool-sarjasta iät ja ajat ja meillä on entuudestaan kuusi sarjan keskikokoista lasia hiekanvärisenä. Miksi ihastuin näihin kääpiöversioihin päätä pahkaa nyt? Ja miksi törmäsin niihin kaikkialla?

Menin muina naisina nettiin tilaamaan lasit, mutta kuinka ollakaan, pienen koon valmistus on lopetettu. No paniikkihan siitä syntyi! Selvittelyn jälkeen kourallinen laseja löytyi vielä Iittala Outlet Lappeenrannasta ja kiitos hyvän palvelun, lasit löysivät postiennakolla kotiin.

HotCoolien kotiutuminen sinetöi pitkäaikaisen kahvikuppipohdintani. Aikaisemmin pidin itsestään selvänä, että hankin tusinan perinteisiä kahvikuppipareja heti, kun keittiön kaapit antavat periksi. Sillä enhän ole aikuinen enkä mikään, jos en anna ikäihmisille mahdollisuutta ryystää sumppiaan tasseilta.

Nyt olen tullut järkiini. Minä, moderni 2000-luvun nainen, en hanki kaappeihini yhtään turhaa astiaa vain vanhan tavan vuoksi. Meillä kaffet juodaan mukeista, pienistä ja isoista, arkena ja pyhänä, ilman aluslautasia. Kaiken lisäksi näistä samoista laseista voi tarjota smoothiet, glögit ja jälkiruoat. I rest my case.