Ei osteta mitään tuoleja

homevialaura_4868_2
homevialaura_4914
homevialaura_4896_2
Blogi on ollut viime aikoina vähän hiljaisempi, pahoittelut. Mihinkään en kuitenkaan ole katoamassa, vaikka ajatukset täytyy nyt jakaa useamman asian kesken.

Meillä on tällä hetkellä meneillään eräs aikaa ja ennen kaikkea pätäkkää vaativa projekti. Miehen ensimmäinen kommentti tähän säästösuunnitelmaamme oli, että nyt ei sitten osteta mitään tuoleja.

No ei osteta mitään tuoleja.

On tässä muutama muukin asia nyt holdilla kuin tuolit. Koko koti, ja myös vaatekaappi, saa tällä hetkellä pärjätä hetken omillaan ilman heräteostoksia. Haaveilu ja inspiroituminen on onneksi ilmaista jatkossakin.

Säästäminen on kuitenkin ollut yllättävän helppoa, kun rahat eivät mene ikäviin välttämättömyyksiin, kuten taloyhtiön kellarin putkien uusimiseen, vaan omien unelmien toteuttamiseen.

Ihan kaikesta en kuitenkaan suostu luopumaan. Siinä vaiheessa, kun en voi mennä lorvimaan ystävän kanssa brunssille tai käydä parantamassa maailmaa pinchojen äärellä, minulle voi varata hautapaikan. Elämistä ei voi lopettaa, shoppailun voi – ainakin väliaikaisesti.

Ikean kesäkuvastosta ideoita parvekkeelle

Ikea_kesä_2013_1
Ikea_kesä_2013_03
Ikea_kesä_2013_2
Ikea_kesä_2013_4
ikea_kesä2013
Ulkona on pakkasta ja sataa räntää, toppatakkia ei tulisi vielä mieleenkään säilöä, Uggit hajoavat kovan käytön seurauksena liitoksistaan ja postiluukusta kolahti Ikean kesäkuvasto. Jokin yhtälössä mättää.

Kylmästä maaliskuusta huolimatta parvekesesonki ei enää ole kaukana. Ei varsinkaan, jos parveke on lasitettu ja etelään päin – siinä meillä kävi asuntokaupoissa tuuri.

Kalusteet hankimme viime keväänä, mutta parvekkeen muu viimeistely jäi remonttiväsymyksen jalkoihin. Tänä keväänä ajatus on näyttää lattian puulaatoille hiomapaperia ja pensseliä, tai jotenkin muuten kuurata ja kunnostaa pintoja kuntoon. Sisustamista, joka vaatii enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä kuin investointeja.

Ikean valikoimista kuolaan erityisesti paksuja mustavalkoisia raitoja, tai oikeastaan kuolaan niitä tällä hetkellä kaikkialla. Puuvillaiseen Sofia-kankaaseen olen totaalisen lääpälläni, ja yritän miettiä, mitä kivaa siitä keksisin ilman ompelemista. Eivor-huopa sopisi loistavasti lämmikkeeksi, vaan miksi materiaali on ällöakryyliä?

Eli hihat heilumaan, raitoja kehiin ja pari kasvia kuivahtaneen oliivipuun seuraksi. Siinä kai se.

Kaikki fotot: Ikea.

Kappas Marimekkoa!

marimekko_karakola

marimekko_korsi

marimekko_pyyhe
marimekko_muki

marimekko_tossut

marimekko_moreeni

marimekko_matkuri

marmekko_motti

Kuulkaas, olen ensimmäistä kertaa ikinä koskaan milloinkaan iskenyt silmäni Marimekkoon.

Ei saa käsittää väärin. Marimekko on mielestäni huikea, upeasti ajan saatossa kehittynyt brändi ja syystä meidän suomalaisten ylpeydenaihe. Mutta että Unikkoa omassa vaatekaapissa tai verhoissa, ei ikinä.

Nyt ihastuin Karakola-kuosiseen iPhone-koteloon, josta mieleen tulee pilkkuvillitykseni ja 10 Corso Como.

Selailin samalla koko valikoiman läpi, ja aloin nähdä merkin uudessa valossa. Korsi-kankaasta tulisi kivat tyynyt, Nimikko-pyyhe harmaana saisi heti paikan kylppäristä, Tasaraita-mukista aamukaffet maistuisi epäilemättä hyvälle, Ujo-tossuissa kipittäisin mielelläni saunaan, Moreeni-huivin voisin kehystää tauluksi, Mini Matkuri -laukkuun olisi kätsy heittää kyläilykamat ja Motti-huopaan kietoutumista en panisi pahakseni.

Tuskin minusta silti kantista tulee, mutta jos nyt saisin lahjaksi Marimekon lahjakortin, en antaisi sitä enää suoraan eteenpäin, vaan saattaisin jopa kokea myymälässä pientä valinnan vaikeutta. Harppaus on valtava ihmiselle, joka ei ole eläissään ostanut tai omistanut kirjavaa kansallistuotetta.

Niinhän ne sanovat, että 60-luku on tällä hetkellä todella hot. Ehkä siksi Marimekon tyyli tuntuu nyt ajankohtaiselta ja raikkaalta. Erityisesti paksut mustavalkoiset raidat aiheuttavat sydämentykytyksiä.