Reflejos de mi tierra

interior-fabrics-07

home-accents-089

interior-fabrics-0775

interior-fabrics-0760

interior-fabrics-06

interior-fabrics-0756

interior-fabrics-05

interior-fabrics-01

interior-fabrics-0748

interior-fabrics-02

Aikamoinen inspiskuvamaraton.

Kiva IMAGE black and white postasi kyseiset kuvat, ja minä heti perässä. Oli pakko, koska olen pinnannut kaikki kyseiset kuvat Pinterestiin, mutta tietämättä, mistä on kyse.

Nyt selvisi, että kuvat ovat Reflejos de mi tierran. Nettisivut kertovat, että tekstiilit ovat Argentiinassa käsintehtyjä ja että materiaaleina on käytetty muun muassa lampaan, alpakan ja laaman villaa Andeilta.

Puhdasta rakkautta!

Mielettömän kauniita tuotteita ja fiiliskuvia. Utuisen vaalea tunnelma sopii täydellisesti tähän hetkeen, kun lumihiutaleet leijailevat hitaasti ulkona, ja kun ainoa ajatus on kääriytyä vilttiin ja antaa joulun tulla.

Sunnuntaibrunssi

homevialaura_bday_1

homevialaura_bday_2

homevialaura_bday_7

homevialaura_bday_4

homevialaura_bday_3

Viikonloppuna saatettiin mies uudelle vuosikymmenelle. Ei tavallisen  kaavan mukaan lauantai-illan bileillä, vaan sunnuntaipäivän brunssilla. Kahvi oli kuumana ja skumppa kylmänä koko päivän, ja ystävät saivat tulla ja mennä oman aikataulunsa mukaan open house -tyylisesti.

Suosittelen lämpimästi kyseistä tapaa vanheta (vaikka enhän se minä ollut joka vanheni, mutta hyvin näytti miehen vanheneminen sujuvan).

Olkkariin ostin kimpun valkoisia liljoja spessupäivän kunniaksi. Tosin en hokannut, että liljat olisi pitänyt ostaa muutama päivä etukäteen, jotta nuput olisivat ehtineet aueta, mutta kauniita ne olivat noinkin.

Ja ilmikset oli oltava tietenkin. Numeropallot löytyivät Tiimarista. Se vinkiksi, jos joku innostuu palloista, että ostosreissu kannattaa suunnitella etukäteen. Myyjä täytti pallot kassalla, joten en suosittele matkan taittamista ruuhkabussilla kahden pulskan, noin metrin korkuisen boltsin kanssa.

Väri- ja aurinkoterapiaa

homevialaura_bann_makok_1

homevialaura_bann_makok_2homevialaura_bann_makok_3

homevialaura_bann_makok_4

homevialaura_bann_makok_9

homevialaura_bann_makok_10

homevialaura_bann_makok_7

homevialaura_bann_makok_6

homevialaura_bann_makok_11

Huh heijaa tätä loppuvuoden pimeyttä. Ei auta pitkät ja sikeät yöunet: aikaiset herätykset tuntuvat joka arkiaamu yhtä ylitsepääsemättömiltä. En pääse liikkeelle ennen kuin nuokun pitkään ja tuijotan aamu-tv:tä silmät ristissä ja juon ämpärillisen kahvia. Että Huomenta Suomi vaan!

Auttaisikohan kirkasvalolamppu?

Pimeimpään vuodenaikaan auttaisi ainakin reissu auringon alle, mutta valitettavasti ihan sellaista ei ole tähän hätään tiedossa. Kaksi vuotta sitten oli ja silloin maisemat näyttivät aika kivoilta.

Thaimaan saarihyppelyltä jäi erityisesti mieleen eräs pieni majapaikka pienen joen päässä – hyvin varjeltu salaisuus nimeltä Bann Makok. Maailman symppiksin, hiljaisin ja rentouttavin kolkka, jossa ei myyty yksiäkään feikkiaurinkolaseja ja jonka melonimohitot ansaitsisivat neljätoista Michelin-tähteä.

Vaikka kotona suosin neutraaleja sävyjä, kaukomatkoilla viihdyn värikkäässä, jopa boheemissa ympäristössä kontrastina arkielämälle. Unelmissa on reissu Karibialle, siinä olisi aurinko- ja väriterapiaa kerrakseen.