Kartellin Gé toi valon

Olen pelännyt kattolamppuja. Mieltänyt ne armottomiksi valonlähteiksi, jotka päälle rävähtäessään sokaisevat kertaheitolla. Siksi meillä on ollut tähän asti vain hellästi sivusta valaisevia lattia- ja pöytälamppuja (eteistä ja vaatehuonetta ei lasketa, niissä kattolamppu oli ainoa vaihtoehto).

Ajatus kattolampusta ja lisävalosta alkoi kuitenkin tuntua aika mukavalta vaihtoehdolta, kun yritin piirtää pohjapiirustusta millimetripaperille eräänä marraskuisena iltana kello kahdeksan.

Tässäkin asiassa oli helppo kääntyä italialaisen laatumuovin pariin. Sain Erottajankadun Kartell Flagstoresta kirkkaan Gé-riippuvalaisimen heti mukaan. Lampun asennus sujui yllättävän mutkattomasti, mutta sähköpiste oli väärässä kohdassa (ei siis ruokapöydän keskellä). Ensin ajattelimme siirtää pistoketta pintavedolla, mutta päädyimme ratkaisuista helpoimpaan: johto saa luvan roikkua rennosti.

Nyt lamppu killuu avokeittiön katossa ja meillä näkee taas. Gé on nappivalinta, koska se on kuin Bourgie, josta haaveilin vuosia, mutta ilman nykymakuuni hieman liian koristeellisia jalkoja.

Tuolinainen

Olen tuolinaisia henkeen ja vereen. Taisin jo teini-iässä olla enemmän kiinnostunut neli- kuin kaksilahkeisista. Elämäni rakkaus rippikouluiästä lähtien on ollut Eamesin valkoinen DSR metallijaloilla.

Vuosi sitten hankin ne ensimmäiseen omaan kotiimme ruokapöydän tuoleiksi. Se oli suuri päivä. Samoihin aikoihin kunniapaikalle olohuoneeseen muutti toinen suuri rakkauteni: kirkas Kartell Louis Ghost x 2.

Haluaisin olla moniavioinen nainen, joka sanoisi tahdon kaikille elämänsä tuoleille. Eamesien ja Ghostien ohella perheeseeni kuuluisivat muun muassa Bertoian Side Chair, Wegner Wishbone Chair, Panton Chair ja Thonet 214. Minä ja tuolit eläisimme onnellisena elämämme loppuun asti.

DSR-tuoleista sanoisin sen, että istuinkorkeus on aika matala, joten en suosittele hujopeille. Valkoiseen pintaan jää tahroja ja sormenjälkiä, mutta ne saa hyvin pois Taikasienellä. Ghostit taas tuppaavat naarmuuntumaan kovassa käytössä. Muuten pelkkää hyvää sanottavaa molemmista.

Kuvat lainattu linkkien osoittamista paikoista.

Kun Onni tuli taloon

Meillä asuu höperö karvakuono, Onni, tammikuussa kaksi vee. Onnilla on valikoiva kuulo, kleptomania, virtsanpidätysongelmia ja paha tapa kuorsata. Kaikesta huolimatta Onni on elämäni nelijalkainen rakkaus.

Lemmikki on vaikuttanut yllättävän moneen asiaan kodissamme. Lattiaksi valitsimme laminaattia kovalla kulutusluokalla parketin sijaan. Ainakaan toistaiseksi Pergon Saarni ei ole ollut tassuista moksiskaan.

Koska Tena for Dogsia ei ole kehitetty, myös mattovalinnoissa on jouduttu ottamaan lurauttelija huomioon. Pappelinan pestävät Svea-muovimatot ovat osoittautuneet kullanarvoisiksi. Olohuoneeseen toivoisin pehmeämpää ja kodikkaampaa mattoa, mutta toistaiseksi en ole uskaltanut satsata luonnonmateriaaleihin.

Valkoinen sohva, haaveeni, ei koiran kanssa tulisi kuuloonkaan. Bo Conceptin Indivi 2 keskiharmaana antaa kuratassuja sopivasti anteeksi. Myös Onnin oma peti, simppeli punkka Askosta, on käytännöllisen harmaa.

Nappulansa ja vetensä Onni hotkii Stokkan Casa-sarjan valkoisista, ihmisten osastolta ostetuista kipoista.