Modern classic homes

modern_classic_homes_3
modern_classic_homes_1
modern_classic_homes_2
modern_classic_homes_5
modern_classic_homes_4
Ajatusten jäsentämistä helpottaa, kun asioilla on nimi. Oman sisustustyylini olen määritellyt modernin klassiseksi. Moderni on selvä puolisko eameseineen ja kartelleineen, mutta klassinen vaatii avaamista.

Määritelmä klassinen tarkoittanee ihmisille hyvin eri asioita: kenties koukeroista maalaisromanttisuutta, ylellisiä kristallikruunuja, juuri tietyn aikakauden antiikkia.

Minulle se tarkoittaa hiekan sävyjä, harmoniaa, ryppyistä pellavaa, seinään nojaavia tauluja, veistoksia, kirja- ja lehtipinoja, arvokkaita materiaaleja, muhkeita istuimia, lasisia pöytiä, isoja valaisimia – suuria selkeitä linjoja, aavistus boheemiutta. Tyyliä, jossa Pariisi kohtaa Töölön. Koteja, joissa soi M.I.A.:n sijaan Carla Bruni. Asuntoja, joissa kotiin tullessa potkaistaan espadrillokset jalasta, otetaan lasi punaviiniä ja mennään sohvan kulmaan lukemaan kymmenen vuotta vanhaa coffee table -kirjaa, koska se on edelleen ajankohtainen.

Tämä suuntaus on näillä graafista skandinaavista tyyliä ihannoivilla leveyspiireillä kaikkea muuta kuin seksikäs. Jos kaipaan tyyliin liittyen inspiraatiota, en etsi sitä blogeista tai sisustuslehdistä, vaan juurikin niistä kymmenen vuotta vanhoista pölyttyneistä sisustuskirjoista (olen pitänyt tästä tyylistä pitkään).

Korkeiksi huoneksi ja vuosikymmeniä vanhaksi kalanruotolattiaksi en voi muuttua, mutta muuten haluaisin näitä elementtejä entistä enemmän modernin rinnalle. Onneksi koti saakin rakentua pikkuhiljaa.

Ensimmäiset kolme suttuista kuvaa ovat valokuvia kirjasta, jonka nimi on – no tietenkin Modern Classic Homes. Kaksi alimmaista Juliet Pegrumin kirjasta At Peace At Home – Harmonious Designs for Simple Living.

Helsingin uusi Granit Bulevardilla

homevialaura_granit_10homevialaura_granit_4homevialaura_granit_5
homevialaura_granit_8
homevialaura_granit_13
homevialaura_granit_7
homevialaura_granit_9
homevialaura_granit_12
Piipahdin eilen uudessa Granitissa Bulevardin ja Erottajan kulmassa.

Luulin, että olen tunkenut itseni jokaiseen Euroopasta löytyvään sisustuskauppaan, mutta Granitissa vierailin itse asiassa ensimmäistä kertaa ikinä vasta nyt kotimaassa. Osasin odottaa mustavalkoista ilotulitusta, harmaan hurmaa ja teollisuustyylin tykitystä. Sitä Granit olikin, mutta mielestäni paljon muutakin.

Valikoima oli laaja. Astioita, mattoja, torkkupeittoja, kynttilöitä ja lyhtyjä, ruukkuja, koreja, riippumattoja ja -tuoleja, herkkuja, keittiötekstiilejä, taiteilija- ja toimistotarvikkeita, muistitauluja, valaisimia. Yllätyin siitä, miten paljon Granitissa oli mujimaisia piirteitä säilytysratkaisuista toilettilaukkuihin.

Putiikissa itselleni kävi vanhanaikaiset: olin niin pökerryksissä kaikista uusista kivoista tuotteista, etten loppujen lopuksi ostanut mitään. Parvekkeelle kaavaillut betoniruukut olisivat olleet tyrkyllä nenäni edessä, mutta mötiköiden kuskaaminen vaatii ihan oman reissunsa.

Ymmärrän hyvin, miksi Granit on aiheuttanut sellaisen hypen sisustajien keskuudessa kun on. Kuvat ovat pikaisia käynnykkäräpsyjä, mutta antanevat kuvan jälleen yhdestä ruotsalaisesta menestyskonseptista.

Porvoolaispihan pionit

homevialaura_7072
homevialaura_7067
homevialaura_7079
homevialaura_7069
homevialaura_7102
homevialaura_7078
homevialaura__7107Eilen meille tuli tavallista ihanampi perjantaipuska, sain porvoolaispihalta poimittuja pioneita.

Pioni taitaa olla tällä hetkellä the juttu, kaikista trendikkäin ja ihailluin kukka. Ehkä ihmettele. Herkät kukat ovat täydellisiä kaikessa epätäydellisyydessään: pienistä hassuista nupuista kuoriutuu näyttäviä romanttisia kukkia kippuraisten varsien päähän. Ja se tuoksu.

Kesä on herättänyt tässä kerrostaloihmisessä pienen omakotitaloasumisen kipinän. Tiedättehän romantisoinnin, miten mahtavaa olisi ottaa aurinkoa ja grillata omalla pihalla – ja tietenkin kasvattaa pioneita.

Yhtä nopeasti alan kuitenkin ajatella lumitöitä ja muita riesoja ja ennen kaikkea sijaintia. Kuinka paljon pidemmälle joutuisimmekaan muuttamaan. Kävelen tällä hetkellä töihin vartissa ja se on parantanut ruuhkabussissa köröttelyä vihaavan elämänlaatua huomattavasti.

Oli miten oli, asiat saavat kypsyä rauhassa ja nyt emme tietenkään ole muuttamassa yhtään mihinkään. Kukkakuumeen lievittämiseksi ehdotin vanhemmilleni pionien istuttamista mökille juhannusruusujen seuraksi. Betoniviidakko ja romanttinen puutarha muodostavat juuri sopivan voimakkaan kontrastin.

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue