Päivän pohdinta: Pitäisikö sisustuslehtien edustaa selkeämmin tiettyä tyyliä?

homevialaura_5218_2
IMG_5286
IMG_5246
IMG_5257
IMG_5256
Postiluukusta kolahti eilen Glorian Koti, jonka tilasin tarjouksena flegmaattisen lehtimyyjän soitosta.

Ilahdun aina aikakauslehdistä ja sisustuslehdistä tietysti erityisesti. Ne auttavat pysymään kärryillä alan kuulumisista ja kurkistus ihmisten koteihin kiinnostaa. Mutta riittääkö se? Kuitenkin ennen kaikkea haluasin saada lehdestä juuri omaan kotiini ja tyyliini istuvia ideoita ja inspiraatiota.

Glorian Kodista en saa nykyään otetta. Huhtikuun numeroon oli mahdutettu leikkisää sisustamista, klassinen huoneisto, muovista retrotyyliä ja mummolamainen majakka muutamia mainitakseni. Joillekin tämä rönsyilevä runsaus on varmasti plussaa, mutta minä kaipaan lehteen punaista lankaa.

Mielestäni Dekolla on suomalaisista sisustuslehdistä ihailtavan selkeä linja. Linja ei edusta aivan omaa makuani, mutta lehti onnistuu aina olemaan uskollinen omalle tyylilleen olematta kuitenkaan tylsä, liian marginaalinen tai ennalta arvattava.

Tällaista selkeyttä ja linjaa kaipaan muiltakin. Vähän niin kuin blogeissakin parasta on se, että ne ovat uskollisia tekijöidensä tyylille. Siksi omien suosikkien pariin palaa yhä uudestaan ja uudestaan.

Mitä mieltä te olette? Tulisiko sisustuslehtien edustaa selkeämmin tiettyä tyyliä vai tarjota vähän kaikkea kaikille?

PS. Sisustuskoiralla on aivan toisenlaiset huolet. Missä kollegat? Vain yksi puudeli koko numerossa!

homevialaura_5305_2
homevialaura_5240_2
homevialaura_5299_2

Pääsiäistunnelmia

homevialaura_5148_2
homevialaura_5065_2
homevialaura_5108_2
homevialaura_5182_2
Terkut täältä narsissien seasta ja pieni kurkistus tämän huushollin pääsiäistunnelmiin. Olen periaatteessa teemavärien pakkokäyttöä vastaan, eli sitä, että jouluna pitäisi aina olla punaista ja pääsiäisenä keltaista, mutta niin vaan teki tämän värikammoisen mieli hieman auringon sävyjä kotiin. Tälläkin kerralla hankin mieluummin katoavaisia kuin pysyviä koristeita: kukat ja servetit eivät jää riesaksi kaappeihin pyörimään.

Pöytä on notkunut lampaasta ja punaviinistä, ja vastapainoksi keväisistä mauista, kuten lohesta, herneenversoista, tillistä, retiisistä, kanamunasta ja sitruunamajoneesista kootusta salaatista. Pashaa en valuttanut, mutta onnistuin sekoittamaan erinomaisen ja maailman iiseimmän pääsiäisjälkkärin vaniljarahkasta, appelsiinituorejuustosta, maustamattomasta jukurtista ja ananasmurskasta. Suosittelen!

Tässä talossa on siis vietetty yllättäen aika ruoka- ja kotipainotteista pääsiäistä, johon on kuulunut myös Woody Allenin viehkeän neuroottisia leffoja, parvekesuunnittelua, kaupungilla luuhaamista, auringon palvomista ja pyjaman vaihtamista verkkareihin siinä iltapäivän tienoilla.

Kuvissa vilahtelevat Therese Sennerholtin postikortti, H&M Homen servetit, Lexingtonin lautasliinarenkaat, vanha Gant in the kitchen -keittokirja ja Bauhausin marmorilaatat.

Ihana joutilas pääsiäinen

TheWhiteCompany1
TheWhiteCompany2
TheWhiteCompany8
TheWhiteCompany5
TheWhiteCompany4Olen kuullut monesta suusta, kuinka tylsä juhla pääsiäinen on. Teininä saatoin ajatella samoin, koska silloin maalis-huhtikuun vaihde tarkoitti yleensä montaa verkkaista ja tylsää päivää erossa kavereista.

Nykyään oma käsitykseni tylsästä on jotain ihan muuta kuin ylimääräiset vapaapäivät pitkän talven jälkeen lampaalla ja punaviinillä sekä kevään auringonsäteillä höystettynä. Pääsiäinenhän on aivan mahtava juhla.

Tykkään pääsiäisestä siksikin, koska ainakin meillä siihen liittyy pelkää nautintoa, ei lainkaan velvollisuuksia. Ei ruuhkaisesta tavaratalosta viime hetkellä ostettuja lahjoja, ei pakollisia perinteitä tai sosiaalista painetta lähteä rilluttelemaan.

Pääsiäisenä voi vain olla ja se, hyvät ihmiset, on parasta, mitä tämä kolmeakymppiä uhkaavasti lähestyvä, henkisesti jo keski-ikäinen sisustusbloggaaja tietää.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää kiirastorstaita! Kuvat, joissa on juuri oikea rento ja keväinen pääsiäistunnelma, ovat The White Companyn.