Esittelyssä makuupussitakki

Homevialaura, pitkä talvitakki, musta toppatakki, Luhta Isooneva

Puhuin jo syksyllä siitä, että villakangastakin lisäksi tarvitsen kunnon lämpimän talvitakin, ja lupasin esitellä löytöni, kun sopiva osuisi kohdalle, koska moni teistäkin oli lämpimää takkia etsimässä. Ja tässä se nyt on, minun makuupussitakkivalintani, Luhdan Isooneva.

Kevyempi ulkoilutoppatakki minulta löytyi, mutta ei kaupunkikelpoista talvitakkia eikä erityisen lämmintä talvitakkia – tässä hankinnassa yhdistyy ne molemmat. Halusin nimenomaan pitkän makuupussitakin, joka lämmittäisi myös jalkoja.

Homevialaura, pitkä talvitakki, musta toppatakki, Luhta Isooneva

Vaikka pidän kovasti vaaleista, beigeistä ja harmaista takeista, niin tässä takissa halusin turvautua mustaan. Etsin myös tarkoituksella sellaista mallia, jossa olisi karvahuppu tuomaan ilmeeseen vähän pehmeyttä. Myös ominaisuuksien puolesta tässä oli kaikki kunnossa. Hihojen sisällä olevat resorit pitävät viiman poissa, ja takissa on hyvä tuulen- ja vedenpitävyys. Onpa ihanaa olla aikuinen ja nauttia mukavuustrendistä. Ei ole ikävä teiniaikojen selkää vilauttelevia pikkutoppatakkeja.

Homevialaura, pitkä talvitakki, musta toppatakki, Luhta Isooneva

Toivoisin monen muun tapaa maahan hartaasti lunta. Kyllähän se tylsältä tuntuu elää uusi syksy tammikuussa kurineen. Vaikka lumesta emme olekaan päässeet nauttimaan, en hetkeäkään ajattele, ettenkö suomalaisena tarvitsisi tällaista erityisen lämmintä takkia. Pelkästään koiraa ulkoiluttamaan lähtiessä on ihana heittää päälle lämmin makuupussi nollakeleissäkin, puhumattakaan siitä, kun seisoskelee lasten kanssa edes parin asteen pakkasessa pulkkamäen tai luistelukentän laidalla.

Ostin takin sillä ajatuksella, että tämäntyyppinen ajaton malli, jossa on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä, palvelee minua monen monta vuotta. Omani ostin normaalihintaisena, mutta nyt voi alkaa olla hyvä hetki bongata vastaavia alestakin.

Tilinpäätös vuodesta 2019

No niin, nyt on aika tehdä tilinpäätös vuodesta 2019. Ainakin itselleni tuntuu tärkeältä summata edellisen vuoden kokemuksia ja oppeja ennen seuraavan vuoden toiveiden ja tavoitteiden käsittelemistä. Asetin vuodelle 2019 kolme teemaa, ja kerron myös, mitä niille kävi.

Mikä jäi päällimmäisenä mieleen vuodesta 2019?

Selkeästi kaksi asiaa: onni kasvaneesta perheestä ja toisaalta monesta päällekkäisestä asiasta koostuva elämän intensiivisyys. Luonnollisesti vuoden tärkein tapahtuma oli pikkusiskon syntyminen perheeseen huhtikuussa. Vauvavuosi on jo yksin paljon, ja etenkin se on paljon toisen pienen lapsen kanssa. Kun pikkulapsiarkeen vielä yhdistyi oma yrittäjyys ja miehen opiskelu päivätyön ohella (ja koiraakin jonkun piti muistaa lenkittää ja taloyhtiön asiat hoitaa), niin voin todeta, että perheemme koko kapasiteetti oli vuonna 2019 ääriään myöden käytössä.

Intensiivisyydestä huolimatta päällimmäisenä mieleen jäänyt tunnetila, yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta, on kuitenkin hyvin myönteinen johtuen siitä, että kaikki osa-alueet ja haasteet olivat meidän itsemme haluamia ja valitsemia. Vapaaehtoista kuormitusta jaksaa aivan erilailla kuin pakon sanelemaa, ja siksi koen, että vuonna 2019 meillä oli oikeastaan elämässä aika positiivinen can do -draivi. Monessa asiassa ylitimme itsemme, mikä ei ole elämässä itseisarvo sinänsä, mutta mistä voi kuitenkin saada onnistumisenkokemuksia.

Mitä opin vuodesta 2019?

Opin ajattelemaan entistä vahvemmin meitä mieheni kanssa sellaisena tiiminä, että selviydymme ihan mistä tahansa. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan halua elämän olevan selviytymistä. Oikeastaan opin sen, minkä jo tiesinkin: me tarvitsemme haasteita, mutta näin intensiivistä elämän toivomme olevan vain hetkittäin, poikkeustapauksissa ja poikkeusvuosina. Opin myös kääntämään paljon parjatun sitku-suhtautumisen myönteiseksi. Vaikka yleisesti ottaen elämää ei kannata elää sitten kun, joinain vuosina juuri se tapa ajatella voi olla käänteentekevää jaksamiselle. Me jaksoimme luottaa siihen, että sitten kun mieheni valmistuu ja sitten kun pikkusiskokin kasvaa, kaikki helpottuu ja löydämme jälleen meidän perheelle tutun ja toimivan tasapainon.

Mistä asioista olen eniten kiitollinen vuonna 2019?

Huhtikuussa terveenä syntyneestä tyttärestä – sille ei luonnollisesti voi mikään vetää vertoja. Muistan, kun keskenmenon jälkeen sain lohduttavan viestin, että se vauva, joka sitten toivottavasti joskus uuden raskauden myötä lopulta syntyy, tulee tuntumaan juuri siltä oikealta. Ja tismalleen niin kävikin: hänestä, ja juuri hänestä, tuli meidän toinen the one. Olen tietysti ennen kaikkea kiitollinen ihan vain vauvan syntymästä ja olemassaolosta, mutta myös siitä, miten hyvin meillä on mennyt, ja miten paljon esikoista helpompi vauva nuorempi on ollut.

Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että juuri viime vuonna, kun kaikista eniten tarvitsin jaksamista, sairastin ennätyksellisen vähän. Minulla on ollut vuosia, jolloin koko syksyä on määrittänyt pitkät flunssat ja toistuvat kierteet, joten osaan valtavasti arvostaa sitä, kun en joutunut olemaan viikkoja ”poissa pelistä”.

Millaisia onnistumisia koin vuonna 2019?

Koin suurta onnistumista paitsi ihanan vauvan syntymästä myös koko perhedynamiikan paikoilleen loksahtamisesta. Äitinä olen toki saanut vuoden aikana asiaan kuuluvan osani kolmevuotiaan uhmasta, mutta pikkusiskoon isosisko on suhtautunut alusta asti niin uskomattoman hyvin, että en olisi voinut toivoa parempaa alkua sisarussuhteen syntymiselle. Itse ainoana lapsena seuraan sisarussuhteen kehittymistä vielä tavallistakin hurmioituneemmin: miten voikaan olla jotain niin ainutlaatuista.

Henkilökohtaisia onnistumisia koin siinä, että uskalsin ottaa vastaan uudenlaisia haasteita ja haastaa vanhat tapani tehdä. Se kannatti. Niin ikään ostokäyttäytymisessä koen onnistuneeni loppuvuodesta. Kevät, kesä ja alkusyksykin oli sellaista raskauden jälkeistä kunhan on jotkut trikoot, joihin mahtuu -aikaa, mutta loppuvuodesta listasin huolellisesti tarpeeni ostoslistalle ja toteutin ne – ja vain ne. Hankin esimerkiksi kaksi pitkäaikaista, hyvälaatuista aikuistakkia sekä luottopikkumustan.

Mistä jouduin tinkimään tai luopumaan vuonna 2019?

Valitettavasti jouduin tinkimään ystävien kanssa vietetystä ajasta, sitä vuoteen 2019 mahtui tavallista vähemmän. Siitä, miten vähän pystyin olemaan läsnä ystävälleni, koin ehkä suurimmat riittämättömyyden tunteet. Onneksi ymmärrämme elämäntilanteita puolin ja toisin. Moni on ihan samassa veneessä, ja tässä iässä ystävyyssuhteet jatkuvat tauon – joka saattaa olla pitkä, mutta tuntua silmänräpäykseltä – jälkeen ihan entisenlaisina. Ulkomaanmatkailusta tingimme vuonna 2019 tammikuun Madeiran-matkan jälkeen. Tilalle saimme lähimatkailua ja lopulta aika ikimuistoisen kotimaankesän.

Totuuden nimissä tingimme myös parisuhdeajasta. Sitä en suosittele kenellekään pidemmän päälle, mutta sekin on minusta tärkeää hyväksyä, että elämä ei aina ole optimaalista joka osa-alueella. Näin jälkikäteen voi todeta, että vähäisestä yhteisestä ajasta huolimatta uskon meidän hitsautuneen viime vuonna ihan uudella tavalla yhteen kahden lapsen vanhempana, ja onnistuneen kuitenkin säilyttämään tärkeimmän, keskusteluyhteyden kaikesta.

Mitä pettymyksiä koin vuonna 2019?

Aloitimme vuonna 2019 uuden kodin etsimisen, sillä nykyiset 70 neliötä alkavat käydä pieneksi. Eivät lastenhuoneen suhteen, se riittää mainiosti kahdelle, mutta yleisten tilojen. Voisin siis sanoa, että olen pettynyt siihen, että emme vielä löytäneet asuntoa, mutta oikeasti taidan olla enemmän huojentunut. En nimittäin tiedä, miten ja missä välissä olisimme koordinoineet enää remontteja ja muuttoja. Ehkä pettymys ei niinkään ollut se, ettei kotia vielä löytynyt, vaan se, kuinka vähän sopivia meidän alueeltamme tuli tarjolle. Se aiheutti pientä löydämmekö koskaan sopivaa -harmitusta.

Mitkä asiat palkitsivat vuonna 2019?

Sadat mikrohetket palkitsivat. Kirjoitin kesällä, että elämästä kahden lapsen kanssa on tullut sarja mikrohetkiä. Ei ole enää olemassa onnistunutta tai epäonnistunutta terassilounasta, tai sen puoleen lomaakaan. On vain sarja pieniä peräkkäisiä, hyviä, hermostuttavia ja huvittavia hetkiä. Kaoottisen läheltä piti, ettei lasi lentänyt -tilanteen jälkeen haarukallinen taivaallista, jonkun toisen tekemää ruokaa. Vauvan kaaressa kesämekolle lentäneen puklun jälkeen miehen hellä puristus kädestä. Late Lammas -jakson mahdollistama kahvikupillisen kestävä rauha, vihdoin hetken vaunuissa viihtyvältä vauvalta tuoreen sämpylän voiteluun vapautuneet kädet. Leikkinurkkauksen palapelin kestävä syvällinen keskustelu, uuden perunan pureskelun mittainen onnellisuuden aalto. Kyky löytää tämänkaltainen hyväksyvä suhtautuminen elämään oli palkitsevaa, ja oikeastaan koko onnellisuuden avain.

Samoin palkitsevaa, näin jälkikäteen analysoituna, oli vanhimman lapsen kasvatus. Vuoteen 2019 mahtui tuhat uhmayhteenottoa, eteisessä tapahtunutta itkupotkuraivaria ja syömättä jäänyttä lautasellista. Hetkissä itsessään palkitsevuus oli hyvin kaukana, mutta loppuvuodesta pitkäjänteisyyden hedelmiä sai vihdoin alkaa poimia. Vuoden 2019 aikana esikoisesta kasvoikin ihan mieletön pieni iso tyttö, josta olen niin monella eri tavalla valtavan ylpeä.

Mitkä asiat haluan jättää vuoteen 2019?

Sellaisen loputtoman aikaoptimoimisen ja elämän to do -listaamisen, että joka välissä pitää jonkun perheenjäsenen hoitaa jotain. Tee sinä tuona iltana sinun koulutehtäväsi, niin minä hoidan tuona viikonloppuna oman projektini -läpsystävaihdot miehen kanssa. Loppuvuodesta teimmekin tärkeän päätöksen järkevöittää ajankäyttöä ja edistää molempien jaksamista.

Miten meni vuosi 2019 meni ruoka-teeman osalta?

Penkin alle ja vielä vähän penkkiäkin alemmas! Ellei Kokkikartanon mikrottamista lasketa onnistumiseksi. Minulla oli kaunis ajatus kokata vuonna 2019 paljon uusia reseptejä, oikein fiilistellen kylläs tiedätte viinilasi kädessä ja pellavaessu kaulassa. Ei siksi, että pitäisi, vaan siksi, että minulle hyvä ruoka on keskeisimpiä hyvän elämän elementtejä.

Sen verran realisti olen, että väärän ajoituksen tajusin jo varmasti maaliskuussa – kaikista vuosista juuri 2019 ei todellakaan ollut sopiva ruoan teemavuodeksi. Söimme kyllä ihan riittävän hyvin, mutta kuten edellisistä kohdista tuli jo varmasti selväksi, meillä oli vertauskuvallisesti lautasella liikaa jo kaikesta muusta. Eikä ajanpuute ollut ainoa haaste: vuosi 2019 oli myös esikoisen nirsoiluvuosi. Mitkä lähtökohdat kulinarismille!

Kolmanneksi oma suhtautumiseni oli väärä. Yritin tavoitella jotain ihmeellistä, vaikka kaikista tärkeintä olisi ollut palata keittiössä perusasioiden äärelle. Asennemuutoksen minulle opetti – ironisesti vuoden viimeisinä päivinä – Saku Tuomisen kirja Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Jos vain olisin lukenut kirjan vuoden alussa (mitä on sinänsä aivan turha surkutella, koska kirja ilmestyi vasta syksyllä), olisi ruokavuosi varmasti onnistunut edes jossain määrin. Mutta onneksi aina on mahdollisuus aloittaa alusta! Ja kuten jo kerroin, jotain aivan maagista on nyt pienen ajaan sisään tapahtunut neljää vuotta lähestyvän kanssa. Hän suostuu yhtäkkiä maistamaan ihan kaikkea, joten siinäkin mielessä nyt on aivan eri lähtökohdat aloittaa alusta ruokateeman kanssa.

Miten meni vuosi 2019 meni lukeminen-teeman osalta?

Hyvin, todella hyvin! En tarkoituksella halunnut asettaa määrällistä tavoitetta, mutta päätin vain ohjata ajankäyttöäni vuonna 2019 enemmän lukemiseen, ja se onnistui. En koskaan ollut lukemista lopettanutkaan, mutta nyt raivasin sille enemmän aikaa ja ajatusta. Pyristelin irti ajatuksesta, että on oikeanlaista ja vääränlaista lukemista. Hyväksyin sen, että en tällä hetkellä innostu fiktiosta, vaan haluan vain ahmia tietokirjoja. Ja niitä ahmin – lukien ja kuunnellen. Vuonna 2019 löysin äänikirjat, mistä etenkin tässä elämäntilanteessa, kun kädet eivät läheskään aina ole vapaana, tuli minulle tärkeä henkireikä niin vauvaa hoitaessa, kotitöitä tehdessä kuin koiraa lenkittäessä. Jatkoin myös itselleni mielekkäiden lehtien lukemista, kuten päivittäin Hesarin. Listaan myöhemmin minulle mieleenpainuvimmat kirjat.

Miten meni vuosi 2019 meni empatia-teeman osalta?

Hyvin myöskin, joskin tämä oli aika abstrakti teema. Kai halusin vain pysähtyä sellaisen aiheen äärelle, joka on minulle henkilökohtaisesti tärkeä, ja jonka uskon olevan tulevaisuuden voima – onhan empatia muun muassa luovuuden ohella ainoita meidät ihmiset koneista erottavia asioita. Empatia liittyi vahvasti myös esikoisen kasvattamiseen, sillä vuonna 2019 hän alkoi olla siinä iässä, että pystyimme alkaa keskustella asioista, kuten ihmisten erilaisuuksista ja auttamisesta. Uskon, että onnistuin myös entisestään hiomaan omia kulmiani ja laajentamaan ymmärrystäni muita, ja toisaalta myös itseäni, kohtaan. Empatiasta etenkin mieleen vuonna 2019 jäi Bostonissa ja Kaliforniassa opiskelleen, korealaissyntyisen uskontotieteilijän ja munkin, Haemin Sunimin, kirja Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa, josta tuli minulle tärkeä.

Tässä oli vuoden 2019 paketointi. Vuoden 2020 toiveista ja tavoitteista kirjoitan pian erikseen.

Kuvat: Lilli Salminen

Vuodenvaihteen kuulumiset ja oivallukset

Homevialaura

Heippa, mukava olla täällä taas! Voisin aloittaa kiittämällä viime vuotta tai vuosikymmentä, mutta ihan ensiksi kiitän pitämääni kunnollista lomaa. Se teki juuri niin hyvää tähän väliin kuin ajattelinkin.

Nyt on pikkuhiljaa hyvä alkaa käynnistellä konetta uudella innolla ja akulla. Siitäkin tietää, että alkoi olla aika ryhdistäytyä, kun lapsi alkoi osoittaa lehdestä Game of Thrones -tyyppistä villinä elävää mieshahmoa, että ”äiti!”.

Vuodenvaihteessa olen…

Viettänyt aidosti kiireetöntä ja joutilasta perheaikaa ilman somea, arjen velvollisuuksia, aikatauluja ja suunnitelmia – melkeinpä elänyt jossain täysin erilaisessa todellisuudessa. Voisin sanoa, että tavoitin loppuvuodesta jotain samaa kuin sairaalasta kotiutuessa tavoittaa vauvan kanssa – joulukuplan.

Oivaltanut, että meille juuri oikea aika purkaa kuusi on 30. tai 31. päivä. Ei missään nimessä vielä tapanina ja seuraavatkin päivät saavat olla joutilaita, mutta uuteen vuoteen haluan herätä joulukuusettomassa talossa. Haluan aloittaa vuoden tyhjässä, siistissä ja raikkaassa kodissa, jossa virtaa heti aamusta ihan uudenlaiset, kevyemmät energiat.

Homevialaura

Keksinyt yhden aivan uuden idean ja projektin. Saa nähdä, tuleeko siitä koskaan mitään, mutta jos ei muuta, niin on jälleen kerran todettava, miten elintärkeää joutilaisuus ihmisen luovuudelle on.

Miettinyt paljon mennyttä vuotta ja tulevaa – vuosia huomattavasti enemmän kuin vuosikymmeniä, mikä kertoo siitä, että koen tällä hetkellä, tässä elämäntilanteessa, eläväni hyvällä tavalla hetkessä miettimättä liian kauaksi taakse- tai eteenpäin. Palaan molempiin, menneen ja tulevan vuoden ajatuksiin, vielä erillisinä blogipostauksia.

Ilahtunut vanhemman tyttäreni aivan yhtäkkisestä ruoka-asenteen muutoksesta. Entinen otasevihreäpooooois-draamailija halusi maistaa jouluna ihan kaikkea mädistä alkaen, mistä tulin jotenkin kauhean onnelliseksi. Nyt niitä ruokakasvatuksen hedelmiä saa alkaa vihdoin poimia!

Päivittänyt Trelloon jälleen joulumuistiinpanot. Olemme molemmat mieheni kanssa kunnon Trello-listailijoita, ja koska syömme joka jouluna samat perinteiset ruoat, olemme oppineet optimoimaan määrät ja laadut. Listojen ansiosta ei mitään ei tarvitse arpoa, vaan kaikki on ylhäällä taas seuraavaa vuotta varten.

Homevialaura

Viettänyt jälleen yhtä uuttavuotta, lukuisten muiden koiranomistajien tavoin, tärisevä koira kainalossa. Ihan jo Onnin takia uusivuosi on meillä viimeiset yhdeksän vuotta ollut nakkia ja perunasalaattia kotona verkkareissa -osastoa (mitä salaisesti kyllä rakastan).

Saanut spontaanin järjestelykohtauksen liittyen lastenvaatteisiin, ja pyöräyttänyt lastenvaatteiden säilytyksen jälleen pienemmän kasvun myötä uuteen uskoon. Säilönyt pieneksi käyneet vaatteet, nostanut esille seuraavat koot ja tehnyt hankintalistaa molempien tyttöjen tarpeista.

Pitänyt myöskin spontaanisti mieheni kanssa vauvalle unikoulun, josta minulla on jälleen vain hyvää sanottavaa. Tähänkin voisin palata ihan erikseen.

Suunnitellut myös oman vaatekaappini tämän vuoden hankintoja. Olen poikkeuksellisen tyytyväinen syksyn ostokäyttäytymisestäni: en ole ostanut mitään turhaa, vaan kaikki täydennykset olivat hyvin harkittuja, perusteltuja ja pitkäikäisiä. Samaan pyrin tänäkin vuonna.

Nähnyt läheisiä ja suunnitellut ystävän kanssa hemmottelupäivää. Vauvan syntymän jälkeen en olekaan käynyt yhdessäkään hoidossa, joten on aivan ihana tietää pääsevänsä viettämään hyvinvoinnin päivää.

Homevialaura

Himoinnut kampaajakäyntiä, jossa leikkauttaisin kevyen kevättukan, lyhennyttäisin hiukset olkapäille. Odottaessa hiukseni olivat erinomaisessa kunnossa, nyt imettäessä vaikeat, kuivat ja karheat. Siksi freesaus houkuttelee niin paljon. Se kymmenen senttiä, mikä olkapäämitan ja pitkien hiusten välillä itselläni on, kasvaa niin nopeasti takaisin, että mitään sen kummempaa harkittavaa tässä suunnitelmassa ei ole – sen kun menen ja varaan vain.

Todennut taas olevani tammikuun ja vuodenalun lapsi – niin kuin olenkin, huomenna loppiaisena synttäreitä viettävä. Koiran stressin ja räjähtelyn takia en pidä uudestavuodesta (yhteen, juhlana), mutta rakastan uutta vuotta – mahdollisuutta tilinpäätökseen, uuteen alkuun, uusiin mahdollisuuksiin, kasvamiseen, kehittymiseen, inspiroitumiseen. Tammikuun ensimmäiset auringonsäteet ovat lempihetkiäni vuodesta. Silloin tuntuu, että kaikki on mahdollista, kaikki on vasta edessä.

Odottanut päiväkodin alkamista – siitä viimeistään tietää, että loma on tehnyt tehtävänsä ja ollut koko perheelle riittävä ja rentouttava.

Toivottavasti teillä on ollut leppoisat pyhät ja inspiroiva vuodenalku!

Jouluntoivotukset ystäväkirjavastauksin – joulusuosikkini yhteen koottuna

*Merkityt tuotteet saatu PR-lahjoina

Homevialaura, joulu, Pura Finland, Hill Polo Knit, pooloneule, lettineule

Viimeisenä postauksena ennen lomaa vastailen vielä ystäväkirjamaisesti joulukysymyksiin. Mikä on suosikkini mistäkin?

Jouluruoka

Tärkein jouluruoka itselleni on kalat ja mäti, myöskin maalaispaté. Kinkkuun en suhtaudu niin suurella intohimolla kuin kaloihin, mutta kyllä se vain äidin tekemän sinapin kanssa on must – ilman ei tule joulua. Rakastan myös raikasta itsetehtyä rosollia, jonka teen tosi simppelillä reseptillä: vain punajuuresta ja oikein pieneksi pilkotusta punasipulista ja porkkanasta. Lisäksi pitää mainita saaristolaisleipä ja juustot ja… Laatikot ovat minulle vähän yhdentekevät, mutta lusikallisen pari uuninlämmintä, valmiina ostettua mutta tuunattua perunalaatikkoa nautin oikein mielelläni.

Homevialaura, joulu, joulukuusenkoriste

Joulujuoma

Viineistä jouluna meillä on kaapissa kuohuvaa, rieslingiä, jotain vanhan maailman punaviinia (fiiliksen vuoksi useimmiten ranskalaista) ja jälkiruokaviiniä. Jokaista riittää vähän, mutta juhlaan tuntuun eri juomilla on minusta iso vaikutus. SodaStream-kivennäisvettä meillä kuluu jouluna paljon, ja sen tarjoilen jouluisasti laittamalla vesilaseihin pakastepuolukoita tai -karpaloita, ehkä oksan rosmariiniakin. Ja aina viimeistään siinä vaiheessa, kun näen kuvat Coca-Cola-rekasta, on ostettava Zeroa. Blossa on glögeistä suosikkimme ja lisäksi jouluuni kuuluu vahvasti kahvi, pyhinä etenkin Nespresson sesonkimaut.

Homevialaura, joulu, joulukattaus

Joulukattaus

Joulun katan pöytään Arabia 24h -sarjan valkoisilla lautasilla, Iittala Sarpaneva Steel -katelautasilla, Balmuir-pellavalautasliinoilla, Iittala Raami -juomalaseilla, Balmuir- tai Iittala Essence -viinilaseilla, Georg Jensenin viinijäähdyttimellä ja vesikannulla – siis samoilla kuin joka vuosi joka pyhä, luotan niin mielelläni klassikoihin. Jouluntuntua pöytään tuovat valkoiset ritarinkukat, havut ja kynttilät.

Homevialaura, joulu

Jouluperiaate

Jos nuoruuteni valmentaja listasi kolmen koon listan koti, koulu ja koripallo, voisin näin aikuisena kuvailla joulufilosofiaani sanoilla kohtuullisuus, karsiminen ja keskittyminen. Koen tärkeäksi viettää joulunalusaikaa ja joulunpyhiä omannäköisesti, mikä tarkoittaa, että karsin tietoisesti monia joulusta monia asioita pois. Niihin asioihin, jotka jäljelle jäävät, yritänkin sitten sitäkin enemmän keskittyä. Vaikka meilläkin helposti joulupöytä notkuu, on kohtuullisuus minulle tärkeää. Ostan vain sen verran ruokaa, joka oikeasti tulee syödyksi, ja vaalin kohtuullista lahjakulttuuria niin aikuisten kuin lasten kesken. Vierastan sellaista ähkyä ja yltäkylläisyyttä, että kaikkea on niin paljon, ettei mikään enää tunnu miltään. Ja niin intohimoinen järjestelijä kuin olenkin, joulunalusajan pyhitän rentoutumiselle, tunnelmoinnille ja yhdessäololle, en kaappien koluamiselle. #Kaunisjärjestys taisikin julistaa jo marraskuussa järjestysjoulurauhan.

Homevialaura, joulu, New York Christmas

Joulumusiikki

Aloitan joulun odottamiseen kuuntelemalla jo marraskuussa Pähkinänsärkijäbaletin soundtrackia ja sen jälkeen siirryn omaan Christmas with Homevialaura -soittolistaani, johon olen koonnut yli seitsemän tuntia joulumusiikkia. En oikein ole suomalaisen joulumusiikin ystävä, se on minulle aina joko liian melankolista tai rallattavaa, vaan oman jouluuni sopii parhaiten jazzahtava amerikkalaisuus. Mukana on klassikoita Frank Sinatrasta Bing Crosbyyn ja uudemmista John Legendiin.

Homevialaura, joulu, joulukattaus

Joulumielentila

Vaikka en todellakaan väitä, etteikö tämän mutsin tonttulakki koskaan kiristäisi, nykyään osaan aidosti rentoutua jouluna juuri siitä syystä, että olen tehnyt joulustamme niin omannäköisen, sopivasti oikaistun ja aikataulultaan väljän. Stressiä en siis koe, mutta todella herkillä olen joulunaikaan siitä, miten moni viettää joulua yksin, miten monelta lapselta jää lahja saamatta ja miten monelle mikään jouluruoka ei ole itsestäänselvyys. Herkkänä luonteena joulunaika ei koskaan suju minulta itkemättä (tämän vuoksi en voi kuunnella niitä varpusia jouluaamunakaan). Count Your Blessings -hengessä muistan jouluna todellakin pysähtyä olemaan kiitollinen kaikesta. Minulle luontevin joulumielentila on sellainen, jossa herkkyys ja kiitollisuus ovat sydämessa, mutta mieli on keveä ja hauska – lapset onneksi pitävät huolen tästä.

Homevialaura, joulu, Pura Finland, Hill Polo Knit, pooloneule, lettineule

Joulutyyli

Joulunajan suosikkivaatteeni ovat aikuispaljettihame, pikkumustat ja neuleet. Täysvillainen, kotimassa vastuullisesti valmistettu Pura Finland Hill Polo Knit* on täydellinen jouluneule olematta pelkästään jouluneule. Itse en tykkää olla koko päivää pyjamassa edes joulupäivänä, sillä minulle tulee siitä jotenkin nuhjuinen olo, mutta mukava neule on onneksi vähintään yhtä mukava kuin pyjamakin. Kolmevuotias pukeutunee päästä varpaisiin glitteriin. Nämä Gipsy Parrotin silkkirusetit*, jotka rusetteja itse käsin ompeleva Anna tyttärelleni lähetti, ovat maailman kauneimmat paljastumaan pyhiksi joulukalenterisukasta.

Homevialaura, joulu, Gipsy Parrot, rusettipinni, rusettiponnari

Jouluperinne

Mitään perinteitä en ylläpidä väkisin vain perinteen vuoksi, mutta silti pidän perinteistä, ja lastenkin myötä ne ovat korostuneet. Oma perinteeni on käydä joulukonsertissa ja lisäksi käymme perheenä erilaisissa joulunajan tapahtumissa ja jouluissa paikoissa – minne nyt minnekin vuonna ehdimme. Kuitenkin Ruiskumestarin talon vanhanajan joulusta jo neljässä vuodessa tullut meille tärkeä perinne. Joulukirkko otetaan perinteeksi taas jälleen, kun lapset ovat hieman kasvaneet. Joulusauna on meillä asettunut aatonaatolle, koska kaiken mahduttaminen aattoon ilman kiireen tuntua on ainakin meille mahdotonta. Joulupuu-keräykseen osallistuminen ja muu hyväntekeväisyys on ollut meille tärkeää jo pitkään, ja nykyään osallistan esikoisen mukaan valitsemaan lahjan omanikäiselleen tytölle.

Homevialaura, joulu, tonttu

Joulukoriste

Tärkein joulukoristeemme on jo marraskuussa esille laitettu kestokuusi, jonka koristelen #moreismore-periaatteella valkoisen, kullan ja hopean sävyillä. Muuten koristelumme on aika maltillista. Mainita voisin pariovien kranssit, valkoiset ritarinkukat, tuoreet havut, kynttilät ja tärkeinpänä juuri päiväkodista kotiutunut lapsen jouluaskartelu. Onko mitään sympaattisempaa, kun tällainen vähän liian pitkää päivää tehneen näköinen tonttu. Lisäksi pidän mielelläni pähkinöitä ja suklaita nätisti esillä.

Homevialaura, joulu, Gauhar Helsinki

Joulutuoksu

Minulle se, että kestokuusi ei tuoksu, ei ole yhtään niin paha paikka kuin tiedän sen monelle olevan. Joulussa on niin paljon tuoksuja muutenkin. Tuoreita havuja meillä on maljakossa ja kotimaiset hyasintit antavat huumavan tuoksun. Myös kauniit mausteet, kanelitangot ja tähtianikset, tuoksuvat ihanilta kulhoissa. Lisäksi poltan mielelläni jouluna tuoksukynttilöitä ja ruoka tuo tietenkin oman tuoksunsa sekin.

Homevialaura, joulu, joulukattaus

Joulurentoilu

Rakastan joulurentoilua ja osaan todellakin nauttia hyvällä omalla tunnolla siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Se on varmasti vuoden onnellisin hetki, kun mahdutamme kaikki kaksitoista jalkaa samalle sohvalle viltin alle piparikulhon ja joululeffan kanssa. Lautapelityyppejä me emme ole, mutta jo kirjoissa, äänikirjoissa, sarjoissa ja leffoissa riittää tarpeeksi “ohjelmaa”.

Homevialaura, joulu, Pura Finland, Hill Polo Knit, pooloneule, lettineule

Siinä oli tämän vuoden viimeinen postaus ja nyt seuraa tärkein: maailman lämpimin kiitos tästä joulunajasta ja ihan koko vuodesta! Arvostan enemmän kuin tiedättekään sitä, miten mukavaksi ja palkitsevaksi teette vuodesta toiseen kirjoittamisen. Sydämellinen kiitos sadoista kivoista blogi- ja Instagram-kommenteista ja yksityisviesteistä, arvostan niistä kaikkia. Toivon jokaiselle levollista joulua elämäntilanteeseen katsomatta. Erityisen lämmin virtuaalihalaus niille, joille pyhät ovat syystä tai toisesta vaikeita.

Nähdään taas ensi vuonna!

Kahvituoksuinen suunnitelma joulun rentoutumiseen

Kaupallinen yhteistyö, Nespresso

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Hyvää, monelle varmasti ensimmäistä joululoman huomenta!

Vihdoin tuntuu, että toinen villasukka alkaa olla joulun puolella. Toki osa ruoista on vielä hakematta ja pari asiaa hoitamatta, mutta noin pääsääntöisesti alkaa olla sellainen ihanan rento jouluun laskeutunut olo. Ajattelin suosiolla viettää jouluna ihan selkeän loman, ja pitää blogin sekä vanhan hurisevan, myöskin pientä taukoa kaipaavan läppärin, hetken ihan kokonaan kiinni. Luovan tauon jälkeen on taas ihan eri into tarttua uuteen vuoteen.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Oma reseptini joulun rentoutumiseen on tosiaan ennen kaikkea väljä aikataulu (ja koiran ottaminen kainaloon – kukaan ei osaa laiskotella niin kuin meidän Onni). Etenkin pienten lasten kanssa olen realisti. Niin ihana kun aattoon olisi mahduttaa kaikki, esimerkiksi joulukirkon olemme pikkulapsivuosina jättäneet suosiolla väliin: jos sinne haluaisi ainoassa mahdollisessa iltapäivän välissä ehtiä, pitäisi kirkkoon kiirehtiä päiväunet väliin jättäneet kierroksilla käyvät lapset kainalossa. Herran haltuun saisi reissun onnistumisen näkökulmasta ihan uuden merkityksen.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Mieluummin siis rentoilemme kotona, eikä mikään liity omaan kotirentoiluuni enempää kuin hyvä kahvi. Niin kuin Näistä en luovu -postauksessa kerroin, sekä miehelleni että minulle Nespresso on aamuisin paperi-Hesarin kanssa suurin piirtein yhtä oleellinen osa asumista kuin sähkösopimus. Lisäksi nautimme kahvia aamupäivisin, iltapäivisin ja etenkin viikonloppuna usein myös illallisen jälkeen. Kiusaankin miestäni köyhän naisen George Clooneyksi hänen man crushinsa mukaan.

Pidän Nespressosta ennen kaikkea siksi, koska se on espressopohjainen (hyvä suodatinkahvikin on hyvää, mutta itse valitsen aina espressopohjaisen jos mahdollista), ja helppo kerta-annoksina valmistaa juojan oman maun tai sen hetkisen mieliteon mukaan: ristrettona, espressona, lungona tai erilaisina maitokahveina. Itse juon näistä kaikkia paitsi vielä espressoakin lyhyempää ristrettoa minun ei tule tehtyä. Kerta-annoksena kahvi on aina tuoretta ja sitä tulee oikea määrä.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Nespresso onkin ihan täydellinen äitikahvi: ei ehdi etenkään espresso jäähtyä vauvankaan kanssa, ja lisäksi Nespresson kofeiinittomat kapselit ovat oikeasti hyviä. Aamuisin on totta kai saatava tavallista, mutta jos kofeiinikiintiö myöhemmin päivän aikana tuntuu täyttyvän täyttyvän, minulle ei ole ollut mikään ongelma odotus- ja imetysaikana juoda Nespresson kofeiinitonta. Tärkeänä pidän niin ikään kierrätettävyyttä: alumiiniinin voi kierrättää lähes ikuisesti, kun kahvikapselit lajittelee pienmetalliin.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Arkena juon erilaisia tummapaahtoisia kahveja, oikeastaan hyvinkin vaihtelevasti eri makuja. Sesonkeina tykkään kokeilla Limited edition -kausimakuja, kesällä jääkahvia ja jouluna jouluisia kahveja.

Tänä jouluna sesonkiin on tarjolla Variations Nordic -kahvit: mantelikakun makuinen Nordic Almond Cake, lakanmakuinen Nordic Cloudberry ja pohjoismaisen kahvilakulttuurin inspiroima musta kahvi, Nordic Black. Nordic Almond Cake ja Nordic Cloudberry sisältävät kahvin lisäksi vain luonnollisia aromeja. Siitä juuri Nespresson kausimauissa pidän. En ole ollenkaan ylimakeiden siirapilla maustettujen kahvien ystävä, mutta joku ihana vivahde, kuten nyt mantelikakku tai lakka, kahvissa saa jouluna olla. Sitäkin teen joulun alla, että ripotan tavalliseen Nespresso-kupilliseen hieman kanelia tai muskottipähkinää.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Kolmas kiva tapa nauttia jouluna kahvia on jälkiruokakahvina. Caffè affogato on italialainen jälkiruokakahvi, jossa jäätelön päälle kaadetaan espresso. Loistava affogato syntyy Nordic Cloudberry -espressosta ja vaniljajäätelöstä. Me emme koskaan jouluna jaksa tuhteja jälkiruokia, mutta jotain on saatava, ja siihen lakkaisen vaniljainen affogato on mainio.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Meillä on käytössä Original-malliston kahvit ja kahvikone, Creatista Plus, mutta myös uusi Vertuo-mallisto on kiinnostava. Vertuolla onnistuu espressojen ohella monelle ehkä tutumpi isompi kuppi kahvia, ja myös Vertuo-puolella on ihanan kuuloisia kausimakuja: Cinnamon Swirl ja Vanilla Princess Cake. Livenä kahvikoneisiin ja kahvimakuihin voi Helsingissä tutustua Keskuskadun Nespresso Boutiquessa, jonka palvelulle annan hyvinkin aktiivisella asioinnilla lämpimän suosituksen. Juuri viimeksi sain sieltä apua, kun halusin selvittää erään kiitoslahjansaajan suosikkikahvityypin.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Kahvin lisäksi meillä joulun rentoutumisreseptiin kuuluu hyvin oleellisesti musiikki, jota varten olen luonut seitsemän tunnin amerikkalaisen jazzahtavan Christmas with Homevialaura -Spotify-soittolistan. Muistutan soittolistasta aina joka vuosi ja olen saanut lukuisia ihania, minulle paljon merkitseviä viestejä siitä, miten kokoamastani musiikista on tullut monessa kodissa jo osa joulua.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Katseltavien kanssa meillä on vielä suunnitelmat kesken. Olemme sellaisia puolijouluelokuvaihmisiä tasapainoillen kahden välillä: pidämme joka vuosi samojen siirappisten jouluelokuvien katselua rehellisesti sanottuna hieman tylsistyttävänä, mutta emme ole varmoja, mutta tuleeko joulu ilmankaan. Viime vuonna katsoimme pitkästä aikaa The Holidayn uudestaan, niin tänä vuonna vuorossa voisi kai sitten olla Love Actually, tai sitten vain The Crownia lisää, sillä perinteiset puitteet sopivat aina jouluun.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Toisaalta leffateatteriinkin on pitkästä aikaa tullut aika hyvät arvostelut saanut joululeffa, Last Christamas. Vuosien jälkeen minua huokuttelisi myös uusinta Un Conte de Noël – Eräs joulutarina -elokuvasta. Näytä minulle valkokankaalla keitä vain ranskalaisia ruokapöydässä juomassa punaviiniä ja keskustelemassa dramaattisesti, niin liimaudun ruutuun. Koko perheen joululeffat ovat ihania rentouttajia nekin. Viime vuonna katsoimme norjalaisen Lumeton joulu -animaation, jossa oli jotain tosi kivaa latelammasmaista tunnelmaa, enkä ihmettele, vaikka toistaisimme saman tänä vuonna.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Lisäksi ajattelin lukea, kuunnella illalla sängyssä ja koiran kanssa kinkunsulattelulenkeillä äänikirjoja, sekä uppoutua kirjaan, jota olen säästellyt syksyn: Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Minulla on sellainen ongelma, että juurikaan voi lukea ruoasta illalla sängyssä, koska koen välitöntä tarvetta nousta jääkaapille, mutta jouluna sohvankulmassa ruoasta voi sen sijaan lukea, koska puolentoista minuutin välein syödään ja juodaan jotain kuitenkin. Kuvissa näkyvä kirja taas on Lisa Nieschlagin New York Christmas.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Lisäksi rentoilureseptiini kuuluu sauna, mutta todennäköisesti, samasta aaton kiireentuntua välttelevästä syystä, jo aatonaattoona. Ja ehkä uudestaan joulupäivänä tai tapaninpäivänä.

Viimeinen minulle oleellinen osa rentoutunutta fiilistä on lupa oikeasti laiskotella. Olen ymmärtänyt, että enemmistö sisustus- ja järjestelyihmisistä suorastaan raivosiivoaa joulun tapanina pois, minkä oikein hyvin ymmärrän, mutta johon minusta ei ole. En halua käyttää vuoden joutilainta aikaa minkäänlaiseen siivoamiseen, vaan alan harkita jonkinlaista ryhtiliikettä aikaisintaan välipäivinä tai vasta uuden vuoden jälkeen.

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Uutta vuotta lähestyessä on ihana myös pysähtyä omien fiilisten äärelle menneestä ja tulevasta vuodesta. Odotan oikein sitä, että pääsen keittämään kahvit ja avaamaan kirjaimellisesti uuden kalenterilehden. Mitä tästä vuodesta jäi käteen ja mitä odotan ensi vuodelta -kysymyksiin lupaan palata blogissakin.

Vielä yksi postaus tulee ennen pyhiä, joten vielä en toivota hyvää joulua, mutta kahvintuoksuista joulunalusviikonloppua kyllä!

Instagram

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue