Kesämökkihaaveita – onko niitä?

Kaupallinen yhteistyö, Urtekram ja Asennemedia

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram, kukkaseppele

Luet juttua, jonka kohdalla tapahtuu jälleen kerran se, mikä minulla niin kovin usein tapahtuu: yksittäisestä asiasta syntyy pitkä ajatusten ketju. Anna minulle kesäkuussa aiheeksi luonnonkosmetiikka, niin alan ajatella lähestyvää juhannusta, mikä taas vie ajatukseni mökkeilemiseen, mikä taas saa minut kirjoittamaan Suomen suvesta ja maaseudusta ylipäätään.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram, kukkaseppele

Minulla on sydämessä samanlainen paikka maaseudulle kuin muillakin suomalaisilla on. Rauhoitun laiturin nokassa, viehätyn pellon laidasta kerätyistä kukkakimpuista ja toivoisin, että kännykkäkuuluvuuden löytääkseen pitäisi edelleen hakeutua saman kiven päälle kuin nuoruudessani. Että ainoan viihteen tarjoaisivat huussin kellastuneet Kotiliedet ja liiterintakainen tikkataulu.

Toisaalta heti, kun avaan silmäni enkä katso enää mökkeilyä romanttisten ja auringon haalentamien pitsiverhojen läpi, muistan kolikon kääntöpuolen. Mökkeily on myös loputonta pakkaamista, ajamista ja ylläpitoa.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram

Kun vanhempani luopuivat kesämökistämme, en laittanut hetkeäkään hanttiin. Vielä nuorena pidin itsestään selvänä, että mökki siirtyy aikanaan minulle ja perheelleni – kuka nyt ihanasta kesäpaikasta luopuisi! Kolmekymppisenä aikuisena heräsin siihen, että hetkonen, sehän olisi sitten myös minä ja mieheni, jotka ajaisivat nurmikon, kunnostaisivat paikkoja, tyhjentäisivät huussit, asentaisivat hyisevässä vedessä laiturit ja maksaisivat maksut. Mökki ei olisikaan enää vain se rentouttava paikka, jossa saunotaan ja grillataan, vaan myös resurssisyöppö.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram, kukkaseppele

Vaikka mökin ylläpidosta vielä selviäisikin, meistä ei olisi pakkaamaan ja suhaamaan lähes kolmen tunnin matkaa joka viikonloppu, eikä yksittäisiä käyntejä varten kannata omaa mökkiä omistaa. Teoriassa kesäpaikan voisi hankkia lähempää, mutta me olemme sukulaisten ja perhetuttujen takia niin kytketyt tiettyyn paikkakuntaan, etten koskaan osaisi kuvitella omistavani mökkiä mistään muualta.

Tällä hetkellä meille sopiikin parhaiten malli, jossa omistamme ainoastaan yhden kodin, joka saunan, grillin ja pihan kanssa toimii myös kesäasuntona. Näin meille jää mahdollisuus myös matkustaa. Onneksi järjestely ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö pääsisi maalle.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram, kukkaseppele

Olenkin alkanut ajatella, että enemmän kuin tietty rakennus, kesämökki on mielentila, maaseutu kokemuksena ylipäätään. Kunhan pääsemme joka kesä pulahtamaan samaan järveen ja syömään samat torijäätelöt, ei sillä oikeastaan ole meille merkitystä, nukummeko omassa saunatuvassa vai jonkun toisen lavereilla. Kesäisiä maaseutumuistoja itselle ja lapselle voi luoda näinkin.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram

Toiveena olisi myös löytää kiva vuokramökki, mutta kuten viime jutussa kirjoitin, Airbnb-kulttuuri on vielä enimmäkseen kaupunkilainen ilmiö, vaikka juuri luontoturismi ja maaseutu sitä kaipaisivat. Harmillisesti Suomesta puuttuu myöskin bed and breakfast -majoitusten kulttuuri. Toki tarjolla meidänkin kesäpaikkakunnalla joitain mökkejä on, mutta hyvin vähän suhteessa määrään. Asiantuntijan väite siitä, että suomalaiset eivät halua lainata kolmea asiaa, asuntoaan, autoaan ja mökkiään, tuntuu pitävän täysin paikkansa. Mökit taitavat olla mieluummin tyhjillään kuin tarjolla vuokralle.

Haaste on myös se, että emme etsi lomakeskuksen hulppeaa huvilaa kahdellekymmenelle hengelle mutta emme myöskään osaa nauttia ihan mistä tahansa ympäristöstä. Vaatimaton mökki saa olla, mutta jonkinlaista hurmaavuutta ja sympaattisuutta maaseutumajoitukselta kaipaan – menemmehän sinne ennen kaikkea rentoutumaan.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram, kukkaseppele

Muistan ajat, kun kesämökin järvessä tuli peseydyttyä miten sattuu, mutta enää sellainen ei tulisi kuulonkaan. Ympäristöystävällinen ja biohajoava luonnonkosmetiikka onkin minusta paras mahdollinen pakattava paitsi omaan matkakassiin myös mökkituliaiseksi. Valitsemalla luonnonkosmetiikkaa voi varmistaa, ettei esimerkiksi kuorintavoiteesta päädy mikromuoveja vesistöihin. Urtekramin luonnonkosmetiikka on mainiota myös siitä syystä, että sarjaa saa mökkimatkalta ihan tavallisestakin marketista vieläpä edullisesti: tuotteet maksavat noin 6–8 euroa.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram

Itse asiassa Urtekram Kookos on ensimmäinen koskaan ostamani luonnonkosmetiikkasampoo jo ennen tätä yhteistyötä. Varmasti juuri maltillisen hintatason takia uskalsin kokeilla, puhdistaako luonnonkosmetiikka hiukset ihan oikeasti. Vaikka luonnonkosmetiikkavoiteisiin olen luottanut jo kauan, hiusten pesemiseen luonnonkosmetiikalla suhtauduin jostain syystä pitkään skeptisesti, mutta en suhtaudu enää. Minusta Urtekram Kookos -sampoo ja -hoitoaine jättävät hiukset todella pehmeiksi. Urtekramilla on muitakin sarjoja, kuten Laventeli, Nordic Berries ja Aloe Vera, joten uskon, että jokainen löytää omalle hius- ja ihotyypilleen omansa.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram, kukkaseppele

Kookos-sarjaa kokeillakseen saa olla, mutta ei tarvitse olla kookostuoksun fani, sillä näissä tuotteissa tuoksu on miedon miellyttävä, kaukana hallitsevasta tai esanssisesta. Ihanaan sarjaan kuuluu myös suihkusaippua, käsisaippua, kuorinta, deodorantti, vartalovoide, käsivoide, hiusöljy ja hiuksiin jätettävä hoitosuihke. Kaikki Urtekramin tuotteet ovat aina luomua ja sarjalla on Ecocert Cosmos -sertifikaatti.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram, kukkaseppele

Vaikka laajempi trendi on omistamisesta kohti jakamista, samaan aikaan nousussa on selvästi paluu perusasioiden äärelle, luontoon ja elämyksiin materian sijaan. Perityt ja suvun mökit ovat oma lukunsa, mutta olen huomannut ihan vuoden parin sisään todella monen kollegani aloittaneen rakentamaan tai kunnostamaan varta vasten perheelle nyt hankittua omaa mökkiä. Sanoisinkin, että omalla tavallaan mökit tekevät uutta tuloaan.

Homevialaura, luonnonkosmetiikka, Urtekram, kukkaseppele

Ajatusleikkinä tykkään toki haaveilla omasta mökistä itsekin. Eniten sielunmaisemaani sopisi merenrantakallion saaristomökki, mutta jo mainittujen sukulais- ja perhetuttusuhteiden takia valinta olisi järvenranta- tai mummonmökki. Yhtä kaikki itse pidän siitä, että mökki oikeasti tuntuu mökiltä: muutamia mukavuuksia omassa unelmamökissä kyllä olisi, mutta ei mitään viimeisimmän tekniikan mukaisia seinän kokoisia taulutelevisioita.

Tietenkin olen mielessäni sisustanut oman unelmamökin. Kuten Pinterest-taulustani Summer house huomaa, tyylissä toistuu valkoiseksi maalatut lankut, rennot pellavasohvat, mausteena rottinki ja vanha puu sekä ehkä teille yllätyksenä sininen väri yksityiskohdissa. Oma unelmien kesäpaikkani olisikin The Hamptons maanläheisenä, rentona ja skandinaavisena versiona.

Onko teillä mökkiunelmia – tai vastaavasti haave vapautua perhemökin vastuista ja velvollisuuksista?

Trendit ja ilmiöt: Mistä asumisessa, kodissa ja elämäntavassa puhutaan nyt?

Homevialaura, koti, sisustus, asuminen, elämäntapa, IKEA, Life at home -tutkimus

Sain keväällä kunnian osallistua IKEA Life at home -tutkimuksen julkistustilaisuuteen yhdessä toimittajien kanssa. Tilaisuus oli mielenkiintoisempia pitkään aikaan ja osui juuri siihen hermoon, mikä minua kodissa ja asumisessa eniten kiinnostaa: ilmiöihin ja trendeihin.

Paikalla tilaisuudessa keskustelemassa olivat Sitran Anu Mänty, yhteiskunnallinen keskustelija Tuomas Embuske, Marttojen Aino Posti, kuluttajakäyttäytymisen muutokseen erikoistunut professori Saara Taalas, Väestöntutkimuslaitoksen Anna Rotkirch ja IKEAn tutkimuspäällikkö Heidi Toivonen.

Tein tutkimuksen ja paneelikeskustelun pohjalta yhteenvedon siitä, mikä asumisessa, kodissa ja elämäntavassa juuri nyt puhututtaa. Kuvituskuvat ovat mitä sattuu: niissä muun muassa Sisustuskoira ihastelee uutta kuontaloaan ja Sisustustaapero uudelleen sisustaa – mitäpä muuta siis kuin elämää kotona.

Homevialaura, koti, sisustus, asuminen, elämäntapa, IKEA, Life at home -tutkimus

60 % riidoista loppuu siivousavun palkkaamiseen

Vielä 90-luvulla Suomessa ihanteellisella kodilla oli hyvin tiukat raamit artekeineen ja lokkivalaisimineen. Sekin oli absurdi ajatus, että lapset sisustelisivat omia huoneitaan. Tänä päivänä sisustamiseen suhtaudutaan rennommin: se on kaikkien harrastus, oikeaa kansanhuvia. Toisaalta koska jokaisella on mahdollisuus ostaa ja sisustaa, tavara on menettänyt statuksen puolesta merkityksen.

Se, mitä sisustuksessa tällä hetkellä haetaan, on pintojen puhtaus: tavarat halutaan kaappeihin piiloon. Kansainvälisenä trendinä läpi onkin lyönyt moderni ja pelkistetty pohjoismaalainen tyyli. Nordic modern on Yhdysvaltoja myöden keskiluokan halutuin tyylisuuntaus.

Tavaran määrää ja järjestystä ei sovi vähätellä myöskään perhesovun näkökulmasta: puolet kotitalouksien riidoista liittyy epäsiisteyteen. Erityisesti lapsiperheissä erilaiset näkemykset siisteydestä törmäävät ja Saara Taalas sanookin, että 60 % riidoista loppuu siivousavun palkkaamiseen. (Mieleeni jäi keskustelusta erityisesti lausahdus ”Sisustamisen extreme-muoto on avioero”.)

Homevialaura, koti, sisustus, asuminen, elämäntapa, IKEA, Life at home -tutkimus

Kiertotaloudelle hitaasti lämpenevät suomalaiset: miksi haluamme itse omistaa asunnon, mökin ja auton?

Kun neliö maksaa Helsingissä niin paljon kuin maksaa, kannattaako aikansa eläneitä VHS-nauhoja todella säilyttää? Yksi kasvavista bisneksistä tuleekin olemaan säilytysratkaisut ja varastointipalvelut.

Sitran Anu Männyn mukaan meillä on tässä ajassa iso mahdollisuus alkaa ajatella asioita uusiksi kiertotalouden kautta. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse, vaan siirrymme yhä enemmän lainaamiseen, kierrättämiseen ja vuokraamiseen. Tosin me suomalaiset lämpenemme ajatukselle hitaasti. Kolmea asiaa emme halua lainata toisilta ja ne ovat asunto, kesämökki ja auto. Autoista seisoo 90 % ajasta käyttämättömänä.

Toisaalta edellinen väite on rajussa ristiriidassa sen kanssa, että moni on alkanut avata kotinsa ovia Airbnb-toiminnan kautta. Omistamista onkin ajankohtaista pohtia jakamistalouden näkökulmasta. Vielä Airbnb on kaupunkilainen ilmiö, vaikka nimenomaan luontoturismi ja maaseutu kaipaisivat mallin käyttöönottoa. Tämän puutteen olen huomannut itsekin ja palaan siihen seuraavassa kirjoituksessa. IKEAlle Airbnb on tullut täydelliseen saumaan. Yhtäkkiä yritys, joka ei valmista julkisen tilan kalusteita, kalustaakin maailman suurinta hotellia. Onhan se totta: oletko koskaan nähnyt yhtäkään Airbnb-majoitusta ilman IKEA-kalustetta?

Homevialaura, koti, sisustus, asuminen, elämäntapa, IKEA, Life at home -tutkimus

Yli puolet suomalaisvanhemmista sallii puhelimet illallispöydässä

Siitä, millainen vaikutus on älylaitteiden ja digitalisuuden tulemisella kotiin, on vielä vähän tutkimustuloksia. Keskusteluissa vaihtelevat niin kauhukuvat kuin tekno-optimismikin. Tekniikka säästää meiltä aikaa ja voimia, mutta heikentää toisaalta läsnäolon kokemusta kotona.

Saara Talas pitää kehitystä positiivisena: ainakin teini on kotona, vaikka sitten räpläisikin laitettaan. Siinä mielessä teknologia voi tuoda ihmisiä yhteen ja mahdollistaa uusia läsnä olemisen muotoja: voihan perhe olla koossa, vaikka ei intensiivisesti yhdessä olisikaan.

Homevialaura, koti, sisustus, asuminen, elämäntapa, IKEA, Life at home -tutkimus

Tästä tutkimustuloksesta olin itse todella järkyttynyt: yli puolet (52 %) suomalaisvanhemmista sallii puhelimet illallispöydässä. Sen ymmärrän, että muuten surffaillaan, mutta jos laitteilta ei pidetä edes ruokataukoa yhdessä olon ajan, eihän se voi tietää hyvää. Digitalisaatio mahdollistaa paljon asioita, mutta jättää suuren vastuun käyttäjälle. Tuomas Embuske jättää oman kontrollin takia puhelimen usein eteiseen.

Kysymys kuuluukin, miten otamme teknologian haltuun kotona, jotta se tukee eikä tuhoa hyvinvointiamme. Älykäs pesukone nyt on vain älykäs pesukone – tervetullut arjen apuri – mutta miten saamme yhteiselon toimimaan kännykän kaltaisten laitteiden kanssa, jotka saavat meidät jatkuvasti kilpailemaan huomiosta paikalla olevien ihmisten kanssa?

Homevialaura, koti, sisustus, asuminen, elämäntapa, IKEA, Life at home -tutkimus

Mikä on ilmastonmuutoksessa yksilön vastuu?

Kestävyyskriisin ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta hyvä uutinen on se, että meillä suomalaisilla on hyvä luontosuhde ja siksi monelle on selvää, että jotain pitäisi tehdä. Toisaalta, koska kaikki näyttää olevan näennäisesti kunnossa, ei meillä ole kiirettä puuttua asioihin. Kuitenkin Pariisin ilmastosopimuksen mukaan meidän pitäisi vuoteen 2030 mennessä tiputtaa kulutus kymmenesosaan. Martat muistuttavat, että meidän ei pelkästään pidä oppia kierrättämään, vaan myös muuttaa ajatustapaa kohti sitä, että kierrätettävää ylipäätään syntyy vähemmän zero waste -ajattelun mukaisesti.

Kaikessa kestävyyskeskustelussa avainasemassa on koti. Keskustelussa todettiin, että tarvitsisimme poliittista ohjausta, veropolitiikkaa ja kotitalousvähennyksen kaltaisia kannustimia esimerkiksi tavaran kierrättämiseksi. Suomessa kukaan ei aseta yksilölle tavoitteita, vaikka niitäkin tarvittaisiin, sillä yksilön vastuuta ei pidä ilmastonmuutoksen torjumisessa vähätellä.

Homevialaura, koti, sisustus, asuminen, elämäntapa, IKEA, Life at home -tutkimus

Uusi sukupolvi uudelleen määrittää onnellisuuden

Kaiken kaikkiaan elämme murrosta paitsi digitalisaation takia myös asenteiden muuttumisen suhteen. Uusi sukupolvi purkaa onnellisuuden käsitettä ja uudelleen määrittelee 50-luvulta alkunsa saaneen idyllin ihanteen. Muuttuneet ovat paitsi käytössä olevat varat myös arvot. Sukupolvierot näkyvät erityisesti omistamisessa. Ihminen ei luonnostaan ole omistamista suosiva ja siksi uusi sukupolvi on taas alkanut suhtautua tavoitteisiin höllemmin. Ruotsissa omistamiseen suhtaudutaan paljon rennommin jo siksi, koska maassa on pidempi vuokralla asumisen perinne. Jotain omistamisen roolista kertoo myös se, että tällä hetkellä matkustaminen ulkomaille kasvaa jopa taloudellisesti huonoina aikoina.

Homevialaura, koti, sisustus, asuminen, elämäntapa, IKEA, Life at home -tutkimus

Tässäkin keskustelussa pysähdyttiin lopulta onnen peruskäsitteiden äärelle. Mitä onni on, niin merkityksellisiä hetkiä yhdessä muiden kanssa – ja 40 000–50 000 euron vuosituloja. Suomalaisen onni rakentuu siis noin 3300–4100 euron kuukausipalkalle. Kaikki, mikä tämän tulotason jälkeen tulee, ei enää tutkimusten mukaan kasvata onnea, vaan tuo stressiä.

Olen todella iloinen, että pääsin mukaan näin kiinnostavaan tilaisuuteen, jossa käsiteltiin oikeastaan kaikki tämän hetken asumisen, kodin ja elämäntavan trendit, vaikka en ihan joka kohtaa referoinutkaan. Yhteenvetona tämän hetken keskeisimmiksi teemoiksi voidaan sanoa kiertotalous, jakamistalous, kaupungistuminen, kierrätys, zero waste, kasvisruoka, tavaran omistaminen ja säilytys, digitalisaatio ja älykoti, ekosähkö ja uusiutuvat energiamuodot, onnellisuuden käsite, hyvinvointi kotona sekä liikkuminen palveluna (MaaS, Mobility as a Service).

Ruokatunnustukseni Glorian ruoka & viinin tapaan

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Glorian ruoka & viini -lehden viimeisellä sivulla on tosi kiva palsta, jossa vieraat vastaavat vuorollaan samoihin ruoka-aiheisiin kysymyksiin. Poimin samat kysymykset blogiin ja täydensin vielä juttua loppuun kahdella omalla kysymyksellä. Kuvat ovat kesäiseltä päivältä, jolloin grillasimme juurikin Glorian ruoka & viini -lehdessä olleilla Emmi Nuorgamin ihanilla ja mutkattomilla resepteillä.

Jos avaisit jääkaappini, näkisit äidin tekemää jauhelihakeittoa, lohipastan jämät, erilaisia juustonpuolikkaita ja vadelmia.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos nyt saisin syödä mitä tahansa, se olisi spätzle, johon ihastuin Saksassa, mutta jonka vasta nyt yli kymmenen vuoden jälkeen muistin. Kyseessä on ikään kuin saksalainen versio pastasta. Toisaalta näin kesällä maistuu parhaiten kaikki raikas ja tuore, esimerkiksi juurikin kuvassa näkyvä kasvisruoka grillatuin munakoisoin, varhaisperunoin ja yrtti-jugurttikastikkein.

Jos valitsisin maailman parhaan herkun, se olisi kypsentämätön liha ja kala eli tartar-pihvi ja raaka lohi.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos jotain inhoan, niin hernekeittoa. Se on kaikkiruokaisen ainoa inhokkiruoka.

Jos jokin jääkaapissani nolostuttaa, se on ketsuppi. Ketsuppi itsessään ei nolota, mutta ehkä paniikinomainen suhtautumiseni ketsuppiin hieman. Alan hyperventiloida, kun näen Heinz-ketsuppipullon pohjan. Se ei todellakaan ole ok, että ketsuppi loppuu.

Jos jotain valitsisin keittiötarvikeliikkeestä, se olisi varmaankin jäätelömuotit. Siis ei jäätelökone, joka varmasti pölyyntyisi kaapin pohjalla, vaan muotit, joihin haluaisin kokeilla erilaisia jugurttipohjaisia helppoja jäädykkeitä marjoilla.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos tilaan baarissa juoman, otan yleensä aina viiniä. Eniten mielialaa kohottaa kuohuva, joista pidän kaikista: niin sampanjasta, cavasta kuin proseccosta. Joskus maistuu myös raikas cocktail.

Jos voisin kutsua illalliselle kenet hyvänsä, kutsuisin itseäni fiksumpaa mutta rentoa seuraa juttelemaan hyvästä elämästä. Kutsun saisivat ainakin Saku Tuominen (joka voisi tuoda pastat ja viinit Italiasta tullessaan) ja Maaret Kallio.

Jos voisin poistaa yhden ruokavääryyden, olisi se hävikin hyödyntäminen sekä ekologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. On aivan käsittämättömän turhauttavaa, että tännekin lennätetään niin paljon kasvuvaiheessa energiaa vaatinutta ruokaa – vain päätymään roskiin. Samanaikaisesti ympäri maapalloa nähdään nälkää ja Suomessakin on pelkästään köyhiä lapsia yli 100 000. Ruoan roskiin heittämisen pitäisi olla ravintoloille ja kaupoille laitonta.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos meillä jotain on aina jääkaapissa, niin oliiviöljyä, valkosipulia, sitruunaa, parmesania ja turkkijugurttia.

Jos kuvailisin itseäni ruoanlaittajana ja kulinaristina, sanoisin olevani kaikkiruokainen, mutkaton, kärsimätön, suurpiirteinen ja nautiskeleva. Kotona teen vain simppeliä ruokaa: resepti ei saa olla pitkä, raaka-aineet pitää löytyä melkein kaupasta kuin kaupasta ja varsinkin aamiaisen on oltava nopeasti pöydässä. Suurpiirteisen luonteeni takia olen huono leipomaan, sillä sorrun aina soveltamaan reseptiä oman mieleni mukaan, mutta kemialtaan tarkkaan leipomiseen sellainen ei sovi ollenkaan. Vaikka kotona kokkaan simppelisti, ravintoloissa tykkään fiilistellä. Minulle fine dining ei ole mitään niin sanottua piperrystä, vaan suorastaan taidetta. Kaikista eniten minua foodiena määrittää kuitenkin mutkattomuus: olen kotonani niin katukeittiökojulla kuin Michelin-ravintolassa, en laske kaloreita, en onneksi ole allerginen millekään ja olen aina valmis nauttimaan ruoasta.

Toivepostaus: koruni

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Olen odottanut kirjoittavani pitkästä aikaa tyylistä ja tämä on samalla lukijan, tai itse asiassa useamman lukijan, toivepostaus. Esittelyssä on siis koruni ja aiheen puin kymmenen kysymyksen muotoon.

Kuinka paljon minulla on koruja?

Omistan tällä hetkellä kaksi kelloa, kuudet korvakorut, kymmenisen rannekorua, yhden kaulakorun ja yhden sormuksen.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mitä koruja omistan?

Hopeinen kello on Michael Korsin ja kultainen blogin kautta satu Mockberg. Isommat helmikorvakorut ovat Glitter Sterling Silver -mallistosta, pienemmät HelmiOnHelmi. Timanttiset (tai siis tässä läpi jutun ”timanttiset”) nappikorvakorut ovat Kenneth Cole, timanttiset ja ympyränmuotoiset Sif Jakobs ja sydämenmuotoiset hopeiset Tiffany & Co. Tupsukorvakorut ovat H&M. Kaulakoru on Tiffany & Co.

Nauharannekorut ovat Marc by Marc Jacobs ja Monica Vinader, molemmat hopeiset rannekorut Tiffany & Co., kultainen rannekoru on Gauharilta saatu. Punotut helmirannekorut ovat vuosia vanhat Urban A:sta, tupsulliset itse suunnittelemani ovat #Helmikorvakoruvallankumous-koruja. Ainoa sormukseni on vihkisormus.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Minkätyylisiä koruja käytän?

Koruni voi tyyliltään jakaa kahteen luokkaan, klassisiin ja rentoihin. Tyypillisintä on, että korvissa minulla on klassiset nappikorvikset, mutta kädessä taas usein rento satsi erilaisia nauhoja tai boheemimpia helmiä ja tupsuja. Kaikki koruni ovat neutraalinvärisiä: valkoisia, mustia, hiekanvärisiä tai harmaita. Metalleista suosin hopean ja kullan väriä, ruusukultaa ja tummia metalleja en käytä.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mikä on tärkein koruni?

Yksittäisistä koruista tunnearvoltaan tietenkin vihkisormus. Kategorialtaan tärkein on kello ja rannekorut. Edes sitä yhtä ainoaa kaulakoruani en käytä juurikaan, mutta ranteessa minulla on aina ollut ja on jotain.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Onko minulla tyylillisiä korusääntöjä?

Kellon pitää olla maskuliininen. Vierastan muutenkin koruissa kaikkea liian siroa, tyttömäistä ja glamourhenkistä. Timantit kuuluvat ainoastaan korviin ja sormukseen. Timanttiset käsi- ja kaulakorut koen aivan liian hienoksi, samoin en samassa korussa yhdistä timantteja kultaan. Sen sijaan hopeaa ja kultaa sekoittelen ranteessa tarkoituksella.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mihin tarkoitukseen koruja käytän?

Käytän usein koruja päinvastaiseen tarkoitukseen, en niinkään juhlavuuden ja koristautumisen lisäämiseen, vaan minulle korut ovat usein tapa ”dress down”. Jos lähden juhliin, en siis laita ranteeseen juhlavaa kimallusta, vaan sen saman maskuliinisen rannekellon ja rennon nauhan kuin arjessakin, jotta oloni ei silloinkaan ole liian puettu tai tätimäinen. Myös minulle tyypillisistä mustavalkoisista asuista rennot korut karistavat turhan virallisuuden.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mitä korut minulle symboloivat?

Korut heijastavat paljonkin persoonaani. Olen kyllä helmikoruissa ja timanteissa viihtyvä klassisesti pukeutuja, mutta luonteeltani maanläheinen ja jollain tavalla jopa aavistuksen kapinallinen. Boheemit käsikorut symboloivatkin mieltymystäni rentoon elämäntapaan, sillä olen aina ollut kiinnostunut raffista urbaanista katukulttuurista ja ihannoinut elämänmenoltaan letkeitä lautailulajeja, ja taas vastaavasti vierastanut pönöttämistä ja kaikenlaista käyttäytymistä, jossa ollaan olevinaan. Siksi käsikorut toimivat minulle jonkinlaisina voimarannekeina: ne muistuttavat siitä, millainen todellinen minä on.

Mitkä korumerkit ovat suosikkini?



Pidän keskihintaisia merkeistä, jotka ovat järkevällä budjetilla ostettavissa, mutta tuntuvat kuitenkin erityisiltä eivätkä esimerkiksi rapise pinnoitteiltaan. Näitä ovat muun muassa Tiffany & Co. Sterling Silver -mallisto, Monica Vinader, Efva Attling, Sif Jakobs ja Marc Jacobs. Pihistysvinkkini on Glitterin Sterling Silver -mallisto, jossa on hopeisia koruja edullisesti.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Missä säilytän koruja?

Säilytän koruja Mujin läpinäkyvässä laatikossa vaatehuoneessa. Aika usein muutama koru majailee myös eteisen kaapin päällä, sillä riisun korut aina heti sisään tullessani.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mistä korusta seuraavaksi haaveilen?

Pitkällä tähtäimellä haaveilen aikuiskellosta, eli jos johonkin asusteeseen joskus panostan, se on kello, sillä kellomakuni on aina pysynyt samana ja kellosta on minulle eniten iloa, sitä käytän kelloa joka päivä arkena ja juhlissa, ja se on hyvin oleellinen osa tyyliäni ja identiteettiäni. Toiseksi haaveilen vielä muutamasta rannekorusta eli oikeastaan kaikki haaveeni liittyvät käteen. Jos nyt saisin minkä korun maailmasta tahansa, olisi valintani Cartier Love Bracelet.

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue