Näistä en luovu -lista

Homevialaura, mistä en luovu

Tiedättekö, kun Hesarissa haastateltavilta kysytään tietyssä juttutyypissä, mistä he eivät luovu? Minusta se on kiinnostavaa luettavaa, joten päätin listata omani – kolmen sijaan tosin kymmenen. Nämä kymmenen ovat kymmenen ensimmäiseksi mieleen tullutta sen vakavammin pohtimatta. Nyt en listannut mitään terveys-tyyppisiä itsestään selvästi tärkeitä arvoja, vaan arkia kivoja tärkeitä juttuja omassa elämässä.

Homevialaura, mistä en luovu

Aamukahvi ja Helsingin Sanomat

Tiedän, että tämä on klisee, mutta se ei vähennä kohdan merkitystä. Aamukahvin merkitys on itselleni jotain hengittämisen luokkaa. Moni pyrkii kahvista eroon, mutta minä en ajattele kahvia paheena, josta pitäisi päästä eroon, vaan ajattelen sitä yhtenä elämän suurimmista nautinnoista, jota päinvastoin haluan vaalia. Kotona aamurutiiniini liittyy olennaisesti kahvin, joka meillä on Nespressoa, ohella aamiainen ja perinteinen paperinen Helsingin Sanomat. Hesarin tilaaminen tuntuu minulle yhtä olelliselta ja itsestäänselvältä kuin sähkösopimuskin – joltain, mikä vain kuuluu asumiseen, ja jota en koskaan ole harkinnut lopettavani.

Homevialaura, mistä en luovu

Pientaloelämä

Olen itsekin vähän hämmentynyt, miten syvästi olen juurtunut pientaloalueelle 33 kerrostalovuoden jälkeen. Vaikka suunnittelen eläkepäiviä vanhassa töölöläistalossa, tällä hetkellä pienten lasten ja koiran kanssa minua ei saisi lähtemään kerrostaloon kirveelläkään – no, ei tosin maaseudullekaan. Kehä Ykkösen tuntumasta on tullut meille täydellisesti sopiva kompromissi kaupunkia ja rauhaa.

Kaupunkielämykset

Vaikka en tällä hetkellä asuisi keskustassa tai kantakaupungissa, niin olen sielultani vanhasti kaupunkilainen, enkä koskaan voisi luopua siitä, että käyn riittävän usein kaupungilla hoitamassa asioita, työtilaisuuksissa kääntymässä, lounastamassa ystävien kanssa, pullalla perheenä, illallistamassa miehen kanssa, staycation-minilomilla hotellissa ja esimerkiksi nyt joulun alla vain tunnelmoimassa valoja. Yksi lempikahviloistani Helsingissä näkyy kuvassa, St. George Bakery.

Homevialaura, mistä en luovu

Laatusarjaa ja teetä -iltahetket

Jakso laatusarjaa iltateen ja iltapalan kanssa on muodostunut itselläni todella tärkeäksi iltarutiiniksi, vaikka se ei ihan joka ilta toteudukaan. Vaikka ajattelisi, että television katselusta tulee levoton olo, minulle kokemus on enemmän meditatiivinen, sillä laatusarjan aikana en koskaan esimerkiksi räplää puhelinta, vaan keskityn vain katseluun. Tunnelmavalaistuksineen ja kynttilöineen hetki on suorastaan pyhä, ja siksi niin hyvää tekevä ja rauhoittava.

Tietokirjallisuuden ja lehtien lukeminen

En ole viime vuosina mieltänyt itseäni identiteetiltä lukijaksi, koska en juurikaan lue kaunokirjallisuutta. Mutta ihan kuin se olisi ainoaa oikeaa lukemista! Tyydytän fiktionnälkäni tällä hetkellä sarjoilla, ja sen sijaan luen paljon tietokirjallisuutta ja lehtiä, sen mainitun Hesarin joka aamu, mutta myös paljon muuta, tai niin paljon kuin nyt tässä elämäntilanteessa ehtii. Otsikot silmäisen yleissivustarkoituksessa, mutta lukuun päätyvät ainoastaan minua oikeasti kiinnostavat jutut esimerkiksi erilaisista ilmiöistä.

Homevialaura, mistä en luovu

Siisti koti

Siisti koti, tai siis “siisti” koti, on prioriteettilistallani korkealla, koska huomaan mielentilani olevan ihan suoraan verrannollinen siihen, millaisessa ympäristössä asun. Tuntuu, että puolet murheista tai stressistä kaikkoaa saman tien vain kodin järjestelemällä ja siivoamalla. Lainausmerkeissä siisti on kuitenkin siksi, että meillä eletään ihan tavallista lapsi- ja koiraperhe-elämää: aina on jotain kasoja ja sotkuja jossain. Puhunkin tässä sellaisesta riittävästä siisteydestä, jonka ei tarvitse olla täydellistä, mutta jonka eteen mieluusti näen kuitenkin päivittäin jonkin verran aikaa ja vaivaa hyvän olon ja viihtyisyyden edistämiseksi.

Pinterest

Ehdin viettää Pinterestissä vähemmän aikaa kuin aikaisemmin ehdin, mutta kanavan olemassaolo on minulle jostain syystä todella tärkeää. Jotain kertoo ehkä se, että olen herännyt painajaiseen siitä, että kaikki Pinterest-tauluni olivat kadonneet. Pinterest on minulle ihanaa rentouttavaa ajanvietettä ja todella tärkeä työkalu tyylillisten ajatusten jäsentämisessä, esimerkiksi seuraavan kodin suunnittelussa ja klassisen vaatekaapin kokoamisessa.

Homevialaura, mistä en luovu

Paperinen kalenteri ja Trello

Ajatusten jäsentämisestä jatkaakseni en ikinä pystyisi luopua paperisesta kalenteristani. Yksiä joulunalusajan kohokohtia onkin, kun Mulberry-mummo pääsee ostamaan uudet kalenterisivut seuraavalle vuodelle. Toisaalta heti perään on todettava, että myöskään sähköisestä organisointityökalusta, Trellosta, en voisi luopua, vaan nämä kaksi täydentävät kivasti toisiaan arjenhallinnassa ja asioiden suunnittelussa. Trellossa ylläpidän muistilistoja esimerkiksi blogiin liittyvistä jutuista sekä kiinnostavista ravintoloista, kirjoista ja kotimaankohteista. Lisäksi meillä on Trellossa miehen kanssa yhteisiä tauluja esimerkiksi asuntoon sekä säästö- ja sijoitustavoitteisiin liittyen. Jos olet listaihminen, etkä vielä käytä Trelloa, niin suosittelen! Trellossa parasta on se, että tietoihin pääsee käsiksi niin kotona koneella kuin menossa puhelimella, eikä pilvessä tallessa olevien listojen häviämistä tarvitse pelätä, mitä joskus mietin kalenterin kanssa.

Homevialaura, mistä en luovu

Äänikirjalenkit koiran kanssa

En ole tällä hetkellä yhtään niin liikunnallisesti aktiivinen kuin haluaisin olla, mutta sentään vaunulenkkeilen joka päivä. Sekin on kivaa, mutta päiväkotihakemisten vuoksi arkisempaa, kun taas koiran ulkoilutus yksin BookBeat-äänikirjan kanssa on varsinaista omaa laatuaikaa. Ja kumma kyllä, kaikista mieluiten teen äänikirja ja koira -iltakävelyjä tähän aikaan vuodesta. Minusta siinä on jotain todella kodikasta ja tunnelmallista kävellä hiljaisuudessa ja sateenropinassa nätisti valaistuja taloja katsellen. Vielä kun tulisi lunta!

Kivat viikonloppuillalliset ja kotitreffit

Vaikka meillä tätä elämäntilannetta voisi kuvata kahdella sanalla, Kokkikartanon valmismakaronilaatikko, niin kivasta viikonloppusyömisestä en luovu. Niin kuin olen joskus aikaisemminkin kertonut, meillä on ihan selvät arki- ja viikonloppuruoat, enkä osaa kuvitella muuta. Parhaimmillaan viikonloppuruoka on vaikka jokin uusi Glorian ruoka ja viini -resepti, mutta yhtä lailla se voi olla jotain vanhaa tuttua, mutta jotenkin aavistuksen parempaa tai spessumpaa. Meillä on myös miehen kanssa kotitreffikonsepti, jossa syömme välillä viikonloppuillallisen myöhemmin aikuisten kesken lasten mentyä nukkumaan. Etenkin, kun esikoinen oli pienempi, kotitreffit olivat meille oikea henkireikä: se hetki viikossa, kun juttelimme rauhassa kuulumiset ja keskityimme toisiimme, ja myös osoitus siitä, että vaikka lapset mullistavat elämän, myös itselle tärkeistä asioista voi järjestelyillä pitää kiinni.

Ihanaa viikonloppua!

Kuvat: Lilli Salminen

Joulukoristeiden säilytys

Homevialaura, joulukoristeiden säilytys, joulukuusenkoristeet

Millaista teidän joulunalusaikanne on: otatteko loppukirin siistiin joulukotiin vai oletteko tämän kerran vuodesta enemmänkin #moreismore-mielentiloissa? Minulla on jälkimmäinen.

Homevialaura, joulukoristeiden säilytys, joulukuusenkoristeet

Sen takia #kaunisjärjestys-sarja on hieman hidastanut tahtiaan, mutta kyllä vielä vinkkejä tulee loppuvuoteen ja etenkin sitten taas uudenvuoden jälkeen, kun itse kullakin alkaa jälkeen kaikkipinnatjatilatraikkaaksihetinyt-mielentila. Tänään ajattelin käsitellä ajankohtaista aihetta joulukoristeiden säilyttäminen.

Homevialaura, joulukoristeiden säilytys, joulukuusenkoristeet

Me säilytämme joulukoristeet kahdessa kannellisessa Ikea Kuggis -laatikossa lastenhuoneesta avautuvassa, yleisvarastona toimivassa vaatehuoneessa (siinä, joka usein räjähtää Monica-kaapiksi). Välillä joulujutut ovat olleet myös lämminvarastossa, mutta tällä hetkellä vaatehuone on parempi paikka.

Homevialaura, joulukoristeiden säilytys, joulukuusenkoristeet

Laatikoiden sisällä säilytän koristeet alkuperäisissä laatikoissaan tai pusseissaan, jos koristeilla sellaisia on. Lisäksi apuna toimii kuplamuovi, rasiat, silkkipaperi ja huopapussi. Etenkin, koska osa koristeista on lasisia, on hyvä, etteivät ne kolistele laatikossa toisiaan. Myös esimerkiksi hentoja lintukoristeita paketointi suojaa.

Homevialaura, joulukoristeiden säilytys, joulukuusenkoristeet

Yritän juuri muistella, koska aloimme miehen kanssa laittaa ensimmäistä kertaa omaa kuusta. Minulla on hämärä mielikuva, että edellisessä kodissa meillä oli aina vain pöytäkuusi, mutta sitä edellisessä vuokrakodissa meillä oli ainakin kerran iso aito kuusi – siitä minun neulastraumat ovat tulleetkin, kun kuusi kuoli pystyyn, ja koti ja rappu olivat sen jälkeen neulasia täynnä juhannukseen asti. En lainkaan muista, miten ensimmäisen yhteisen kodin kuusen koristelimme. Ehkä laihialaisittain jollain muutamalla sekalaisella. Jos taas kuusessa oli pelkät valot, niin se on minusta edelleen hyvin kaunista.

Homevialaura, joulukoristeiden säilytys, joulukuusenkoristeet

Yhtä kaikki omanlainen joulukuusi on meillä aika tuore perinne, selvästi vasta ensimmäisen lapsen syntymisen jälkeen vahvistunut. Heti ensimmäiset koristeet noudattivat valkoisen, kullan ja hopean sävymaailmaa, ja tyyli on sama tänä päivänä ja varmasti jatkossakin. Eksponentiaalisesti kasvanut on myös glitterin määrä vuosien varrella, sillä kolmevuotiaan mielestä kaikki, joka ei kimalla, on turhaa. Joulukoristekleptomaanille taas kelpaa kaikki, mitä silmän välttäessä käteen saa.

Homevialaura, joulukoristeiden säilytys, joulukuusenkoristeet

Nyt kun koristeiden perusta on kunnossa, on joukkoon joka vuosi kiva ostaa jotain täydennystä ulkomaantuliaisina tai vaikka yhdessä lapsen kanssa. Veinkin jo tänä vuonna tyttären Shishi-joulumyymälään, josta hän määrätietoisesti valitsi isoimman glitterpallon, jonka löysi. Salamannopeaan ja tarmokkaaseen päätöksentekoon taisi vaikuttaa se, että olin luvannut hänelle samalla kaupunkireissulla jäätelön. Kiva joulukalenteriluukku taas voisi olla muutaman koristeen itse tekeminen. En ole kauhean hyvä askartelupapojen pitäjä, mutta eiköhän koristeisiinkin löydy Pinterestistä eritasoisia inspiraatioideoita.

Homevialaura, joulukoristeiden säilytys, joulukuusenkoristeet

Kaiken kaikkiaan minusta joulukuusenkoristelu jos mikä on asia, jota ei tarvitse ottaa liian vakavasti, ja jossa voi hyvin laittaa all in, jos siltä tuntuu. Meidän kuusessa tänä jouluna näkyvät unelmat New Yorkin ja Pariisin-jouluista sekä toive luoda tytöille taianomainen joulu. Siksi koristeissa on niin katulyhtyä, torvea, nallea kuin Tallinnan-balettimatkalta tuotua Pähkinänsärkijä-koristettakin. Tämän vuoden jo koristelu kuusi näkyy ainakin Joulun odottamisesta -postauksessa.

Homevialaura, joulukoristeiden säilytys, joulukuusenkoristeet

Olisi tosi kiva kuulla teidän kuusen koristeluista: onko teillä löytynyt oma kuusenkoristelytyyli ja onko teema muuttunut vuosien mukaan? Säilöttekö myöskin koristeita laatikossa kaapissa tai varastossa, vai onko järjestykseen löytynyt jokin muu kikka?

6 x hyväksi havaittu käytäntö lasten kanssa omalla kokemuksella

Homevialaura, lastenhuone, perhe-elämä, vanhemmuus

En ikimaailmassa halua olla muita neuvova viisastelija tai meillä ei sitten koskaan -periaatteiden julistaja, koska minusta on silkka mahdottomuus elää täydellisesti ylipäätään (ottakaa huomioon, että täällä kirjoittaa paaston kanssa alle kolmen tunnin jälkeen luovuttanut ihminen), saati elää täydellisesti vielä tunteiden säätelyä vasta opettelevan pikkuväen kesken.

Kuitenkin koen, että tietyistä käytännöistä on ollut hyötyä, kun tässä on viimeiset vuodet saanut (joutunut, saanut, mitä näitä nyt on) saatella neljää vuotta lähestyvää esikoista tahtoiän läpi. Ajattelin, että kirjoitan teille toivottavasti vertaistueksi kuusi meillä hyväksi havaittua käytäntöä, joilla minusta pääsee jo aika pitkälle – ainakin eteisen puoliväliin asti.

Homevialaura, lastenhuone, perhe-elämä, vanhemmuus

Valitsen taisteluni

Valitse taistelusi on elämänohjeeni ihan kaikkeen ja se pätee myös perhe-elämään. Ainakin minua helpottaa tunnistaa kaikista tärkeimmät asiat vähemmän tärkeistä. Monesta asiasta on pakko pitää kiinni, mutta jos ihan kaikesta alkaa tahtoikäisen kanssa vääntää, katoaa perhe-elämästä nopeasti ilo ja yhteishenki. Esimerkiksi tietyistä turvallisuusasioista en jousta, mutta ketsupin lusikoiminen suoraan suuhun ruoasta, johon se ei edes “kuulu”, on minulle se ja sama, jos vain ruokahetki on kaikille mukava. Annan myös tyttäreni vaihtaa vapaasti päiväkodin jälkeen haluamansa glitterimekon, vaikka niin sanotusti järkevämpää olisi mennä samoilla pyykeillä, koska se selvästi tekee hänet onnelliseksi. Ja siksi minut myös.

Homevialaura, lastenhuone, perhe-elämä, vanhemmuus

Päätän vanhempana suuret linjat mutta annan lapsellekin mahdollisuuden vaikuttaa

Koen tärkeäksi sen, että vanhemmat määrittelevät perheeseen turvallisuudentunnetta luovat rajat ja raamit nukkumaanmenoajasta ruutuaikaan (joka kylläkin vaihtelee meillä tilanteen mukaan, mutta joka on joka tapauksessa vanhempien vastuulla eikä lapsen). Se ei haittaa minua, että päätökset eivät aina lapsia miellytä, jos vain tiedän niiden olevan heidän parhaakseen. (Päinvastoin oikeastaan, pidän kykyä oppia sietämään pettymyksiä ja turhautumista yhtenä tärkeimmistä.) Mielivaltaista päätöksentekoa en kuitenkaan tarkoita, vaan minusta on todella tärkeää antaa myös lapsen tulla kuulluksi. Usein yhteistyö sujuukin paremmin, kun lapsi saa päättää jostain hänen ikätasolleen sopivasta: vaikka kahdesta vaihtoehtoisesta paidasta toisen.

Homevialaura, lastenhuone, perhe-elämä, vanhemmuus

Kehun ja kiitän hyvästä käytöksestä

Kehujen ja kiitosten viljeleminen sekä myönteisen ilmapiirin vaaliminen arjessa on minusta todella tärkeää. En todellakaan onnistu aina täydellisesti (kumma, että yhä äitinäkin sitä on sama epätäydellinen ihminen). Tokaisen toi oli tosi tyhmää, johon lapsi sä sanoit muaaa tyhmäääksi äääähh, ja kahden temperamenttisen naisen draama, jota mies katsoo sivusta kuin tennisottelua, on valmis. Tätäkin siis lapsen ja aikuisen välinen viestintä ainakin meillä on, mutta sitä suuremmalla syyllä haluan päivittäin kertoa myös sen, miten ihana lapsi on, miten hienosti hän jossain tilanteessa käyttäytyi, miten ylpeä hänestä olen ja miten päivän aikana häntä ikävöin. Koska yhteenotoista ei kokonaan pääse, minusta se riittää, että yhtä yhteenottoa kohtaan on monta myönteistä kohtaamista, että isossa kuvassa olemme enemmän samalla puolella emmekä toisiamme vastaan.

Homevialaura, lastenhuone, perhe-elämä, vanhemmuus

Myönnän virheeni ja pyydän itsekin anteeksi

Jos vaadin, että lapseni pyytää tyhmän teon jälkeen anteeksi, on se myös minun velvollisuuteni yhtä lailla. Se, että myönnän virheeni ja pyydän anteeksi, on yleisesti tärkeää esimerkin näyttämistä, mutta etenkin se tuntuu itse tapahtumahetkellä merkitsevän lapselle paljon. Anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen, ovat osapuolet kummin päin tahansa, puhdistaa aina ilmaa, lisää inhimillisyyttä ja parantaa tunnelmaa.

Homevialaura, lastenhuone, perhe-elämä, vanhemmuus

Osoitan empatiaa ja kunnioitusta lasta kohtaan

Minusta tunteiden no älä nyt viitsi -vähättely on ikään katsomatta epäkunnioittavaa. Siksi yritän parhaani mukaan käyttäytyä niin, että osoitan empatiaa lapsen sellaisillekin murheille, jotka minusta tuntuvat merkityksettömiltä. Koen, että sitä parempi meidän suhteemme on, mitä enemmän lasta kuuntelen, ja mitä kiinnostuneempi olen sekä hänen huolistaan että ilonaiheistaan. Pyrin myös kunnioittamaan lasta sanoittamalla hänelle tekemiseni ja kohtelemalla häntä niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Sen sijaan, että menisin vain sulkemaan television kesken Pipsa Possun (en todellakaan halua, että kukaan sulkee minulta Successionia ilman varoitusta), kerron lapselle, että hän saa katsoa jakson loppuun, mutta sen jälkeen on aika vaihtaa vaatteet, jotta ehdimme kauppaan, tai mitä ikinä. Yllättävän usein reilu ennakkovaroitus, selitys ja sanoittaminen edesauttaa yhteistyötä.

Homevialaura, lastenhuone, perhe-elämä, vanhemmuus

Ohjaan epätoivotun käytöksen muualle

Edellistä jatkaen: vaikka sympatiseeraaminen on minusta tärkeää, tärkeää on myös eteenpäin kannustaminen ja uuden näkökulman ottaminen. Harmituksen hetkellä on usein toiminut se, että sanotaan nyt vaikka rikkoutunutta pinniä suree hetken, mutta sen jälkeen ajatukset ohjaa muualle. Hei rakas mitä sanoisit, jos kokeiltaisiin nyt niitä uusia värikyniä, ja hymy palautuu välittömästi. Huomion suuntaaminen muualle toimii kokemukseni mukaan myös epätoivotussa käytöksessä. Olen usein huomannut, että kieltämiseni ja nalkutukseni ei välttämättä johda mihinkään – paitsi kiristää tilannetta entisestään – mutta se, että keksin epätoivotun käytöksen tilalle jotain muuta, joka on toivottua tai sallittua, ratkaiseekin tilanteen kaikkia osapuolia miellyttävällä tavalla.

Vuoden ihanin viikonloppu mökin rauhassa

Homevialaura, mökkeily

Milloin teistä on tullut mökki-ihmisiä, kysyi meidät molemmat tunteva ystävä (terkkuja J!), kun autoilimme pimeydessä keskelle ei mitään. Niin, milloin meistä tuli, vai olemmeko aina olleet, vai olemmeko vieläkään, ja mikä edes on mökki-ihminen?

Homevialaura, mökkeily

Niin kuin kerroin, vietimme viime viikonlopun vuokramökillä (ihan tavallisella, yleiseltä sivustolta löytyvällä vuokramökillä). Varsinaista viikon syyslomaa meillä ei ole ollut, mutta päätimme alkusyksystä, että jotain kivaa pitää kotimaasta edes viikonlopuksi varata.

Homevialaura, mökkeily

Mietimme ensin jotain listaamistani kotimaan kohteista, mutta totesimme, että mitä me nyt nimenomaan kaipaamme on vetäytyminen omiin oloihin perheen kanssa hiljaisuuteen ja rauhaan. Edes ajatus hotelliaamiaisista ja kylpemismahdollisuuksista ei saanut tällä kertaa päätämme kääntymään.

Ja miten taivaallisen ihanaa mökillä oli. Muistin jälleen yksin laiturinnokassa, miltä hiljaisuus kuulostaa. (Sisällä kyllä oli toki sama kolmevuotiaan jatkuva show and dinner sekä maailmaa innokkaasti tutkivan vauvan äherrys.)

Homevialaura, mökkeily

Toteutimme kaikki ihanimmat mökkikliseet marraskuun versiona: söimme riisipuuroa takan ääressä, luimme glögimuki kädessä, saunoimme pimeää tähtitaivasta katsoen ja pelasimme Unoa villasukat jalassa. Yritin kaupunkilaisena imeä itseeni jokaisen hetken velvollisuuksista vapaata, lämpimän leppoisaa tunnelmaa.

Homevialaura, mökkeily

Tällaisia mökki-ihmisiä me olemme, henkeen ja vereen. Rakastamme rauhoittua, lukea, syödä ja tunnelmoida. Olla hetken pesemättä yhtäkään koneellista pyykkiä tai miettimättä yhtäkään koska nyt olikaan viimeinen päivä ilmoittautua kurssille tai kaverisynttäreille -asiaa. Tässä elämäntilanteessa menemme maalle ennen kaikkea lataamaan akkuja ja tekemään ei mitään.

Homevialaura, mökkeily

Taas sellaisia mökki-ihmisiä me emme ole, jotka kaipaisivat tähän elämäntilanteeseen yhtään lisää hoidettavaa tai halonhakkuuta. Vaikka puuhastelu olisi mukavaakin, me emme omaan mökkiin pystyisi nyt sitoutumaan, emme taloudellisesti emmekä ajankäytännöllisesti. Siksi meille oikea ratkaisu on vuokramökki ja elämyksen nauttiminen palveluna.

Homevialaura, mökkeily

Mökkeilyn ihanuus ei tietysti tullut minään yllätyksenä. Olen viettänyt lapsuudenkesiä mökillä samaan tapaan niin kuin iso osa suomalaisista. Grillannut ja saunonut, uinut tunteja, lukenut laiturinnokassa ja kerännyt luonnonkukkia pellon laidalta. Vaan se, mistä olen nyt erityisen innostunut, on off-season -mökkeily.

Homevialaura, mökkeily

Siis miten ihanaa oli olla mökillä marraskuussa. Synkimpään, tylsimpää, pimeimpään aikaan, kun oli täysi oikeus vain kääntää sivua takan lämmössä ja kaataa uutta kahvia kuppiin. Luulen, että tästä otamme ihan jokavuotisen perinteen: marraskuun mökkiretriitin. Ties vaikka maaliskuunkin, joka on toinen tylsä ei mikään kuukausi.

Ruoaksi halusimme jotain sesongin mukaista mutta helppoa. (Suunnittelin testaavani ihania Glorian ruoka ja viini -uutuuksia, mutta kuinka ollakaan lähtöviikko meni ihan kaikkeen muuhun, joten mutkat oli taas vedettävä suoriksi.) Päädyimme racletteen ja blineihin, jotka eivät kumpikaan vaatineet yhtään mitään, mutta jotka kumpikin maistuivat mökkioloissa taivaallisilta.

Homevialaura, mökkeily

Raclette-perinne on suvussamme pitkäaikainen ja aina jaksan hehkuttaa, miten ihana keskieurooppalainen traditio se on. Tästä voisinkin joskus tehdä ihan oman postauksen. Mikä sen parempaa kuin lämmittävä juustoruoka, jonka eteen ei tarvitse tehdä muuta kuin vähän purkkeja avata ja viipaloida, mutta jota saa syödä pitkään ja hartaasti tunnelmoiden.

Homevialaura, mökkeily

Blineissäkin päästimme itsemme todella helpolla: tarjolla vain maistuvia valmiita Lidl Deluxe -pakasteblinejä valmiin sienisalaatin, mädin, smetanan, punasipulin, maustekurkkujen ja hunajan kanssa.

Leppoisaa sunnuntaita!

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue