Blogiklassikko: käsilaukun sisältö

*Merkityt tuotteet saatu blogin kautta

Homevialaura, käsilaukun sisältö, what's in my bag

Itse ainakin rakastan ja tarvitsen välillä aivot narikkaan -hömppää, ja siksi ajattelin tehdä vuosien tauon jälkeen blogimaailman klassikkopostauksen aiheella käsilaukun sisältö. Olisi myös kiva kuulla, mitä te kannatte päivästä toiseen mukananne – ette juuri mitään vai koko maailmaa? Itse olen ihmistyyppinä melkoinen varautuja.

Homevialaura, käsilaukun sisältö, what's in my bag

Tietysti käsilaukun sisältö vähän menon ja laukun mukaan vaihtelee, mutta enemmän tai vähemmän näistä asioista käsilaukkuni sisältö koostuu. Tällä kertaa laukun asusteena on Hermine Hold Isabella -silkkihuivi*. Tärkeimpinä mukana kulkevat tietenkin avaimet, puhelin (kuulokkeineen ja välillä vara-akkuineen tai latureineen) sekä lompakko, joko vähän isompi Ralph Lauren tai tilan säästämiseksi Balmuir Chante -korttikotelo*.

Homevialaura, käsilaukun sisältö, what's in my bag

Meikeistä kannan mukanani nudenväristä huulikiiltoa sekä korjailuun Max Factor -meikkipuuteria, jossa on kätevästi sieni ja peili samassa. Lisäksi kosmetiikkapussukassa on yleensä nenäliinoja ja matkakoko kosteuspyyhkeitä, käsidesiä, käsirasvaa, kampa sekä Mujin pikkurasiassa ponnareita, pinnejä, särkylääkkeitä ja matkapahoinvointipillereitä (koska mistä sitä tietää, millaiseen hyppyytykseen voi joutua). Joskus mukana kulkee myös matkakokoisina Aterlier Cologne -tuoksu* ja Löwengrip-hiuslakka.

Homevialaura, käsilaukun sisältö, what's in my bag

Sään ja tilanteen mukaan heitän mukaan sateenvarjon tai aurinkolasit, tarpeen vaatiessa myös silmälasit, jos suuntaan esimerkiksi palaveriin tai pressiin, jossa on minun pitää nähdä kauas. Niin kuin edellisessä raskaudessa, myös tässä alkaa optikkokäynti tuntua ajankohtaiselta, sillä niin hassulta kuin se kuulostaakin, odotus, synnytys ja imetys vaikuttavat näkökykyyn. Työasioissa mukana kulkee myös perinteinen paperinen kalenteri.

Homevialaura, käsilaukun sisältö, what's in my bag

Tarpeen mukaan pakkaan mukaan vesipullon, joskin lasinen 750-millinen Equa Mismatch on suhteellisen painava. Siksi erityisesti, jos mukana on jo läppäriä ja painavaa järkkäriä, yritän pärjätä ilman juomapulloa. Joskus varaudun patukalla tai muulla nälkäkiukkuhätävaralla (harvoin kuitenkaan lauantaimakkaravoileivillä, niin kuin sokerirasitustestissä).

Homevialaura, käsilaukun sisältö, what's in my bag

Järjestystä helpottaa Balmuir Estelle Shopper -laukun* mukana tullut ja siinä kiinni oleva pussukka sekä erillinen Balmuir Emilie -kosmetiikkalaukku*. Muita tilanjakajia en ainakaan toistaiseksi ole kaivannut. Se tuntuu yhtä kaikki olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että minkäkokoinen laukku tahansa minulla on, se on aina täynnä.

Ihana kamala second hand -shoppailu ja mitä se on tulevaisuudessa

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Tänään, kun rohkeimmat ehkä jo pakkailevat talviteloille toppatakkejaan ja kaivavat kevättennareitaan, kirjoitan ajatuksia second hand -shoppailusta.

Alueelliset Facebook-ryhmät ovat tavaran kierrättämisessä mahtava, vaikkakin tunnetusti välillä rasittava, keksintö. Niissä olen itse myynyt ja antanut etenkin isompia kalusteita ja satunnaisesti muutakin. Mutta nimenomaan myynyt, en juurikaan ostanut. Ensimmäisenä “AV!” tai ”Ostan!” huutaminen on oma juttunsa, jos ylipäätään kävisi sellainen tuuri, että joku myisi jotain minunnäköistäni minun koossani. Itse en olekaan tainnut koskaan ostaa itselleni mitään Facebook-kirppikseltä, minkä hyväksyn tietäen, miten tarkat tarpeet itselläni on.

Sen sijaan kasvavat lapsethan tarvitsevat koko ajan kumpparia ja kurahaalaria pieneksi menneiden tilalle ja uusien sesonkien edessä. Varsinkin lastenvaatteissa kierrättäminen naapuruston kesken on näppärää ja nerokasta.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Ja silti: minä en koskaan saa aikaiseksi poiketa päiväkotireitiltäni Google Mapseineni hakeakseni yksittäisiä tuotteita. Yhtään kaunistelematta, olen tässä asiassa laiska.

Sen sijaan verkkokauppatilaamisen omalta kotisohvalta koen helpoksi, kotitoimistolaisena jopa helpommaksi kuin mennä etsimään sama akuutti tarve kaupasta. Tästä syystä olen itse tyytyväinen Emmy– ja Vähän käytetty -verkkokauppakäyttäjä – tosin tässä taas kääntäen ostajana enkä myyjänä. Esimerkiksi kahdet viimeiset päiväkotikengät olen näiltä nettikirppiksiltä tilannut. Lasten Gore-tex -kengät ovat uutena hirvittävän hintaisia ja kuitenkin jo päivän päästä käytetyn näköisiä. Siksi on ollut paitsi ekologinen myös taloudellinen tyydytys maksaa täyden hinnan sijaan viidesosa.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Kun ostan tytöille vaatteita, haluan, että käytettynäkin vaatteen tai kengän kunto on vähintään hyvä, parhaimillaan erinomainen tai uudenveroinen. Tämä johtuu paitsi omasta mieltymyksestäni siistiin yleisilmeeseen myös jälleen laiskuudesta. Etenkin isosiskolle ostaessa haluan hankkia sellaista, joka periytyy vielä pikkusiskollekin. En jaksa välissä myydä ja taas uudestaan metsästää samaa tavaraa, vaan säilön sen mieluummin rajallisissa neliöissäkin.

Vaikka itse olen päälle puettavan kunnosta suhteellisen tarkka, arvostan toki myös sitä, että vaate käytetään ihan loppuun. Olen myös täysin tietoinen omasta etuoikeutetusta asemastani, ettei mikään ole ihan euron päälle, vaikka aikamoinen alehaukka olenkin ja taloudellisesti järkevää käyttäytymistä suosinkin. Tiedän, että monelle kirppis on ainoa mahdollinen paikka tehdä hankintoja, vaikka ne eivät aina olisi niin mieluisiakaan.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Yhtä kaikki yksi asia minusta kirppistelyssä mättää: virheellinen käsitys siitä, että tavara ei koskaan tulisi tiensä päähän. Se nimittäin tulee, jossain vaiheessa tavarasta tulee jätettä. Suomen-kaltaisessa maassa, kun jätteet vieläpä oikein lajiteltuna saadaan hyötykäyttöön, ei rikkoutuneen, homeisen tai vanhentuneen tavaran paikka ole kirppishyllyssä, vaan lajittelussa.

Siitäkin kirjoitetaan paljon, miten nuoremmat sukupolvet ovat helisemässä suurten ikäluokkien perintöjen kanssa, kun mistään tavarasta ei ole luovuttu moneen kymmeneen vuoteen. Mitä tehdä asunnolliselle tavaraa, josta on pahimmassa tapauksessa kokonaan aika jättänyt? Käytetyn tavaran ylitarjonnasta kirjoittaa myös tämänpäiväinen Helsingin Sanomat viisi vuotta sitten alkaneeseen Konmari-buumiin viitaten: “Moni innokas järjestelijä oli törmännyt kierrätysongelmaan. Kun koko kansa alkoi vimmatusti siivota kaappejaan, kierrätystavarasta oli vaikea päästä eroon”.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Henkilökohtainen kirppistraumani on myynnissä ollut tyhjä Pringles-purkki. Mainiolla Paskat kirppislöydöt -sivustolla tällaisia esimerkkejä on kymmenittäin lisää. Ostaisitko sinä vuoden 1999 almanakan, saisiko olla Muumimukin rikkoutunut pohja, kenties kymmenen vuotta vanhaa suklaata tai puolisolle markka-aikainen partavaahto. Klassinen tilanne: itkeä vai nauraa?

Toivoisinkin, että tästä alkaisi kirppiksen uusi aika – on toki jo osittain alkanutkin. Mitä vähemmän kirppis on synonyymi kaatopaikalle, sitä useampi ihminen saadaan käytettyjen tavaroiden pariin.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Ajattelen niin, että niin kuin kaikki vastuullisuus, myös second hand -shoppailu pitää tehdä joko helpoksi tai houkuttelevaksi – mielellään molemmiksi.

Nettikirppiksillä ja second hand -applikaatioissa tulee olla sama mahdollisuus suodattaa tuotteita koon, värin, merkin sekä tässä tapauksessa kunnon mukaan kuin uusien tavaroiden verkkokaupassakin. Tämä asiakkaan ostokokemuksen helpottaminen on minusta erityisen tärkeää hyvin tarkkaa tuotetta, kuten vaikka juuri lapsen oikeankokoista tietyn kauden haalaria, metsästäessä. Emmy- ja Vähän käytetty -sivuston myytävät tuotteet eivät ymmärrettävistä syistä ole houkuttelevasti kuvattuja, mutta ehkä sekin päivä tulee, että nettikirppistä ei enää erota tavallisesta verkkokaupasta. Zadaa-applikaatiossa tuotteet ovat myyjän itsensä myyntiin laittamia, ja siten vaihtelevasti esille tuotuja.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Erikseen onkin sitten second hand -fiilishoppailu, jota edustaa kivijalkana Helsingin Töölön ja Fredan Relove. Relove on profiloitunut laadukkaampien vaatteiden kirppiksenä ja oikeastaan minusta koko sustainably chic -elämäntapana, onhan kirppismyymälöiden yhteydessä myös ihanat kahvilat. Reloveen menee siis kuin mihin tahansa muuhunkin putiikkiin haaveilemaan ja haahuilemaan.

Jos jotain toivoisinkin lisää, niin elämyksellistä ja kuratoitua second hand -shoppailua. Minusta ei rehellisesti sanottuna ole etsimään neulaa heinäsuovasta – vai pitäiskö sanoa puseroa markka-aikaisten partavaahtojen seasta – mutta omantyylisissäni second hand -myymälöissä kävisin nykyään jopa mieluummin kuin tavallisissa kaupoissa. Onhan se moninkertainen ilo löytää ja ostaa vaate ekologisesti käytettynä, uniikisti yksittäisenä ja todennäköisesti paljon edullisemmin. Alla olevan kuvan pusero on Relovesta löytynyt uudenveroinen täyspuuvillainen COS kympillä.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Facebookissa on jo jonkin verran tietyille merkeille omistettuja kirppisryhmiä, mutta toivoisin, että sama ajattelu laajentuisi kivijalkojen puolelle. Ei kirppiksenkään tarvitse edustaa kaikkea kaikille -ajattelua, vaan yhä enemmän second hand -putiikitkin voisivat erikoistua. Miten motivoivaa olisi omassa tapauksessa käydä skandinaavisilla ja klassisilla apajilla. Taas väreistä ja printeistä pitäviltä sama tieto säästäisi aikaa ja vaivaa, heidän kun kannattaisi mieluummin hakeutua muualle.

Instagramista bongattuja uutisiakin minulla on: Helsinkiin, myöskin Fredalle, on eilen avannut Reloven tapaan laadukkaanoloinen second hand -kauppa, PréPorté. Perinteisistä second hand -putiikeista voisin mainita suosikikseni myös Albertinkadun Kauniin Veeran. Sieltä olen vuosien saatossa tehnyt vaikka mitä löytöjä.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Lastenvaatteiden puolella ainoa kivijalkakirppis, jossa minua on koskaan lykästänyt kunnolla, on Kruunuhaan Kruunukirppu ja Olkkari. Mukana oli ehkä hyvää tuuria, mutta todennäköisesti myös mainitsemaani keskittämistä: tuntui, että kyseistä kirppistä käyttivät minuntyyppiseni ranskalaishenkistä ja vaaleansävyistä pukeutumista suosivat vanhemmat. Löysin muun muassa Mayoral-hameen ja -potkupuvun sekä Lindex-peplumneuletakin ja -rusettileggarit. Pari muuta kuvissa näkyvää neuletakkia ovat perintöjä läheisiltä, parasta mahdollista kierrätystä sekin.

Omaksi second hand -teoksi ajattelen myös omista ja tyttöjen vaatteista mahdollisimman hyvää huolta pitämisen, jotta ne palvelisivat aikanaan vielä seuraaviakin. Kuten sanottu, olen laiska paitsi ostamaan yksittäisiä tuotteita myös myymään vaatteita yksittäin eteenpäin. Siksi ajatukseni on jossain vaiheessa myydä isompia satseja samanhenkisille, vaikka teille blogin lukijoille.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Se on joka tapauksessa selvää, että käytettyjen tuotteiden markkinat kasvavat. Kuten Fast Company uutisoi: Thanks, Marie Kondo! The resale market is becoming bigger than fast fashion. Artikkelin mukaan second hand -vaatemarkkinan odotetaan kasvavan puolitoistakertaiseksi pikamuotiin verrattuna kymmenen vuoden sisään. Kuluttajien tarve saada jatkuvasti uutta ei häviä mihinkään, mutta uutta aletaan ostaa pikamuotiliikkeiden sijaan kierrätettynä ja käytettynä.

Ruotsissahan, tietenkin, on jo kokonainen kauppakeskus omistettu vain käytetylle, kierrätetylle ja vastuullisesti tuotetulle tavaralle. Valoisan ja avaran näköinen ReTuna on ainakin kuvissa ihan yhtä kutsuva kuin mikä tahansa muukin moderni kauppakeskus, ja juuri tähän suuntaan käytetyn tavaran shoppailun pitäisi pölyisestä kaatopaikkamielikuvasta mennäkin.

Homevialaura, second hand, käytettyjen vaatteiden kauppa

Suomessa Fiskars Group uutisoi juuri hakevansa kiertotaloudesta uutta liiketoimintaa. Iittalan myymälöihin avattava Vintage-palvelu ostaa ja myy käytettyjä Iittalan ja Arabian astioita. Tämänkin uskon lisääntyvän, että yritykset osallistuvat itse käytettyjen tuotteidensa uudelleen kauppaamiseen. Se on paitsi imagollisesti nykyaikaista myös mahdollisuus pysyä liiketoiminnassa mukana aikana, jolloin yhä useampi kuluttaja kyseenalaistaa uuden ostamista.

Henkilökohtaisesti odotan, että pääsen vartalon palautumisen jälkeen metsästämään ostoslistani kanssa yhä enemmän käytettyjä helmiä – toisaalta väittämättä sitäkään, ettenkö tilaisuuden tullessa ostaisi edelleen pitkäaikaista uuttakin. On oikeastaan ihan tuuripeliä, kummassa näin tarkka tarve ensin tärppää: löytyykö minulle oikeankokoinen, polvimittainen, kietaisumallinen ja hyvälaatuinen beige villakangastakki ensin kaupasta vai second hand -markkinoilta? Itseisarvo ei välttämättä ole kauppapaikka, vaan ostos – vaate, joka vastaa juuri omaa tarvetta ja tyyliä.

Kotitoimiston tsemppiviikot ja maailma valmiiksi

Kaupallinen yhteistyö, Via ja Asennemedia

Homevialaura. kotitoimisto, Via, valmisateriat

Meillä on tällä hetkellä kotona käynnissä melkoiset tsemppiviikot. Ei sen enempää eikä vähempää kuin maailma pitäisi saada valmiiksi ennen vauvan syntymää.

Kuten olen kertonut, mieheni opiskelee tällä hetkellä ylempi AMK -tutkintoa jo valmiiksi aika haastavan työnsä päälle. Hän vieläpä otti alkuvuoteen erityisen paljon kursseja helpottaakseen koulua loppupäästä, kun lapsia on kaksi.

Homevialaura. kotitoimisto, Via, valmisateriat

Minä, joka olin aina todella hyvä koulussa, makoilen nyt sohvalla tukka pystyssä, ja mieheni, joka ei koskaan aikaisemmin ollut mikään varsinainen koulunkävijä, on nyt meidän perheen reipas jatko-opiskelija. Kuinka tässä näin kävi, jaksan nauraa.

Tai nauraa ja nauraa. Välillä fiilis on oikeastikin vähän, jos nyt ei itseen pettynyt niin jotain sinnepäin. Niinä hetkinä yritän puhua itselleni niin kuin puhuisin ystävälle: yrittäjyyden, tai minkä tahansa työn, ja perheen yhdistäminen on jo hieno ja riittävä saavutus sinänsä.

Homevialaura. kotitoimisto, Via, valmisateriat, Korean Beef Bulgogi

Yhtä kaikki miehen koulunkäynti tuo oman lisänsä vielä minun yrittäjyyden, äitiyden ja odottamisen päälle. Oikeastaan tässä kohtaa minun tekee mieli käyttää puheenvuoro meidän kaikkien puolisoiden puolesta. Olen monesti kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka miten sinä jaksat -kysymykset osoitetaan pelkästään opiskelevalle tai pitkää työpäivää tekevälle – ei koskaan puolisolle.

Mutta faktahan on se, että mitä enemmän puoliso on toimistolla tai työmatkalla tai koulussa tai päivystyksessä tai missä ikinä, sitä suurempi muu perhevastuu kaatuu kotona olevalle. Tämän tiedän paitsi entisestään ystävieni nyt myös omasta kokemuksesta. Toisin sanoen minulla on sellainen olo, että tavalla tai toisella tässä opiskelee koko perhe (mitäköhän sitä ostaisi itselleen valmistujaislahjaksi?).

Homevialaura. kotitoimisto

Oma yrittäjyyteni onneksi joustaa, ja siksi olen entistä onnellisempi, että pystyn tässä elämäntilanteessa työllistämään itse itseni. Epävarmuutta ja epäsäännöllisyyttä on toki paljon tavallista päivätyötä enemmän, mutta sentään voin itse säädellä sitä, koska teen ja mitä. Ja miten, eli onneksi tässä tilanteessa tarvittaessa vaikka kotisohvalla mahdollisimman mukavaa – tai vähiten epämukavaa – asentoa hakien.

Homevialaura. kotitoimisto

Yrittäjänä äitiyslomalle jääminen tuntuu hyvin erilaiselta, absurdiltakin, että kynä muka tippuisi kokonaan jonain tiettynä päivänä, kun on ensin juotu kakkukahvit. Eihän se niin mene. Vaikka en tekisi laskutettavaa työtäkään, on jatkuvana ylläpidettävänä paljon muuta työhön liittyvää. Yrittäjänä ei voi asettaa yhdeksän kuukauden lomavastaajaa tai delegoida tuuraajaa.

Homevialaura. kotitoimisto

Nämä viimeiset viikot ennen vauvan syntymää olen yrittänyt ottaa tsemppiviikkoina. Jaksan aika hyvin venyä, kunhan vain tiedän, mihin asti venymistä kestää. Vauvan syntymään mennessä, ellei pieni sitten synny etukäteen – skenaario, jonka mahdollisuutta en oikein haluaisi tunnustaa – mieheni on saanut merkittävän osan kursseista päätökseen. Samoin olen todella iloinen, että minä saan paahtaa projekteja vielä, kun käteni ovat päivisin vapaat.

Homevialaura. kotitoimisto

Nimittäin se, mitä oli ennen esikoista ja mitä on edelleen ajan kuullettua muistot vaikea uskoa, tulee aina välillä elävästi mieleen: vastasyntyneen kanssa on saavutus saada ruoka pöytään. Muistan, miten mieheni teki minulle usein leivät valmiiksi jääkaappiin ennen töihin lähtöään. Miten käärö, jonka piti vain nukkua, yhtäkkiä estääkin aikuista ihmistä saamaan valmiiksi viipaloitua juustoa paahtiksen päälle?

Homevialaura. kotitoimisto

Via-valmisruoista pidän todella paljon kotitoimistolaisena ja myös tulevana kädettömänä. On huojentava ajatus saada nopeasti eteen freesi jonkun muun tekemä lämmin ruoka, etenkin asuinalueella, jossa noutoruoasta kotiovelle voi vain haaveilla. Raaka-aineet säilyttävät tuoreutensa ja aidot makunsa, koska ruoka on kypsennetty samassa pakkauksessa, kun se laitetaan mikroonkin. Teknologian ansiosta esimerkiksi kasvikset ja pasta säilyttävät kiinteän olomuotonsa ilman säilytysaineita. Kolmen minuutin päästä pakkaus viheltää valmiina syötäväksi.

Homevialaura. kotitoimisto, Via, valmisateriat, Tikka Masala

Muistan hyvin, miten Via tuli Jyrki Sukulan johdolla markkinoille jo kymmenen vuotta sitten jotenkin hyvin erilaisilla mielikuvilla, kun valmisruokiin oltiin siihen mennessä totuttu liittämään. Nykyään sarjaan kuuluu 11 valmisruokaa ja kaksi salaattia, ja kaikki niistä valmistetaan Suomessa. Korean Beef Bulgogissa on käytetty suomalaista naudanlihaa, Via Risotto Pollo Limonellossa ja Tikka Masalassa molemmissa kotimaista kanaa. Kaikkiruokaisena pidän siitä, että tarjolla on monenlaisia maailmanmakuja. Näistä oma suosikkini on täyteläisenmakuinen Pollo Limonello -risotto – voisinhan suurin piirtein uittaa kaiken lempparissani sitruunassa.

Homevialaura. kotitoimisto

Lisäsitruunan kanssa vielä risoton tarjosinkin, enkä muuten vain kuvia varten. Yhtäkkiä sain flashbackit valmisaterioista ja toimistoajoista. Muistan, kuinka poikkesin tavoillani melkein kaikista kollegoista: en koskaan syönyt valmisruokaa suoraan pakkauksesta, vaan asettelin sen nätisti posliinilautaselle höysteiden kanssa. Se herätti aina ihmettelyä ja yhä tänä päivänä olen samanlainen. Tiettyjä take away -ruokia lukuun ottamatta minusta on turnoff syödä ruoka suoraan rasiasta – lautasella ateria on aina erilainen elämys.

Homevialaura. kotitoimisto, Via, valmisateriat, Pollo Limonello

Sen lisäksi, että aion helpottaa elämääni valmiilla aterioilla, olen myös suunnitellut loppukiritsemppausta keittiössä. Ajatukseni olisi vielä ehtiä sulattaa pakastin ja täyttää se sen jälkeen ensimmäisiä viikkoja silmällä pitäen hätävaroilla, kuten itse tehdyillä kasvissosekeitoilla, mutta katsotaan, miten käy. Olo on vähän kuin maailmanlopun odottajilla. Älkää siis ihmetelkö, jos näette tutun naaman hamstraamassa kaupassa aterioita ja säilykkeitä.

Homevialaura. kotitoimisto

Yhtä kaikki välillä rehellisesti sanottuna stressaan yrittäjyyden, vastasyntyneen hoitamisen sekä miehen työn ja opiskelujen yhdistämistä, ehkä etenkin omien rajojen asettamista, mutta toisaalta vähintään yhtä paljon blogi huojentaa: minulle se on se niin sanottu oma juttu, jota kotiäitiyden rinnalle kaipaan. Haluan ja yritän luottaa siihen, että te pysytte matkassa mukana, vaikka postaustahti jossain vaiheessa hidastuu tai aivot hetkeksi pehmenee.

Työniloa ja herkullista lounastaukoa! Samoin tsempit kaikille viimeisillään oleville kanssaodottajille, teitä taitaa olla linjoilla jonkun verran.

Eteisen uudet Hay Lup Wall -lampetit

Homevialaura, Hay Lup Wall, lampetti

Vielä on esittelemättä tämän freesauskierroksen yksi pieni sisustusmuutos, eteisen uudet lampetit. Näissäkään ei ole mitään maata mullistavaa, mutta ajattelin, että ehkä teitä voisi kiinnostaa nähdä lopputulos.

Homevialaura, Hay Lup Wall, lampetti

Lampetit, ja juuri nimenomaan nämä lampetit, ovat siitä hauskat, että pohdin näitä jo ehkä vuosi tai jopa puolitoista sitten, kun viimeksi tuskailin eteisen haastavan sisustuksen kanssa. Silloin en kuitenkaan saanut aikaiseksi lampetteja laittaa, vaan tasolla on enimmäkseen nojaillut tauluja. Nekin ovat todella kivoja, mutta mustavalkoisia taulujahan meillä riittää. Sen takia koin tarvetta saada tilalle jotain muuta, ja muutenkin raikastaa tason nyt kevääksi kaikesta turhasta.

Homevialaura, Hay Lup Wall, lampetti

Lampetit ovat Hay Lup Wall -mallia, toinen isompi ja toinen vähän pienempi. Idean lampetteihin sain siitä, että haaveilin eteisen lipaston päälle seinävalaisimesta, mutta pistoke oli jo pois käytöstä otettu ja kaapin taakse piilotettu. Niinpä seuraavaksi mieleen tuli kynttilälampetit, jotka tuntuvat olevan katoava luonnonvara – vai kenties sittenkin uudestaan elpyvä. Näiden Hay-mallien lisäksi toinen nykyaikainen skandibrändi, Menu, tekee vähän vastaavia seinäkynttilätelineitä ja -maljakoita Pov-nimellä.

Homevialaura, Hay Lup Wall, lampetti

Minusta lampetit ovat siron kauniit, samalla aidon tulen myötä perinteiset, mutta ohuina yksinkertaisina modernit. Entisestään lampettiajatusta ruokki se, kun luin Sara Karlssonin Asioita jotka tekevät kodin -kirjasta ihanasta tavasta, joka heillä on: että perheenjäsentä odotetaan kotiin kynttilöin. Puhumattakaan siitä, miten kiva kynttilät on sytyttää vieraita vastaanottamaan.

Homevialaura, Hay Lup Wall, lampetti

Jatkuvasti nämä lampetit eivät tietenkään meillä pala, mutta ovat ovat erityisinä hetkinä todella ihanat. Nythän varsinainen kynttiläsesonki alkaa olla ohi, mutta kyllä meillä edelleen joka ilta tuikut palavat ja itse asiassa palavat kyllä sateisina kesäiltoinakin.

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue