Lukusuositus: Yuval Noah Harari

*Kirjat saatu arvostelukappaleina kustantajalta

Yuval Noah Harari, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, Homo Deus – Huomisen lyhyt historia, 21 oppituntia maailman tilasta

Vaikka jo viimeksi kirjoista kirjoittaessa suunnittelin, että seuraavaksi luen kaunokirjallisuutta, täällä minä taas olen tietokirjojen kimpussa. Palataan silti myöhemmin myös kaunokirjallisuuteen, sillä kuulen mielelläni teiltä suosituksia, joita lupasitte ystävällisesti antaa.

Tällä hetkellä yöpöydälläni on Yuval Noah Hararin kolme kirjaa: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, Homo Deus – Huomisen lyhyt historia ja 21 oppituntia maailman tilasta.

Yuval Noah Harari, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, Homo Deus – Huomisen lyhyt historia, 21 oppituntia maailman tilasta

Oxfordissa historian tohtoriksi väitellyt, historiaa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa opettava israelilainen Harari auttaa ymmärtämään maailmaa ja ihmisen roolia siinä kansainväliseen menestykseen nousseiden teostensa kautta. Sapiens – Ihmisen lyhyt historia kertoo menneisyydestä, Homo Deus – Huomisen lyhyt historia tulevaisuudesta ja 21 oppituntia maailman tilasta nykyhetkestä.

Olen itse vasta ensimmäisessä kirjassa, mutta jo nyt vakuuttunut siitä, miten hyvää kirjasarjan lukeminen tekee maailman hahmottamisen ja näkökulmien avartamisen kannalta. Nautin joka kerta siitä, kun saan käsiini yleissivistävän teoksen, joka ei ole vaikeatajuinen ja kuiva, vaan helposti lähestyttävä, sujuvalukuinen, viihdyttävä ja koukuttava, niin kuin suosittelemani Kaikki rahasta -kirjakin oli.

Yuval Noah Harari, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, Homo Deus – Huomisen lyhyt historia, 21 oppituntia maailman tilasta

Sapiens – Ihmisen lyhyt historia -kirjaa on mieluisaa lukea siinäkin mielessä, että se on aivan kuin lapsuuteni merkityksellisin piirretty, Olipa kerran ihminen, aikuisten kirjana. Mikään lapsuuden sarja ei ole ollut minulle yhtä tärkeä kuin Olipa kerran ihminen – ja siis puhun nyt nimenomaan ihmisen historiasta kertovasta Olipa kerran ihmisestä, en tunnetummasta ihmisen biologiaa käsittelevästä Olipa kerran elämästä. Muistan jopa lukion historian tenteissä palanneeni ajatuksissa ranskalaispiirrettyyn: suljin silmäni ja muistin, miten milläkin aikakaudella elettiin.

Ylen jutussa Hahari toteaa ”Opiskelijoille ei opeteta riittävästi historian perusasioita: mitä on raha, tai mitä on uskonto tai kapitalistinen järjestelmä. Ja juuri nämä asiat kiinnostavat opiskelijoitani eniten. Ei pidä juuttua pieniin yksityiskohtiin, kuka oli milloinkin kuninkaana ja niin edelleen. Täytyy saada laaja kuva kaikista tärkeimmistä kehityskuluista ihmiskunnan historiassa.”

Yuval Noah Harari, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, Homo Deus – Huomisen lyhyt historia, 21 oppituntia maailman tilasta

Kaikki Belgian kuninkaat Erasmus-vaihto-oppilasvuonna ulkoa opetelleena, ja ne jo tentistä seuraavana päivänä unohtaneena, en voisi olla enempää samaa mieltä. Tällä Googlen aikakaudella ei ole mitään mieltä opetella niin paljoa asioita ulkoa, kun tärkeintä olisi ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita. Kirja käsitteleekin paitsi ihmisen historiaa myös kaikkia siihen liittyviä teemoja yhteiskunnasta uskontoon, rahasta maanviljelyyn, tieteestä teknologiaan ja naisten asemasta imperiumeihin.

Kirjasarja onkin oiva lukusuositus kuusen alle lahjaksi tai itselle joulunpyhiksi – muistinvirkistykseksi kaltaiselleni maailman menosta kiinnostuneelle ihmiselle, jonka peruskoulusta on jo tovi, sekä parhaillaan opiskelevalle. Lukioikäisten lasten perheissä siis oikea koko perheen kirjasarja.

Paluu perusasioiden äärelle: astioiden keräämiseen ja joulun yksinkertaistamiseen

Kaupallinen yhteistyö, Arabia ja Asennemedia

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Kattauksia on toivottu ja joulu tuntuu olevan monelle teistä lukijoista mieluinen aihe, joten ihana tunnelmoida tänään molempia. Postauksesta kannattaa kurkistaa myös ihana arvonta.

Paitsi kattauksia olette pyytäneet esittelykoostetta kotimme astioista. Sellainen on tulossa myöhemmin, mutta sen verran voin jo valottaa, että pääastiastomme on mitäs muutakaan kuin Arabiaa. Olin parikymmentä, kun aloin kerätä valkoista 24h-sarjaa. Siinä tunnistaa ajattomuuden ja laadun, että astiasto on minulle yhä tänä päivänä viisitoista vuotta myöhemmin aivan yhtä ajankohtainen, mieluisa ja rakas.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Yhtä ihanaa kuin se, että klassikot säilyvät, on se, että astioissakin voidaan reagoida tämän hetken henkeen. Vajaa vuosi sitten tammikuussa lanseerattu Arabia Mainio Sarastus -astiasto syntyi kaupungistumisen ja kompaktien kotien inspiroimana, mikä on tällaiselle asumisen ilmiöitä seuraavalle erityisen kiinnostavaa. Uskon itsekin, että juuri tilojen pienentymisen ja minimalismitrendin myötä siirrymme kohti yhä monikäyttöisempiä tuotteita.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Arabia Mainio Sarastus -sarjassa käytännöllisyys on huomioitu ihailtavan monella tapaa. Ensinnäkin astiat on muotoiltu siroiksi ja kevyiksi, minkä ansiosta ne solahtavat vain vähän tilaa vieviksi pinoiksi. Toiseksi lautaset on suunniteltu sopimaan kulhojen ja kuppien kansiksi, mikä auttaa sekä pitämään tarjoiltavan ruoan lämpimänä että säilömään syömättä jääneen ruoan jääkaapissa ilman kertakäyttökelmuja ja hävikkiä. Samoissa astioissa voi siis tarjoilla ja säilyttää ruokaa, mutta myös valmistaa aterioita. Arabia Mainio Sarastus kestää uunin, mikron ja pakkasen, ja arjen helpottamiseksi myös astiapesukoneen.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Pidän itse siitä, miten hienovarainen Arabia Mainio -sarjan mustavalkoinen Sarastus-kuviointi on. Ilmeestä ei tule levoton, vaikka koko pöytä olisi katettu samalla sarjalla, mutta yhtä luontevasti astiat solahtavat täydentämään jo olemassa olevaa yksiväristä sarjaa, kuten meidän valkoista 24h-klassikkoa. Sarastus-kuvion on tarkoitus asettaa ruoka visuaaliseen keskiöön ja sen se minusta tekee (tarjolle tähän kattaukseen tulivat riisipuuro sekä vuohenjuustolla, hunajalla, päärynällä ja timjamilla päällystetyt jouluiset maalaisleivät). Sarjan Sarastus-kuviointi on käsin piirretty ja se pohjautuu vanhaan, Raija Uosikkisen vuonna 1965 suunnittelemaan Ivalo-koristeeseen.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Jos jossain asiassa olen perinteinen niin nimenomaan laadukkaiden astioiden keräilemisessä. Sain omat ensimmäiset astiat ja aterimet – siis juuri ne, jotka meillä edelleen on käytössä – tähän aikaan joulun alla viisitoista vuotta sitten vuonna 2003 valmistuttuani ylioppilaaksi. Sittemmin jatkoin osien keräämistä jokaisesta palkasta, kun olin opiskellessa Iittalan liikkeessä töissä. Vieläkin äitini kysyy 34-vuotiaalta tyttäreltään, puuttuuko keräilemistäni sarjoista osia ennen kuin menee ostamaan lahjaksi jotain muuta.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Ihan samanlainen äiti ja kummitäti haluan olla seuraavalle sukupolvelle: tukea pitkäikäisiä järkihankintoja, jotka kauniina tuottavat iloa jokapäiväiseen arkeen ja yhdessä syömiseen. Arabia Mainio Sarastus -sarjan osat ovatkin mielestäni yksiä ihanampia joululahjoja ensimmäiseen omaan kotiin muuttavalle nuorelle ja tietysti ihan kenelle vain. Näin kauniita osia voi ihan hyvin antaa paitsi setteinä myös yksittäin. Ihana paketti tulee, kun kulhon täyttää vaikka makeisilla ja paketoi sellofaaniin.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Isompi teen haudutteluun ja alkukeittoihin sopiva muki (0,4 l) sekä pastalle erityisen hyvin käyvä syvä lautanen (23 cm) tulevat myyntiin tammikuun alussa, kaikkia muita osia saa jo nyt.

Saan ilokseni arpoa teille neljän hengen Arabia Mainio Sarastus -astiasetin Instagramin puolella, joten osallistuthan arvontaan kommentoimalla tätä Instagram-kuvaa viimeistään 9.12.2018. Palkintosetti sisältää neljä uutta 0,4 litran mukia, neljä uutta 23 cm syvää lautasta ja neljä 25 cm lautasta (arvo yhteensä 225 euroa).

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Ajattomien astioiden myötä ajatukseni kulkeutuvat joulun perusasioiden äärelle muutenkin. Siihen, miten joulun lämpimänä juhlana pitäisi antaa enemmän kuin ottaa. Olenkin monta kertaa myöntänyt, että olen alkanut nauttia joulusta vasta, kun olen alkanut viettää sitä omalla tavallani: lisännyt niitä asioita, joista aidosti nautin, ja karsinut niitä asioita, jotka tuottavat stressiä.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Kirjoitan alle oman yksinkertaistuslistani, mutta nämä ovat hyvin henkilökohtaisia valintoja. Siinä, missä minua (muuten kyllä usein kokkaavaa) stressaisi laatikoiden tekeminen itse, tiedän juuri itse tekemisen rauhoittavan montaa muuta. Ketään ei siis kannata leimata stressaajaksi ja suorittajaksi siksi, että tekee paljon itse. Vähän niin kuin siistissä kodissa asuvaa ei kannata leimata neurootikoksikaan. Eri asiat tulevat eri ihmisiltä luonnostaan. Tärkeintä on tunnistaa omalla kohdalla, mikä jouluaskare tuntuu innostavalta, mikä taas kuormittavalta, ja yksinkertaistaa joulua sen mukaan.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

1. Kysyn joululahjatoiveita arvailemisen sijaan ja ostan lahjat ajoissa ilman ruuhkia. Me kysymme aina tarvittaesssa perheen kesken toinen toisiltamme, mitä toivomme, sillä kukaan meistä ei halua mitään turhaa, mutta kaikki me ilahdumme pitkään haaveissa olleen toiveen toteuttamisesta. Minulle joulun irvikuva onkin ostaa paniikissa aatonaattona jotain turhaa ruuhkaisessa kauppakeskuksessa hiki toppatakin kuumentavaa selkää pitkin valuen.

2. Ulkoistan joulusiivouksen joulunalusviikolla. Jos on arkinen kuukausisiivous ihana, niin jouluviikon siivouspalvelu vasta mieltä huojentava ja ylellinen onkin. Yhdyn Marttojen sanoihin, että kaapissa ei kukaan (toivottavasti) jouluaan vietä, joten siivoamisen ei tarvitse tarkoittaa sairaalloista puunaamista, vaan tavallisen siistiä ja raikasta kotia pyhiksi tarvittaessa ulkoistettuna.

3. Jätän joulukortit lähettämättä ja muistan läheisiä soitoin ja viestein. Toinen irvikuvani joulusta on ruuhkainen posti viimeisenä joulukorttien lähetyspäivänä. Huomasin muutama vuosi sitten joulukorttien kuormittavan minua suhteettoman paljon, joten päätin lopettaa lähettämisen siihen paikkaan, sillä sellaisessa mielentilassa lähetettyä korttia kukaan tuskin haluaa edes vastaanottaa. Ilahdun valtavasti muiden korteista, mutta oman jaksamiseni nimissä oikaisen itse puhelinsoitoin ja kuvaviestein.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

4. Ostan osan jouluruoista valmiina ja osan tilaan verkkokaupasta. Pyrin siihen, että hankin säilyvät jouluruoat ajoissa ennen ruuhkia ja vieläpä mahdollisesti ruoan verkkokaupasta suoraan kotiovelle. Näin haettavaksi jää vain ihanat fiilistelyruoat ja tuoreet kalat. Joululaatikot ostan aina valmiina, mutta salaisuus on esillepanossa: ne menevät ihan täydestä kauniissa keraamisissa uunivuoissa (esimerkiksi näissä!), kun mukaan lorauttaa hieman kermaa ja siirappia sekä päälle sirottelee korppujauhoja.

5. Rauhoitan kalenterin liiasta ohjelmasta. Niin paljon kun joulun alla olisikin markkinaa, myyjäistä ja menoa, pyrin pitämään kalenterin sopivan väljänä ja hyväksymään sen, että kaikkeen joulukivaan ei ole mahdollista osallistua. Se on vähän pakkokin, sillä joulukuu on minulle yrittäjänä vuoden kiireisin aika. Tämä on myös syy, miksi haluan koristella kodin jouluun aikaisin. Koska joudun loppuvuodesta tekemään paljon töitä viikonloppuisinkin, haluan ainakin työskennellä koristellun joulukuusen valossa.

6. Irtaannun pakkoperinteistä. Vaikka perinteet kuuluvat totta kai jouluun, perinteiden orjallista noudattamista pyrin välttämään. Minusta joulua voi viettää monella eri tavalla vuodesta ja elämänvaiheesta riippuen. Olemme aikaisempina vuosina rikkoneet pariskuntana perinteitä joulumatkailemalla ulkomaille: Lontooseen, Budapestiin ja Tukholmaan. Toisina vuosina ehditään joulukirkkoon, toisina ei. Toisina vuosina ollaan asuttu joulusaunallisissa kodeissa, toisina ei. On lasten kannalta ihanaa, että joulussa on pysyviä elementtejä, mutta hampaat irvessä -minuuttiaikataulusuorittamisen väärti ei minusta mikään perinne ole.

Onnea vielä jokaiselle tasapuolisesti Arabia Mainio Sarastus -arvontaan ja rauhaisaa ensimmäistä adventtia!

Joulun odottaminen lasten kanssa

Homevialaura, joulu, lastenhuone, pikkukuusi

Hyvää joulukuun ensimmäistä! Adventtikalenterin ensimmäisen luukun myötä tuli mieleeni kirjoittaa joulusta lasten kanssa.

Ennen kuin tulin itse äidiksi, hämmästelin, miten moni äiti tehtaili lapsilleen hulppeita joulukalentereita. Eikö mikään riitä, ajattelin. Sen lisäksi, että kuusenalus pursuaa jouluaattona lahjoja, pitää lapsia lahjoja vielä kuukausi aaton allakin kaiken maailman pikkuleluilla. Kohtuullisuus, joka on itselleni todella tärkeä arvo, tuntui olevan kaukana tästä kaikesta.

En tiedä, onko tässä enemmän kyse siitä, että ajan henki on niinkin lyhyessä ajassa kuin kolmessa vuodessa ehtinyt muuttua vai siitä, että olen vasta nyt huomannut tämänkin tavan sisältävän itse asiassa täysin päinvastaisen näkökulman joulun viettämiseen. Varmasti molemmista.

Homevialaura, joulu, sisustus

Yksi ihanimmista yrittäjistä, joita tiedän, on vaaleansävyisten lastentarvikkeiden verkkokaupan PikkuVaniljan perustaja. Martina inspiroi minua paitsi tyylillään myös ajatuksillaan vanhemmuudesta, joten suosittelen lämpimästi seuraamaan häntä Instagramissa. (Martina myös muisti minua ihanalla yllätysonnittelulahjalla vauvauutisen myötä, mikä kertoo hänen kultaisuudestaan.)

Martina kirjoitti, että heidän perheessään joulukalenteri on paljon jouluaaton lahjoja tärkeämmässä roolissa. Sen sijaan, että yksi aattopäivä on niin yltäkylläinen, ettei lapsi edes pysty pakettivuorta käsittämään ja arvostamaan, keskitytään heidän perheessään nimenomaan joulun odotukseen: tasaisesti 24 päivän riemuun.

Mukana itse tehdyssä kalenterissa voi totta kai olla myös tavaraa niin kauan kuin jotain ostettaisiin muutenkin vuoden varrella. Ehkä pari suosikkileikkiä täydentävää Legoa, tarvittavia sukkia, ponnareita ja pinnejä, kylpyvaahtoa loppuun kuluneen tilalle, tarra-arkki askarteluun tai kenties sokerikuorrutusta vihjaamaan illan leivontatalkoista.

Homevialaura, joulu, joulukuusi

Tärkein huomio piilee siinä, että kalenterin luukut voivat myös olla aineettomia ja yhdessäoloon kannustavia. Nyt, kun silmäni ovat tälle asialle avautuneet, olen huomannut monen muunkin vanhemman suosivan itse tehdyissä kalentereissa juuri tätä ajatusta. On joulukorttien askartelua, lahjojen paketoimista, hyväntekeväisyyslahjojen viemistä, piparien ja joulutorttujen leipomista, joulupuuron keittämistä, joulukuusen koristelua, joulumyyjäisiä, joulukonsertteja, Lucian päivän kulkuetta ja muita elämyksiä. Yksi ihana ilmainen vinkki on myös kirjaston kirjat: niillä voi joko täyttää koko 24 päivää tai muutaman lukemiseen keskittyvän luukun.

Homevialaura, joulu, lastenhuone, pikkukuusi

Minusta saattaa ehkä saada sen käsityksen, että olisin kovin aikaansaava kaikessa, mutta näin ei itse asiassa todellakaan ole. Kaikista maailman ihmisistä minä en ole saanut toistaiseksi aikaiseksi täyttää vauvakirjaan sivuakaan eikä minun tulisi mieleenkään leipoa pipareita ilman lasta. 24 luukun keksiminen ja lupausten toteuttaminen vaatisi minulta siis täyden ponnistelun, mutta pidän todella paljon ajatuksesta ilahduttaa maailman tärkeintä ihmistä nimenomaan pitkin kuukautta yhdessäolon ja elämysten kautta.

Homevialaura, joulu, pikkukuusi

Ehkä viimeistään sitten, kun nyt vasta vatsassa oleva sisarus on kasvanut joulusta ymmärtävään ikään, tsemppaan kalenterin kanssa, kun yhdellä vaivannäöllä saa ilahdutettua kahta. Tosin silloinkin on pidettävä huolta hyvästä hengestä: jos kaltaisellani ihmisellä, jolta eivät tällaiset asiat luontaisesti tule, kalenterin tekeminen alkaa mennä suorittamisen ja stressin puolelle, valitsen mieluummin olla hyväntuulinen valmiskalenteriäiti kuin kireä tee-se-itse -kalenteriäiti. Sekin on nimittäin enemmän kuin ok.

Homevialaura, joulu, pikkukuusi, Muumi, kirjajoulukalenteri

Toki olen kovin tyytyväinen tämän vuotisesta ulkoistetustakin kalenterista. Lukeminen on yksi niistä asioista, joihin haluan vanhempana kaikista eniten kannustaa, ja jos tyttäreni rakastaa lukea Muumi-kirjoja niin paljon kuin rakastaa, saattaa Muumi-kirjakalenteri jopa ilahduttaa häntä tänä vuonna kaikista eniten. Elämysten osalta kävimme jo Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa 12 lahjaa joulupukille ja joulukuussa saamme toivottavasti aikaiseksi mennä edes muutamaan niistä neljästäsadasta joulutapahtumasta, johon olen Facebookissa kiinnostuneeksi klikannut. Tasa-arvon nimissä myös Onni sai totta kai isovanhemmilta oman joulukalenterin.

Homevialaura, joulu, koiran joulukalenteri

Joululahjoista kysyin tyttäreltäni suoraan, mitä hän toivoo, sillä pyrimme siihen, että lahjoja on vähän, mutta että ne ovat sitäkin mieluisampia. Vastaus oli: Muumi-talon ja Muumi-paidan. Asia harvinaisen selvä. Isovanhemmat antavat Muumi-talon, me vanhemmat Muumi-paidan ja lorukirjan, jotain tulee varmasti kummeilta ja siinä se sitten on. Yhtään enempää ei omasta mielestäni pian kolmevuotias kerralla tarvitse.

Homevialaura, joulu, joulukuusi

Oman kokemukseni mukaan lapset ilahtuvat muutenkin ihan pienistä asioista, jos ei heitä muuhun opeta. Pelkästään tyttäreni reaktio lastenhuoneen omaan pieneen pöytäkuuseen oli liikuttava: ”Tosi ihana, minä tykkään siitä”. Eli voisihan yksi kalenterin luukku olla niinkin yksinkertainen kuin tietyn joulukoristeen esille ottaminen.

Minusta on muutenkin todella hyvä, että lahjakulttuurista puhutaan niin vanhempien kesken kuin mediassa. Juuri hetki sitten oli Helsingin Sanomissa juttu Merihaan päiväkodista, jossa on otettu linjaksi se, että lastensynttäreille ei viedä lahjoja vaan pelkästään itse tehdyt kortit.

Homevialaura, joulu, olohuone, joulukuusi

Tällaisten ajatusten pyörittäminen ei tietenkään tarvitse tarkoittaa kaikista lahjoista kieltäytymistä – muistanhan itsekin tytärtäni ja viittä kummilastani lahjoin. Lähinnä minusta on ihan hyvä kyseenalaistaa edes joitain lahjoja paitsi ekologisesta näkökulmasta myös eriarvoisuuden takia: onko useasti vuodessa toistuviin päiväkotisynttäreihin tosiaan välttämätön lahja tuoda, kun tärkeintä sankarille kuitenkin on yhteinen juhlinta ja leikit, ettei yksikään pieni vieras vain joutuisi jättäytymään heikomman taloudellisen tilanteen takia pois. Tai voisiko lahja olla yhteinen tai voisiko vaikka yhteistä joulua viettävä isompi perhe arpoa, kuka kenellekin lahjan ostaa sen sijaan, että kaikki ostaisivat jotain toisilleen, mikä taitaakin olla monella tapana.

Homevialaura, joulu, lastenhuone, Muumi-paita

Palataan vielä hetkeksi Muumi-lahjoihin, sillä löytämästäni paidasta haluan vielä vinkata tarkemmin. Kuten kommenttiboksissani on monta kertaa puhuttu, moni kaltaiseni vanhempi toivoo hahmovaatteisiin vähän valinnanvaraa pelkkien räikeiden painokuvien sijaan. Tämä kotimaisen Martinexin Pippurinen-paita oli meille napakymppilöytö: vaaleanpunaisena tyttäreni lempiväriä säihkyvin Kuinkas sitten kävikään -kirjan Pikku Myy -painatuksin. Itseäni vanhempana ilahduttaa materiaalilapun luomupuuvilla ja yhdisteltävyys jo olemassa oleviin päiväkoti- ja muihin vaatteisiin. Vaatetäydennyksiä joutuu joka tapauksessa kasvun myötä tekemään, niin siinä mielessä etenkin seuraavan koon lasta miellyttävät vaatteet ovat minusta oikein hyviä lahjoja. Nyt on vain äkkiä muistettava piilottaa paita naulakosta.

Mistä löytää kestokuusi ja havukranssit?

Homevialaura, kestokuusi, tekokuusi, muovikuusi, havukranssi

Saan jatkuvasti kyselyitä siitä, mistä olen hankkinut meille kestokuusen ja havukranssit, joten tänään ajattelin yrittää olla avuksenne ja pureutua aiheeseen omana postauksena. Tässä kohtaa lienee syytä tunnustaa, että nämä kuvat eivät enää ole viimevuotisia, vaan kuusi todella on jo meillä esillä koristeltuna.

Homevialaura, kestokuusi, tekokuusi, muovikuusi, havukranssi

Ymmärrän täysin, että moni pitää rajana joulukuun alkua ja että vielä useampi hakee aidon kuusen vasta joulun alla. Minulle tärkein periaate on se, että joulun vietossa ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan että jokainen saa tehdä juuri niin kuin parhaaksi kokee. Me laitamme kuusen aikaisin, taas osan jouluperinteistä jätämme kokonaan väliin. Vain niin, ettei mitään ole pakko tehdä, mutta kaikkea saa tehdä, olen oppinut nauttimaan joulusta.

Homevialaura, kestokuusi, tekokuusi, muovikuusi, havukranssi

En henkilökohtaisesti pidä tässäkään asiassa vastakkainasettelusta, vaan koen, että sekä aidoilla kuusilla että kestokuusilla on aikansa ja paikkansa – jokaisen tilanteesta ja tarpeesta riippuen. Aidon kuusen tunnelmaa ei voita mikään, mutta kestokuusi voi palvella muita tarkoituksia: jos kuusta haluaa pitää pitkään, jos on kissoja tai pieniä lapsia, jos on allerginen, jos on vaihtelevasti kastelemassa kotona tai jos haluaa vaikka julkiseen tilaan huoltamisesta vapaata joulutunnelmaa.

Homevialaura, kestokuusi, tekokuusi, muovikuusi, havukranssi

Meidän kuusemme on Stockmannilta viime vuonna ostettu Triumph Tree -merkin Forest Frosted -malli. Kuusi oli arvokas, mutta halusin panostaa kerralla kunnolliseen, kun se kuitenkin maksaa itsensä muutamassa vuodessa takaisin. Tässä kohtaa voisinkin sanoa, että on kestokuusia ja on kestokuusia. Eli jos moneksi vuodeksi tarkoitetun kestokuusen ostaa, kannattaa kerralla ostaa niin hyvä kuin omalla budjetilla saa. Valikoimaa kannattaa hipelöidä tarkasti, sillä markkinoilla on paitsi hyvin aidon oloisia kuusia myös jo kaukaa muovisiksi ja huteriksi erottuvia. Neuvoni on kiinnittää huomiota kuusen tuuheuteen, väriin ja neulasiin: ovatko ne ohuen muovipaperisilpun tuntuisia, vai ohuita ja kovia.

Homevialaura, kestokuusi, tekokuusi, muovikuusi, havukranssi

Muista kaupoista en osaa antaa täsmäsuosituksia mallista, mutta listaan alle kaupat, joissa kestokuusia ainakin on myynnissä:

Homevialaura, kestokuusi, tekokuusi, muovikuusi, havukranssi

Suojus joulukuusen jalkaan minulla itselläni on vielä hankkimatta, sillä halkaisijaltaan tarpeeksi isoa suojusta on vaikea löytää ja viime vuonna osa ehti loppua. Joulukuusenkin kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Ainakin meidän kuusemme myytiin ennen joulua loppuun. Voi hyvin kyllä olla, että en enää edes yritä etsiä suojusta. Se vie kuitenkin säilytettävänä paljon tilaa ja ilmankin pärjää: pitää vain laittaa vielä enemmän paketteja ja paperikasseja jalan eteen. Pakettien ei tietenkään tarvitse olla oikeita joululahjoja, vaan mitkä vain kauniit laatikot ja paperikassit kelpaavat.

Homevialaura, kestokuusi, tekokuusi, muovikuusi, havukranssi

Havukranssin löytäminen onkin sitten kestokuusta ihmeen paljon vaikeampi. Tilasin meidän kranssit viime vuonna verkkokaupasta, jota en enää muista enkä ole jälkikäteen löytänyt. Kyseessä ei ollut mikään tuttu sisustusverkkokauppa, vaan jokin enemmänkin sekatavarahenkinen verkkokauppa, jossa taisi olla kaiken maailman toimistotavaraakin. Tismalleen näihin meidän havukransseihin en siis valitettavasti osaa antaa vinkkiä, mutta yritin etsiä edes muutaman muun jälleenmyyjän. Hankalaa kranssien etsimisestä tekee sekin, että haulla “havukranssi” tulee enemmän osumia DIY-ohjeisiin kuin valmiisiin kestokransseihin. Monessa kranssissa on myös kiinni koristeita, mutta mikäli tavoittelee pelkistetympää ilmettä, saattaa ne toki saada pois.

Homevialaura, kestokuusi, tekokuusi, muovikuusi, havukranssi

Toivottavasti näistä vinkeistä on teille apua joulujärjestelyissä!

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue