Toivepostaus: millaisen talon rakentaisin

Olette kysyneet monta kertaa, millaisen talon rakentaisin, jos rakentaisin, ja että olemmeko ylipäätään harkinneet rakentamista (kiitos jälleen toivepostauksesta!). Rehellisesti sanottuna: emme ole koskaan harkinneet tosissamme. Kuitenkin ajatusleikin tasolla tyyli minulla on yllättäen mielessä.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Lehtileikekuvia taloista löysin vain yhden kansiostani (sekin kertoo jotain siitä, kuinka kaukaiselta tämä projekti tuntuu, koska sisustuskuvia minulla on laatikollinen), joten sallitte muuksi kuvitukseksi vuoden 2014 tyyliin Pinterest-kuvakaappaukset Architecture-taulultani.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Yhden kymmenminuuttisen historia muistaa, kun innostuimme talonrakentamisen ajatuksesta, mutta palauduimme yhtä nopeasti maan pinnalle kuin sieltä nousimme. Syy on se, että alueella, jossa asumme ja josta haluamme löytää uudenkin kodin, ei juurikaan tontteja tule myytäväksi, ja jos tuleekin, niin ne ovat hyvin arvokkaita.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Toiseksi meillä ei ole talonrakennusprojektiin tarvittavaa aikaa, kiinnostusta ja energiaa. Vaikka kaiken ostaisi avaimet käteen -pakettinakin, menisi meillä jo lupien hakemiseen, talontoimittajien kartoittamiseen ja kilpailuttamiseen sekä ensikertalaisina kaikkien valintojen tekemiseen ihan liian paljon aikaa kahden pienen lapsen ja töiden kanssa.

Tiedostan, että juuri tässä elämäntilanteessa, ruuhkavuosissa, moni muu rakentaa. Tunnemme kuitenkin sen verran hyvin itsemme, että meistä ei siihen olisi. Palaisimme varmasti loppuun yksilöinä, vanhempina ja aviopuolisoina.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Mikään näistä realiteeteistä ei kuitenkaan estä haaveilemasta! Jos meillä olisi käytettävissä kaikki raha, aika ja palvelut maailmassa, niin totta kai olisi upeaa muuttaa juuri meidän perheelle suunniteltuun taloon. Ja kuten muutenkin elämässä, en koskaan sano ei koskaan. On täysin mahdollista, että joskus tällainen mahdollisuus tulee eteen, mutta vähintäänkin seuraavaksi muutamme jonkun toisen rakentamaan taloon.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Kuten sanottu, en siis ole koskaan ollut asian kanssa siten tosissani, että osaisin sanoa tietyn Suomessa toimivan talotoimittajan tietyn malli. Mutta tyylillisesti minulla on tietyt mieltymykset. Jos rakentaisin talon, eikä realiteetteja tarvitsisi liikaa miettiä, haluaisin modernin klassisen talon. Talon päälinjat olisivat modernin selkeät ja väritys valkoinen, mutta klassisuutta ja lämpöä taloon toisivat ruutuikkunat.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Enemmän kuin suomalaisuutta, esikuvissa on tanskalaisuutta ja englantilaisuutta. Kaikista mieluiten talo saisi olla tasaiseksi rapattu ja perinteisellä, esimerkiksi hiekanvärisellä ovella viimeistelty. Pinterestiin tallennetut kuvat eivät toki ole tästä maailmasta, ja olenkin tallentanut näitä kuvia enemmän yleinen arkkitehtuurifiilistely kuin talonrakennussuunnitelmat edellä. Kuitenkin käsityksen kuvat varmasti antavat siitä, mitä tyyliä lähtisin (Suomeen sopivalla tavalla) omaan talooni hakemaan.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Arvostan itse talonrakentajia todella paljon. Mitä kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, selvittämisahkeruutta ja tieto-taitoa se vaatii! Vaikka ei taloa rakentaisikaan itse, vaatii pitkä prosessi kuitenkin todella paljon omistautumista. Sen onnen, kun vihdoin pääsee näkemään toteutuneen vision ja asettumaan taloksi pitkän projektin päätteeksi, voin vain kuvitella.

Mukavaa lauantaita!

Miten rauhoittua ja rentoutua lapsen kanssa

*Kirja saatu arvostelukappaleena Nemolta ja yöasu PR-lahjana Newbieltä

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Sehän on selvä, että lasten tulee saada olla lapsia, antaa leikkiä, touhuta, pelleillä, villiintyä, hepuloida ja purkaa energiaa. Se tuntuukin olevan se itsestäänselvä puoli hoplopeineen ja aktivoivine leluineen, raikuvine tapahtumineen ja nopeatempoisine harrastuksineen.

Omalla kokemuksellani taas tasapainon toisesta puolesta lasten kanssa puhutaan yllättävän vähän. Siitä, miten tärkeää on lastenkin palautua, rauhoittua, rentoutua, välillä nimenomaan tylsistyä ja elää vähemmän virikkeellisiä hetkiä.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Lapset ovat totta kai erilaisia, mutta ottamatta kantaa siihen, kuinka vilkkaita omat lapseni ovat, minua äitinä kiinnostaa ylipäätään kovasti juuri tämä puoli: miten rentoutuminen on lapselle tärkeää ja miten sitä voi arjessa tukea.

Ajattelen itse, että rauhoittuminen ja rentoutuminen on kaikissa tapauksissa tärkeää: vilkkaan lapsen kanssa kierrosten laskemiseksi, ja herkän lapsen kanssa siksi, ettei päivän ärsyketulva käy liialliseksi.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Ote Suomen Mielenterveys ry:n mieli.fi-sivuilta:

Arjen kiireet aiheuttavat stressireaktioita myös lapsille. Pysähtyminen ja rauhoittuminen ovat tärkeitä taitoja, joita tulisi harjoitella oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Säännölliset rauhoittumisen ja läsnäolon harjoitukset muovaavat aivoja ja vahvistavat myönteistä ajattelua sekä tunteiden hallintaa”, psykologi ja digitaalisen kehittämisen asiantuntija Maarit Lassander sanoo.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Nyt kun ei enää puhuta vain työikäisten uupumisesta, vaan jo nuortenkin – kenties kohta myös lasten – tuntuu kyky rauhoittua minusta yhdeltä elämän tärkemmistä suojaavista taidoista. Mutta miten lapsi osaa rauhoittua, jos ei hänelle sitä opeta ihan samanlailla kuin muitakin taitoja.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Yksi tapa, jolla voi saada lapsen kierrokset laskemaan, on lasten jooga – minusta aivan ihana juttu! Tyttäreni rakastaa Hyvän yön jooga -kirjaa*, jonka yksinkertaisia liikkeitä hän pystyy kuvista seuraamalla tehdä itsekin.

Lisäksi lapsille on tehty mindfulness-harjoituksia. Jos kaikki tällainen kuulostaa liian korkealentoiselta, asiaa voi ajatella ihan yksinkertaisten arkisten toimien kautta, pysähtymisen, läsnäolon, kosketuksen ja hellimisen.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Meillä on esimerkiksi tyttären kanssa kylvyn jälkeisiä tuokioita, jolloin rauhoitumme harjaamalla hiuksia, tekemällä “hoitoja” ja muuten koskettamalla. Toinen vakiotapamme rentoutua on tietysti iltasatu, mutta myös hyvänyöntoivotuksiin liittyvä kosketus. Piirrän esimerkiksi usein tyttären selkään hänen makoillessaan sängyssä vielä lisäksi jonkun toisen lyhyen tarinan tai suosikkihahmon, tai kirjoitan kirjaimin jotain, kuten kauniita unia.

Järjestelijänä tulee mieleen mainita myös rauhoittumiselle luodut puitteet. Etenkin meidän kodin lastenhuoneessa, jossa nukkuminen ja leikkiminen tapahtuvat samassa tilassa, on pakko kiinnittää huomiota siihen, että leluja on järkevä määrä, ja että kaikelle on paikkansa. Aina meillä on joku hahmo siellä ja kesken jäänyt kirja täällä, totta kai, mutta yleisilmeen pyrimme pitämään koko perheen voimin levollisena, ja lapsikin on oppinut siihen hyvin.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Tapoja rentoutua ja rauhoittua lapsen kanssa

  • lasten jooga, harrastuksena tai kotiharjoituksin esimerkiksi Hyvän yön jooga -kirjan mukaan
  • ammattilaisten kehittämä Satuhieronta
  • kaikenlainen läheisyys ja koskettaminen, esimerkiksi iltasadun selkään piirtäminen
  • rauhalliseen äänikirjaan tai musiikkiin nukahtaminen
  • liian jännittävien satujen ja ohjelmien iltaohjelmasta pois jättäminen
  • sopivasta ruutuajasta huolehtiminen ja illan ruutuajalta rauhoittaminen
  • lasten mindfulness-harjoitusten tekeminen esimerkiksi kirjojen Kamalan ihana päivä – Lasten mindfulness ja Jukka Hukka ja taikakuppi myötä
  • kiitollisuuskeskustelu, jossa viimeiseksi illalla sängyssä jutellaan, mikä oli päivässä parasta
  • luonnossa oleskelu ja metsäterapia

12 toivetta ja tavoitetta vuodelle 2020

*Merkityt tuotteet saatu blogin kautta

Homevialaura, toiveet ja tavoitteet vuodelle 2020

Vuoden 2019 tilinpäätöksen jälkeen on aika kirjata vuoden 2020 toiveet ja tavoitteet. Ennen en tehnyt minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia, enkä itse asiassa tee tänäkään päivänä. Ehdottomat lupaukset jatkossa en enää koskaan ja tästä eteenpäin aina tuntuvat minulle yhä edelleen enemmän ahdistavilta ja kahlitsevilta kuin innostavilta.

Kaksi vuotta sitten aloin määrittää uudelle vuodelle kolme teemaa, ja siitä tavasta olen pitänyt. Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä useamman pienen kohdan listan toiveista ja tavoitteista.

Homevialaura, toiveet ja tavoitteet vuodelle 2020

Kokosin visuaalisen kollaasin enemmän yleisessä moodboard- kuin aarrekarttahengessä. Uuden vuoden ja vuosikymmenen kynnyksellä puhuttelee keveys, raikkaus ja pehmeys.

Kuvissa näkyvä kalenteri on Dreamcozyn Diary 2020* ja neljännessä kuvassa näkyvä Gratitude-kortti osa Women in Business -inspiraatiokortteja*.

Homevialaura, toiveet ja tavoitteet vuodelle 2020

Terveenä pysyminen

Terveys voi olla tylsä kohta, mutta siitä haluan aloittaa. Nimittäin mitä meillä on ilman terveyttä, ei mitään. Terveys on asia, jota en koskaan halua pitää itsestäänselvänä. Siksi ennen kaikkea toivon vuoteen 2020 itselleni ja läheisilleni terveyttä.

Uuden kodin löytäminen

Hartain toiveeni vuodelle 2020, siis mainitun terveyden jälkeen, olisi löytää perheellemme uusi koti. Etsimme samalta alueelta hieman isompaa kotia, ja fiilikseni vaihtelevat emme koskaan tule löytämään sopivaa -turhautumisesta kyllä kohta täytyy tärpätä -intoiluun. Viime vuonna lähinnä passiivisesti odottelimme kohteita, mutta tänä vuonna tarkoituksemme on itsekin aktivoitua. Ainakin minulle on tärkeä tunne yrittää itse edistää omaa toivetta, eikä vain odotella ihmettä, vaikka sopivan kohteen löytyminen onkin pitkälti itsestä riippumatonta tuuripeliä.

Homevialaura, toiveet ja tavoitteet vuodelle 2020

Kiitollisuuden vaaliminen

Kuuntelin loppuvuodesta Vappu Pimiän ja Johanna Huhtamäen kirjan Valon antajat, ja se varmisti ajatukseni siitä, miten tärkeää kiitollisuus on. Se, että hyvä parisuhde ja lapset eivät ole itsestäänselvyys, on minussa niin sisäänrakennettuna, että perheestäni osaan olla kiitollinen huonompinakin hetkinä. Sen sijaan muuta arjen kiitollisuutta minunkaan ei ole pahitteeksi harjoitella. Vuonna 2020 listaankin niin pieniä kuin isoja asioita kiitollisuusmuistivihkoon.

Kerran viikossa liikkuminen

Uuden vuoden klassikko monilla, mutta ei niinkään minulla. Olen laiminlyönyt liikuntaa niin paljon, ettei se ole päässyt edes uudenvuodenteemoihini asti, saati teemoista toteutukseen. Tällä toiveella ei ole mitään tekemistä uusi vuosi, uusi minä -tyyppisten laihdutusprojektien kanssa, vaan toiveeni on saada terveyttä tukeva liikunta takaisin osaksi elämäntapaa muutenkin kuin vaunu- ja koiralenkkien osalta projektilla 52 juoksulenkkiä vuodessa. Tästä haasteesta kirjoitan ihan oman postauksen.

Homevialaura, toiveet ja tavoitteet vuodelle 2020

Elämän tasapainon palauttaminen

Elämän tasapaino on niin ikään suurimpia toiveitani vuodelle 2020. Kuten kerroin, vuosi 2019 oli perheessämme niin intensiivinen, että vaikka vedimme sen hyvällä draivillä läpi, toista samanlaista vuotta emme halua. Tasapainon löytymiseen auttaa esimerkiksi mieheni valmistuminen tänä vuonna. Pelkästään se, että puoliso käy kohta enää vain töissä, tuntuu käänteentekevältä. Lisäksi haluan alkaa kiinnittää enemmän huomiota omaan työhyvinvointiin, koska kuka muu itsensä työllistäjän työhyvinvoinnista pitää huolta, jos ei hän itse. Työhyvinvoinnista meillä onkin ilokseni Asennemedian kesken pian workshop-päivä.

Toimivien tapojen jatkaminen

Uuden vuoden lupauksia, toiveita ja tavoitteita listatessa tulee helposti ajatelleeksi vain uusien asioiden omaksumista ja vanhojen tottumusten muuttamista. Kuitenkin yhtä tärkeä toive tai tavoite voi olla jo opitun rutiinin ylläpitäminen ja hyvien käytäntöjen jatkaminen. Itse toivon ylläpitäväni ainakin lukemista, itsekseni ja lapsille joka ikinen ilta, säästämistä ja sijoittamista, hyväntekeväisyyteen lahjoittamista sekä kasvisruoan suosimista.

Homevialaura, toiveet ja tavoitteet vuodelle 2020

Avoinna inspiraatiolle oleminen

Intensiivisessä elämäntilanteessa voi olla vaikea tuntea itseäni kovin inspiroituneeksi. Päällimmäisenä on helposti riittämättömyyden tunne: kun itse rämpii sen kanssa, että saa edes pakolliset asiat hoidettua, tuntuu kaukaiselta katsoa muita viettämässä kiireetöntä joogaretriittiä. Totuus kuitenkin on, että luovuus ja hyvinvointi vaativat aivan ehdottomasti joutilaisuutta, uusia kohtaamisia ja näkökulmia sekä virkistymistä. Siksi tavoitteeni tänä vuonna on löytää niin kevyt, uudelle avoin ja inspiroitunut mieli kuin se tässä elämäntilanteessa mahdollista on. Nyt en puhu inspiroivan kirjallisuuden lukemisesta kotona, koska sitä teen jo aktiivisesti, vaan nimenomaan virkistymisestä kodin ulkopuolella. Haluaisin löytää aikaisempaa enemmän aikaa käydä esimerkiksi kiinnostavissa tapahtumissa ja näyttelyissä.

Harkitun ostamisen jatkaminen ja second hand -löytöjen tekeminen

Tavoitteeni tänä vuonna on jatkaa järkevää, perusteltua ja suunnitelmallista ostamista. Toki oman tyylini mukaista vaatetta olen jo vuosia ostanut, mutta painotus on ollut hieman väärä: on niin paljon helpompaa hankkia (viides) valkoinen pusero kuin takki, joka on vaikeampi löytää ja johon pitää investoida enemmän. Aloinkin viime vuoden lopussa ostaa määrällisesti vielä vähemmän, mutta tarpeellisempaa ja tärkeämpää. Samaa jatkan tänä vuonna ja lisäksi toivoisin tekeväni itselleni enemmän hyviä second hand -löytöjä.

Homevialaura, toiveet ja tavoitteet vuodelle 2020

Ruoasta ja ruoanlaitosta nauttiminen

Kuten kerroin, vuonna 2019 ruokateema meni aivan penkin alle ajanpuutteen, esikoisen nirsouden ja oman vääränlaisen lähestymiseni vuoksi – siis miksi ei yrittää tänä vuonna uudestaan. Kokkikartanon mikrottaminen on ja pysyy arjen pelastajanamme, mutta muuten haluan käyttää hieman enemmän aikaa ja ajatusta ruokaan, koska mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin yhdessä hyvin syöminen.

Idean työstäminen

Tiedän, miten inhottavia tällaiset ei-paljastettavat kohdat ovat, mutta haluan silti puhua tästä ideasta tässä vaiheessa vain tällä tasolla. Yksi mielessäni pitkään ollut projekti alkoi joulun joutilaisuudessa löytää muotoaan. En tiedä, näkeekö idea koskaan päivänvaloa, mutta ainakin aion sitä yrittää edistää.

Homevialaura, toiveet ja tavoitteet vuodelle 2020

Päiväkotipaikan saaminen

Arjen pieni iso toive on se, että nuorempi lapsi saisi kesän jälkeen paikan samasta päiväkodista kuin isosisko. Jos tämä asia järjestyy, voi sen lukea yhdeksi vuoden 2020 ilouutiseksi.

Tekemistä enemmän kuin suunnittelemista

Olen aina ollut hyvä suunnittelemaan asioita. Nyt tää tekis tätä – mutta ei ikinä lopulta tee, on ollut tapani toimia ihan liian pitkään. Viime vuonna aloin erään haasteen myötä oikeasti tarttua enemmän toimeen ja viimeistelemään asioita. Se oli huikea muutos, ja siksi haluan pitää siitä kiinni tänäkin vuonna (ja mielellään lopun ikää).

Olisi ihana kuulla ja inspiroitua, millaisia toiveita, teemoja, lupauksia tai tavoitteita teillä on.

Esittelyssä makuupussitakki

Homevialaura, pitkä talvitakki, musta toppatakki, Luhta Isooneva

Puhuin jo syksyllä siitä, että villakangastakin lisäksi tarvitsen kunnon lämpimän talvitakin, ja lupasin esitellä löytöni, kun sopiva osuisi kohdalle, koska moni teistäkin oli lämpimää takkia etsimässä. Ja tässä se nyt on, minun makuupussitakkivalintani, Luhdan Isooneva.

Kevyempi ulkoilutoppatakki minulta löytyi, mutta ei kaupunkikelpoista talvitakkia eikä erityisen lämmintä talvitakkia – tässä hankinnassa yhdistyy ne molemmat. Halusin nimenomaan pitkän makuupussitakin, joka lämmittäisi myös jalkoja.

Homevialaura, pitkä talvitakki, musta toppatakki, Luhta Isooneva

Vaikka pidän kovasti vaaleista, beigeistä ja harmaista takeista, niin tässä takissa halusin turvautua mustaan. Etsin myös tarkoituksella sellaista mallia, jossa olisi karvahuppu tuomaan ilmeeseen vähän pehmeyttä. Myös ominaisuuksien puolesta tässä oli kaikki kunnossa. Hihojen sisällä olevat resorit pitävät viiman poissa, ja takissa on hyvä tuulen- ja vedenpitävyys. Onpa ihanaa olla aikuinen ja nauttia mukavuustrendistä. Ei ole ikävä teiniaikojen selkää vilauttelevia pikkutoppatakkeja.

Homevialaura, pitkä talvitakki, musta toppatakki, Luhta Isooneva

Toivoisin monen muun tapaa maahan hartaasti lunta. Kyllähän se tylsältä tuntuu elää uusi syksy tammikuussa kurineen. Vaikka lumesta emme olekaan päässeet nauttimaan, en hetkeäkään ajattele, ettenkö suomalaisena tarvitsisi tällaista erityisen lämmintä takkia. Pelkästään koiraa ulkoiluttamaan lähtiessä on ihana heittää päälle lämmin makuupussi nollakeleissäkin, puhumattakaan siitä, kun seisoskelee lasten kanssa edes parin asteen pakkasessa pulkkamäen tai luistelukentän laidalla.

Ostin takin sillä ajatuksella, että tämäntyyppinen ajaton malli, jossa on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä, palvelee minua monen monta vuotta. Omani ostin normaalihintaisena, mutta nyt voi alkaa olla hyvä hetki bongata vastaavia alestakin.

Tilinpäätös vuodesta 2019

No niin, nyt on aika tehdä tilinpäätös vuodesta 2019. Ainakin itselleni tuntuu tärkeältä summata edellisen vuoden kokemuksia ja oppeja ennen seuraavan vuoden toiveiden ja tavoitteiden käsittelemistä. Asetin vuodelle 2019 kolme teemaa, ja kerron myös, mitä niille kävi.

Mikä jäi päällimmäisenä mieleen vuodesta 2019?

Selkeästi kaksi asiaa: onni kasvaneesta perheestä ja toisaalta monesta päällekkäisestä asiasta koostuva elämän intensiivisyys. Luonnollisesti vuoden tärkein tapahtuma oli pikkusiskon syntyminen perheeseen huhtikuussa. Vauvavuosi on jo yksin paljon, ja etenkin se on paljon toisen pienen lapsen kanssa. Kun pikkulapsiarkeen vielä yhdistyi oma yrittäjyys ja miehen opiskelu päivätyön ohella (ja koiraakin jonkun piti muistaa lenkittää ja taloyhtiön asiat hoitaa), niin voin todeta, että perheemme koko kapasiteetti oli vuonna 2019 ääriään myöden käytössä.

Intensiivisyydestä huolimatta päällimmäisenä mieleen jäänyt tunnetila, yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta, on kuitenkin hyvin myönteinen johtuen siitä, että kaikki osa-alueet ja haasteet olivat meidän itsemme haluamia ja valitsemia. Vapaaehtoista kuormitusta jaksaa aivan erilailla kuin pakon sanelemaa, ja siksi koen, että vuonna 2019 meillä oli oikeastaan elämässä aika positiivinen can do -draivi. Monessa asiassa ylitimme itsemme, mikä ei ole elämässä itseisarvo sinänsä, mutta mistä voi kuitenkin saada onnistumisenkokemuksia.

Mitä opin vuodesta 2019?

Opin ajattelemaan entistä vahvemmin meitä mieheni kanssa sellaisena tiiminä, että selviydymme ihan mistä tahansa. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan halua elämän olevan selviytymistä. Oikeastaan opin sen, minkä jo tiesinkin: me tarvitsemme haasteita, mutta näin intensiivistä elämän toivomme olevan vain hetkittäin, poikkeustapauksissa ja poikkeusvuosina. Opin myös kääntämään paljon parjatun sitku-suhtautumisen myönteiseksi. Vaikka yleisesti ottaen elämää ei kannata elää sitten kun, joinain vuosina juuri se tapa ajatella voi olla käänteentekevää jaksamiselle. Me jaksoimme luottaa siihen, että sitten kun mieheni valmistuu ja sitten kun pikkusiskokin kasvaa, kaikki helpottuu ja löydämme jälleen meidän perheelle tutun ja toimivan tasapainon.

Mistä asioista olen eniten kiitollinen vuonna 2019?

Huhtikuussa terveenä syntyneestä tyttärestä – sille ei luonnollisesti voi mikään vetää vertoja. Muistan, kun keskenmenon jälkeen sain lohduttavan viestin, että se vauva, joka sitten toivottavasti joskus uuden raskauden myötä lopulta syntyy, tulee tuntumaan juuri siltä oikealta. Ja tismalleen niin kävikin: hänestä, ja juuri hänestä, tuli meidän toinen the one. Olen tietysti ennen kaikkea kiitollinen ihan vain vauvan syntymästä ja olemassaolosta, mutta myös siitä, miten hyvin meillä on mennyt, ja miten paljon esikoista helpompi vauva nuorempi on ollut.

Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että juuri viime vuonna, kun kaikista eniten tarvitsin jaksamista, sairastin ennätyksellisen vähän. Minulla on ollut vuosia, jolloin koko syksyä on määrittänyt pitkät flunssat ja toistuvat kierteet, joten osaan valtavasti arvostaa sitä, kun en joutunut olemaan viikkoja ”poissa pelistä”.

Millaisia onnistumisia koin vuonna 2019?

Koin suurta onnistumista paitsi ihanan vauvan syntymästä myös koko perhedynamiikan paikoilleen loksahtamisesta. Äitinä olen toki saanut vuoden aikana asiaan kuuluvan osani kolmevuotiaan uhmasta, mutta pikkusiskoon isosisko on suhtautunut alusta asti niin uskomattoman hyvin, että en olisi voinut toivoa parempaa alkua sisarussuhteen syntymiselle. Itse ainoana lapsena seuraan sisarussuhteen kehittymistä vielä tavallistakin hurmioituneemmin: miten voikaan olla jotain niin ainutlaatuista.

Henkilökohtaisia onnistumisia koin siinä, että uskalsin ottaa vastaan uudenlaisia haasteita ja haastaa vanhat tapani tehdä. Se kannatti. Niin ikään ostokäyttäytymisessä koen onnistuneeni loppuvuodesta. Kevät, kesä ja alkusyksykin oli sellaista raskauden jälkeistä kunhan on jotkut trikoot, joihin mahtuu -aikaa, mutta loppuvuodesta listasin huolellisesti tarpeeni ostoslistalle ja toteutin ne – ja vain ne. Hankin esimerkiksi kaksi pitkäaikaista, hyvälaatuista aikuistakkia sekä luottopikkumustan.

Mistä jouduin tinkimään tai luopumaan vuonna 2019?

Valitettavasti jouduin tinkimään ystävien kanssa vietetystä ajasta, sitä vuoteen 2019 mahtui tavallista vähemmän. Siitä, miten vähän pystyin olemaan läsnä ystävälleni, koin ehkä suurimmat riittämättömyyden tunteet. Onneksi ymmärrämme elämäntilanteita puolin ja toisin. Moni on ihan samassa veneessä, ja tässä iässä ystävyyssuhteet jatkuvat tauon – joka saattaa olla pitkä, mutta tuntua silmänräpäykseltä – jälkeen ihan entisenlaisina. Ulkomaanmatkailusta tingimme vuonna 2019 tammikuun Madeiran-matkan jälkeen. Tilalle saimme lähimatkailua ja lopulta aika ikimuistoisen kotimaankesän.

Totuuden nimissä tingimme myös parisuhdeajasta. Sitä en suosittele kenellekään pidemmän päälle, mutta sekin on minusta tärkeää hyväksyä, että elämä ei aina ole optimaalista joka osa-alueella. Näin jälkikäteen voi todeta, että vähäisestä yhteisestä ajasta huolimatta uskon meidän hitsautuneen viime vuonna ihan uudella tavalla yhteen kahden lapsen vanhempana, ja onnistuneen kuitenkin säilyttämään tärkeimmän, keskusteluyhteyden kaikesta.

Mitä pettymyksiä koin vuonna 2019?

Aloitimme vuonna 2019 uuden kodin etsimisen, sillä nykyiset 70 neliötä alkavat käydä pieneksi. Eivät lastenhuoneen suhteen, se riittää mainiosti kahdelle, mutta yleisten tilojen. Voisin siis sanoa, että olen pettynyt siihen, että emme vielä löytäneet asuntoa, mutta oikeasti taidan olla enemmän huojentunut. En nimittäin tiedä, miten ja missä välissä olisimme koordinoineet enää remontteja ja muuttoja. Ehkä pettymys ei niinkään ollut se, ettei kotia vielä löytynyt, vaan se, kuinka vähän sopivia meidän alueeltamme tuli tarjolle. Se aiheutti pientä löydämmekö koskaan sopivaa -harmitusta.

Mitkä asiat palkitsivat vuonna 2019?

Sadat mikrohetket palkitsivat. Kirjoitin kesällä, että elämästä kahden lapsen kanssa on tullut sarja mikrohetkiä. Ei ole enää olemassa onnistunutta tai epäonnistunutta terassilounasta, tai sen puoleen lomaakaan. On vain sarja pieniä peräkkäisiä, hyviä, hermostuttavia ja huvittavia hetkiä. Kaoottisen läheltä piti, ettei lasi lentänyt -tilanteen jälkeen haarukallinen taivaallista, jonkun toisen tekemää ruokaa. Vauvan kaaressa kesämekolle lentäneen puklun jälkeen miehen hellä puristus kädestä. Late Lammas -jakson mahdollistama kahvikupillisen kestävä rauha, vihdoin hetken vaunuissa viihtyvältä vauvalta tuoreen sämpylän voiteluun vapautuneet kädet. Leikkinurkkauksen palapelin kestävä syvällinen keskustelu, uuden perunan pureskelun mittainen onnellisuuden aalto. Kyky löytää tämänkaltainen hyväksyvä suhtautuminen elämään oli palkitsevaa, ja oikeastaan koko onnellisuuden avain.

Samoin palkitsevaa, näin jälkikäteen analysoituna, oli vanhimman lapsen kasvatus. Vuoteen 2019 mahtui tuhat uhmayhteenottoa, eteisessä tapahtunutta itkupotkuraivaria ja syömättä jäänyttä lautasellista. Hetkissä itsessään palkitsevuus oli hyvin kaukana, mutta loppuvuodesta pitkäjänteisyyden hedelmiä sai vihdoin alkaa poimia. Vuoden 2019 aikana esikoisesta kasvoikin ihan mieletön pieni iso tyttö, josta olen niin monella eri tavalla valtavan ylpeä.

Mitkä asiat haluan jättää vuoteen 2019?

Sellaisen loputtoman aikaoptimoimisen ja elämän to do -listaamisen, että joka välissä pitää jonkun perheenjäsenen hoitaa jotain. Tee sinä tuona iltana sinun koulutehtäväsi, niin minä hoidan tuona viikonloppuna oman projektini -läpsystävaihdot miehen kanssa. Loppuvuodesta teimmekin tärkeän päätöksen järkevöittää ajankäyttöä ja edistää molempien jaksamista.

Miten meni vuosi 2019 meni ruoka-teeman osalta?

Penkin alle ja vielä vähän penkkiäkin alemmas! Ellei Kokkikartanon mikrottamista lasketa onnistumiseksi. Minulla oli kaunis ajatus kokata vuonna 2019 paljon uusia reseptejä, oikein fiilistellen kylläs tiedätte viinilasi kädessä ja pellavaessu kaulassa. Ei siksi, että pitäisi, vaan siksi, että minulle hyvä ruoka on keskeisimpiä hyvän elämän elementtejä.

Sen verran realisti olen, että väärän ajoituksen tajusin jo varmasti maaliskuussa – kaikista vuosista juuri 2019 ei todellakaan ollut sopiva ruoan teemavuodeksi. Söimme kyllä ihan riittävän hyvin, mutta kuten edellisistä kohdista tuli jo varmasti selväksi, meillä oli vertauskuvallisesti lautasella liikaa jo kaikesta muusta. Eikä ajanpuute ollut ainoa haaste: vuosi 2019 oli myös esikoisen nirsoiluvuosi. Mitkä lähtökohdat kulinarismille!

Kolmanneksi oma suhtautumiseni oli väärä. Yritin tavoitella jotain ihmeellistä, vaikka kaikista tärkeintä olisi ollut palata keittiössä perusasioiden äärelle. Asennemuutoksen minulle opetti – ironisesti vuoden viimeisinä päivinä – Saku Tuomisen kirja Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Jos vain olisin lukenut kirjan vuoden alussa (mitä on sinänsä aivan turha surkutella, koska kirja ilmestyi vasta syksyllä), olisi ruokavuosi varmasti onnistunut edes jossain määrin. Mutta onneksi aina on mahdollisuus aloittaa alusta! Ja kuten jo kerroin, jotain aivan maagista on nyt pienen ajaan sisään tapahtunut neljää vuotta lähestyvän kanssa. Hän suostuu yhtäkkiä maistamaan ihan kaikkea, joten siinäkin mielessä nyt on aivan eri lähtökohdat aloittaa alusta ruokateeman kanssa.

Miten meni vuosi 2019 meni lukeminen-teeman osalta?

Hyvin, todella hyvin! En tarkoituksella halunnut asettaa määrällistä tavoitetta, mutta päätin vain ohjata ajankäyttöäni vuonna 2019 enemmän lukemiseen, ja se onnistui. En koskaan ollut lukemista lopettanutkaan, mutta nyt raivasin sille enemmän aikaa ja ajatusta. Pyristelin irti ajatuksesta, että on oikeanlaista ja vääränlaista lukemista. Hyväksyin sen, että en tällä hetkellä innostu fiktiosta, vaan haluan vain ahmia tietokirjoja. Ja niitä ahmin – lukien ja kuunnellen. Vuonna 2019 löysin äänikirjat, mistä etenkin tässä elämäntilanteessa, kun kädet eivät läheskään aina ole vapaana, tuli minulle tärkeä henkireikä niin vauvaa hoitaessa, kotitöitä tehdessä kuin koiraa lenkittäessä. Jatkoin myös itselleni mielekkäiden lehtien lukemista, kuten päivittäin Hesarin. Listaan myöhemmin minulle mieleenpainuvimmat kirjat.

Miten meni vuosi 2019 meni empatia-teeman osalta?

Hyvin myöskin, joskin tämä oli aika abstrakti teema. Kai halusin vain pysähtyä sellaisen aiheen äärelle, joka on minulle henkilökohtaisesti tärkeä, ja jonka uskon olevan tulevaisuuden voima – onhan empatia muun muassa luovuuden ohella ainoita meidät ihmiset koneista erottavia asioita. Empatia liittyi vahvasti myös esikoisen kasvattamiseen, sillä vuonna 2019 hän alkoi olla siinä iässä, että pystyimme alkaa keskustella asioista, kuten ihmisten erilaisuuksista ja auttamisesta. Uskon, että onnistuin myös entisestään hiomaan omia kulmiani ja laajentamaan ymmärrystäni muita, ja toisaalta myös itseäni, kohtaan. Empatiasta etenkin mieleen vuonna 2019 jäi Bostonissa ja Kaliforniassa opiskelleen, korealaissyntyisen uskontotieteilijän ja munkin, Haemin Sunimin, kirja Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa, josta tuli minulle tärkeä.

Tässä oli vuoden 2019 paketointi. Vuoden 2020 toiveista ja tavoitteista kirjoitan pian erikseen.

Kuvat: Lilli Salminen

Instagram

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue