Ruokatunnustukseni Glorian ruoka & viinin tapaan

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Glorian ruoka & viini -lehden viimeisellä sivulla on tosi kiva palsta, jossa vieraat vastaavat vuorollaan samoihin ruoka-aiheisiin kysymyksiin. Poimin samat kysymykset blogiin ja täydensin vielä juttua loppuun kahdella omalla kysymyksellä. Kuvat ovat kesäiseltä päivältä, jolloin grillasimme juurikin Glorian ruoka & viini -lehdessä olleilla Emmi Nuorgamin ihanilla ja mutkattomilla resepteillä.

Jos avaisit jääkaappini, näkisit äidin tekemää jauhelihakeittoa, lohipastan jämät, erilaisia juustonpuolikkaita ja vadelmia.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos nyt saisin syödä mitä tahansa, se olisi spätzle, johon ihastuin Saksassa, mutta jonka vasta nyt yli kymmenen vuoden jälkeen muistin. Kyseessä on ikään kuin saksalainen versio pastasta. Toisaalta näin kesällä maistuu parhaiten kaikki raikas ja tuore, esimerkiksi juurikin kuvassa näkyvä kasvisruoka grillatuin munakoisoin, varhaisperunoin ja yrtti-jugurttikastikkein.

Jos valitsisin maailman parhaan herkun, se olisi kypsentämätön liha ja kala eli tartar-pihvi ja raaka lohi.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos jotain inhoan, niin hernekeittoa. Se on kaikkiruokaisen ainoa inhokkiruoka.

Jos jokin jääkaapissani nolostuttaa, se on ketsuppi. Ketsuppi itsessään ei nolota, mutta ehkä paniikinomainen suhtautumiseni ketsuppiin hieman. Alan hyperventiloida, kun näen Heinz-ketsuppipullon pohjan. Se ei todellakaan ole ok, että ketsuppi loppuu.

Jos jotain valitsisin keittiötarvikeliikkeestä, se olisi varmaankin jäätelömuotit. Siis ei jäätelökone, joka varmasti pölyyntyisi kaapin pohjalla, vaan muotit, joihin haluaisin kokeilla erilaisia jugurttipohjaisia helppoja jäädykkeitä marjoilla.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos tilaan baarissa juoman, otan yleensä aina viiniä. Eniten mielialaa kohottaa kuohuva, joista pidän kaikista: niin sampanjasta, cavasta kuin proseccosta. Joskus maistuu myös raikas cocktail.

Jos voisin kutsua illalliselle kenet hyvänsä, kutsuisin itseäni fiksumpaa mutta rentoa seuraa juttelemaan hyvästä elämästä. Kutsun saisivat ainakin Saku Tuominen (joka voisi tuoda pastat ja viinit Italiasta tullessaan) ja Maaret Kallio.

Jos voisin poistaa yhden ruokavääryyden, olisi se hävikin hyödyntäminen sekä ekologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. On aivan käsittämättömän turhauttavaa, että tännekin lennätetään niin paljon kasvuvaiheessa energiaa vaatinutta ruokaa – vain päätymään roskiin. Samanaikaisesti ympäri maapalloa nähdään nälkää ja Suomessakin on pelkästään köyhiä lapsia yli 100 000. Ruoan roskiin heittämisen pitäisi olla ravintoloille ja kaupoille laitonta.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos meillä jotain on aina jääkaapissa, niin oliiviöljyä, valkosipulia, sitruunaa, parmesania ja turkkijugurttia.

Jos kuvailisin itseäni ruoanlaittajana ja kulinaristina, sanoisin olevani kaikkiruokainen, mutkaton, kärsimätön, suurpiirteinen ja nautiskeleva. Kotona teen vain simppeliä ruokaa: resepti ei saa olla pitkä, raaka-aineet pitää löytyä melkein kaupasta kuin kaupasta ja varsinkin aamiaisen on oltava nopeasti pöydässä. Suurpiirteisen luonteeni takia olen huono leipomaan, sillä sorrun aina soveltamaan reseptiä oman mieleni mukaan, mutta kemialtaan tarkkaan leipomiseen sellainen ei sovi ollenkaan. Vaikka kotona kokkaan simppelisti, ravintoloissa tykkään fiilistellä. Minulle fine dining ei ole mitään niin sanottua piperrystä, vaan suorastaan taidetta. Kaikista eniten minua foodiena määrittää kuitenkin mutkattomuus: olen kotonani niin katukeittiökojulla kuin Michelin-ravintolassa, en laske kaloreita, en onneksi ole allerginen millekään ja olen aina valmis nauttimaan ruoasta.

Toivepostaus: koruni

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Olen odottanut kirjoittavani pitkästä aikaa tyylistä ja tämä on samalla lukijan, tai itse asiassa useamman lukijan, toivepostaus. Esittelyssä on siis koruni ja aiheen puin kymmenen kysymyksen muotoon.

Kuinka paljon minulla on koruja?

Omistan tällä hetkellä kaksi kelloa, kuudet korvakorut, kymmenisen rannekorua, yhden kaulakorun ja yhden sormuksen.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mitä koruja omistan?

Hopeinen kello on Michael Korsin ja kultainen blogin kautta satu Mockberg. Isommat helmikorvakorut ovat Glitter Sterling Silver -mallistosta, pienemmät HelmiOnHelmi. Timanttiset (tai siis tässä läpi jutun ”timanttiset”) nappikorvakorut ovat Kenneth Cole, timanttiset ja ympyränmuotoiset Sif Jakobs ja sydämenmuotoiset hopeiset Tiffany & Co. Tupsukorvakorut ovat H&M. Kaulakoru on Tiffany & Co.

Nauharannekorut ovat Marc by Marc Jacobs ja Monica Vinader, molemmat hopeiset rannekorut Tiffany & Co., kultainen rannekoru on Gauharilta saatu. Punotut helmirannekorut ovat vuosia vanhat Urban A:sta, tupsulliset itse suunnittelemani ovat #Helmikorvakoruvallankumous-koruja. Ainoa sormukseni on vihkisormus.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Minkätyylisiä koruja käytän?

Koruni voi tyyliltään jakaa kahteen luokkaan, klassisiin ja rentoihin. Tyypillisintä on, että korvissa minulla on klassiset nappikorvikset, mutta kädessä taas usein rento satsi erilaisia nauhoja tai boheemimpia helmiä ja tupsuja. Kaikki koruni ovat neutraalinvärisiä: valkoisia, mustia, hiekanvärisiä tai harmaita. Metalleista suosin hopean ja kullan väriä, ruusukultaa ja tummia metalleja en käytä.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mikä on tärkein koruni?

Yksittäisistä koruista tunnearvoltaan tietenkin vihkisormus. Kategorialtaan tärkein on kello ja rannekorut. Edes sitä yhtä ainoaa kaulakoruani en käytä juurikaan, mutta ranteessa minulla on aina ollut ja on jotain.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Onko minulla tyylillisiä korusääntöjä?

Kellon pitää olla maskuliininen. Vierastan muutenkin koruissa kaikkea liian siroa, tyttömäistä ja glamourhenkistä. Timantit kuuluvat ainoastaan korviin ja sormukseen. Timanttiset käsi- ja kaulakorut koen aivan liian hienoksi, samoin en samassa korussa yhdistä timantteja kultaan. Sen sijaan hopeaa ja kultaa sekoittelen ranteessa tarkoituksella.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mihin tarkoitukseen koruja käytän?

Käytän usein koruja päinvastaiseen tarkoitukseen, en niinkään juhlavuuden ja koristautumisen lisäämiseen, vaan minulle korut ovat usein tapa ”dress down”. Jos lähden juhliin, en siis laita ranteeseen juhlavaa kimallusta, vaan sen saman maskuliinisen rannekellon ja rennon nauhan kuin arjessakin, jotta oloni ei silloinkaan ole liian puettu tai tätimäinen. Myös minulle tyypillisistä mustavalkoisista asuista rennot korut karistavat turhan virallisuuden.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mitä korut minulle symboloivat?

Korut heijastavat paljonkin persoonaani. Olen kyllä helmikoruissa ja timanteissa viihtyvä klassisesti pukeutuja, mutta luonteeltani maanläheinen ja jollain tavalla jopa aavistuksen kapinallinen. Boheemit käsikorut symboloivatkin mieltymystäni rentoon elämäntapaan, sillä olen aina ollut kiinnostunut raffista urbaanista katukulttuurista ja ihannoinut elämänmenoltaan letkeitä lautailulajeja, ja taas vastaavasti vierastanut pönöttämistä ja kaikenlaista käyttäytymistä, jossa ollaan olevinaan. Siksi käsikorut toimivat minulle jonkinlaisina voimarannekeina: ne muistuttavat siitä, millainen todellinen minä on.

Mitkä korumerkit ovat suosikkini?



Pidän keskihintaisia merkeistä, jotka ovat järkevällä budjetilla ostettavissa, mutta tuntuvat kuitenkin erityisiltä eivätkä esimerkiksi rapise pinnoitteiltaan. Näitä ovat muun muassa Tiffany & Co. Sterling Silver -mallisto, Monica Vinader, Efva Attling, Sif Jakobs ja Marc Jacobs. Pihistysvinkkini on Glitterin Sterling Silver -mallisto, jossa on hopeisia koruja edullisesti.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Missä säilytän koruja?

Säilytän koruja Mujin läpinäkyvässä laatikossa vaatehuoneessa. Aika usein muutama koru majailee myös eteisen kaapin päällä, sillä riisun korut aina heti sisään tullessani.

Homevialaura, tyyli, pukeutuminen, korut

Mistä korusta seuraavaksi haaveilen?

Pitkällä tähtäimellä haaveilen aikuiskellosta, eli jos johonkin asusteeseen joskus panostan, se on kello, sillä kellomakuni on aina pysynyt samana ja kellosta on minulle eniten iloa, sitä käytän kelloa joka päivä arkena ja juhlissa, ja se on hyvin oleellinen osa tyyliäni ja identiteettiäni. Toiseksi haaveilen vielä muutamasta rannekorusta eli oikeastaan kaikki haaveeni liittyvät käteen. Jos nyt saisin minkä korun maailmasta tahansa, olisi valintani Cartier Love Bracelet.

Parasta kesässä: Al fresco

Kaupallinen yhteistyö, Taste of Helsinki ja Asennemedia

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Viimekertaisesta elämän tarkoituksesta päästään luontevasti ruokaan, sillä onhan hyvä ruoka oikeastaan sama asia kuin hyvä elämä. Jokaisella meistä on elämässä haaveita ja tavoitteita. Ehkä juosta maraton, valmistua tohtoriksi, oppia tuunaamaan autoja, päästä alkuun japanin kielessä tai lähteä vuodeksi reppureissulle. Koen oman elämäntavoitteeni toteutuneen, kun saan syödä työkseni. (Tai voisihan sitä pistää paremmaksi ja syödä työkseen Välimerellä.)

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Syödä haluan myös treffeillä. Käymme edelleen aivan liian vähän kahdestaan ulkona mieheni kanssa ja siitä ei voi kyllä syyttää kuin itseämme. Kun keskustelimme viime treffeistä – tai oikeastaan treffien puutteesta – totesimme yhdestä suusta, että miksi miettisimme mitään muuta aktiviteettiä kuin sitä, mikä meidät oikeasti tekee onnellisimmaksi. Ihailen pariskuntia, jotka käyvät milloin ajelemassa kartingia tai hitsautumassa yhteen pubivisassa, mutta minä ja mieheni, me vain haluamme syödä.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Taste on Helsinki tulee jälleen Helsingin keskustaan kesäkuun puolivälissä, torstaista sunnuntaihin 14.-17.6. Minulle Taste of Helsinki on ennen kaikkea yhteisen ruokaharrastuksen vaalimista miehen kanssa, mutta rento ja hyväntuulinen gourmetfestivaali toimii ihan kaikilla kokoonpanoilla: ystävien kanssa tai työporukalla. Töölönlahden kupeeseen on nimittäin tosi kiva poiketa myös after work -hengessä.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Vaikka meille ajattelin ottaa rauhallista aikuisten aikaa ilman kaksivuotiasta, lapsen voi vallan hyvin ottaa mukaan ja joka kerta tapahtumassa pieniä kulinaristeja mukana onkin. Alle 12-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi ja haluankin ehdottomasti ottaa tyttären mukaan siinä vaiheessa, kun hän ymmärtää muunkin gastronomian kuin Muumi-keksien päälle.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Taste of Helsinki on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä maistamaan samanaikaisesti yhdeksän huippuravintolan ruokia ja laadukkaita juomia. Festivaali onkin ylistys Helsingin upealle ruokakulttuurille, josta on kehkeytynyt maailmanluokan tasoinen. Seitsemän helsinkiläisravintolan, joita ovat Chapter, Fabrik, Garden by Olo, Latva, Nolla, Ragu ja Wino, mukana on myös kaksi vierailevaa ravintolaa, Sky Lapista ja Esperanto Tukholmasta.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Koska mukana on yhdeksän ravintolaa ja 36 ruoka-annosta, oma vinkkini on valmistua tapahtumaan kirjaamalla ylös itseä kaikista eniten houkuttelevammat annokset, ettei ruoka- ja tuoksutulvassa mene heti festarialueen ensimetreillä pasmat sekaisin. Heti perään toinen vinkkini on, että suunnitelmaa voi ja pitää muuttaa lennosta, kun annoksia näkee paikan päällä ja kun muiden hehkutuksia kuulee. Itse teenkin aina niin, että seuraan tarkasti Instagramista mitä annoksia ennen kaikkea kollegani, Asennemedian ruokabloggaajat Hannan Soppa, Vaimomatskuu ja 52 weeks of deliciousness kehuvat.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Vaan muutamia tärppejä osaan antaa jo nyt itsekin, sillä osaa annoksista olen päässyt maistamaan etukäteen. Tällä piknikillä meillä oli ruoat Fabrikista. Italialaiseen ja ranskalaiseen ruokakulttuuriin nojaava Fabrik tarjoilee Taste of Helsingissä yhtenä annoksena ranskalaista patéeta, pikkeleitä ja hapanjuurileipää, toisena niin ikään kuvissa näkyviä italialaisia tryffelillä maustettuja risottopalloja. Risottopallot ovat täydellinen esimerkki siitä, miten simppeliä ja helpostilähestyttävää taivaallinen ruoka voi olla.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Garden by Olon kahteen annokseen kehitin maistiaisissa suorastaan pakkomielteen. Haluan ehdottomasti päästä nauttimaan uudestaan annoksen yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä sekä friteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta. Erityisesti jälkimmäinen on annos, jota en usko minkään muun päihittävän, mutta muutaman viikon päästä se nähdään.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Raa’an lihan ja kalan rakastajana to taste -listallani on Winon annos tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa sekä Nollan annos siikacarpaccio vihreää romesco-kastiketta ja suolaheinävinegretteä. Koska Espreranto ja Sky ovat kaupungissa vain pitäytymässä, käytän tilaisuuden hyväksi maistamalla skandinaavisia ja japanilaisia makuja sekoittavalta Esparantolta ainakin annosta sinisimpukka, musta valkosipuli ja peruna sekä Lapin luonnosta ammentavalta Sky-ravintolalta annosta Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Itselleni suolaiset annokset ovat aina makeita tärkeämpiä, mutta jälkiruoillekin on luonnollisesti jätettävä kolo. Etukäteismaistelun perusteella suosittelen lämpimästi Ragun annosta Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia ja suolaheinää.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Juomapuolella on yhtä monipuolisesti tarjontaa kuin ruokapuolellakin cocktaileista viskeihin ja oluisiin, mutta itse tiedän jo nyt suuntaavani Laurent-Perrierin samppanjabaariin. Oma suositukseni festareille onkin Laurent-Perrier Package, joka sisältää sisäänpääsyn tapahtumaan, 25 euroa ruokailurahaa, lasivuokran ja lasillisen Laurent Perrier La Cuvée -samppanjaa, ellei sitten halua Laurent-Perrier Champagne Tasting -maistelupakettia.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Yhtä kaikki liput voi ostaa erilaisina paketteina etukäteen tai sitten portilta. Eikä mikään estä menemästä paikan päälle useana päivänä, jos tuntuu, ettei yksi kerta riitä tarpeeksi monen annoksen maistelemiseen (knoppitietona muuten keskimäärin Taste of Helsinki -kävijä maistaa kahdeksaa annosta). Aikaisemmista vuosista poiketen Taste of Helsinki siirtyy Kansalaistorilta muutaman sata metriä Töölönlahden puistoon Finlandia-talon taakse. Uskon veden läheisyyden lisäävän tunnelmaa entisestään.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Olen erityisen iloinen Taste of Helsingistä siksi, että minullakin on kesäfestari, jonne mennään yhtä lailla sään mukaan joko sandaaleissa tai kumppareissa, ja jossa on iloinen fiilis sekä aina ystäviä ja tuttuja. Nuoruudessani olen käynyt tuhat kertaa Pori Jazzeilla (The Roots vuonna 2003, never forget) ja tietysti Flow’ssakin muutaman kerran. Nyt molemmat niistäkin ovat jääneet, puhumattakaan provinsseista ja ilosaarirockeista, joissa en ole käynyt kertaakaan elämässäni. Ehkä syy mieltymykseeni on se, että ruoassa olen kaikkiruokainen, musiikissa nirso, joten konseptina minulle sopii paljon paremmin laaja kattaus annoksia kuin bändejä.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2018, TOH, piknik

Taste of Helsingin lausahdus Picnic with a difference kuvaa hyvin sitä mielentilaa, joka minulla tälläkin piknikillä oli. Suunnitelmista poiketen en raaskinutkaan suunnata rantsuun tai puistoon, vaan päätin yllättää mieheni omalla takapihalla, koska kuka raaskii lähteä vain viikon ajan kukkivien omena- ja kirsikkapuiden alta pois.

On kuin onkin olemassa yksi asia, joka tekee minut onnellisemmaksi kuin syöminen. Se on ulkona syöminen ja yhdessä syöminen.

Hyvästä elämästä ja elämän tarkoituksesta

Homevialaura, onnellisuus, elämän tarkoitus, Frank Martela

Kerroin viime viikolla Tukholman-matkasta ja siitä, miten Finnairin koneessa lukemani BlueWingsin juttu Frank Martelan ajatuksista onnellisuudesta kosketti sisällöllään ja ajankohtaisuudellaan. Olen tämän vuoden aikana pohtinut hyvää elämää enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Homevialaura, onnellisuus, elämän tarkoitus, Frank Martela

Filosofi uskoo, että avain onnellisuuden saavuttamiseen on se, että onnellisuuden metsästämisen lopettaa. Ajattelemme helposti, että kunhan ostamme isomman talon, saamme paremmin palkatun työn tai vietämme ylenpalttisen loman, onnellisuus seuraa perästä. Martelan mukaan elämä ei kuitenkaan toimi niin. Jos ihminen koko ajan yrittää optimoida onnellisuutensa, hän ei pysty olemaan tyytyväinen mihinkään. Näin ihminen elää koko ajan tulevaisuudessa pääsemättä koskaan perille. Ilmiölle on termikin, hedonic treadmill.

Homevialaura, onnellisuus, elämän tarkoitus, Frank Martela

Ajattelin nyt paljastaa teille en sen enempää enkä vähempää kuin elämän tarkoituksen. Elämän tarkoitus on muut ihmiset.

Nämä sanat meille sanoi yksi tärkeä ja sanomattakin selvää aika viisas ihminen vajaa viisi vuotta sitten naimisiin mentyämme. Sanat ovat kulkeneet mukanani siitä lähtien, enkä vielä tänä päivänä ole kuullut mitään yhtä paljon ajatusmaailmaani vaikuttanutta.

Homevialaura, onnellisuus, elämän tarkoitus, Frank Martela

Martela puhu jutussa aivan samasta asiasta, siitä, miten vahingollista nykyinen individualismin ylikorostuminen on. Yksilökeskeisyys saa meidät unohtamaan sen, että itse asiassa henkilökohtainen menestys, onnellisuus ja jopa minuus on täysin muista ihmisistä riippuvainen.

Jos elämän tarkoitus on muut ihmiset, keskitymmekö elämässä oikeisiin asioihin?

Homevialaura, onnellisuus, elämän tarkoitus, Frank Martela

Olen monta kertaa yrittänyt punnita valintoja tämän ajatusmaailman kautta. Olen miettinyt, viekö jokin valinta minua lähemmäs vai kauemmaksi muista ihmisistä. Vaikka saisin käyttööni enemmän rahaa, onko se pois ajasta, jonka voin ihmisten kanssa viettää.

Hedonistinen juoksumatto on toinen aihe, joka ei ole jättänyt minua rauhaan, ja jota olen miettinyt todella paljon. Olen läheltä seurannut jo ihan alanikin puolesta monenlaista suhtautumista materiaan, ja joutunut siksi punnitsemaan entistä tarkemmin myös omaa suhdettani siihen.

Otetaan esimerkiksi luksustuotteet. Minä en ainakaan ole sen yläpuolella, etteikö minulla olisi aarrekartalla arvokkaampia materialistisia haaveita. Kysymys on siitä, miten lopulta toteutuneeseen haaveeseen suhtautuu.

Homevialaura, onnellisuus, elämän tarkoitus, Frank Martela

Olen nähnyt läheltä sen, kuinka edellinen luksustuote on hädin tuskin unboxingista päässyt, kun mielessä on jo seuraava samanlainen. Ja sitten taas sitä seuraava. Haave, joka vielä hetki sitten tuntui merkitykselliseltä, muuttuu toteutuessaan täysin yhdentekeväksi. Tällä ajatusmaailmalla, hedonistisella juoksumatolla, ei ole koskaan mahdollista saavuttaa tyytyväisyyttä eikä päästä perille.

Onneksi olen todistanut myös sen, että tyytyväisyys on mahdollista saavuttaa. Ihmisen on mahdollista tavoitteen saavuttamisen jälkeen rauhoittua arvostamaan omistamaansa.

Homevialaura, onnellisuus, elämän tarkoitus, Frank Martela

Ensimmäisen kaltainen, ei-mihinkään tyytyvä materialisti en halua olla, jälkimmäinen haluan. Siksi puhun nykyään niin paljon tasapainosta ja tyytyväisyydestä. Kyse ei ole asketismista, vaan päinvastoin tavaran entistä suuremmasta arvostamisesta, perille pääsemisen ja rauhan saavuttamisen tunteesta jatkuvan levottomuuden ja jahtaamisen sijaan.

Minusta materia voi parhaimmillaan symboloida montaa hyvin syvällistäkin teemaa: sitä, millaista elämää haluamme elää, millaiseen joukkoon haluamme kuulua, millaisia asioita haluamme viestiä ja millä haluamme itsemme vaikka onnistuneesta projektista tai sairauden voittamisesta palkita. Ongelma materiasta tulee vasta siinä vaiheessa, kun se alkaa määrittää elämää – kun mikään ei koskaan ole tarpeeksi.

Homevialaura, onnellisuus, elämän tarkoitus, Frank Martela

BlueWings-artikkelin myötä muistin, että minullahan on edelleen lukematta kotikirjahyllyssä oleva samaisen Frank Martelan Valonöörit – Sisäisen motivaation käsikirja. Olen päässyt jo kirjassa noin puoliväliin ja kokenut teoksen todella merkitykselliseksi. BlueWingsin artikkelin filosofi päättää John Lennonia mukaillen Happiness happens to you when you’re busy doing meaningful things.

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue