Perhekoosta ja elämästä ainoana lapsena (ja vähän pellavista ja kylpytakeistakin)

Homevialaura, Kivikivi, lasten kylpytakki, lasten pellavalakanat

Sain vähän aika sitten lukijaltani perhekokoon liittyvän kysymyksen, Helsingin Sanomat taas kirjoitti sisarusten välisestä ikäerosta ja Avec Sofie siitä, miten vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleenkin monelle vaikea asia ymmärtää.

Mikä määrä paineita meihin kohdistuu. Pitäisi olla vaimo ja äiti, ja sitten kun on ensin äiti yhdelle, pitäisi vielä tehdä seuraksi sisaruskin. Tätä ristiriitaisuutta lukijanikin murehtii: haluaako hän kokea toista haastavaa vauvavuotta vain siksi, että olisi yhteiskuntakelpoisempi. Niin, Antti Rinne ei huokaise ennen kuin on 1,8 lasta plakkarissa, eivätkä välttämättä sukulaisetkaan.

Homevialaura, Kivikivi, lasten pellavalakanat

Minusta yhteiskunnan odotusten tai ulkoisten paineiden mukaisesti ei pidä tehdä ensimmäistä lasta, eikä seuraaviakaan. Kunnioitan valtavasti sitä, miten kollegani ja ystäväni Avec Sofie on niin sinut omien elämänvalintojensa kanssa eikä minulle tulisi mieleenkään käännyttää aikuista ihmistä toisiin ajatuksiin. Päinvastoin haluan kiittää jokaista, joka ei vapaaehtoisesti halua tällä maapallolla lisääntyä. Lapsen saaminenhan on varsin itsekäs teko, kun planeettamme on muutenkin helisemässä väkimäärästä.

Mitä toiseen lapseen tulee, niin kysymykseen vastaa nyt ainoa lapsi ja vastaus on sen mukainen: yhden lapsen perhe voi olla aivan yhtä täysi kuin monen lapsen perhekin, eikä minusta lisää jälkikasvua pitäisi koskaan hankkia vain sisarusmyytin takia.

Minusta on harmillista, millaisina yhden lapsen perheet nähdään: eihän niissä kasva kuin hemmoteltuja itsevaltiaita, jotka eivät osaa edes karkkipussiaan jakaa. Ilman kasvatustieteen papereitakin osaan sanoa, että lopputulokseen vaikuttaa vain kasvatus, ei tuulikaapissa pyörivien kenkien määrä.

Homevialaura, Kivikivi, lasten kylpytakki, lasten pellavalakanat

Toki olen jäänyt sisarettomana ainutlaatuisesta ihmissuhteesta paitsi, mutta on asemani vastapainoksi jotain antanutkin – tämäkään asia kun ei ole mustavalkoinen. Koen, että olen taustani takia itsenäinen ja itse asiassa hyvinkin diplomaattinen ja muut huomioon ottava: annan mieluusti omasta karkkipussistani, kun en ole koskaan tottunut karkeistani tappelemaan.

Pitäisin vanhempana ennen kaikkea huolta siitä, että perheellä on minkä tahansa kokoisena hyvä olla, ja että kaikki päätökset lähtevät sisäisistä motiiveista. Tärkeintä on, että jokainen perhe löytäisi tasapainon omien resurssiensa kanssa. Siinä ei ole mitään hävettävää, jos omat henkiset, fyysiset tai taloudelliset voimavarat riittävät vain yhteen lapseen, tai jos muuten vain on sellainen olo, että perhekoko on jo ensimmäisestä lapsesta täyttynyt.

On myös syytä muistaa, ettei useampi lapsi ole tae sisarusten läheisistä väleistä, on ikäero mikä hyvänsä. Tiedän paljon toisilleen etäisiä sisaruksia pienellä ikäerolla ja läheisiä sisaruksia suurella ikäerolla, ja kaikkea siltä väliltä. Näitä asioita ei voi etukäteen laskemoida, vaan kemiat menevät juuri niin kuin ovat mennäkseen.

Homevialaura, Kivikivi, lasten kylpytakki, lasten pellavalakanat

Itse kirjoitan tämän tekstin yleisesti ilman, että avaan sen tarkemmin meidän perheemme henkilökohtaisia toiveita. Pohdin mielelläni lukijani kanssa sitä, onko lisääntyminen todella yhteiskunnan paineiden arvoista, mutta en kannusta ketään utelemaan mitään liian yksityistä. On todella tärkeä muistaa, että lapsen saaminen on äärimmäisen arkaluontoinen aihe, johon liittyy monella kipeitä tunteita.

Vaikka minulle itselleni on suotu tytär, kavahdan sydämeni pohjasta sitä, jos joku edes leikillään laskelmoi, mikä kuukausi olisi säiden tai menojen kannalta kiva synnyttää, kun iso osa perheistä toivoo kädet ristissä, että saisi ylipäätään edes joskus terveen lapsen syliinsä. Lapsettomuutta kun on vapaaehtoista, mutta myös niin paljon olosuhteiden pakottamaa.

On myös syytä muistaa, että ainoastaan pariskunnat eivät kärsi lapsettomuudesta, vaan myös jo kertaalleen vanhemmiksi tulleet. Yksi lapsi ei takaa useampaa, vaan osa vanhemmista kärsii sekundaarisesta lapsettomuudesta toivoessaan toista lasta, jota ei koskaan tule. Sen takia kysymyksissä on oltava joka tilanteessa hienovarainen.

Homevialaura, Kivikivi, lasten pellavalakanat

Samanaikaisesti kun kannustan kaikkia tavoittelemaan juuri sellaista elämää kuin parhaalta tuntuu, kuuluu siihen sitten yksi lapsi, useampi tai ei yhtäkään, niin koen velvollisuudekseni valottaa näkökulmaani myös perinteisen perheen edustajana.

Yhtä tärkeää kuin kunnioittaa sitä, että joku tekee perinteisestä mallista poikkeavia valintoja, on arvostaa sitä, että toisille oikea ratkaisu on perinteinen malli. Sekin nimittäin tuntuu kurjalta, että perinteiset perheet nähdään jonkinlaisina itsenäiseen ajatteluun kykenemättöminä yhteiskunnan uhreina. Mutta ei meitä 1,8 lapsen, koiran, farmarin ja rivitalon perheitä ole vedetty vastentahtoisesti mihinkään muottiin, vaan olemme itse itsellemme tietoisesti ja vapaaehtoisesti tällaista elämää toivoneet. Se, mikä ulospäin näyttää taas vain yhdeltä Prisma-perheeltä, on kuitenkin monelle, ainakin minulle, elämän suurin onnentäyttymys ja sitä omannäköistä elämää.

Homevialaura, Kivikivi, lasten kylpytakki, lasten pellavalakanat

PS. Sain ilon tutustua ystäväni ystävän ihanaan pieneen perheyritykseen. Kivikivi valmistaa muun muassa lasten yksivärisiä pellavalakanoita sekä merellisiä kylpytakkeja ja yöpaitoja – näitä tuotteita siksi, että kiireisessä arjessa lapset ja vanhemmat viettävät eniten yhteistä aikaansa juuri aamuhetkien, iltatouhujen ja kylpyjen parissa. Kivikiven idea osuu täydellisesti omaan ajatusmaailmaani: ”Harmonisessa ja väreiltään rauhallisessa ympäristössä korostuvat kaikkein tärkeimmät: rakkaat ihmiset.” Yritys on kahden naisen, äidin ja tyttären, perustama, ja se suosii erityisesti suomalaisia, ekologisia ja korkealaatuisia materiaaleja. Little L sai Kivikiveltä kuvassa näkyvän Harmaja-kylpytakin ja Junior-pellavalakanat (kiitos!). Teille lukijoille arvon Instagramissa kaksi vapaavalintaista Kivikivi-tuotetta, mallistossa on tuotteita aikuisillekin. Pääset osallistumaan arvontaan kommentoimalla tätä Instagram-kuvaa viimeistään sunnuntaina 18.3. Palkinnot tarjoaa Kivikivi. Onnea matkaan! 

Nythän te polttarijäynän teitte – Homevialaura Vuoden visuaalisin?

Homevialaura, Inspiration Blog Awards, Vuoden visuaalisin, ehdokkuus

Enpä arvannut, mistä tänään iltasadun jälkeen tulisin kirjoittamaan postauksen. Jostain, johon teillä on osaa ja arpaa.

Inspiration Blog Awards julkaisi tänään kilpailunsa ehdokkaat. Pesin kaksi kertaa tahmaiset ja sangoistaan harottavat silmälasini, jotta varmasti uskoin, mitä ruudulta näin: olen kuin olenkin ehdolla kategoriassa Vuoden visuaalisin. Ehdolla siksi, että te olette minut ehdokkaaksi äänestäneet. Ei yksittäinen tuomari, vaan te. Äänestäneet oma-aloitteisesti ilman, että olen asiasta vihjannut tai edes tiennyt. Äänestäneet niin monta kertaa, että sain tarpeeksi ääniä kärkijoukkoon.

En kerta kaikkiaan tiedä, mitä sanoisin. Olo on samanlainen kuin silloin, kun ystäväni järjestivät polttarit selkäni takana. Te olette tehneet minun selän takanani jotain, mikä tuntuu suurimmalta mahdolliselta virtuaaliselta yllätykseltä ja ystävyydeltä. (Pitäisikö minun nyt sitten pitää teille vastavuoroisesti juhlat?)

Homevialaura, Inspiration Blog Awards, Vuoden visuaalisin, ehdokkuus

En ole koskaan ollut ehdolla missään, joten on sanomattakin selvää, kuinka paljon kunnia minulle merkitsee. Ja vieläpä tässä kategoriassa. Toki olen visuaalinen ihminen, mutta samanaikaisesti niitä harvoja ammattikseen bloggaavia, jotka eivät edes osaa avata Photoshopia, ja jotka viilaavat enemmän pilkkua kuin sängyllä olevan aamiaistarjottimen leikkokukkia. Siksi olen niin positiivisen yllättynyt ehdokkuudestani.

Kiittäminen yhtään millään sanoilla tuntuu aliarvioimiselta, mutta yritän parhaani. Kiitos ihan jokaiselle äänestäneelle, että tulit ajatelleeksi äänestyshetkellä juuri minua Suomen satojen lahjakkaiden bloggaajien joukosta. Arvostan sitä enemmän kuin tiedätkään. Kiitos myös kaikista kommenteista ja yksityisviesteistä, jotka inspiroivat minua kuvaamaan ja kirjoittamaan viikosta toiseen. Ilman teitä en olisi ehdokas, mutta en kyllä bloggaajakaan.

Vuoden visuaalisinta blogia pääset äänestämään tästä. Yhteensä Inspiration Blog Awards -ehdokkaita on yhdeksässä eri kategoriassa. Onnea myös jokaiselle kollegalle ansaitusta ehdokkuudesta!

Haaste: Kolme hyvää asiaa

Homevialaura

Tartun viimeinkin blogeissa kiertäneeseen Kolme hyvää asiaa -haastepostaukseen. Sain haasteen sekä Jonnamaista– että Avec Sofié -blogista. Sohvi kirjoitti minusta niin kauniin saatesanoin, että olen lukenut sen varmaan kymmenen kertaa. Kiitos! Ja samat samat menevät molemmille haastajille: sekä Sohvi että Jonna ovat oikeassakin elämässä vähintään niin hurmaavia kuin blogi antaa ymmärtää. Haasteen saa vapaasti poimia, jos se vielä on joltain tekemättä!

Kolme hyvää asiaa päivissäni

  • Joustavuus. Yrittäjänä parasta on se, että olen oman elämäni toimitusjohtaja. Olen tilivelvollinen vain itselleni ja voin tehdä töitä milloin vain, missä vain. Joustavuus tekee päivistäni pienen tyttären äitinä paljon sujuvampia, kun en koko ajan joudu kilpailemaan kelloa vastaan.
  • Rauhalliset aamut. Yrittäjänä minulla on harvana aamuna tulipalokiire minnekään. Kun mieheni on lähtenyt viemään tytärtämme päiväkotiin, jäämme Onnin kanssa kahdestaan kotiin. Kokoan aamiaiseksi espresson, leivän, jugurttiannoksen sekä tuoremehun (plus Onnille nappulat) ja avaan Hesarin, ehdan sanomalehden tietenkin enkä pädiä. Tämä rauhallinen aamiaishetki jos mikä on hyvä asia päivissäni.
  • Yhteiset ruokailuhetket. Parasta päivissäni on myös yhteiset ruokailuhetket perheen kanssa. Tosin arkisin niitä ei ole kuin kerran illassa, mutta hetki on sitäkin merkityksellisempi vaihtaa kuulumiset (jos nyt Ihahaan laulamista pöydässä voi kuulumisiksi sanoa). Olemme sellainen valmismakaronilaatikkoa pellavaserviettien kanssa syödä perhe. Vedämme välillä mutkat suoriksi siinä missä jokainen muukin lapsiperhe, mutta jopa arkiateriat syömme kynttilän ja servettien kanssa tunnelmavalossa, ilman televisiota ja taustahälyä. Se on se, mikä tekee arjenkin ruokailuhetkistä niin rauhoittavia ja kodikkaita, seuran lisäksi tietenkin.

Homevialaura

Kolme hyvää asiaa minussa

(Nämä kohdat kysyin mieheltäni. Onko se, että kehtaan julkaista peiliselfieitä muiden bloggaajien käyttäessä valokuvaajaa, minussa hyvä vai nolo asia, olkoon jokaisen päätettävissä.)

  • Empaattisuus. Olen pienestä lähtien osannut asettua muiden asemaan, ja kokenut aika voimakkaastikin sen, jos toisella on huono olla. Pyrin aina ennen kaikkea ymmärtämään, enkä tuomitsemaan. Epäoikeudenmukaisuus on minulle yhä kolmekymppisenäkin vaikea asia sulattaa ja herkistyn hyvin helposti kyyneliin. Hyväsydämisyys on ominaisuus, jonka ennen kaikkea toivon tyttäreni perivän.
  • Huumorintaju. En ole mikään porukan shownainen tai eeppinen vitsinkertoja, mutta koen, että huumorintaju on silti yksiä parhaita puoliani ja olen saanut nuorena jopa kirjastonhoitajalta ystävällisen huomautuksen, että nauran ystäväni kanssa liian kovaa. Rakastan sarkastisia sutkautuksia ja viljelen paljon huumoria kotona, koska haluan perheessämme olevan välitön, rento ja hassutteleva ilmapiiri, jossa kukaan ei ota itseään liian vakavasti. Musta huumori on minulle myös keino käsitellä vaikeita asioita.
  • Elämänmyönteisyys. Mieheni sanoi ensin positiivisuus ja tarkistin häneltä termin kahdesti: minäkö? Positiivisuus-sanaa en kuitenkaan kokenut luontevaksi käyttää, sillä en suinkaan ole aina kaikkeen positiivisesti suhtautuva, niin kuin jotkut ovat, vaan enemmänkin kriittisesti ajatteleva realisti. Perustelujen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että elämänmyönteinen olen. Mieheni sanoin näen tulevaisuuden ennemmin valoisana kuin pimeänä, ja suhtaudun asioihin enemmän mahdollisuuksien ja ratkaisujen kuin haasteiden näkökulmasta.

Homevialaura

Kolme hyvää asiaa elämässäni

  • Perhe. Kaikilla läheisillä ja ystävillä on tietysti minulle valtava merkitys, mutta oman perheen tärkeys on, jotain, mitä on vaikea sanoin kuvailla. Olen joka ikinen päivä kiitollinen siitä, miten hyvä ilmapiiri perheessäni vallitsee, miten kodikkaaksi oloni tunnen, kun hääräämme tiiviinä nelikkona pienessä kolmiossamme. En voisi pyytää suloisempaa tytärtä, epäitsekkäämpää aviomiestä ja hupsumpaa koiraa.
  • Tasapaino. Minulle onnellisuuden perusta on tasapaino, käsite, joka liittyy oikeastaan ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Siihen, että on sopivasti töitä, mutta ei liikaa stressiä. Kivasti ohjelmaa, mutta tarpeeksi vapaata. Että kotitöitä on sopiva määrä suhteessa voimavaroihin, että kulut on järkevästi suhteutettu tuloihin. Tätä tasapainoa, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, arvostan enemmän kuin mitään muuta. Minulle edes hulppeampi koti ei olisi sen arvoista, että virittäisin arjen tässä elämäntilanteessa äärimmilleen.
  • Yrittäjyys. Olen todella onnellinen siitä, että saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan. Luoda, kuvata ja kirjoittaa, viestiä, markkinoida. Hopeatarjottimella mitään ei tietenkään ole tuotu valmiina, vaan olen tehnyt paljon töitä asemani eteen, mutta on mukana ollut tuuriakin – jopa käänteisesti niin päin, että ikävä käänne onkin osoittautunut omalla tavallaan onnenkantamoiseksi. Olen tämän tyyppisissä asioissa vähän hihhuli, ja koen, että työnantajani konkurssi äitiyslomani aikana oli merkki siitä, että minun on rohkeistuttava kokeilemaan yrittäjyyttä. Eniten pidän yrittäjyydessä siitä, etten en tiedä, miten seuraava viikko tuo tullessaan. Vaihtelu pitää mielen virkeänä ja innostuneena – toki välillä myös stressaantuneena ja epävarmana.

Homevialaura

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

  • Raha. Olemme alkaneet mieheni kanssa puhua yhä enemmän tietoisesti taloudesta. Ei niin, että pitäisimme excel-taulukkoa jokaisesta ostetusta take away -kahvista (siihen minusta ei olisi koskaan), vaan että, että mietimme isossa kuvassa sitä, miten käytämme tulomme meille mahdollisimman järkevästi pitkällä tähtäimellä. Aloimme heti vuoden alusta sijoittaa ja säästää vielä systemaattisemmin kuin aikaisemmin ja luoda taloudellisia tavoitteita lähivuosiksi. Tämä on minulle siis rahan vuosi, mutta vain positiivisessa mielessä. Koska kotiin ja vaatekaappin en ole vailla kuin yksittäisiä hankintoja, tuntuu hienolta shoppailla sen sijaan osakkeita.
  • Toscanan-juhannus. Varasimme hetkin sitten kesälomamatkan. Vietämme juhannuksen Toscanassa Italiassa, jonne olen haaveillut pääseväni koko ikäni. Tämäkin on yksi rahankäytöllinen valinta, joka meille vuosi vuodelta kirkastuu. Toisin kuin suurin osa suomalaisista, me emme kaipaa omaa kesämökkiä, emme etenkään sen viemiä resursseja. Meidän sielunmaisemamme on muutenkin enemmän välimerellinen, joten juhannus oliivilehdossa koivumetsän sijaan on varmasti vuoden ikimuistoisin viikko.
  • Vastuullisuus. Yksi vuoden teemoistani, vastuullisuus, on tämän vuoden ehdottomasti parhaita asioita. Täydellisyyteen en pääse koskaan enkä sitä edes tavoittele, mutta olen päättänyt tehdä edes osan asioista paremmin. Yksi päätöksistäni on käyttää ääntäni vaikuttajana myös näistä asioista puhumiseen: en halua edustaa blogimaailmaa, jossa sisältö perustuu vain uuden ostamiseen. Toivon, että pääsisin toteuttamaan tänä vuonna yhden upean oman projektin, joka liittyy ajamiini arvoihin ja vastuullisuuteen. Onneksi projekti näyttäisi etenevän. Vastuullisuus liittyy myös edelliseen kohtaan, matkustamiseen, mihin palaan myöhemmin.

Homevialaura, Asennemedia, Omalle tyylilleen uskollisin, Asenneawards

Kolme hyvä asiaa blogissani

  • Vuorovaikutus. Olisin lopettanut blogin kirjoittamisen jo aikapäiviä sitten, ellen vuorovaikutus teidän kanssanne olisi niin antoisaa. En jaksaisi kirjoittaa päivästä toiseen seinille, vaan kaipaan palautetta, haastamista, näkemysten laajentamista ja toisilta oppimista. Naistenpäivän postaus oli upea esimerkki siitä, miten fiksuja keskustelijoita te olette. Suuri kiitos siitä! Itse yritän osoittaa kunnioitustani teitä kohtaan vastaamalla kommentteihin, joskus valitettavasti viiveellä, mutta aina ajatuksella.
  • Yhteistyöt. Rehellisesti sanottuna ilman yhteistöitä joutuisin lopettamaan blogini tai ainakin siirtymään kerran kuukaudessa julkaisevaksi harrastelijaksi. Yhteistyöt mahdollistavat sen, että pystyn käyttämään blogiini näin paljon aikaan, kun saan työstä korvausta. Yhteistyöt eivät kuitenkaan ole vain rahakysymys. Yhteistyöt haastavat minut tekemään teille parempaa sisältöä: postaamaan useammin ja miettimään juttuihin uusia kiinnostavia kulmia. Siksi koen, että oma blogini on paljon parempi yhteistöiden ansiosta.
  • Uskollisuus omalle tyylille. Uskollisuus omalle tyylille taitaa olla blogini suurin arvo. Käytän samoja klassisia vaatteita, meikkejä ja lakanoita vuosi toisensa jälkeen rönsyilemättä trendistä toiseen silläkin uhalla, että varmasti jotkut kokevat tyylini tylsäksi. Uskollisuus omalle tyylilleni on minussa sisäänrakennettuna ja tiedän suurin piirtein heti, onko jokin oma juttu vai ei. Yrittäjyyden kannalta tarkka maku on miinus, koska sen takia olen todella valikoiva yhteistöiden suhteen. Se, että ihana verkostoni Asennemedia palkitsi minut leikkimielisessä gaalassamme juuri tästä, Omalle tyylilleen uskollisin -palkinnolla, tuntui todella hienolta. Tosin suhtaudun asiaan myös itseironisella huumorilla: siitä on tullutkin verkostomme vitsi, miten kollegojen kesken Homie ei pysty hyväksymään ketään värikkäästi pukeutuvaaa feediinsä.

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue