äitiys

Kolme ajatusta äitiydestä

Homevialaura, äitienpäivä, vanhemmuus, äitiys

Tuleva äitienpäivä sunnuntaina 12.5. on itselleni neljäs, mutta ensimmäinen kahden lapsen äitinä, ja siksi erityinen. Päällimmäisenä tunteena on valtava kiitollisuus tyttäristä ja se, miten elämäni suurin etuoikeus on saada olla äiti. Aina päivään liittyy vähän haikeuttakin, lapsen yrittämisen kipupisteitä ja lämpimiä ajatuksia heitä kohtaan, jotka eivät ole haaveistaan huolimatta saaneet tulla äidiksi. Näillä saatesanoilla haluan jakaa teille kolme minulle kantavaa ajatusta äitiydestä.

Homevialaura, äitienpäivä, vanhemmuus, äitiys

1. Olen hyvä äiti ja haluan voida sanoa sen ääneen

Tämä on aihe, josta olen halunnut kirjoittaa pitkään: miksi on tabu sanoa olevansa hyvä äiti? Siksikö, että hyvän äidin pitäisi olla yhtä kuin täydellinen äiti? Vanhemmuuskeskustelua värittävät muka humoristiset vuoden mutsi -naureskelut ja huono äiti -toistelu: kun tässä on taas valmismakaronilaatikkoonkin turvauduttu ja kerran marketissa tai päiväkotivaatteita pukiessa hermostuttu. Minusta tällaiset asiat ovat täysin normaalia ja inhimillistä elämää, jolla ei ole mitään tekemistä oikeasti lapselle vahingollisen huonon vanhemmuuden kanssa. Vaikka muuten huumoria itsekin viljelen, tarpeeton vanhemmuuden mollaaminen, kun maailmassa kuitenkin on myös paljon ongelmaperheitä, ei minua jaksa naurattaa.

Itse asiassa minusta vanhemman inhimillinen vajavaisuus ei ole pelkästään ok, vaan se on jopa suotavaa. Jos olisin itse täydellinen kaikkivoipa äiti, jota ei koskaan väsyttäisi, ja jolla ei koskaan olisi kielteisiä tunteita, siirtäisin sellaisen pärjäämismallin ja senmukaisen paineen myös tyttärilleni – mahdollisesti tuleville äideille itsekin. Ja sitä en halua tehdä, vaan toivon, että kodissamme vallitsee sellainen ilmapiiri, jossa kaikenikäiset ihmiset saavat olla kokonaisia vahvuuksineen ja heikkouksineen. Riittämättömyyden tunteita minulla totta kai, etenkin nyt kahden lapsen äitinä on, mutta niidenkin keskellä ajattelen olevani niin hyvä äiti kuin olosuhteisiin nähden voin, ja se riittää.

Homevialaura, äitienpäivä, vanhemmuus, äitiys

2. Minun arkeni on lapseni lapsuus

Vaikka on ihana tarjota lapselle joskus myös ainutlaatuisia ja ikimuistoisia elämyksiä Muumimaailmoista ulkomaanmatkoihin, on tavallisella päivästä toiseen toistuvalla arjella minusta kaikista suurin rooli. Siinä mielessä äitiys on minusta oikeastaan aika yksinkertaista. Ajattelen, että kaiken pohja, tavallinen turvallinen arki kotona, kantaa todella pitkälle ilman mitään ihmellisiä sirkustemppuja.

Hyvä arki voi olla monennäköistä, eikä sitä kannata liikaa verrata muihin. Aina on joku joka ehtii harrastaa tai leipoa tai askarrella tai lukea tai tehdä luomuruokaa itse alusta asti enemmän, mutta mitä sitten – jokainen valitkoon omat taistelunsa. Hyvä arki voi olla pullantuoksuista – tai pakastepullantuoksuista – mutta paljon muutakin. Minä toivon, että tyttäreni muistaisivat lapsuudenkodistaan päivittäiset yhteiset ateriat ja iltateet päivän kuulumisia vaihtaen, humoristisen ilmapiirin, hellyyden ja läheisyyden sekä äitinsä sellaisena, joka kyllä piti jöötä, mutta oli myös aika rento saatuaan jazzin taustalle, kynttilät päälle ja (kolmannen) espresson alas.

Homevialaura, äitienpäivä, vanhemmuus, äitiys

3. Ansaitsen välillä omaa aikaa ja tilaa ihan niin kuin sinäkin

Olen puhunut paljon rusinoiden ottamisesta ranskalaisen kasvatuksen pullasta. Yksi niistä on ajatus siitä, että jokaisella perheenjäsenellä on väliä. Haluan, että tyttäreni oppivat ymmärtämään, että myös vanhemmilla on omat tarpeensa – jälleen aivan, kuten heilläkin saa tulevina vanhempina olla. Oikeastaan tämä liittyy minusta jo vastasyntyneen persoonan kunnioittamiseen. Yhtä lailla kuin lapsi ei ole nukke, vaan ihminen, jolla on pienestä pitäen oma persoona, omat mielipiteet ja oman tilantarve, olen minäkin muuta kuin vaipanvaihtaja ja soseenkeittäjä, vaikka äitiys elämäni merkityksellisin tehtävä onkin.

En usko lasten jatkuvaan viihdyttämiseen enkä marttyriyteen, vaan siihen, että oman ajan ja yhteisen pariskunta-ajan ottaminen tarpeen vaatiessa heijastuu pelkästään positiivisesti myös lapseen – sanotaanhan vanhempien parisuhteen olevan lasten koti. Olen paljon saamattomampi järjestämään treffejä kuin haluaisin olla, mutta koskaan en ole huonoa omaatuntoa omasta tai pariskunta-ajasta tuntenut, kun ajan ottaminen kuitenkin tapahtuu aina lapsen ikä ja valmius huomioiden. Oman ajan ei tarvitse olla viikon retriitti, se voi olla myös puoli tuntia lukemista sohvalla, jolloin voi lämpimästi todeta lapselle, että äiti lepää nyt hetken rauhassa. Niin kuin Ile Uusivuorikin, uskon, että lapsia ei kannata ihan loputtomasti palvella: tylsyys kasvattaa lapsista omatoimisia ja pitää vanhemman järjissään ja voimissaan.

Rakkaudentäyteistä tulevaa äitienpäivää!

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue