Verhotupsut antiikkilipastossa

homevialaura_0004
homevialaura_9987
homevialaura_9984
homevialaura_9995
homevialaura_9991
homevialaura_9985
Kodissa on tapahtunut suuria: puinen antiikkilipasto sai mustat verhotupsut vetimiinsä.

En tiedä, oliko tämä nyt ihan uutiskynnyksen ylittävä asia, mutta niin se vain on, että pienillä yksityiskohdilla on suuri vaikutus kokonaisuuteen: lipasto on nyt mielenkiintoisempi ja katse kiinnittyy siihen paremmin. Ja mikä nyt ei näyttäisi hyvältä hervottoman liljakimpun vieressä, joka tuottaa meillä iloa juhlien jälkeen.

Haluan muuten vinkata, että ilmoittautuminen Luovan Sisustussuunnittelukurssin tammikuussa käynnistyviiin ryhmiin on alkanut. Itse kävin kurssin vuosi sitten syksyllä ja suosittelen sitä erityisesti 1) sisustusharrastelijoille, jotka haluavat syventää osaamistaan omaksi iloksi 2) alan vaihtoa harkitseville, jotka haluavat saada tuntumaa suunnitteluun 3) kaikille, jotka painivat oman kodin sisustushaasteiden kanssa.

Puolen vuoden kurssi ei tietenkään tee kenestäkään ammattilaista, mutta paljon hyödyllistä tunneilla oppii muun muassa valaistuksesta, materiaaleista, maalisävyn valitsemisesta, pohjapiirustuksen tekemisestä ja keittiösuunnittelusta – siis aika paljon muusta kuin tupsujen ripustamisesta.

Lue lisää täältä. Aikaisemmat kurssiin liittyvät postaukset löytyvät tämän tunnisteen alta.

Uusi antiikkilipasto ja Gauhar-muistitauluhaaveita

homevialaura_antiikkilipasto_6612
homevialaura_antiikkilipasto_6639
homevialaura_antiikkilipasto_6663
homevialaura_antiikkilipasto_6623
homevialaura_antiikkilipasto_6647Antiikkilipasto on saapunut ja asettunut kodiksi eteisestä olohuoneeseen johtavaan käytävään. Olen kalusteeseen kovin tyytyväinen: se tuo moderniin sisustukseen kaipaamaani kodikkuutta ja kontrastia.

Asennoiduin jo ostovaiheessa siihen, että lipasto täytyy käsitellä. Sävy on livenä hieman vaaleampi ja keltaisempi kuin kuvissa, ja ajattelin, että voisin kokeilla parantaa syvyä esimerkiksi Osmo Color -tuotteilla. Toisaalta silmäni on jo lyhyessä ajassa alkanut tottua nykyiseen sävyyn, joten voi hyvin olla, että jätänkin lipaston rauhaan. Käsittely on kuitenkin aina riski ja homma vaatisi hurjasti perehtymistä – ja vaivaa. Kaluste painaa melkoisen paljon, joten sitä ei ihan noin vaan liikutellakaan.

Pikastailasin lipaston tauluilla, orkidealla ja kynttilöillä. Olen jo päättänyt, että jossain vaiheessa lipasto saa yläpuolelleen Gauharin muistitaulun, joihin olen totaallisen lääpälläni ja joita kävin ihailemassa eilen tyttöjen pop up -kaupassa Vuorimiehenkadulla. Muistitaulu löytyy ainakin tyylitaitureilta Cocolta, Valentinelta ja Charilta sekä Norpan omasta hotellihuoneesta (pyyhkii kuolaa suupielistään). Meille tilaan todennäköisesti valkoisen taulun mustilla nauhoilla, jotta muistitaulu on mahdollisimman raikas näky puuta vasten. Niiteksi valitsen kullanväriset mätsäämään lipaston vetimiin.

Hannu Hanhen lipastolöytö

lipasto_kuva
lipasto_Huutonet
Olen kaivannut meille jotain vanhaa modernin rinnalle, sellaista töölöläiskotien charmia. Erityisesti olen toivonut löytäväni vanhan puulipaston, joka olisi sekä kaunis että käytännöllinen säilytystilansa puolesta.

Ylimpänä oleva kuva puulipastosta on pyörinyt koneellani pienen ikuisuuden (siksi en valitettavasti tiedä lähdettä). Siinä on sopiva keskiruskea puunsävy ja oikea muotokieli. Se ei ole liian krumeluuri, rokokoo, maalaisromanttinen tai funkkis, vaan rehti (talonpoikaistyyliä edustava?) mattapintainen puukaluste.

En voinut uskoa silmiäni kun pitkästä aikaa satuin kurkistamaan Huuto.netiin. Siellä tätä Hannu Hanhea odotti samanlainen, käytävään mitoiltaan mahtuva lipasto.

Vaikka me vältämme nyt ylimääräisiä menoja, tällaisia löytöjä ei päästetä käsistä, kun hintakin oli kohtuullinen. Antiikkivanhuksen pitäisi matkata meille kevään aikana Pohjanmaalta. Pintaa täytyy käsitellä ja vetimet ehkä vaihtaa, mutta katsellaan niitä jahka kaluste kotiutuu. Inspistä olen kerännyt tänne.