Olen huomannut, että ruskea ei tällä hetkellä nauti minkäänlaista suosiota. Neutraaleista väreistä harmaa on trendikäs ja hiekka on trendikäs, mutta ruskea, sitä ei löydy sisustuslehdistä edes suurennuslasilla.
Huonoimmillaan ruskea on minunkin mielestäni 70-luvusta muistuttava tunkkainen väri. Edellisessä kodissa meillä oli niin paljon ruskeaa, että muuton jälkeen en halunnut hetkeen nähdä vilaustakaan väristä.
Uuden kodin ja raikastuskauden jälkeen olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut kaivata ruskeaa takaisin elämääni, en paljoa, mutta vähän. Parhaimmillaan ruskea on mielestäni klassisen kaunis väri, joka tuo moderniin kotiin ja mustavalkoisuuteen lämpöä, kontrastia, arvokkuutta, maskuliinisuutta ja kodikasta kirjastotunnelmaa.
David Ehrenstråhlen Guide to Paris -julisteen ja Amos Andersonin taidemuseon julisteen kehystin ruskeilla kehyksillä, enkä voisi olla tyytyväisempi. Myös mustissa kehyksissä on jotain ruskeaa, arvatkaa mitä. Isäni kouluaikaiset nahkaiset vihon irtokannet. Sanoinhan, että kehystän ennakkoluulottomasti mitä vain. Hetki sitten kaivoin säilöstä ruskean puuarkun, ja lisäksi haaveilen Balmuirin konjakinruskeista nahkatuotteista.
