Minkä sävyn valitset – enkä puhu nyt maalista

Homevialaura, sisustus, olohuone, kesä, korikassi, raitatyyny

Varmasti moni teistäkin huomasi Hanna Sumarin blogipostauksesta syntyneen someäläkän liittyen lapsiperheiden ravintolakäyttäytymiseen. Kohu oli ja meni, eikä minulla ollut tarkoitus ottaa siihen mitään kantaa, niin kuin yleensäkään puutu vanhemmuuskeskusteluihin. Koen väsyneeksi niin toisten yläpuolelle asettuvat vanhemmat, jotka tekevät ventovieraista kasvatuksellisia johtopäätöksiä puolen minuutin keskustelun perusteella, mutta en oikein jaksa marttyyrivanhemmuuttakaan, jossa mistään asiasta ei koskaan saisi sanoa puoltakaan kriittistä sanaa.

Mikä minusta keskustelusta jäi puuttumaan, on tapa puhua.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2017

Henkilökohtaisesti koen, että vaikka lapset ovat lapsia, eivät he ole kaikkivaltiaita kuninkaallisia. Koen, että pikkuhiljaa, ikään suhteuttaen, on lapsiltakin oikeus vaatia muita ihmisiä kunnioittavia käytöstapoja.

Homevialaura, sormiruokailu, taapero, Stokke, syöttötuoli

Vaikka ajattelen näin, ei sitä ventovieras kuule puheestani. Huomasin omasta lounashetkestäni, miten asettelin taaperolle sanani. Kysyin, varmasti samaan tapaan kuten kritisoitu perheenäitikin, “otatko kulta pasta bolognesea?”. Kysymys oli retorinen. Reilu yksivuotias tyttäreni ei siihen edes osaa vastata, mutta en muutenkaan olisi tarjonnut muuta vaihtoehtoa. Jos kyseinen pasta on maistunut ennenkin, lähden siitä, että se kyllä maistuisi nytkin, eikä muita vaihtoehtoja tulisi liukuhihnalta.

Mutta miten sitten vastaavassa tilanteessa lapselle pitäisi viestiä? “Tässä pastasi, syö”, vai?

Homevialaura, sisustus, olohuone, kesä, korikassi, raitatyyny

Kiinnitän paljon huomiota ihmisten väliseen kommunikaatioon. Avec Sofie on kirjoittanut kiinnostavasti kulttuurisista eroista, joissa ranskalainen tervehtii, kysyy kuulumiset ja sen jälkeen tiedustelee, missäköhän päin ne parsat nyt olivatkaan. Mitä tekee suomalainen. Pöllähtää paikalle ja töksäyttää kysyen “parsat?”.

Vaikka muuten arvostan suomalaista tehokkuutta ja rehellisyyttä, tapamme puhua toisille koen epäkunnioittavaksi. Koska kielessämme ei ole kunnollista please-vastinetta, on ystävällisesti puhuakseen ilmaistava asiat kiertoteitse.

Homevialaura, Taste of Helsinki 2017

Omalle perheelleni niin iso osa asumista ja elämistä on ruoasta nauttiminen ja yhdessä syöminen, että jos jossain asiassa haluan kotonamme olevan vireeltään positiivinen sävy, niin ruokapöydässä. Jos ohikulkija jatkossa kuulee kysymyksen ruokavaihtoehdoista, on syytä kysyä: Mitä jos perheessä ei lepsuillakaan tai eletä kuin pellossa? Mitä jos siellä vain puhutaan toisia kunnioittavasti ja ystävällisesti?

Homevialaura, sisustus, olohuone, kesä, korikassi, raitatyyny

PS. Juuri oman tekstini valmistumisen jälkeen huomasin, miten arvostamani Helena Liikanen-Renger kirjoitti mainiosti samasta jupakasta. Juuri siitä, miten yhtä lailla lapsia on kohdeltava kunnioittavasti puhumalla heillekin kauniisti, ja miten ranskalaiset kohteliaisuutta harjoittelevat.

Kuvat ovat viikon varrelta, jonka aikana taputin taaperoni rohkealle oliivinmaistamiselle, ja joka huipentui Taste of Helsinki -ruokafestareille, jonne pääsin kahdenkeskisille treffeille pitkästä aikaa mieheni kanssa tekemään sitä, mistä eniten pidämme, nauttimaan ruoasta. Taste of Helsinki tarjosi pääsyliput.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna