Harrods

Oman elämäni luova johtaja

homevialaura_0281
homevialaura_0257homevialaura_0250homevialaura_0276
homevialaura_0279homevialaura_0255homevialaura_0252On perjantai-ilta, istun olohuoneen matolla, juon viime vuotista mausta päätellen vanhentunutta Loimua ja tuijotan tuoksukynttilän lepattavaa liekkiä. Takki on tyhjä.

Joskus sitä pysähtyy miettimään asioita tarkemmin. Mitä osaa, mihin pystyy, mistä haaveilee. Onko siellä missä pitäisi, olisiko muualla enemmän annettavaa.

Jatkuvasti ympäröivä negatiivinen energia ajaa helposti luovuttamaan, tyytymättömyydestä tulee normi. Toinen ääni sanoo, että jos ei itse usko itseensä, niin ei usko kukaan mukaan.

Päätin uskoa vaikka väkisin, olla oman elämäni luova johtaja. Haaveilla yhä enemmän ja ehkä tehdäkin asialle jotain.

On meillä uusi coffee table -kirjakin (en suostu käyttämään pölhöä käännöstä kahvipöytäkirja). Maailman hienoin Luikkarin tiiliskivi, The Birth of Modern Luxury, rakkaalta ihmiseltä häälahjaksi.

Porvoolaispihan pionit

homevialaura_7072
homevialaura_7067
homevialaura_7079
homevialaura_7069
homevialaura_7102
homevialaura_7078
homevialaura__7107Eilen meille tuli tavallista ihanampi perjantaipuska, sain porvoolaispihalta poimittuja pioneita.

Pioni taitaa olla tällä hetkellä the juttu, kaikista trendikkäin ja ihailluin kukka. Ehkä ihmettele. Herkät kukat ovat täydellisiä kaikessa epätäydellisyydessään: pienistä hassuista nupuista kuoriutuu näyttäviä romanttisia kukkia kippuraisten varsien päähän. Ja se tuoksu.

Kesä on herättänyt tässä kerrostaloihmisessä pienen omakotitaloasumisen kipinän. Tiedättehän romantisoinnin, miten mahtavaa olisi ottaa aurinkoa ja grillata omalla pihalla – ja tietenkin kasvattaa pioneita.

Yhtä nopeasti alan kuitenkin ajatella lumitöitä ja muita riesoja ja ennen kaikkea sijaintia. Kuinka paljon pidemmälle joutuisimmekaan muuttamaan. Kävelen tällä hetkellä töihin vartissa ja se on parantanut ruuhkabussissa köröttelyä vihaavan elämänlaatua huomattavasti.

Oli miten oli, asiat saavat kypsyä rauhassa ja nyt emme tietenkään ole muuttamassa yhtään mihinkään. Kukkakuumeen lievittämiseksi ehdotin vanhemmilleni pionien istuttamista mökille juhannusruusujen seuraksi. Betoniviidakko ja romanttinen puutarha muodostavat juuri sopivan voimakkaan kontrastin.

Mustavalkoista huomenta!

homevialaura_4935_2
homevialaura_4945_2
homevialaura_4963_2
homevialaura_4956_2
homevialaura_4944_2
homevialaura_4939_2

Titityy! Heräsin tänään, lauantaiaamuna, ilman herätyskelloa klo 6.20, minuutilleen samaan aikaan, kun kello soi työaamuina. Ensimmäinen ajatus: voi *****. Toinen ajatus: onpa todella kiehtova ilmiö, miten herätysaika voi jäädä näin tarkasti kropan muistiin.

Puoli kymmeneen mennessä olen syönyt aamiaisen, lukenut Hessun, piirtänyt silmät päähän, järjestellyt tavaroita, luukuttanut Bassoradiota, pessyt vessan (!) ja napsinut kuvia kaikista meiltä löytyvistä sateenkaaren väreistä. Tällaisia ovat Facebookin mukaan kaikkien pienten lasten äitien viikonloppuaamut.

Nyt lähden ihmisten ilmoille aurinkoon. Johan se on kohta lounasaika.

Kivaa lauantaita!

Lontoon matkamuistoja ja moi vuosi 2013

homevialaura_2933

homevialaura_3001

homevialaura_2922

homevialaura_2992

homevialaura_3008

Olen aika jämpti ja siisti useimmissa asioissa, mutta kun aletaan puhua matkalaukkujen purkamisesta, muutun henkisen kotimaani Espanjan kansalaiseksi: miksi purkaa tänään kun huomennakin voi, tai ylihuomenna, tai ensi viikolla. Mañana mañana! Lopulta annan periksi, kun mies (huom) hermostuu kompuroidessaan lattialla majaileviin pyykkipinoihin tai suoristusraudan johtoon.

Tätä laskuhumalaksi rinnastettavaa matkalaukkujen purkamista lukuun ottamatta nautin taas reissaamisesta tosi paljon. Lontoo on ihana ja jouluna se näyttäytyi uudessa tunnelmallisessa valossa. Jokaisessa kadunkulmassa oli perinteinen pubi valoineen ja joululaulut kaikuivat Westminster Abbeystä.

Koti kasvoi vanhalla afganistanilaisella puukulholla, joka löytyi Portobellon markkinoilta Notting Hillistä. Harrodsilta tarttui pari rasiaa ja lisäksi toteutin pitkäaikaisen haaveeni: nyt kylppäriä koristaa jumalaisen kauniilla etiketillä varustettu diptyquen room spray.

Uudenvuodenaatto ei helli auringonvalolla ja digijärkkärin takana heiluu vielä kokematon kuvaaja, siksi kuvista tuli hassun sävyisiä. Yksi toiveistani vuodelle 2013 onkin oppia enemmän kuvaamisen saloista. Toivon, että uusi vuosi tuo tullessaan paljon muutakin hyvää – itselle ja kaikille muille.

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue