Tarramysteeri

homevialaura_0401
homevialaura_0408
homevialaura_0406
homevialaura_0395
homevialaura_0407
Olen huomannut, että todella moni pitää tarrat Iittala-tuotteissaan. Näen punaisia neliösentin kokoisia tarroja kaikkialla. Kylässä, lehdissä, blogeissa. Laseissa, maljakoissa, tuikkukipoissa.

Itse rinnastan tarran vaatteessa ostoshetkellä roikkuvaan tuotelappuun. Koska en kulje laput niskassa, en myöskään juo aamukahvia tarra huulessa.

Olenko ihan uuno, kun en tajua, miksi tarra jätetään? Tuskin kai statussyistä. Iittalat kun ovat meille arkisia ja tuttuja. Jokainen tunnistaa Essencet ja Kivet kilometrin päästä ilman logoakin. Ja mitä sitten jos ei tunnista.

Vai liittyykö tämä jälleenmyyntiin? Ajatellaanko tarraa takuuna aitoudesta, joka vauhdittaa kaupankäyntiä kirppiksellä? Tuskin, koska tarrojen lätkiminen feikkituotteisiin olisi maailman helpoin väärennyskeino.

Jokainen saa ilman muuta tehdä niin kuin parhaaksi näkee, eli kannustan ihania hämmentäviä tarraihmisiä jatkamaan valitsemallaan tiellä, mutta kaipaan vain vastauksia tähän mysteeriin.

Kuvassa Villeroy & Bochin New Wave -lautaset, Lexingtonin lautasliinarenkaat, Casa Stockmannin kangasservetit, Iittala Artik -aterimet ja ne Essencet, ilman tarroja.

Joulu tuli aikaisin

homevialaura_0035
Olemme eläneet aikamoisen joulun naimisiinmenon jälkeen. Koti pursuaa lahjoista, jotka saimme ystäviltä heille pidetyissä juhlissa sekä muilta rakkailta.

Koska meillä (lue rouvalla) on tunnetusti tarkka maku, halusimme helpottaa vieraiden elämää lahjalistalla. Joku saattaa ajatella, että lahjalista on kylmä tapa esittää vaatimuksia, mutta omasta mielestäni se on pelkästään nykyaikainen ja ekologinen ratkaisu toivoa sitä, mitä oikeasti haluaa. Kirppiksillä ja Huuto.netissä on jo aivan tarpeeksi materiaa, joka ei ehdi juhlapaikalta kotiin ennen kuin se jo laitetaan kiertoon.

Kaikkien lahjojen kuvaamiseen olisin tarvinnut laajakuvalinssin, mutta näistä vilkaisuista saa käsityksen. Kartellin Take-valaisin tuli pariksi Gé-kattovalaisimelle – Suomen syksyssä valoa ei koskaan voi olla liikaa. Amfitheatrof-kulho on ensimmäinen aarteemme italialaiselta Alessi-merkiltä.

homevialaura_0053

homevialaura_0039
homevialaura_0046
Iittala-perhe kasvoi Essence-laseilla, Artik-lusikoilla, Sarpaneva Steel -vadilla ja Lantern-kynttilälyhdyllä. Villeroy & Boch New Wave -lautasilta tarjotaan jatkossa sushit ja viikonloppusafkat.

homevialaura_0080
homevialaura_0089
homevialaura_0086Balmuirin Kensington-lyhdyssä kelpaa polttaa kynttilää ja Hay Loop Stand -naulakossa roikottaa asuja.

homevialaura_0097
homevialaura_0063
homevialaura_0100
Tarpeellisimman lahjan tittelin myönnän Tivoli Audio -radiolle, joka korvasi kotimme häpeäpilkun, Clas Ohlsonin vanhan rätisevän halpismankan. Radiolla saa soitettua myös Spotifya puhelimen kautta.

homevialaura_0095Lisäksi meitä ilahdutettiin muilla keittiötarpeilla, lahjakortein, elämyksin, huippuviinein, ravintolaillallisin ja -aamiaisin, valokuvakirjoin ja New York Magazine -tilauksella. Kaikki lahjat, niin listalta poimitut kuin itse keksityt, olivat meille äärimmäisen mieluisia ja täynnä mittaamatonta tunnearvoa. Kiitos!

homevialaura_0070

Iittalaa, Arabiaa ja herkullinen keitto

homevialaura_7287
homevialaura_7313
homevialaura_7289
homevialaura_7293Asioita, joista saan kiksejä: hyvän ruoan tekeminen jämistä.

Herkullisessa keitossa reseptinä on vihanneslaatikon perälle unohtuneet perunat, yksinäinen bataatti, syömättä jääneet porkkanat, viimeinen sipuli, kesäkurpitsanrippeet, vanhentuva kerma, avatun valkkarin pohjat, viimeisiään vetelevän sitruunan mehu, yrttejä pakasteesta, runsaasti valkosipulia ja töräys mausteita.

Tämä ekologis-taloudellinen kodinhengetär voisi samalla sanoa pari sanaa astioistaan. Meillä on astiastona Arabian valkoinen 24h. Aterimet ovat Artik-, lasit Kartio- ja aluset Sarpaneva Steel -sarjaa, kaikki Iittalaa.

Päätin osan sarjoista kymmenen vuotta sitten, ja valitsisin edelleen tismalleen samat. Talk about Lasting everyday design against throwawayism. Mikä tekee astioista erityisen tärkeät on se, että olin opiskeluaikoina töissä Iittalan myymälässä, ja halusin ehdottomasti uhrata joka palkasta osan aarteiden keräämiseen – huolimatta opiskeluajan muista intresseistä. Toki olemme saaneet paljon lahjaksikin.

Kartio-lasit ovat ainoat, jotka ovat menneet hieman huonoon kuntoon ja niitä en muutenkaan rakasta niin intohimoisesti, ovat sellaiset ei-tunteita herättävät peruslasit. Muuten olen vannoutunut Iittala- ja Arabia-tyttö. Tässä pikakatsaus meidän keittiön kaappeihin, lisää astia-asiaa luvassa myöhemmin.