Illalliskutsut eivät ole naamiaiset

Homevialaura, Pariisitar – missä ja milloin vain, How to Be Parisian Wherever You Are

Myönnän, mikä järkyttävä klisee on kuvata tätäkin pariisilaisen tyylin opasta, mutta näillä kirjoilla on itselleni paljon suurempi merkitys kuin vain toimia sohvapöydän tai Instagram-kuvan koristajana. Siinä, missä muotilehtien kokeellisista kuvista en osaa omaa tyyliini mitään irti, näiden kansien väliin kiteytetyt opit allekirjoitan 99-prosenttisesti.

Homevialaura, Pariisitar – missä ja milloin vain, How to Be Parisian Wherever You Are

Suosittelen pariisilaistyylistä kiinnostuneille Inès de la Fressangen Parisian Chic -kirjaa sekä teosta How to Be Parisian Wherever You Are, jonka ovat kirjoittaneet Anne Berest, Audrey Diwan, Caroline de Maigret ja Sophie Mas. Molemmissa sivutaan paitsi pukeutumista myös elämäntyyliä ja asumista. Omistan kirjat englanninkielisinä, mutta jälkimmäisen menin vahingossa lainaamaan vielä suomennettuna, niin se tuli luettua uudestaan. Voisin kirjoittaa – ja varmasti myöhemmin kirjoitankin – pariisilaisista tyylikäskyistä ummet ja lammet, mutta poimin nyt pariisilaisnelikon kirjasta maistiaisiksi pari kotia ja sisustusta koskevaa kohtaa.

Homevialaura, Pariisitar – missä ja milloin vain, How to Be Parisian Wherever You Are

Pariisitar käyttää rahaa samalla tavalla kuin laihduttaa: mitä ankarampi hän on itselleen, sitä todennäköisempää on, että hän retkahtaa täysin. Hän päättää suoda itselleen ansaitun poikkeuksen, sillä hänen mielestään hän tarvitsee aivan välttämättä jonkin seuraavassa luetelluista hyödyttömistä asioista: Kimppu valkoisia liljoja, kaunis kynttilä… Pariisittaren kotona on samanlaista kuin hotellissa. Jopa siinä määrin, että joskus hänellä ei todellakaan ole varaa hotelliin.

Kaunis illallispöytä ei vaadi täydelliseen astiastoon investoimista. Kaikenlainen teemakoristelu on kielletty (paljetit, koristekivet, tekokukkien terälehdet yms.) – nyt ei ole naamiaiset. Ei haittaa jos juomalasit ovat keskenään erilaisia, mutta niiden on oltava kirkkaita (ei värillisiä) ja jalallisia. Serviettejä ei taitella origamien tapaan vaan ne asetetaan lautasten alle tai päälle.

Otteet kirjasta Pariisitar – missä ja milloin vain (Anne Berest, Audrey Diwan, Caroline de Maigret, Sophie Mas, suomentanut Leena Leinonen)

Pariisilainen tyyli

homevialaura_pariisi01
homevialaura_pariisi02
homevialaura_pariisi03
homevialaura_pariisi04
homevialaura_pariisi05
homevialaura_pariisi06
Täällä on ajatukset patonkien, ballerinojen ja baskerien kaupungissa. Olen käynyt Pariisissa kerran vuonna 2006. Talvi oli juuri taittumassa kevääksi. Ensimmäisenä iltana kevyt lumipeite satoi Montmartreen, seuraavana aamuna aurinko porotti kuiville kaduille. Olen siitä asti tiennyt, että palaan.

Juhannuksena minä ja Pariisi kohtaamme uudestaan – ja mies kolmantena pyöränä. Pöydällä on kaksi kirjaa, aina pakollinen ostos Mondon opas, sekä Parisian Chic: A Style Guide by Ines de la Fressange. Siinä, missä Lauren Conradin oppaat tuntuvat itselle liian amerikkalaisilta ja nuorisolle suunnatuilta (ai kamala, olen todella kolmekymppinen), Ineksen kanssa puhumme jokaisesta asiasta samaa kieltä trenssin yhdistämisestä miestenkellojen lainaamiseen ja legginssien kieltämiseen.

Tyylin lisäksi kirja käsittelee pariisittaren, joka on yhtälailla mielentila kuin merkintä syntymätodistuksessa, kauneusrutiineja sekä kotia. Sisustamisessa Ines suosii tavaroiden järjestelmällistä organisoimista Mujin laatikoihin ja kannustaa kehystämään kauniita mainoksia. Oui! I told you so.

Kyseessä on tyylikirja, mutta myös matkaopas: iso osa on omistettu Pariisi-tärpeille. Täydelliset 240 sivua kahvikupin tai viinilasin kylkeen. Itselleni fiilistely on niin iso osa matkaa, etten tiedä, osaisinko koskaan valita äkkilähtöä. Tulisi kiire pinnata taulu täyteen kolmen tunnin lentomatkalla.

Vähemmän tavaraa, enemmän tyyliä

homevialaura_7738
homevialaura_7748
homevialaura_7819
homevialaura_7763
homevialaura_7799
homevialaura_7795
homevialaura_7831
homevialaura_7784
homevialaura_7760
Toissaviikonloppuna iski taas kova siivousvimma: koti tyhjeni lukuisalla roska-, UFF- ja kirppissäkillä. Päätin luopua kaikesta turhasta tavarasta, jota en enää käytä tai joka ahdistaa enemmän kuin tuottaa iloa.

Sisustamisessa olen lukenut läksyni, sillä en muista, koska olisin sortunut kotitavaroihin, jotka eivät ole tarpeellisia tai joita en palavasti rakasta. Sen sijaan vaatekaappiin olen tehnyt edelleen ihan kivoja, siis täysin turhanpäiväisiä hankintoja, jotka vievät tilaa ja ärsyttävät. Mieluummin vähemmän ja parempaa.

Matkalla elegantiksi wannabe-pariisittareksi sain kimmokkeen lukea tyylikirjoja: Nina Garcian The One Hundred, Lauren Conradin Style ja Rachel Zoen Style A to Z. Seuraavaksi on ehkä hommattava Ines de la Fressangen Parisian Chic. Onko muita suosituksia klassisen pukeutujan kirjastoon?

Tästä lähtien noudatan harkittua ostoslistaa, vaikka täysin en tietenkään voi sulkea pois henkeäsalpaavia heräteostoksia. Olen myös edelleen vannoutunut alennusmyyntien kannattaja. Se ei ole alejen vika, vaan shoppailijan, jos niissä karkeloissa sortuu huonoihin päätöksiin. Alennukset, koodit ja edut taitavat muutenkin olla päivän sana. Bongasin taas yhden etuja tarjoavan sivuston osoitteesta Alennussankari.fi.

Shoppailu, niin kuin sisustaminen, on taitolaji, jossa kehittyy koko ajan. Pikkuhiljaa sitä oppii, mihin kannattaa panostaa ja missä pihistää, ja milloin kyseessä on oikeasti loistava alelöytö, milloin typerä alehairahdus.

Erinomainen esimerkki alelöydöstä on uusi, naulakossa roikkuva COS-merkin ajaton musta mekko, materiaaliltaan täyttä puuvillaa ja hintalapussa merkintä -70 %. Se näyttää hyvältä toivottavasti myös päälläni, mutta ainakin juuri siivotussa, puhtaassa, värijärjestyksessä olevassa vaatekaapissa.