Meidän koti uusimmassa Koti ja keittiö -lehdessä

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“Aina ja ikuisesti valkoinen”

Teidän lukijoiden merkitys tuli taas selväksi, kun sain vähän aikaa sitten kommentin blogiin. Kommentin, josta sain tietää, että siellä se nyt oli, meidän koti uusimmassa Koti ja keittiö -lehdessä. Tuskin on yksikään palomies tehnyt yhtä nopeaa syöksymistä housuihinsa. Jo hetken päästä olin kaupan lehtihyllyllä paniikinsekaisissa tunteissa.

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“Kantakaupungissa asuminen on meidän juttumme.”

Jutun tekijöihin, sisustustoimittaja Jonna Kivilahteen ja valokuvaaja Krista Keltaseen, minulla on ollut täysi luotto koko ajan. Silti hermostutti. Miltä tuntuisi nähdä oma naama lehdessä? Ja ennen kaikkea: tuntuisiko koti enää yhtään omalta, kun kevättalven kuvausten jälkeen meillä on muuttunut niin moni asia keittiöstä kaapinoviin ja tekstiileihin? (Todisteena siitä remppatausta näissäkin kuvissa, sori!)

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“Lempipaikkani kotona on olohuoneen ja avokeittiön muodostama suuri tila.”

Onneksi huoli oli turha – kyllä jutusta meidän kodin tunnisti. Ja nekin asiat, jotka eivät enää tunnu omalta vajaan vuoden takaisessa sisustuksessa, pistävät varmasti vain omaan silmääni. Myös itsensä näkeminen lehdessä tuntui lopulta yllättävän luontevalta. Kun on vuosia pitänyt julkista blogia, on ne kriisit jo kriiseilty. (Sen sijaan, kun Suomen kaunein koti -ohjelmasta soitettiin, tuntui TV-esiintyminen mahdottomalta ajatukselta.)

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“Koemme tärkeäksi rauhoittua illalliselle joka ilta töiden jälkeen.”

Olen ihmisenä kummallinen sekoitus perfektionistia ja huithapelia. Moni ottaa tavallisen työpäivän vaatteista enemmän paineita kuin itse otin kuvauspäivän asusta. Vedin vain aamulla valkoisen t-paidan ja boyfriend-farkut päälle. Kaapissa on kyllä jakkuja ja korkkareitakin, mutta kotiolosuhteissa kaikki muu kuin rento viikonlopputyyli olisi tuntunut kornilta. Toki näin jälkikäteen tyyliä olisi voinut kovastikin viilata – taisi mennä vähän liiankin rennoksi – mutta viis minusta. Jutun tähtihän on neljässä kuvassa poseeraava Sisustuskoira, joka tulevista mallinkeikoistaan varmana pakkailee jo reppuaan Pariisin muotiviikoille.

Homevialaura, Koti ja Keittiö 1-2/2016, Jonna Kivilahti, Krista Keltanen

“En pysty elämään värien kanssa.”

Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen tekemä juttu meidän kodista löytyy siis Koti ja Keittiö -lehden uusimmasta tuplanumerosta 1-2/2016. Kiitos vielä huipputiimille käynnistä! Kuvauspäivä jäi mieleen äärimmäisen mukavana ja rentona. Kaukana on ne ajat, kun koteja ylistailattiin lehtiin. Jutusta jää meille arvokas muisto ja voin ruksia yhden haaveen toteutuneeksi, sillä taisin jo teininä päästää suustani sanat ”vielä joku päivä kotini on lehdessä”. Koska tyrkyttää en osaa, parasta tämäkin haaveen toteutumisessa on, että se tapahtui luontevasti omalla painollaan, kun sen aika oli.

Myytti bloggaamisesta: ilmaiseksi hopeatarjottimella?

homevialaura_2377

Olen viime aikoina vertailuillut webhotellit, ulkoistanut blogin siirron self hosted -alustalle, huomannut sivujen kaatuvan, panikoinut asiakaspalveluun, saanut sivut taas pystyyn, käynyt läpi kymmeniä WordPress-teemoja, valinnut niistä sopivimman, jännittänyt taas siirtämistä, hinkannut ulkoasua, lähettänyt tuhat mailia, valvonut myöhään, perustanut toiminimen, hoitanut yritystiliasioita pankissa, maksanut tästä kaikesta,  sopinut kamppiksia, tehnyt kilometrin kuvauskauppalistoja, rukoillut valoisaa kuvauspäivää, kuvannut tunteja, karsinut satoja kuvia, käsitellyt kymmeniä.

homevialaura_5196

Tämä ei ole marttyyripuhe eikä valitusvirsi, vaan muistutus todellisuudesta kulissien takaa, kun blogeilta usein peräänkuulutetaan arjen realismia. Omissa lukijoissani on niin fiksua porukkaa, että teitä en epäile hetkeäkään, mutta toivon, etten koskaan kuule kenenkään suusta, että bloggaajat saavat asiat ilmaiseksi hopeatarjottimella.

homevialaura_2379

Kaiken olen tietysti tehnyt vapaaehtoisesti ja hirveällä innolla. En voisi olla kiitollisempi, että omalla kohdallani bloggaaminen alkaa ottaa askeleita eteenpäin. En ole laskelmoiva ihminen, enkä koe tässä asiassa tavoitteita tai tyrkyttämistä omakseni. Olen tehnyt töitä, mutta myös luottanut siihen, että asiat menevät omalla painollaan, jos ovat mennäkseen.

homevialaura_5080

Olin viime viikonloppuna sisustustoimittaja-stailaaja Jonna Kivilahden ja valokuvaaja Krista Keltasen pitämällä AJK-kurssilla päivän ajan aputyttönä. Kahta huippuammattilaista katsoessa pysyy omat jalat todella tukevasti maassa. Silti jopa perfektionistina pystyn tunnistamaan oman kehittymisen suhteessa alottelija-aikoihin ja se, jos mikä, motivoi.

homevialaura_2392

Sisustusbloggaajana oman kodin nurkkia kuvaa aina suurin piirtein sellaisena kun ne ovat (mitä nyt suhaisee sotkut rajauksen ulkopuolelle), mutta seuraavaksi haluan kehittyä vielä enemmän stailaamisessa. Kamppiksissa mahtavaa onkin päästä tehtävänomaisesti rakentamaan kuvaussetti alusta loppuun. Stailaamisen opiskelu on jo pitkään ollut yksi haaveistani, mutta vielä en ole löytänyt omiin tarpeisiini sopivaa koulua tai kurssia.

homevialaura_5208

Pahoittelut tosiaan, kun sivut olivat tällä viikolla alhaalla, mutta nyt ollaan asennusten kanssa loppusuoralla (uskaltaako näin sanoa, koputan heti perään antiikkilipastoa). Uudessa teemassa on edelleen jonkin verran sisällöllistä fiksattavaa ja mobiiliversio näkyy vielä outona, mutta mielellään kuulen muuten, mitä pidätte uudesta ilmeestä.

Kuvauksista ja kuvaamisesta

homevialaura_2538

Saimme vähän aikaa sitten kunniavieraita kotiin: Mrs. Jones -blogista tutun sisustustoimittaja Jonna Kivilahden ja valokuvaaja Krista Keltasen. Kotimme kuvattiin lehteen ensimmäistä kertaa ikinä ja siksi annoin erityisen mielelläni kodin nimenomaan näiden arvostamieni ammattilaisten käsiin. Päivä, joka onneksemme oli kerrankin aurinkoinen, sujui mahdottoman rennosti. Kaukana on ne päivät, kun kodit stailattiin miljoonilla kuvauslainoilla. Kotimme sai olla juuri sellainen, kun se oli. Krista ikuisti mieluisiaan kuvakulmia ja me Jonnan kanssa höpisimme kahvikupit kädessä.

homevialaura_2542

Ei ole varmaan vaikea arvata, kuka varasti mukavana kuvauspäivänä show’n. Emme ennättäneet tehdä valtavaa suursiivousta, mutta siitä pidimme huolen, että Onni ehti ennen kuvauksia salonkiin. Sisustuskoirasta voi myös nykyään käyttää nimeä Edustuskoira. En vielä tiedä, mihin lehteen ja milloin juttu tulee, mutta lupaan sitten kertoa teille (ehkä se onkin sisustuslehden sijaan Koiramme-lehti tai kai maailmalta löytyy joku House & Poodles).

homevialaura_2529 2

Kristan vaivatonta työskentelyä ei voinut kuin ihailla. Kuvaus on ollut viime aikoina mielessä itsellänikin. Kuvaan edelleen vuosia vanhalla Canon 1100D -järkkärin kittilinssillä, mikä on todella kaukana kollegojen kalustosta. Olen yllättänyt itsenikin tällä sinnittelyllä.

homevialaura_2551

Taannoisen Pariisin messumatkan pelasti onneksi Canon, joka ystävällisesti lainasi epätoivoiselle bloggaajalle Canon EF 16-35mm f/2.8L L II USM -objektiivia pika-aikataululla. Kiitos vielä! Huippulaatuisen objektiivinen lainaaminen on kuin pääsisi treffeille Ryan Goslingin kanssa. Upeasta seurasta yrittää nauttia täysillä sen hetken, vaikka koko ajan tiedostaa, ettei seuralaista ole mahdollisuutta pitää. L-sarjan objektiivi on valitettavasti yli oman budjettini, mutta löydän varmasti Canon-kaverin edullisemmastakin hintaluokasta. Nyt vihdoin alan ymmärtää, mitä ylipäätään objektiivilta haluan.

homevialaura_2869

Jos kiitän itseäni objektiivin osalta sinnikkyydestä, niin jalustan laiminlyömisestä sätin. Nurkissani on kuukausia pölyttynyt ratkaisu parempien kuvien ottamiseen ja nyt vasta otan sen käyttöön. Koin muka jalustan käytön vaivalloiseksi, mutta sekö ei ole vaivalloista, että joutuu ottamaan saman kuvan tuhat kertaa ja siltikin paras versio on tärähtänyt, koska Suomen pimeys. Vielä kun löydän lähiaikoina itselleni sen oikean objektiivin, niin tukevan jalustan ja lisääntyvän luonnonvalon kanssa kuvaaminenhan voi taas pian olla tuskatonta, etten jopa sanoisi kivaa.