joulu

Mitä odotan joulukuulta

Homevialaura, joulukuu

Näin jonkun kirjoittavan kanavaansa: “Jee, enää kolme viikkoa jouluun“. Oma ajatukseni oli enemmänkin ”Apua, enää kolme viikkoa jouluun”.

Minusta joulun odottaminen on joulussa ehdottomasti parasta, ja voisin mieluusti ottaa ainakin kaksi viikonloppua lisää joulunalusaikaan ilman minkäänlaista kiirettä kirittää kelloja aattoon. Koska aikaisemmin kirjoitin, mitä odotan syksyltä, toteutan nyt saman jouluisena versiona.

Homevialaura, joulukuu

Joulukonserttia

Meillä on ystävän kanssa perinne käydä joulukonsertissa ja se on sellainen perinne, josta on hevillä luovu. Olemme usein olleet UMO Helsinki Jazz Orchestran konsertissa. Tänä vuonna luvassa on Swinging Christmas. Joulu ei minulle tule ilman tätä perinnettä ja parasta ei ole yksin konsertti, vaan koko siihen liittyvä tunnelma. Konsertin jälkeen on taianomaista kävellä kauniisti valaistun kaupungin läpi kotiin.

Homevialaura, joulukuu

Perheretkiä

Yksi syy, miksi kaipaisin lisää päiviä joulukuuhun on se, miten paljon kivoja tapahtumia silloin järjestetään ja haluaisin osallistua, no, kaikkiin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta joitain jouluisia retkiä on aina perheen kanssa pakko tehdä. Tänä vuonna suunnittelemme vierailua Porvoon vanhaan kaupunkiin, kahvila N’avettaan Sipooseen ja Lugnet Life & Living -kartanoon Kirkkonummelle. Lisäksi meille on tullut perinne käydä, kiitos yhden teidän vinkistä, Ruiskumestarin talolla Kruununhaassa ihastelemassa vanhan ajan joulua. Vaikka moni muu retki on kiva tehdä päiväsaikaan, Ruiskumestarin talolla on minusta erityisen tunnelmallista käydä, kun hämärä on jo laskeutunut.

Homevialaura, joulukuu

Ystävien ja läheisten tapaamista

Toinen syy, miksi kaipaisin lisää päiviä joulukuuhun on se, että ehtisin nähdä enemmän ystäviä. Onneksi aika monta tapaamista on jo saatu lyötyä lukkoon, ja loput toteutuvat sitten spontaanisti viimeisinä päivinä, kun tiputellaan joululahjoja kummilapsille puolin ja toisin. Huomaan muuten, että sellaiset iltamyöhäiset pikkupikkujoulut ovat meillä lähes täysin jääneet ja enemmän ystäviä tapaamme juuri rennosti päivisin ja iltapäivisin glögin äärellä ja yhdessä lasten kanssa. Onneksi Asennemedian pikkujoulut antavat kuitenkin syyn kaivaa esille vähän paljettejakin.

Homevialaura, joulukuu

Kaupungilla kiertelyä

Kaikenlaisia ruuhkia pyrin joulun alla välttelemään, mutta jos ei itsellä ole pitkää to do -listaa eikä stressiä, kaupungilla on ihana kiireettömästi pyöriä. Poiketa Tuomaan markkinoille, kahville ja glögille, hakea joulukukkia, piipahtaa pikkuputiikkeihin ja ylipäätään vain kävellä Helsingin vuosi vuodelta kaunistuvia valoja ihaillen etenkin pitkin Espaa ja Torikortteleita. Myös kauppahalleissa on jouluisin erityisen ihana tunnelma. Sanoinko jo, että joulukuu voisi olla vähintään kaksi viikkoa pidempi.

Kuvat: Lilli Salminen

Joulun odottamisesta

Homevialaura, joulu, joulun odotus, joulukuusi, tekokuusi, kestokuusi

Terveisiä tunnelmoinneista! Throwback-kuvista ei ole kyse, vaan tällainen on näky meillä marraskuussa. Sisältöä ei suositella herkimmille katsojille: meillä on jo joulukuusi.

Laitoin kuusen tavallistakin aikaisemmin töiden takia, mutta rehellisesti sanottuna käytin tekosyyn enemmän kuin mielelläni hyväkseni. Viime vuonna laitoimme kuusen epäsuomalaiseen tapaan jo joulukuun alussa, emmekä kyllästyneet näkyyn lainkaan – päin vastoin.

Aika näyttää, mikä fiilis tänä vuonna miltei kahden kuukauden jälkeen on, mutta uskallan ennustaa, ettemme kyllästy nytkään. Mikään ei ole ihanampaa kuin herätä muuten niin ankeassa ja pimeässä marraskuussa siihen, että kuusi loistaa. Minulle joulukuusi onkin yksi tapa taistella marraskuun mielentilaa vastaan.

Kuusen laittaminen antaa hyvän syyn pohtia ja kirjoittaa joulun odottamisesta ylipäätään. Nimittäin joulun odottamisesta ja joulunalusajasta on tullut minulle entistä tärkeämpää.

Homevialaura, joulu, joulun odotus, joulukuusi, tekokuusi, kestokuusi, havukranssi, joulusukka

Joku sanoisi marraskuussa kuusta koristelevaa jouluhulluksi, mutta minun mielikuvissani jouluhullu on loputtomasti touhottava tonttukappaverhoja ripustava marthastewart, kun itse yritän tehdä kaikki nimenomaan mahdollisimman vähällä touhotuksella rentoutumiseen ja tunnelmointiin keskittyen. Jouluintoilija kyllä olen, jouluttaja, niin kuin sanotaan.

Vaikka ajattelisi, että mitä aikaisemmin joulua laittaa esille, sitä enemmän on hössötystäkin, minun kokemukseni on täysin päinvastoin: mitä aikaisemmin olen alkanut nauttia jouluun liittyvistä asioista, sitä rauhallisempi joulun ajasta on tullut, kun minkään kanssa ei tule kiireen tuntua.

Homevialaura, joulu

Siis: mitä pidemmälle ajanjaksolle jouluruoista, -musiikista, -lahjoista, -tapahtumista ja muusta nauttimisen jakaa, sitä rauhallisemmin mielin kaikkeen pystyy keskittymään.

Tämä ei kehoitus tai käännytys muille aloittaa joulua ennenaikaisesti. Jos minulla yksi kehotus on niin tämä: vietä joulua ja sen alusaikaa juuri niin kuin haluat (tai ole viettämättä). Se voi tarkoittaa kuusen laittamista aattona tai sitten kahta kuukautta ennen, kunhan teet niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu ulkopuolisten odotuksista piittaamatta. (Ja mihin nyt saatkin kanssa-asujat suostumaan, meillä kaikki on miestä myöten aikaisesta kuusesta innoissaan.)

Homevialaura, joulu, joulun odotus, joulukuusi, tekokuusi, kestokuusi, havukranssi

Odottamiseen liittyy myös pohdintani lapsen joulukalenterista. Viime vuonna ostin Muumien kirjajoulukalenterin, mutta jäin pohtimaan, joko tänä vuonna kokoaisin lapselle kalenterin itse.

Lopulta päätin ottaa haasteen vastaan: joulukalenteri on joululahjani lapselle. Sen sijaan, että ostaisin paketin pari aatoksi, joka on jo valmiiksi muuta ohjelmaa ja annettavaa täynnä, panostan kolmevuotiaan kanssa (siis nimenomaan kolmevuotiaan, tämä kaurissukkahousuinen pyllerö ei vielä kalenterista piittaa) joulun odottamisen pieniin iloihin pitkin kuukautta.

Homevialaura, joulu

Tähän väliin tekee mieli sanoa, että mikään ei ole sen oikeutetumpaa kuin olla valmiskalenterimutsi – ehkä olen taas sellainen ensi vuonna itsekin.

Oikaisija olen joka tapauksessa. Itse itseäni Glorian kodin Kauneimmat joulukodit -lehden jutussa lainaakseni: “Paras vinkkini jouluun on höllätä hieman. On ihan sallittua oikaista ruoassa, ulkoistaa siivous, valita kestokuusi ja olla jonottamatta postin joulukorttiruuhkassa”.

Marraskuussa kuusen esille ottavaksi jouluintoilijaksi olenkin aikamoinen jouluhöllääjä. Minulla joulun filosofia piileekin nimenomaan siinä, että karsin kaiken itselleni epämieluisan ja turhan, mutta mieluisista asioista nautin sitäkin pidempään ja sitäkin suuremmalla hartaudella.

Homevialaura, joulu, joulun odotus, havukranssi, joulusukka

Jos joku pohtii samaa, lapselle joulukalenterin toteuttamista, listaan seuraavassa postauskessa sisältöideani. Kalenteriksi hankin joulusukan, jonne uusi yllätys joka joulukuun aamu ilmestyy.

Toinen vinkki liittyy havukransseihin. Kysytte todella usein, mistä simppeleitä havukransseja ilman koristeita saa. Vastaus: meidän vanhoja paksuja vihreitä ei enää mistään, mutta nyt minulla on vinkata toisesta.

Nämä ohuen modernit ja lumisennäköiset kranssit löytyivät Søstrene Grene -liikkeestä Tapiolan Ainoasta kympillä! Kransseissa on vieläpä valot, mutta itse kieputin ne pois. Toimii kauniisti sekä että.

Ilmeisesti tänä vuonna kranssitarjonta on muutenkin aikaisempaa vuosia parempaa. Katsoa kannattaa tarvittaessa ainakin myös Clas Ohlson, Ikea ja Tokmanni. Koristellumpia pitäisi löytyä myös Pentikiltä ja Etolasta.

Nyt jouluvinkkien kuumalta linjalta hyvää päivän jatkoa!

Paluu perusasioiden äärelle: astioiden keräämiseen ja joulun yksinkertaistamiseen

Kaupallinen yhteistyö, Arabia ja Asennemedia

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Kattauksia on toivottu ja joulu tuntuu olevan monelle teistä lukijoista mieluinen aihe, joten ihana tunnelmoida tänään molempia. Postauksesta kannattaa kurkistaa myös ihana arvonta.

Paitsi kattauksia olette pyytäneet esittelykoostetta kotimme astioista. Sellainen on tulossa myöhemmin, mutta sen verran voin jo valottaa, että pääastiastomme on mitäs muutakaan kuin Arabiaa. Olin parikymmentä, kun aloin kerätä valkoista 24h-sarjaa. Siinä tunnistaa ajattomuuden ja laadun, että astiasto on minulle yhä tänä päivänä viisitoista vuotta myöhemmin aivan yhtä ajankohtainen, mieluisa ja rakas.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Yhtä ihanaa kuin se, että klassikot säilyvät, on se, että astioissakin voidaan reagoida tämän hetken henkeen. Vajaa vuosi sitten tammikuussa lanseerattu Arabia Mainio Sarastus -astiasto syntyi kaupungistumisen ja kompaktien kotien inspiroimana, mikä on tällaiselle asumisen ilmiöitä seuraavalle erityisen kiinnostavaa. Uskon itsekin, että juuri tilojen pienentymisen ja minimalismitrendin myötä siirrymme kohti yhä monikäyttöisempiä tuotteita.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Arabia Mainio Sarastus -sarjassa käytännöllisyys on huomioitu ihailtavan monella tapaa. Ensinnäkin astiat on muotoiltu siroiksi ja kevyiksi, minkä ansiosta ne solahtavat vain vähän tilaa vieviksi pinoiksi. Toiseksi lautaset on suunniteltu sopimaan kulhojen ja kuppien kansiksi, mikä auttaa sekä pitämään tarjoiltavan ruoan lämpimänä että säilömään syömättä jääneen ruoan jääkaapissa ilman kertakäyttökelmuja ja hävikkiä. Samoissa astioissa voi siis tarjoilla ja säilyttää ruokaa, mutta myös valmistaa aterioita. Arabia Mainio Sarastus kestää uunin, mikron ja pakkasen, ja arjen helpottamiseksi myös astiapesukoneen.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Pidän itse siitä, miten hienovarainen Arabia Mainio -sarjan mustavalkoinen Sarastus-kuviointi on. Ilmeestä ei tule levoton, vaikka koko pöytä olisi katettu samalla sarjalla, mutta yhtä luontevasti astiat solahtavat täydentämään jo olemassa olevaa yksiväristä sarjaa, kuten meidän valkoista 24h-klassikkoa. Sarastus-kuvion on tarkoitus asettaa ruoka visuaaliseen keskiöön ja sen se minusta tekee (tarjolle tähän kattaukseen tulivat riisipuuro sekä vuohenjuustolla, hunajalla, päärynällä ja timjamilla päällystetyt jouluiset maalaisleivät). Sarjan Sarastus-kuviointi on käsin piirretty ja se pohjautuu vanhaan, Raija Uosikkisen vuonna 1965 suunnittelemaan Ivalo-koristeeseen.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Jos jossain asiassa olen perinteinen niin nimenomaan laadukkaiden astioiden keräilemisessä. Sain omat ensimmäiset astiat ja aterimet – siis juuri ne, jotka meillä edelleen on käytössä – tähän aikaan joulun alla viisitoista vuotta sitten vuonna 2003 valmistuttuani ylioppilaaksi. Sittemmin jatkoin osien keräämistä jokaisesta palkasta, kun olin opiskellessa Iittalan liikkeessä töissä. Vieläkin äitini kysyy 34-vuotiaalta tyttäreltään, puuttuuko keräilemistäni sarjoista osia ennen kuin menee ostamaan lahjaksi jotain muuta.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Ihan samanlainen äiti ja kummitäti haluan olla seuraavalle sukupolvelle: tukea pitkäikäisiä järkihankintoja, jotka kauniina tuottavat iloa jokapäiväiseen arkeen ja yhdessä syömiseen. Arabia Mainio Sarastus -sarjan osat ovatkin mielestäni yksiä ihanampia joululahjoja ensimmäiseen omaan kotiin muuttavalle nuorelle ja tietysti ihan kenelle vain. Näin kauniita osia voi ihan hyvin antaa paitsi setteinä myös yksittäin. Ihana paketti tulee, kun kulhon täyttää vaikka makeisilla ja paketoi sellofaaniin.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Isompi teen haudutteluun ja alkukeittoihin sopiva muki (0,4 l) sekä pastalle erityisen hyvin käyvä syvä lautanen (23 cm) tulevat myyntiin tammikuun alussa, kaikkia muita osia saa jo nyt.

Saan ilokseni arpoa teille neljän hengen Arabia Mainio Sarastus -astiasetin Instagramin puolella, joten osallistuthan arvontaan kommentoimalla tätä Instagram-kuvaa viimeistään 9.12.2018. Palkintosetti sisältää neljä uutta 0,4 litran mukia, neljä uutta 23 cm syvää lautasta ja neljä 25 cm lautasta (arvo yhteensä 225 euroa).

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Ajattomien astioiden myötä ajatukseni kulkeutuvat joulun perusasioiden äärelle muutenkin. Siihen, miten joulun lämpimänä juhlana pitäisi antaa enemmän kuin ottaa. Olenkin monta kertaa myöntänyt, että olen alkanut nauttia joulusta vasta, kun olen alkanut viettää sitä omalla tavallani: lisännyt niitä asioita, joista aidosti nautin, ja karsinut niitä asioita, jotka tuottavat stressiä.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

Kirjoitan alle oman yksinkertaistuslistani, mutta nämä ovat hyvin henkilökohtaisia valintoja. Siinä, missä minua (muuten kyllä usein kokkaavaa) stressaisi laatikoiden tekeminen itse, tiedän juuri itse tekemisen rauhoittavan montaa muuta. Ketään ei siis kannata leimata stressaajaksi ja suorittajaksi siksi, että tekee paljon itse. Vähän niin kuin siistissä kodissa asuvaa ei kannata leimata neurootikoksikaan. Eri asiat tulevat eri ihmisiltä luonnostaan. Tärkeintä on tunnistaa omalla kohdalla, mikä jouluaskare tuntuu innostavalta, mikä taas kuormittavalta, ja yksinkertaistaa joulua sen mukaan.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

1. Kysyn joululahjatoiveita arvailemisen sijaan ja ostan lahjat ajoissa ilman ruuhkia. Me kysymme aina tarvittaesssa perheen kesken toinen toisiltamme, mitä toivomme, sillä kukaan meistä ei halua mitään turhaa, mutta kaikki me ilahdumme pitkään haaveissa olleen toiveen toteuttamisesta. Minulle joulun irvikuva onkin ostaa paniikissa aatonaattona jotain turhaa ruuhkaisessa kauppakeskuksessa hiki toppatakin kuumentavaa selkää pitkin valuen.

2. Ulkoistan joulusiivouksen joulunalusviikolla. Jos on arkinen kuukausisiivous ihana, niin jouluviikon siivouspalvelu vasta mieltä huojentava ja ylellinen onkin. Yhdyn Marttojen sanoihin, että kaapissa ei kukaan (toivottavasti) jouluaan vietä, joten siivoamisen ei tarvitse tarkoittaa sairaalloista puunaamista, vaan tavallisen siistiä ja raikasta kotia pyhiksi tarvittaessa ulkoistettuna.

3. Jätän joulukortit lähettämättä ja muistan läheisiä soitoin ja viestein. Toinen irvikuvani joulusta on ruuhkainen posti viimeisenä joulukorttien lähetyspäivänä. Huomasin muutama vuosi sitten joulukorttien kuormittavan minua suhteettoman paljon, joten päätin lopettaa lähettämisen siihen paikkaan, sillä sellaisessa mielentilassa lähetettyä korttia kukaan tuskin haluaa edes vastaanottaa. Ilahdun valtavasti muiden korteista, mutta oman jaksamiseni nimissä oikaisen itse puhelinsoitoin ja kuvaviestein.

Homevialaura, Arabia Mainio Sarastus, kattaus, joulu

4. Ostan osan jouluruoista valmiina ja osan tilaan verkkokaupasta. Pyrin siihen, että hankin säilyvät jouluruoat ajoissa ennen ruuhkia ja vieläpä mahdollisesti ruoan verkkokaupasta suoraan kotiovelle. Näin haettavaksi jää vain ihanat fiilistelyruoat ja tuoreet kalat. Joululaatikot ostan aina valmiina, mutta salaisuus on esillepanossa: ne menevät ihan täydestä kauniissa keraamisissa uunivuoissa (esimerkiksi näissä!), kun mukaan lorauttaa hieman kermaa ja siirappia sekä päälle sirottelee korppujauhoja.

5. Rauhoitan kalenterin liiasta ohjelmasta. Niin paljon kun joulun alla olisikin markkinaa, myyjäistä ja menoa, pyrin pitämään kalenterin sopivan väljänä ja hyväksymään sen, että kaikkeen joulukivaan ei ole mahdollista osallistua. Se on vähän pakkokin, sillä joulukuu on minulle yrittäjänä vuoden kiireisin aika. Tämä on myös syy, miksi haluan koristella kodin jouluun aikaisin. Koska joudun loppuvuodesta tekemään paljon töitä viikonloppuisinkin, haluan ainakin työskennellä koristellun joulukuusen valossa.

6. Irtaannun pakkoperinteistä. Vaikka perinteet kuuluvat totta kai jouluun, perinteiden orjallista noudattamista pyrin välttämään. Minusta joulua voi viettää monella eri tavalla vuodesta ja elämänvaiheesta riippuen. Olemme aikaisempina vuosina rikkoneet pariskuntana perinteitä joulumatkailemalla ulkomaille: Lontooseen, Budapestiin ja Tukholmaan. Toisina vuosina ehditään joulukirkkoon, toisina ei. Toisina vuosina ollaan asuttu joulusaunallisissa kodeissa, toisina ei. On lasten kannalta ihanaa, että joulussa on pysyviä elementtejä, mutta hampaat irvessä -minuuttiaikataulusuorittamisen väärti ei minusta mikään perinne ole.

Onnea vielä jokaiselle tasapuolisesti Arabia Mainio Sarastus -arvontaan ja rauhaisaa ensimmäistä adventtia!

Kinkkutemppu ja astetta lämpimämpi joulumieli

Kaupallinen yhteistyö, Neste ja Asennemedia

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Tunnistaako kukaan teistä sen tunteen, että jouluna on krooninen huono omatunto kaikesta? 

Eniten minua surettaa se, miten juhlan yltäkylläisyys saa valtavan määrän vähäosaisia tuntemaan itsensä tänäkin jouluna vähempipätöiseksi, kun pöytä ei notku niin kuin naapurilla, eikä (kuvitteellisen) kuusen alla ole välttämättä yhtäkään lahjaa – tai mikä pahinta, vieressä yhtäkään läheistä. Tätä tunnetta ei yhtään helpota maapalloamme kuormittava kulutushysteria, jolla en tarkoita muutamia tarkoin harkittuja ja rakkaudella annettuja paketteja, vaan sitä ylenpalttisuutta, jota länsimaisen kauppakeskuksen jouluruuhkassa voi käsin koskettaa.

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Paitsi että suren huonompiosaisten puolesta häpeän omaa käytöstäni. En niinkään lahjojen maltillista ostamista, mutta miksi joulupallopakettini pohjassa lukee Made in China. Olinko todella oikeutettu ostamaan muovista valmistetun kestokuusen vain päästäkseemme lapsiperheenä helpommalla. Olisinko voinut jättää joululehteni ostamatta ja antaa vielä yhden kolehdin lisää hyväntekeväisyyteen.

Joulumieli, se voi olla myös aika painava sydän.

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Se, että maailman tila koskettaa, on minusta pelkästään terveen merkki, mutta eivät kaikki maailman murheet saa yksittäisen joulunviettäjän hartioilla olla. Olenkin harjoitellut armollisuutta sitä kohtaan, että vaikka en ole täydellinen kuluttaja enkä joulukuusenkoristelija, se ei tarkoita, ettenkö voisi tehdä jotain.

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Jokainen meistä voi tehdä pieniä tekoja, joilla on kertaantuessaan suuri merkitys. Joulun hyväntekeväisyyskeräykset listasin postaukseen Miten tehdä hyvää jouluna. Samoin minulle on kunnia-asia osallistua kampanjaan Kinkkutemppu ja kertoa siitä teille eteenpäin.

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Seitsemän miljoonaa kiloa kinkkua. Sen verran me härmäläiset pistämme poskeemme tänäkin jouluna. Paljonko seitsemästä miljoonasta kinkkukilosta irtoaa paistinrasvaa on käsittämätön määrä sekin. Kinkku sentään syödään, mutta mihin päätyy paistinrasva: tukkeeksi viemäreihin, mikä on todellinen ongelma.

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Vaan ei päädy enää. Saamme jälleen olla ylpeitä suomalaisesta erikoisosaamisesta, sillä paistinrasva pystytään nykyään kierrättämään uusiutuvaksi dieseliksi. Erityisen hienoa tässä on se, että kun osallistut paistinrasvojen keräämiseen, et pelkästään kierrätä, vaan myös annat hyväntekeväisyyteen. Kinkkutempun tuotto lahjoitetaan vähävaraisia perheitä auttavalle Hope ry:lle.

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Näin osallistut Kinkkutemppuun

1. Avaa ja huuhtele tyhjä maitopurkki.
2. Kaada kinkun paistinrasva varovasti tölkkiin, varo polttamasta itseäsi.
3. Sulje tölkki korkilla tai teipillä.
4. Anna rasvan hyytyä viileässä ja vie se keräyspisteeseen 20.12.–4.1.
(5. Homevialauran lisävinkki: merkkaa kinkkutemppuun käyttämäsi maitotölkki tussilla, sillä voi olla ikävä yllätys kaataa unenpöpperössä paistinrasvaa aamukahviin.)

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Keräyspisteitä on ympäri Suomen, muun muassa jokaisessa K-Citymarketissa. Tarkemmat kierrätyspisteet näet Kinkkutemppu-nettisivuilta. Viimevuotinen kampanja kerrytti hyväntekeväisyyteen lähes 15 000 euroa ja tuotti niin paljon uusiutuvaa dieseliä, että sillä voisi ajaa neljä kertaa maapallon ympäri. Tänä vuonna kampanjan tavoite on kerätä Hope ry:lle  20 000 euroa. Haastan omalta osaltani kaikki kinkkua nautiskelevat lukijani mukaan kierrättämään paistinrasvan ympäristön ja hyväntekeväisyyden hyväksi. Kinkkutempulla on myös Facebook-tapahtuma.

Homevialaura-joulu-joulukinkku-Kinkkutemppu_1682

Kävipä tässä samalla niin, että tämä kolmekymppinen perheenäiti aikuistui – paistoin nimittäin elämäni ensimmäisen kinkun. Aikaisemmin olemme jakaneet jouluruokien tekemistä niin, että me olemme saaneet siivuja vanhempieni paistamasta kinkusta ja minä taas olen näppärillä nuorilla sormillani pilpponut rosollia heillekin. Elämäni ensimmäisestä kinkusta paistui oikein mehevä – kiitos äidin auttavan linjan, googlen sekä erityisesti skarpin paistovahdin.

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Yhden kinkun kokemuksella en ole oikea henkilö neuvomaan paistamisessa (paitsi sen sanon kuivaa kinkkua vältteleville, että kinkun lämpötila kannattaa jättää jopa alle 75 asteen), mutta ohjaan teidät Asennemedia-kollegani Hannan Sopan puoleen, joka on hitusen ansioituneempi ruokabloggaaja ja -kirjailija kuin minä. Hanna opastaa postauksessaan kinkun paistamiseen sekä neuvoo vielä tosi ihanalta kuulostavan persimon-bourbonglaseerauksenkin.

Homevialaura, joulu, joulukinkku, Kinkkutemppu 2017

Kiirettä on pitänyt myös kodin toisessa köökissä, jossa totta kai paistetaan kinkkua tohinalla sielläkin. Dean & Delittle -delin kantis ei lähde kulumallakaan ennen kuin viimeinenkin keskiyön kinkkuvoikkonen sinapilla on tarjoiltu.

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue