lastenhuone

Lastenhuoneen järjestys ja tavarakasvatus

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Vihdoin tartun yhteen todella paljon toivottuun #kaunisjärjestys-kysymykseen, lastenhuoneen järjestykseen. Eniten kysymyksiä on tullut siitä, mitä säilyttää lasten askarteluista ja miten. Yhdistän juttuun kuitenkin myös muita ajatuksiani lastenhuoneen säilytyksestä ja järjestyksestä.

Meillä on siis kodissa yksi lastenhuone, jossa molemmat tytöt sekä nukkuvat että leikkivät. Onneksi lastenhuone on isohko, joten toistaiseksi kaikki lelut, vaatteet ja kirjat ovat mahtuneet huoneeseen. Ei tosin itsestään, vaan näen kyllä säilytyksen eteen vaivaa – on pakkokin.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Jos aloitetaan niistä askarteluista ja piirustuksista, niin itselläni on tähän aika selkeä linja: aivan ehdottomasti säästän osan, mutta missään nimessä en säästä kaikkea.

Meillä ei olisi mitään mahdollisuutta säästää kaikkea ja totta puhuen, niin maailman rakkaimpia kuin lapset ovatkin, minulla liikutukset ja muistot liittyvät sitten kuitenkin muuhun kuin ryppyisiin paperinpaloihin, joihin on piirretty viimeisiään vetelevällä tussilla yksi sykerö. Näitä arkisia ”piirustuksia” kun vielä tulee parhaimmillaan kymmeniä viikossa, niin rehellisesti sanottuna minulla ei ole tullut mieleenkään niitä kaikkia säilyttää.

Säästöön pääsevät kaikki juhlapyhien päiväkotiaskartelut, kuten äitienpäivän ja isänpäivän kortit sekä joulun liikuttavat tontut, pääsiäisen tiput ja vastaavat ajatuksella kotona tai päiväkodissa tehdyt työt.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Laitan askartelut ja piirustukset säilöön isoon laatikkoon, jossa on myös minun lapsuudestani säilynyt nukketeatterisetti. Lastenhuoneessa sijaitseva laatikko on minusta looginen ja kätevä paikka valittujen piirustusten ja askartelujen säilyttämiseen. Sinne ne tulee laitetuksi paljon helpommin kuin vietyä esimerkiksi muistojen laatikkoon varastoon. Nyt laitan laatikkoon kaikki työt, joiden kohdalla siltä tuntuu, mutta tarvittaessa laatikon täytyttyä teen vielä karsintaa.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Lelut ja kirjat säilytetään meillä pääasiassa kaapiston toisessa puoliskossa, toisella puolella on molempien vaatteet. Olen todella tyytyväinen, että tajusin hankkia lastenhuoneeseen jo siinä vaiheessa, kun lapsia oli vain yksi, niin ison kaapin kuin huoneeseen suinkaan mahtui. Pidän siitä, että isolle osasta leluja on paikka kaapinovien takana, mikä pitää huoneen ilmeen levollisena.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Kaapin sisällä esimerkiksi pelit ovat ihan sellaisenaan, mutta junaradalle ja (minun lapsuuteni aikaisille) Dubloille on kaapissa korit, joista ne on helppo nostaa leikkiin. Pehmolelut ovat sängyn viereisessä säilytyspaperipussissa ja leikkiruoat leikkikeittiöllä. Nukenhoitotarviketta taas seilaa leikkisängyssä ja erilaisissa repuissa ja laukuissa. Myös lasten matkalaukku vetää sisäänsä leluja. Kirjaston kirjoille perustin nyt pinnasängyn alle mahtuvan laatikon, kun ne eivät mahdu kaappiin.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Selkeiden lelukokonaisuuksien, kuten juuri Dublojen tai Muumitalon, lisäksi lapsillahan on tunnetusti ”aarteita”. Jokainen vanhempi tunnistanee tämän sekalaisen kategorian. Aarteet voivat olla mitä vain pääsiäismunayllätyksestä ulkoa kerättyyn keppiin ja hotellista saadusta tehtäväpussukasta hampurilaisaterian kyljessä tulleeseen epämääräiseen vekottimeen.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Mitä sitten ”aarteiden” säilyttämisestä ajattelen? Jos aarre on lapselle tärkeä, niin totta kai hän saa sen säilyttää. Aarteita varten kannattaa minusta hyödyntää huoneessa erilaisia laatikoita. Erityisen tärkeää säilytystä on miettiä vauvaikäisen sisaren kanssa. Yhdeksänkuukautinen on nyt siinä iässä, että huoneen lattialla ei voi pyöriä turvallisuussyistä yhtäkään suuhun eksyvää pikkuesinettä.

Samanaikaisesti totean rehellisesti, että meillä ei ole mitään mahdollisuutta säilyttää 18 vuoden ajan kaikkia jälkikasvun aarteita, vaan kyllä niitä myös toisesta päästä karsitaan.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Tällä hetkellä käytän ”aarteiden” ja ”suttailujen” karsimisessa lähinnä omaa harkintaa. Kun huomaan, ettei lapsi ole hetkeen leikkinyt, muistanut tai osoittanut muuten kiinnostusta aarretta kohtaan, karsin sen asiasta numeroa tekemättä, samoin kuten karsin kaapista vaikka loppuun väritetyt värityskirjat. Tällainen kaapin siivous on meillä tarpeen 2–4 kertaa vuodessa. Nyt tein sen joulun ja synttärien välissä. Koskaan ei ole lapsi näiden siivousten perään kysellyt, ja jos joskus kysyykin, niin en pidä sitä maailmanloppuna todeta lempeästi, että nyt ei taida rakas asia X olla enää tallessa.

Mitä enemmän lapselle tulee ikää ja ymmärrystä, sitä enemmän alan käsitellä yhdessä hänen kanssaan säilytettävien ja karsittavien tavaroiden vyyhtiä. Tässä vaiheessa itseisarvo ei ole siivous sinänsä, vaan tavarakasvatus. Pidän yhtä tärkeänä opettaa lapselle tavaroihin liittyviä taitoja kuin muitakin: Mitä säilytetään ja miten? Mistä luovutaan, miksi luovutaan ja miten luovutaan?

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Etenkin, kun asumme Helsingissä sellaisten neliöhintojen aluella kuin asumme, en koe pienintäkään huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi ei voi säilyttää kaikkea elämänsä aikana kohtaamaa. Se on yksi elämän realiteetti siinä missä sekin, ettei kaikkea voi saada lelukaupasta, tai että joka päivä ei voi syödä karkkia. Myöhemmin siitä, että lapsi voi myydä itse lelujaan saadakseen taskurahaa, tulee varmasti hyvä tapa opettaa rahan ansaitsemista ja arvoa.

Suhtautumiseni lasten siivousosallistamiseen on, Maaret Kallion sanaparia lainatakseni, lujasti lempeä. Vaadin vanhemmalta, kohta neljä vuotta täyttävältä tyttäreltäni (ja toki samanlailla kuvissa olevalta nuoremmalta hänen kasvaessaan) osittaista osallistumista, että hän keräilee edes osan leluista, vie omat pyykkinsä pyykkikoriin ja petaa viikonloppuaamuisin sänkynsä (mikä siis tarkoittaa sekunnin kestävää peiton oikaisemista, eli ennen kaikkea kyse on periaatteesta, että lapsellakin on velvollisuuksia pitää yhteinen ympäristö siistinä, eikä siitä, ettenkö voisi peiton oikaisemista tehdä itsekin.)

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Vaikka osallistan lasta (sen ohella, että siivoan lasten jälkiä itsekin), säilytän aina tilannetajun. Jos lapsi on vaikka touhukkaan retkipäivän jälkeen todella väsynyt tai pahimman uhmakohtauksen pyörteissä, en jää missään nimessä vänkäämään siitä, menikö jokainen Dublo-lammas koriin asti, vaan silloin mennään vain nukkumaan. Muutenkin leluja saa kyllä jäädä esille, ja yleensä aina jääkin, mutta yleisesti ottaen tavoitteena on käydä kohtuullisen levollisessa ympäristössä nukkumaan niin, ettei koko huone ole ”räjähtänyt”.

Tälläkin kirjoituskerralla tuntuu tärkeältä korostaa, että oikeanlaisia tapoja tehdä on yhtä monta kuin perheitäkin. Me toimimme näin, koska asumme kompaktissa kodissa, ja koska järjestys on meille henkilökohtaisesti tärkeää. Sekä minä että mieheni kaipaamme asumiselta harmoniaa, ja uskon, että lapsemme, vaikka eivät sitä nyt tiedostaisikaan, valitsevat kyllä tuhat kertaa mieluummin jaksavat ja hyvinvoivat vanhemmat kuin neljännentoista Kinder-hahmon tai jo vuonna 2017 täyteen tuhritun värityskirjan.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Sitten tilanne voi olla hyvinkin toinen, jos lapsille on vaikka isommassa talossa oma leikkitila, ja nukkuminen tapahtuu muualla. Lapset myös leikkivät erilailla iästä ja luonteesta riippuen. Tyttäreni leikit ovat vielä toistaiseksi aika hillittyjä, mutta tiedän, että vaikka vähän vanhemmat sisarukset voivat rakentaa huikeitakin Lego-rakennelmia. Luonnollisesti mitään sellaista ei kuulu iltaisin pois korjatakaan, vaan jatkaa seuraavana päivänä.

Eli tilanteiden ja tilojen mukaan!

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Yhtä kaikki sen takana kuitenkin seison, että minusta lapset eivät ole tilojen siistinä pitämisen ja tavaroiden järjestämisen yläpuolella. Vanhempana ajattelen, että ihan samanlailla kuin vaikka ruoka- tai käytöstapoja, minun kuuluu opettaa lapsilleni tavaran arvoa ja hallinnointia, mikä ei liity pelkästään arjen sujuvuuteen nyt vaan myös elämässä pärjäämiseen tulevaisuudessa, samoin kuin taloudelliseen ja ekologiseen ajatteluun.

Ihan samaan tapaan, kun en anna lapsen heittää roskaa luontoon (eikä hän sitä heittäisikään, lapset ovat monesti fiksumpia kuin me aikuiset), en halua opettaa häntä ajattelemaan, että vaikka vaatteen voi vain rytätä viikoksi jonnekin sängyn alle – vaatteen, jonka me vanhemmat olemme hankkineet käymällä töissä, ja vaatteen, jonka puuvillan viljelyä varten on käytetty hurjat määrät vettä.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Idea ei ole saarnata lapselle näin tarkkoja yksityiskohtia, vaan enemmänkin kyseessä on sellainen kokonaisvaltainen asenne, että iänmukaiset valmiudet huomioiden näistäkin asioista keskustellaan pienestä pitäen hyvässä mukavassa hengessä yhteistä omaisuutta kunnioittaen.

Ajan kanssa, lempeällä kärsivällisellä johdonmukaisuudella tavarakasvatus onkin tuottanut hedelmää, ja on nyt meillä sillä tasolla, kun sen ylipäätään tarvitsee olla.

Niin kauan kuin en jaksa siivota aina itsekään, en voi myöskään odottaa sitä lapselta, enkä muutenkaan ajattele, että elämän pitäisi olla millään osa-alueella täydellistä – siksi myös lastenhuoneen siisteydessä riittävän hyvä on riittävän hyvä.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Oleellisinta ei muutenkaan koskaan ole mikään yksittäinen väärässä paikassa seilaava muistipeli, vaan kokonaisuus: se, miten tavaramäärä pidetään jatkuvalla ylläpidolla järkevänä ja kohtuullisena kaikkien perheenjäsenten viihtyisyyden takaamiseksi ja arjen sujumiseksi – lastenhuoneessa ihan samalla lailla niin kuin muissakin huoneissa.

Minulle lastenhuoneen järjestyksekseen liittyy myös palauttava näkökulma. Niin kuin Miten rauhoittua ja rentoutua lapsen kanssa -postauksessa kirjoitin, usein lasten hepulointia, pelleilyä ja energian purkamista pidetään itsestään selvänä, mutta puhe rauhoittumisesta ja rentoutumisesta jää vähemmälle. Minulle siisti, tai siistihkö, lastenhuone on nimenomaan arjen toimivuuden lisäksi palautumiseen liittyvä kysymys: haluan mahdollistaa lapselle levollisen ilmapiirin touhukkaan ja kuormittavan päivän jälkeen.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Kuten sanottu, lapset ovat erilaisia, mutta omastani huomaan rentoutumisen merkityksen. Tytär tuleekin välillä silmät kirkkaana kertomaan, että ”äiti, siivosin kotia, niin nyt on kiva olla”. Tai hän saattaa todeta kynttilää sytyttäessäni, että on “ihana tunnelma”. Minusta äitinä se tuntuu mukavalta, että pienen ihmisen elämää mahtuu sekä lapsenomaista hulinaa että rauhoittavien elementtien arvostamista tässä hektisessä maailmanajassa.

Sellainen huomio mieleeni tulee vielä, että jos lastenhuone on täynnä, mutta muualla kodissa on tilaa, harrastaisin lelujen ja kirjojen kierrättämistä niin, että esimerkiksi joulukirjat olisivat kesäkauden varastossa. Tällä taktiikalla saa myös piilosta otetut omat lelut tuntumaan jännittäviltä ja kiinnostavilta pienen tauon jälkeen ilman uuden hankkimista. Samasta on puhunut PikkuVaniljan ihana Martina, jonka kanssa jaamme muutenkin paljon samanlaisia ajatuksia perhe-elämästä vaalea lastentyyli -mieltymyksen lisäksi.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Lastenvaatteiden kiertokulun hallitsemisesta, joka sekin liittyy oleellisesti tähän aiheeseen, olen kirjoittanut aikaisemmassa postauksessa.

Kysykää jos tulee vielä mieleen täydennyksiä ja keskustelu on jälleen tietenkin auki. Olisikin kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia teema teissä herättää. Oletteko löytäneet sopivan jatkuvan ylläpitämisen rytmin, tai oletteko joutuneet tekemään radikaaleja ratkaisuja esimerkiksi muuton tai perheen kasvamisen yhteydessä? Ja kiitos teille lukuisille, jotka olette jättäneet tähän aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja postaustoiveita!

Päivänä murmelina ja tutkivaa rusettijournalismia

*Merkityt tuotteet saatu PR-näytteinä

Homevialaura, lastenhuone, PikkuVanilja, Sievä, rusetti, rusettiponnari

Meinasin aloittaa kirjoituksen pahoittelemalla hidasta postaustahtia, mutta totesin sen olevan turhaa. Te kyllä tiedätte ja ihanasti ymmärrätte.

Elän tällä hetkellä päiviä murmelina: aloitan päivästä toiseen samaa asiaa pääsemättä eteenpäin. Tosi kivasti meillä monessa suhteessa menee: vauva on valloittava ja kiitettävän helppo öisin, inahtaa vierestäni vain pari kertaa yössä lyhyesti syömään, joten jaksamisen näkökulmasta olen tilanteesta erityisen kiitollinen. Mutta päiväunissa kohdalle osuikin sitten sama arpa kuin viimeksi: toinenkaan tyttäreni ei nuku päiväunia kuin liikkuvissa vaunuissa ja sylissä.

Homevialaura, lastenhuone, vauva, vastasyntynyt, unipesä, Baby Nest

Tilanne on saavuttanut jopa koomisia piirteitä. Vauva syntyi maanantaina ja tasan kahden viikon päästä maanantaina, kun kun maaginen kahden ensimmäisen viikon aika oli täynnä ja mieheni palasi isyysvapaalta töihin, itsenäisesti nukutut päiväunet loppuivat kuin seinään.

Niin kauan kuin vauva nukkuu hyvin öisin, päiväunista ei kai saisi kirjoittamattomien sääntöjen mukaan sanoa, mutta jaksamiseen vaikuttava tekijä se on sekin. Välillä tuntuu, että minun henkilökohtaisesti olisi helpompi jaksaa muutama huonommin nukuttu yö kuin se, että joudun päivisin kirjoittamaan ristiäistarjoiluihin liittyvän viestin yhdellä kädellä seitsemässä eri osassa – kiva puuhastelu kun antaa niin paljon virtaa. Tuntuu aivan absurdilta, urbaanilta legendalta, että joillakin on päivisin kolmekin tuntia vapaata aikaa, kun oma rakas herää kolmen minuutin jälkeen vaunujen pysähdyttyä tai käsistä laskettua.

Homevialaura, lastenhuone, kirjainkoukku, Gypsy Parrot, hame, Livly, reppu

Mutta nämä ovat näitä, päällimmäisenä on tietenkin valtava onni tuosta parhaillaan ensihymyjään vilauttelevasta ähertäjästä ja ratkaisuhakuisena uskon pian löytäväni lisää hetkiä omalle voimavaralle, kirjoittamiselle, koska silloin olen paras versio itsestäni äitinäkin, kunhan saamme ensin pienen ristiäisetkin vietettyä. Postausideoita ja teiltä tulleita toivepostauksia onkin jonossa ilahduttava määrä.

Homevialaura, lastenhuone, pinnasänky, seinäkoristeet, Cam Cam, Moon and Star, wall decor, tähtiviiri

Se on mainittava, että sentään Monica-pinnasänky ei ole enää Monica-pinnasänky, vaan pinnasänky vain! Vilautin Instagram Storiesissa, miten meidän lastenhuoneen pinnasängystä oli tullut Monica-kaappi, siis Frendien Monicaan viitaten kaikkien epämääräisten asioiden säilö muuten näennäisesti siistissä kodissa. Mikä parasta – vapise Pelican-varasto! – sain vaikka kuinka monta tunnustusta teiltä muilta pinnasänkysäilöjiltä.

Vaikka sanotaan, että vauva ei tarvitse muuta kuin ruokaa, rakkautta ja puhtautta, niin kyllä ainakin meillä alkoivat huoneet hajota liitoksistaan, kun kaikki sitterit ja turvakaukalot ja lelukaaret ja vaatteet kaivettiin yhtäkkiä varastosta esiin. Nyt alan onneksi päästä haastavan tarkkaan mitoitetussa kompaktissa kodissamme jonkinlaisen järjestyksen kanssa niskan päälle, mutta jälleen kerran se vaati pientä pyörremyrskyä ja karsimista.

Homevialaura, lastenhuone, KiviKivi, lasten pellavalakanat, pinnasänky

Sänkyyn on nyt, niiden romujen sijaan, pedattu ihanalta pieneltä kotimaiselta Kivikivi-yritykseltä saadut lasten pellavalakanat*. Vaikka vielä vauva nukkuu korisängyssä ja vieressäni, on lastenhuoneen tunnelma nyt yllättäen aika paljon levollisempi. Paitsi lakanat saimme Kivikivi-tytöiltä onnittelulähetyksenä ihanat merelliset tiimiasut*, mekon isosiskolle ja puvun pikkusiskolle. Molemmissa on todella hyvän tuntuinen laatu. Kiitos, näistä on takuuvarmasti paljon iloa kesällä!

Muutenkin olemme saaneet ihania, ja sanoisinko sattumoisin rusettipainotteisia onnittelulähetyksiä tytöille. Voinkin tässä samalla jakaa teille tutkivaa rusettijournalismia.

Homevialaura, lastenhuone, PikkuVanilja, Sievä, rusetti, rusettiponnari, rusettipinni

Tutuimpia meille tähän asti ovat olleet ruotsalaisen Livlyn rusetit. Siinä missä Livlyn ruseteissa on vähän kiiltävämpi pinta, ovat nämä rusetit kauniin kankaisia ja siten moneen asuun ja tilaisuuteen maanläheisempiä.

Suomalaisen Riikan valmistamat Sievä-rusetit* saimme suosikkikaupastani PikkuVaniljasta, joka myy paitsi näitä asusteita kaikkea muuta vaaleansävyistä ihanaa lapsille.

Homevialaura, lastenhuone, Gypsy Parrot, rusettiponnari

Taas Gipsy Parrotin* Anna tekee käsin harsokankaisia rusetteja, kaulureita ja hameita hurjan kauniissa sävyissä. Näin kauniita kotimaisia käsintehtyjä asusteita antaa erityisen mielellään lahjaksikin. Meillä on ihan Herran hallussa, miten minäkin päivänä äidin asuste-ehdotuksiin suhtaudutaan: välillä kolmevuotias ei muuta tekisikään kuin neiteilisi glitter-käsilaukuillaan, välillä kelpaa vain rönttäisimmät päiväkotipöksyt. Toisaalta, eikö se ole sellaista itse kullakin.

Homevialaura, lastenhuone

Kaiken kaikkiaan olen kokenut olevani suhteellisen skarppi, vaikka kädetön, vastasyntyneen äiti – ainakin siihen asti, kun menin avaamaan ovea ystäväperheelle, jonka unohdin täysin olevan tulossa kylään. Lievää olenko tulossa hulluksi -oloa aiheuttavat myös doppelgängerit, joista erehdyn sivusilmällä koko ajan. Makoileepa koira rauhallisesti. Ai se onkin kuopimassa tulppaanipenkkiä. Onpa vauva tyytyväinen. Ai se olikin kolmevuotiaan nukke sitterissä.

Homevialaura, lastenhuone, vauva, nukke

Siihen nähden, että näen päiväseurani neljänä, on kai ihan hyvä suoritus, että täällä ollaan ylipäätään hengissä. Mites muilla synnyttäneillä menee? Ja tietysti teillä ylipäätään?

Lastenhuoneen sisustus mukautuu: uusi isojen tyttöjen sänky

Homevialaura, lastenhuone, sisustus, Ikea Busunge, lastensänky

Niin kuin viimeksi kerroin, jäämme toistaiseksi tähän kotiin asumaan, joten lastenhuone täytyy jatkossa sovittaa yhden tytön tarpeiden sijaan kahden tytön tarpeisiin.

Homevialaura, lastenhuone, sisustus, Ikea Busunge, lastensänky

Meillä oli kaksivuotiaan kanssa pinnasänky käytössä poikkeuksellisen pitkään. Taapero ei yrittänyt kiivetä sieltä pois ja minä äitinä huokailin iltaisin helpotuksesta. Nukahtamista kaiteet eivät tietenkään taanneet, mutta jonkinlaisen paikoillaanpysymisrauhan kylläkin. Mietinkin, että kääntyisin Sinkkosen puoleen: Dear Jari, onko ok vain korottaa sängyn pinnoja mielellään sinne teini-iän bileisiin asti.

Homevialaura, lastenhuone, sisustus, Ikea Busunge, lastensänky

Pinnoja ei kuitenkaan korotettu, vaan nyt 3-vuotissynttäreiden kynnyksellä oli meille oikea aika hankkia isosiskolle isojen tyttöjen sänky ja vapauttaa pinnasänky vauvalle. Alussa vauva toki nukkuu korisängyssä kanssamme makuuhuoneessa, mutta pääsee sen jälkeen siskonsa kanssa samaan lastenhuoneeseen.

Homevialaura, lastenhuone, sisustus, Ikea Busunge, lastensänky

Jatkettavan Busunge-sängyn jatkettavalla patjalla ostin Ikeasta, mistä pinnasänkymmekin on. Tauluja jouduimme nostamaan hieman ylöspäin, mutta muuten sänky muutamine koristettynyineen solahti mukavasti paikoilleen. Tosin iltaisin nätit koristetyynyt otetaan pois ja tilalle muuttaa noin kymmenen pehmolelua matkatoimiston maskotista muihin vähemmän esteettisiin sankareihin.

Homevialaura, lastenhuone, sisustus, Ikea Busunge, lastensänky

Olen positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yöt uudessa sängyssä ovat menneet. Mitä ihmettä, tytär ei nousekaan iltaisin salaa leikkimään Muumi-talolla tai pukemaan glitter-käsilaukkuja!

Toivepostaus: Sisustaminen lapsiperheessä

Kaupallinen yhteistyö, IKEA ja Asennemedia

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Minulla on pitkään odottanut muistikirjassa toivepostaus siitä, miten koen sisustamisen lapsiperheessä. Lukijani alusti toivepostauksen sillä, että Suomessa mennään perinteisesti käytännöllisyys edellä ja kysyi, miten itse koen asian. Kiitos hyvästä aiheesta!

Ihan ensimmäiseksi voisin aloittaa siitä harhaluulosta, että valkoisen lattian ja valkoisten seinien kanssa eläminen olisi erityisen pelottavaa. Totta kai lika näkyy hieman paremmin valkoisella lattialla, mutta aivan yhtä hyvin lian saa siitä pois. Itse en siis näe eroa siinä, siivoaako bolognesen roiskeet valkoiselta lattialta tai seinältä vai värilliseltä. Väriä oleellisempi asia on pinnan materiaali. Itse välttelen lapsiperheessä huokoisia materiaaleja, ja suosin helppohoitoisia.

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Sen sijaan ikuisen haaveeni, valkoisen sohvan, kanssa olen hieman arastellut minäkin, mutta enemmän kuin lapsista se johtuu laiskuudesta ja koirasta. Irrotettavat konepestävät päälliset voisi hyvin pestä (niin kuin pesen nykyisiäkin), mutta luulen, että kuraisen koiran kanssa sitä pitäisi olla tekemässä liian usein, ja siihen olen vain liian mukavuudenhaluinen.

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Loppujen lopuksi minusta lapset eivät ole sen pahempia sotkijoita kuin aikuisetkaan, jos heille asettaa rajoja. Itse en anna kaksivuotiaan syödä olohuoneessa lukuun ottamatta joitain erityisiä naposteluhetkiä. Syömisen lisäksi piirtämisen olen rajoittanut ruokapöydän ääressä tehtäväksi, tässä LUSTIGT-värityspaperirullalla ja MÅLA-värikynillä. Ainakin näin ihan pienenä, kun mielikuvitus ei vielä erota paperin rajoja seinistä eikä koordinaatio välttämättä riitä mustikkamehujen kuljettamiseen. Samoin pyrimme siihen, että lapsi siivoaa itse leikkinsä tai vähintään osallistuu siivoamiseen. On ollut kiva huomata, miten hyvin tapa on tarttunut: nykyään tytär toteaa siivouksen ajan tulleen omatoimisesti.

Tässä tullaankin itselleni tyypilliseen sekä että -ajatteluun: minusta on todella tärkeää sekä kannustaa lasta luovuuteen että yhtä lailla yhteisten tilojen kunnioittamiseen. Henkilökohtaisesti koen meidän perhe-elämämme rauhallisemmaksi ja sujuvammaksi näillä muutamalla selkeällä linjauksella, vaikka en mitään yleviä meidän lapsi ei sitten koskaan -julistuksia teekään.

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Asumiseen lasten kanssa kuuluu tietysti pintojen käytännöllisyyden lisäksi turvallisuus ja leikit. Se, miten turvallisuus täytyy kodissa huomioida, riippuu todella paljon lapsesta. Meidän ei esimerkiksi koskaan tarvinnut pehmustaa pöytien teräviä kulmia, kun taas ystäväperheessä on suurin piirtein ollut pehmustetut huoneet. Sen sijaan sähköjohdoista tytär oli vauvana ihan yhtä kiinnostunut kuin muutkin samanikäiset ovat, joten pistorasiat suojasimme PATRULL-suojilla. Vähällä pääsimme myös keittiössä, sillä korkeat ja vetimettömät kaapit ovat taaperon ulottumattomissa (valinnan tätä hyvää puolta en tajunnut suunnitteluvaihteessa, vaan se tuli positiivisena vahinkona).

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Sen sijaan kaikki tinkelit ja tankelit, asetelmat ja joulukoristeet viehättivät tytärtä pienempänä kovasti. Tässä vaiheessa (kaikkihan nämä ovat niitä vaiheita) apuna oli kaikki särkymätön maljakoista muovisiin, paperisiin ja metallisiin joulukoristeisiin, sekä kestokukat, joissa ei ollut huolena multaa tai vettä. Turvallisuuden olemme huomioneet myös taulun kehyksissä. Meillä on sen verran paljon ja alhaalle sijoitettuja tauluja, että olen tarkoituksella suosinut kehyksiä, joissa on muovinen suojalasi, kuten VIRSERUM. Taas peseytymisen puolella otimme kylpyammeen jälkeen käyttöön DOPPA-suihkumaton estämään liukkaassa saippuaisessa suihkussa kaatumista.

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Tilaa leikkimiselle on tietysti ensisijaisesti lastenhuoneessa, mutta joka päivä tytär tuo leikkejään myös olohuoneen puolelle, mikä onkin oikein kiva yhdessäolon kannalta. Tuunatun DUKTIG-leikkikeittiön ympärillä tapahtuvat leikit sijoittuvat lähinnä lastenhuoneeseen, kun taas FLÅDIS-meriheinäkorit on kahvasta pienenkin helppo raahata itse olohuoneen puolelle.

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Lelujen suhteen yritän herkällä korvalla kuunnella, minkä leikkien parissa tytär on erityisesti päiväkodissa viihtynyt, ja mahdollistaa niitä sitten kotiinkin. Tämäkin asia on minusta tasapainoilua: haluan tarjota lapselleni mahdollisuuden monipuoliseen ja mielikuvitusta ruokkivaan leikkimiseen. Samanaikaisesti pidän maltillisuutta arvossa, johtuen ihan jo kompaktin kodin tiloista, mutta myös arvostuksen opettamisesta. Kun leluja, tai mitä tahansa tavaraa, on enemmänkin sopivasti kuin yltäkylläisesti, lelut tuntuvatkin joltain.

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Tällä hetkellä kova sana on LILLABO-junasarja, joka tyttären mukaan on myös autoparkki. Samoin päiväkodin perjantaijumppa on innostanut kuperkeikkoihin. Taitettava sängyn alle mahtuva PLUFSIG-jumppamatto on osoittautunut lapselle tosi mieluisaksi – pinkkinä nyt erityisesti. Iltaisin luetaan tietenkin kirjaa vaihtelevalla keskittyneisyydellä: LILLABO YÖJUNA -kirja sopii jo kaksivuotiaallekin. Unileluina on tällä hetkellä yhdeksän kaveria ja auta armias, jos yksikin tästä joukosta puuttuu. Mukana tässä joukossa ovat IKEA-pehmoleluista jääkarhu, pupu, possu ja panda.

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Vielä yksi omalla kohdallani lapsiperhe-elämän harmoniaa edistänyt asia on niin sanottu värikoordinointi eli se, että kaikki arkisetkin tarvikkeet – leluja tietenkin lukuun ottamatta – ovat kodin väreihin ja tyyliin sopivia. Näin ollen vauvankaan kotiutuminen ei minusta kodin yleisilmettä sen koomin muuta: kauniit sitterit, alustat ja muut sulautuvat yllättävän hyvin sisustukseen, mikä on hyvä esimerkki käytännöllisyyden ja esteettisyyden yhdistämisestä. Toiseksi levottomuutta rauhoittaa se, että osaa leluista säilytetään kaapissa suljettujen ovien takana. Hyvä säilytystila ja paikka kaikelle -ajattelu taitaakin olla lapsiperheessa a ja o.

Homevialaura, IKEA, sisustaminen lapsiperheessä

Itse ajattelen, että hyviä tapoja sisustaa lapsiperhekotia ja elää lapsiperhe-elämää on niin monia kuin perheitäkin. En ole sen enempää sisustussuunnittelun kuin kasvattamisen ammattilainen, vaan kerron ainoastaan omista ajatuksistani ja meillä toimineista ratkaisuista. Minusta käytännöllisyys ja esteettisyys mahtuvat lopulta yllättävän hyvin samaan kotiin, enkä ajattele, että meillä olisi tyylillisesti yhtään erilainen koti ilman lasta. Toki se täytyy sanoa, että esimerkiksi postimerkin kokoisesta kuraeteisestä käytännöllisyyden kaipuun äitinä huomaan. Tosin se nyt vain on koonsa puolesta sellainen kuin on, ei visuaalisuus edellä suunniteltu.

Kaiken kaikkiaan itselleni koti on paikka, jossa ihan jokaisen perheenjäsenen tulee viihtyä. Totta kai maailman tärkeimpien aarteiden, mutta ihan yhtälailla myös arkea pyörittävien aikuisten. Loppujen lopuksi minusta hyvinvoivat ja jaksavat vanhemmat ovat lapsuudessa kaikista tärkein asia.

Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone, marmorinharmaa bObles, PikkuVanilja

Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, tai oikeastaan mitä lahjaksi X-vuotiaalle, on kysymys, jonka olen kysynyt Googlelta kymmeniä kertoja viiden 2–12-vuotiaan kummina. Vaikka nykyään olen itsekin äiti, tarvitsen edelleen kokeneemmilta vinkkejä sopivien iänmukaisten lahjojen ostamiseen ja toivomiseen. En osannut vastata siihenkään, mitä kaksi vuotta täyttävä tyttäreni saattaisi haluta. Vaan hyvä, etten vastannut, sillä vieraamme olivat ihanien pakettiensa kanssa paljon paremmin kartalla kuin minä. Niinpä jaan näin jälkikäteen teille viisauteni kaksivuotiaan ilahduttamiseen.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone, marmorinharmaa bObles, PikkuVanilja

bObles

bObleseja olen kehunut aikaisemminkin, mutta nyt tuntuu, että taapero on löytänyt hahmot oman kehittymisensä myötä uudestaan. Siinä, missä yksivuotias vasta haki tasapainoa hahmojen avulla, kaksivuotias osaa jo hyödyntää kaikkia bOblesien mahdollisuuksia kiipeilystä keinumiseen. Pieni voimanainen kantaa joka päivä päiväkodin jälkeen hahmot olohuoneeseen (siro tyttö kantamassa huhkien kanaa ja vetämässä elefanttia näyttää samalta kuin maailman vahvin mies -kilpailun osallistuja vetämässä traktoria) ja huutaa äidin yleisöksi. Varsinkin tällaisissa isokokoisissa, koko ajan ympäri kotia esillä olevissa leluissa arvostan vanhempana estetiikkaa. Mitään näin kaunista marmorikuvioista ei mutsi käske koskaan siivoamaan pois. Marmorinharmaata bObles Elefanttia ja bObles Kanaa myy ihana Pikkuvanilja, josta tyttäreni hahmot sai.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone, marmorinharmaa bObles, PikkuVanilja

Piirustustarvikkeet

Piirtämisen alkaminen on fantastinen uutinen, sillä sehän tarkoittaa paitsi kädentaitojen harjoittamista myös mahdollisesti rauhallista viisiminuuttista pöydän ääressä. Kaksivuotiaalle on tarjolla pieniä puuvärikyniä sekä pois pestäviä liituja. Hittien hitti oli tietysti Muumi-piirustusvihko suosikin mukaan.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone

Muovailuvaha

Myrkytön muovailuvaha on mainio lahja jo niinkin pienelle kuin kaksivuotiaalle. Vaikka taapero ei hahmoja vielä osaakaan tehdä, muovailuvahan värit ja tuntu kiinnostavat ja viehättävät kovasti.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone

Hama- ja pistelyhelmet

Samaa kädentaito-osastoa jatkaa Hama- ja pistelyhelmet. Näitä meillä ei ole kotona, mutta olen päiväkodista kuullut, miten paljon kaksivuotiaiden ryhmä niillä tykkää näpertää. Äitien sisäpiiritiedon mukaan helmet toimivat mainiosti myös lentokoneviihdykkeenä (jos ei viitsi viittä tuntia rusinoita syödä). Helmien asettelu vaatii ja opettaa keskittymistä, mikä tuntuu arvokkaalta taidolta hektisessä maailmassa.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone

Lorukirjat

Satukirjoja meillä toki on paljonkin, mutta tyttären lahjaksi saamasta lorukirjasta on tullut todellinen suosikki. Ja miksi ei olisi tullut: onhan kaksivuotias aika pieni keskittymään pidempään satuun, mutta lorun hän jaksaa hyvin kuunnella. Iltasatu onkin meillä täällä hetkellä iltaloru. Lorujen kieli on niin uskomattoman eläväistä ja kekseliästä, että niiden lukemisella täytyy olla erityisen positiivinen vaikutus lapsen kielen kehittymiseen, sanoisin, että vanhemmankin.

Meidän kirjamme on Kaarina Helakisan Niille joilla on nauravat korvat. Muita suositeltuja lorukirjoja ovat saman Kaarina Helakisan Pikku Pegasos (oma rakas suosikki lapsuudesta), Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu, Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan Allakka Pullakka, Yökyöpelit ja Tippukivitapaus, Jukka Itkosen Hirvi irvistää, Kaupunkiretki ja Astronautin rusinapulla, Hanna Lundströmin ja Maija Hurmeen Onnen kuplia sekä Tuulia Ahon ja Aino-Maija Metsolan Tähtienlaskijan runoja.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone

Legot

Omat yli 30 vuotta vanhat Legoni, tai siis Duploni, ovat nyt tyttäreni leikeissä, joten tällä klassikolla ei voi mennä vikaan. Nyky-Duploissa on vielä laajempi värien, hahmojen ja maailmojen kirjo.

Junarata

Junarataa meillä itsellämme ei ole, mutta voisin kuvitella, että jos Duplo-autoilla huristelu on kivaa, niin niin on junillakin. Duplojen tapaan junaradan osia on mukava alkaa kerätä pikkuhiljaa.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone

Koti- ja keittiöleikit

Jos kaksivuotiaalla on leikkikeittiö, varma hitti on viedä sinne täydennyksenä leikkiruokia tai astioita. Lahjaksi voi antaa myös itse keittiön, Design Letters Cooking Class on kiva kevyt versio. Kotileikeissä kiinnostavat myös nukensänky ja nukenrattaat, joista jälkimmäisiä meillä ei ole, mutta taaperokärry, jolla yksivuotias opetteli kävelemään, on nyt saanut jatkokäyttöä nallejenkuskaamiskärrynä.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone

Onkimispeli

Magneetilla toimiva kalojen onkimispeli on sekin kovasti kaksivuotiaan mieleen.

Musisointilaitteet

Näistä saattaa saada lahjansaajan vanhemmilta pahaa silmää, mutta silläkin uhalla suosittelen erilaisia laulamiseen ja musisointiin kannustavia leluja, kuten kauhistuttavaa karaokemikrofonia.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone

Uima- ja hiekkalelut

Kesän tullen ihana vieminen on setti hiekkaleluja tai jokin puhallettava uimalelu.

Homevialaura, Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, lastenhuone

Potkupyörä

Varmasti mieluinen menopeli on potkupyörä. Meidän pyörä ja kypärä ovat Banwoodin.

Elämykset

Oma lahjani kaksivuotiaalle oli viedä hänet Muumipeikko ja taikurin hattu -balettiin. En olisi koskaan ajatellut kaksivuotiaan keskittymisen riittävän, mutta kun näin, miten haltioituneena hän katsoi traileria, päätin kokeilla. Meillä oli aivan ihana äiti ja tytär -päivä ja edelleen (potalla) käsiohjelmaa lukien muistelemme elämystä. Niinpä kaksivuotiaallekin voi antaa lahjaksi kulttuuria, kun vain ikään sopivuuden katsoo. Joko liput tai ihan yhtä arvokasta aikaa. Helsingissä (ja tietysti muuallakin) on paljon ilmaista kivaa, kuten Lasten kaupunki.

Eikä tässä varmasti vielä kaikki! Jatkakaa te toki listaa kaksivuotiaiden suosikeilla, niin päästetään kaikki lahjoja pohtivat pälkähästä.

Instagram

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue