lukeminen

Kansainvälinen lastenkirjapäivä ja lukeminen elämäntapana pienestä pitäen

Homevialaura, lukeminen lapselle, kansainvälinen lastenkirjapäivä

Eilen, H. C. Andersenin syntymäpäivänä 2. huhtikuuta, vietettiin kansainvälistä lastenkirjapäivää. Jos johonkin haluan kannustaa lapsiani, niin lukemiseen, ja itseäni samalla myös. Koen, että minulla on sekä vastuu kannustaa lasta lukemisen pariin että vastuu näyttää lapselle esimerkkiä itse lukemalla. Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon, on paljon tehottomampi viesti kuin toimia itse elämäntavan esimerkkinä.

Homevialaura, lukeminen lapselle, kansainvälinen lastenkirjapäivä

Koen lukemisen erityisen tärkeäksi kahdesta syystä: kielellisen itseilmaisun ja empatian takia. Ehkä omasta viestintätaustastani johtuen pidän hyvää kirjallista ja suullista ilmaisua ensiarvoisen tärkeänä taitona, joka heijastuu ihan kaikkeen elämässä: siihen, miten osaat kertoa itsestäsi työpaikkahaastattelussa siihen, miten saat pidettyä puolesi epäreilussa tilanteessa aina siihen, millaisia ihmissuhteita luot ja miten helposti opit uutta. Tiedoksi tuleville teini-ikäisilleni jo nyt, aion äitinä haastaa teitä periaatteella Don’t raise your voice, improve your argument.

Homevialaura, lukeminen lapselle, kansainvälinen lastenkirjapäivä

Kielitaidon lisäksi tarinat rikastuttavat mielikuvitusta ja parantavat ymmärrystä sekä empatiakykyä. Kirjojen myötä on mahdollista matkustaa eri maihin, kulttuureihin ja aikakausiin, oppia ymmärtämään ja arvostamaan erilaisuutta. Miten muuten pääasiassa oman kodin ja päiväkodin kilometrin mittaista väliä suhaavat lapset koskaan saisivat käsitystä erilaisista todellisuuksista, jos eivät kirjojen, ja tietysti myös muun kulttuurin, kautta.

Suomalaista kirjastoa ei voi tarpeeksi ylistää. Olen itsekin viettänyt lapsuudessani kirjastossa varmasti tuhansia tunteja. Sen lisäksi, että kirjoja on mukava lainata kertalukuun, kerään lapselle pientä kirjastoa kotiin, ja annan kirjoja mieluusti lahjaksi kummilapsillekin.

Homevialaura, lukeminen lapselle, kansainvälinen lastenkirjapäivä

Pysyvään kotikirjahyllyyn kerään ennen kaikkea kirjoja, joissa on jokin erityisen tärkeä sanoma tai teema. Tällaisia ovat esimerkiksi juuri nyt yleiset voimaannuttavat teokset, kuten Sankaritarinoita tytöille. Myös ajankohtaisia elämäntilanteita on hyvä kirjojen kautta käydä läpi, esimerkiksi tunteita menetyksen tai vanhempien avioeron hetkellä tai sisaruksen syntymistä perheeseen niin kuin meillä nyt. Samoin satuklassikot ovat hyvää kotikirjahyllyn sisältöä (vaikka jotkut vanhoista saduista nyt luettuina kerrassaan kyseenalaisilta tuntuvatkin).

Ylen artikkelissa huomautetaan, että “eri medioissa on entistä harvemmin kritiikkejä lasten- ja nuortenkirjoista, uutuuksien ja helmien metsästäminen vaatii vanhemmilta viitseliäisyyttä ja asiaan perehtymistä”. Lastenkirjojen joukossa toden totta on myös jonninjoutavuuksia. Artikkelin mukaan hyvä idea on kysyä vinkkejä kirjastonhoitajilta. Tietysti myös Lasten ja nuorten Finlandia -ehdokkaita kannattaa seurata. Esimerkiksi vuoden 2017 voittaja, Sanna Manderin Avain hukassa, on aivan mielettömän hurmaava ja hauska.

Homevialaura, lukeminen lapselle, kansainvälinen lastenkirjapäivä

Yksi sisällöltään erityisen ilahduttava kirja on Moira Butterfieldin ja Harriet Lynasin Meidän maailmamme – Lasten elämää eri maissa (saatu Otavalta arvostelukappaleena). Kirja valottaa sympaattisella tavalla sitä, miten eri maissa käydään koulua, syödään lounasta, puhutellaan isovanhempia tai vaikka juhlitaan. Kirja on kiinnostavaa ja avartavaa luettavaa ihan aikuisellekin, ja suosittelen sitä todella lämpimästi omalle lapselle tai lahjaksi pienelle ystävälle.

Välillä lukeminen pienten lasten kanssa on tietysti “lukemista”: venkoilua, keskeytyksiä, päälle puhumista ja lyhyttä kärsivällisyyttä. Välillä se on myös puuduttavaa pakkomielteisyyttä. Tai älkää sanoko, että tyttäreni on ainoa, jolla on taipumus haluta lukea yhtä ja samaa kirjaa joka ikinen ilta ajasta ikuisuuteen, tai että tyttäreni on ainoa, joka kaivaa vielä juhannuksenakin esiin tonttukirjan, josta en itse haluaisi nähdä valoisana vuodenaikana vilaustakaan.

Homevialaura, lukeminen lapselle, kansainvälinen lastenkirjapäivä

Mutta se kuuluu asiaan. Lasten lukemista koskevassa artikkelissa todetaan, että “lapselle on hyvä tarjota mahdollisuus tutustua erilaisiin kirjoihin, mutta toisaalta pitäisi jaksaa lukea yhä uudelleen samaa kirjaa, mikäli lapsi niin toivoo. Tarina voi olla lapselle merkityksellinen, koska hän käsittelee sen avulla jotain senhetkisessä kehityksessään olennaista asiaa.”

Ikätason mukaisesti kirjoja voi myös “lukea” ihan vain kuvia katsomalla ja aiheesta keskustelemalla. Kriitikko, tietokirjailija ja kouluttaja Päivi Heikkilä-Halttunen sanoo haastattelussa, että “taaperon kanssa on tärkeää, että joskus maltettaisiin vain katsella kuvitusta. Korkeatasoinen lastenkirjan kuvitus on lapselle kuin käynti taidegalleriassa”.

Homevialaura, lukeminen lapselle, kansainvälinen lastenkirjapäivä

Meillä erinomaisesti parin ikävuoden tienoilla, ennen kärsivällisyyden kasvamista pidempiin tarinoihin ja toki vieläkin, toimivat lorut, joissa on hauskan elävää ja rikasta kieltä sekä lyhyt pituus. Yksi hyvä lorukirja on ainakin Kaarina Helakisan Niille joilla on nauravat korvat.

Homevialaura, lukeminen lapselle, kansainvälinen lastenkirjapäivä

Jo syntymättömälle vauvalle suositellaan lukemaan. Sitä en ole erikseen tehnyt, mutta vatsaan on kyllä kantautunut isosiskolle luetut iltasadut ja nyt myös minun äänikirjani, joihin olen täysin koukussa, ja joita on muuten lastenkirjoinakin. Kaiken kaikkiaan minusta tärkeintä on tuoda positiivinen lukemisen rutiini osaksi arkea, tehdä kotona lukemisesta pienestä pitäen elämäntapa. Lukeminen on myös tärkeää yhdessäoloa, niin yhdessä kuin erikseen. Senkin koen arvokkaaksi perheajaksi, että jokainen lukee omaa kirjaansa, yhdessä, erikseen.

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue