Monocle

Hotel St George ja yhä ihanampi Helsinki

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Onneksi en ole toimittaja, joka joutuu kirjoittamaan hillityn neutraalisti ja objektiivisesti. Onneksi minulla on henkilökohtainen media, jossa voin käyttää häpeilemättä sanakirjan kaikki ylistyssanat, superlatiivit ja huutomerkit. Nyt puhutaan Helsingin uudesta St George -hotellista osoitteessa Yrjönkatu 13.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Pääsin tutustumaan juuri avattuun St George -hotelliin pressitilaisuudessa ja vaikka monia kutsuja jätänkin väliin, tätä ei tullut mieleenkään jättää. Arvostan, suoraan sanottuna ihailen, ajatuksella tehtyjä hotelleja, jotka ovat paljon enemmän elämäntapoja kuin nukkumispaikkoja. Siitä St Georgessakin on kyse, hotelli on elämys ja nähtävyys itsessään.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Koska Suomi on niin pieni maa kuin on, olen yllättyneenä seurannut, miten paljon uusia hotelleja Helsinkiin on tullut ja tulee. Tilaisuudessa kuulin, että Suomi todella kasvaa matkailussa vilkkaasti ja että kasvu on todella terveellä pohjalla, sillä puolet matkailusta on liikematkailua ja puolet vapaa-aikaa. Kansainvälisesti isoin matkailutrendi hotelleissa on paikallisuus. Turistiajat ovat ohi, nyt matkustajat haluavat kokea olevansa hetken paikallisia ja elää kuten paikalliset.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Tähän trendiin St George -hotellikin tarttuu. Hotellin kivijalassa on (huom! koiraystävällinen) kahvila-leipoimo St George Bakery, jonne voi soluttautua yhdessä paikallisten kanssa juomaan kahvia ja noutamaan taivaallista leipää. Kesällä kahvilan eteen tulee terassi, jossa voi katsella kuppinsa takaa Vanhaan kirkkopuistoon, paikallisittain Ruttopuistoon. Leipomoa ei niinkään ole inspiroinut perinteikäs Ranska vaan enemmänkin rennot naapurimme Tukholma ja Tanska. Inspiraationlähteen huomaa muualtakin: St Georgen Wintergarden-sisäpihalla todella tuntee olevansa Stokiksessa.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Wintergarden, lasikaton alla oleva sisäpiha ja hotellin sydän, on kalustettu kodinomaisesti ja olohuonemaisesti istuinryhmiin ja viimeistelty takalla, taiteella, designilla, coffee table -kirjoilla. Takana on huipputasoinen baari, josta löytyy myös klassinen viinilista. Talvipuutarhan inspiraationa ovat toimineet 1800-luvun seuraapiirien tilat. Wintergardenissa on nimittäin mahdollisuus vetäytyä nurkkauksiin omaan rauhaan ja salonkilounaita nauttimaan.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Kautta hotellin kulkee teemana hyvinvointi ja miehenrauha, minkä kirjaimellisesti aistii kaikesta tunnelmasta ja yksityiskohdista. Huoneet on suunniteltu tunnelmaltaan rauhaisiksi ja värimaailmaltaan murretuiksi. Televisiot on kätketty sermin taa ja esillä on varta vasten huoneeseen käsin poimittua kirjallisuutta ja seinillä kuratoitua grafiikkaa. Sisustussuunnittelusta on vastannut Arkval / Pervin Imaditdin ja Carola Rytsölä, konseptista ja kulttuurisisällöstä taas Mirkku Kullberg.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Jokaisessa sisustukseltaan yksilöllisessä huoneessa on Hintsa Performancen suunnittelemat voimisteluohjeet: kuminauha ja muutaman kortin ohjelma, jonka voi helposti tehdä huoneessa. Liikunnan ei pitäisi olla pakkopullaa, vaan se voi olla päivittäinen pieni rutiini, tuntuu virkistävältä lähestymistavalta. Toki hotellilla Hintsa Performancen suunnittelema salikin on, Play Groundiksi nimetty.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Hyvinvoinnin henkeen myös minibaari on uudella lailla mietitty ja lisäksi spa-puoli, St George Care, tarjoaa paitsi hemmotteluhoitoja myös ravitsemus- ja unikonsultaatiota. Spa-hoidoissa käytössä on yksinoikeudella unkarilainen mineraaleihin perustuva ihonhoitosarja Omorovicza, myös Lumene on räätälöinyt paikkaan oman kauneushoidon.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Siinä missä Wintergarden on elegantti, hotellin korttelihenkisessä ravintolassa Andreassa taas on rennompi meininki: kuulemma sellainen, että musiikki soi ja viiniä voi kursailematta tilata pulloittain. Anatolialaisen, eli nykyisen Turkin Aasiaan kuuluvan osan, keittiön ravintolassa mennään raaka-aineet edellä ja tavoitteena on luoda aito yhdessä syömisen kokemus. Aamiaispöydässä nautitaan pientuottajien antimia.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Viimeiseksi päästään hotellin minua henkilökohtaisesti kiinnostaneeseen erikoisuuteen. St Georgessa on Pohjoismaiden ensimmäinen Monocle Shop (syötä neljätoista huutomerkkiä tähän). Tämän asian hienouden joko ymmärtää tai ei ymmärrä, mutta oma sydämeni takoi Tyler Brûlén lifestyle-lehden nimikkokaupassa tuhatta ja sataa. Monocle Shopin vieressä on pieni rauhallinen kirjastomainen huone, johon voi pysähtyä lukemaan – siis nimenomaan lukemaan, eikä ainaista läppäriä näpyttämään. Huolella poimitut kirjat kulkevatkin punaisena lankana koko hotellin läpi. Spa-tilasta löysin erityisen kiinnostavalta kuulostavan teoksen, L’Art de La Simplicite: How to Live More with Less, jonka on kirjoittanut Dominique Loreau.

Homevialaura, Hotel St George Helsinki, hotelli, Yrjönkatu 13

Vaikka St George on totta kai ylellinen, se määrittää luksuksen uudestaan. Täällä luksusta ei ole kimallus ja näyttäytyminen, vaan kyseessä on enemmänkin uudenajan urbaani keidas, joka tarjoaa mahdollisuuden vetäytyä kokonaisvaltaisesti rauhoittumaan ja voimaan hyvin. Minuun St George teki sanoinkuvaamattoman ison vaikutuksen ja nosti kotikaupunkiylpeyteni aivan uudelle tasolle. Jos jo sisääntuloaulassa vieraan vastaanottaa Ai Weiwein taideteos maailman ensimmäisenä julkisena tilana, on kyseessä todella paljon enemmän kuin hotelli. Nähtävyys, kuten todettua jo tulikin.

Tiloissa

Homevialaura, Finnjävel

Ensinnäkin, tervetuloa jälleen uuden juttusarjan pariin! En koe itseäni vain sisustusbloggaajaksi, vaan minua kiinnostaa jakaa laajemminkin asioita oman elämäntavan ympäriltä, ja juttusarjat tuntuvat sopivalta tavalta jäsentää ajatuksia kirjoittajana erilaisten teemojen alle. Erityisesti olen huomannut törmääväni siihen, että haluaisin useasti jakaa teille sellaisia pieniä juttuja sieltä täältä, joista ei ole omaksi postaukseksi, mutta jotka koen kiinnostavaksi ja blogiini liittyväksi. Tämänkaltaisia koosteita tykkään lukea myös muista blogeista, Noorien Perjantain parhaat nyt ihan parhaana esimerkkinä. Minun uusi juttusarjani, Tiloissa, ilmestyy epäsäännöllisesti silloin kun siltä tuntuu, ja se kokoaa yhteen tyylisiäni nostoja ja ajankohtaisia kuulumisia.

Pääsiäisen jälkeen, joka ei ihan paastoa ollut sekään, pääsin illallistamaan Finnjäveliin Hardys-viinien vieraana. Jos osasin ennen arvostaa kiireettömiä maistelumenuita, niin tässä elämäntilanteessa vasta osaankin. Finnjävel on huippukokkien Henri Alenin ja Tommi Tuomisen moderni tulkinta Suomi-ruoasta. Jo itseironinen, ruotsalaisten meille antama haukkumatermi, nimi lupasi hyvää: Finnjävel on fine diningiä, mutta ilman tiukkapipoisuutta. Ruoka oli upeaa, mutta ennen kaikkea minuun teki vaikutuksen loppuun asti hiottu kokonaisuus. Suojellun kivitalon miljöö, Ateljé Sotamaan varta vasten Finnjävelille omistettu design ja pienet yksityiskohdat, naistenhuoneen mukaanotettavaa teepussimaista tervehdystä myöden, josta pystyi kotona hauduttamaan ravintolan juoman.

Homevialaura, Finnjävel

Suhtaudun intohimoisesti brändäämiseen ja kiinnitän tämänkaltaisiin viimeistelyihin aina paljon huomioita. Jäin miettimään Finnjäveliä erityisesti näin Suomi 100 -juhlavuoden aikana. Muotoilukriitikko Kaj Kalin arvosteli Avotakan kolumnissaan (3/2017) hukattua merkkivuotta. Sitä, kuinka ”suomalaisen muotoilun juhlistamisen ja aluevaltauksien sijaan nähdään Fiskarsin sinivalkoisia saksia”. Valitettavasti olen toistaiseksi aivan samaa mieltä. Eikö meillä olisi suunnittelustamme yhtään enempää ammennetavaa juhlavuoteen kuin tehdä jo aikaisemmin suunnitelluista tuotteista sinivalkoisia versioita?

Homevialaura, Cafe Latte Lifestyle, Ainoa Tapiola

Räntäpäivän innoittamina, vai pitäisikö sanoa pakoittamina, vaihdoimme sunnuntaisuunnitelmat Nokkalan Majakka -rantakahvilan testaamisesta Tapiolan juuri avanneeseen Ainoa-kauppakeskukseen. Olen aina utelias näkemään uutta kaupungissa, tai tässä tapauksessa naapuripitäjässä, joten suhasimme paikalle mielenkiinnosta lounaalle. Minulta Ainoa saa matalat pisteet. Liikkuminen puolten ja kerrosten kesken oli kaikkien aikojen sekavinta, opasteita oli huonosti, liikkeitä suppeasti ja tunnelma kolkko.

Homevialaura, Stockmann Herkku, Ainoa Tapiola

Pettymys ei haittaa, sillä kauppakeskus ei ole mitenkään oman asiointimme varrella, mutta yleisenä huomiona jään seuraamaan, nouseeko Tapiolasta oikeasti sellainen keskus, joka saisi Espoon tuntumaan kaupungilta. Nyt fiilis jäi kovin latteaksi – ei kuitenkaan sentään Cafe Latten osalta. Tanskalaishenkinen lifestylemyymälä oli kauppakeskuksen parasta antia yhdessä kivaksi laitetun Stockmann Herkun kanssa. Sunnuntaina Herkku uinui tyhjyydessään, mutta pirteämpänä päivänä voin kuvitella sen olevan melkein kuin minimatka Whole Foodsiin tai Dean & DeLucaan.

Homevialaura, lukeminen, kirjat, kirjasto

Olen pitkästä aikaa innostunut hyödyntämään fantastista instituutiotamme,  kirjastoa. Tällä hetkellä minulla on menossa tietokirjojen kausi. Koin romaanien jättämisestä hyllyyn huonoa omaatuntoa – miksi sitä arvottaakin kaunokirjallisuuden paljon korkeammalle? – mutta pääasia on lukea omaksi iloksi, ja lukea ylipäätään. Pinossa on muun muassa Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomia sekä Gretchen Rubinin Tee siitä tapa. Lukukärpänen on puraissut minua entistä enemmän myös lehtien muodossa, mikä omalta osaltaan kertoo sekin tämänhetkisestä kiinnostuksesta ilmiöitä kohtaan. Kaipaan kotiimme parin vuoden ajan häälahjana tullutta  New York Magazinea, ja nyt ostin Monoclen. Pienenä projektina olen päättänyt ostaa pitkästä aikaa numerot muutamiakin arvostettuja yleisaikakauslehtiä, kuten Wallpaperin, New Yorkerin ja Vanity Fairin.

Homevialaura, olohuone

Lopuksi hyppään vielä lukemisesta televisioviihteen puolelle. Toivun edelleen Gilmore Girlsin loppumisesta, mutta oli päättymisellä hyväkin puolensa. Pääsin vihdoin aloittamaan puhutun sukupolvikokemuksen, Lena Dunhamin Girlsin, ja olen totta kai koukussa. Seuraavaksi otan katseluun Netflixissä juuri alkaneen #GirlBoss-sarjan, jossa kiinnostaa Nasty Gal -verkkokaupalla menestyneen Sophia Amoruson tarina. Meidän kodissa perinteinen televisio alkaa olla kuollut, tilalla on Netflix ja nyt myös HBO Nordic. Ei ole kovin vaikea päättää, minkä parissa sohvalla rentoutuu: Huutokauppakeisarin ja Miksun baarin kanssa, vai nokkelien dialogien ja palkittujen tuotantojen seurassa. Minulla on tällä hetkellä niin voimakas side jatkuviin laadukkaisiin jenkkisarjoihin, että yhden illan jutut, elokuvat, ovat nekin jääneet melkein kokonaan ohjelmistostamme pois.

Tiloissa on juttusarja, johon kokoan ajankohtaisia nostoja sieltä täältä oman elämäntavan ja kiinnostuksen ympäriltä. Palsta on mielentiloja, paikkoja, kuulumisia ja havaintoja – kaikenlaisia pieniä poimintoja.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue