Pariisilainen tyyli

homevialaura_pariisi01
homevialaura_pariisi02
homevialaura_pariisi03
homevialaura_pariisi04
homevialaura_pariisi05
homevialaura_pariisi06
Täällä on ajatukset patonkien, ballerinojen ja baskerien kaupungissa. Olen käynyt Pariisissa kerran vuonna 2006. Talvi oli juuri taittumassa kevääksi. Ensimmäisenä iltana kevyt lumipeite satoi Montmartreen, seuraavana aamuna aurinko porotti kuiville kaduille. Olen siitä asti tiennyt, että palaan.

Juhannuksena minä ja Pariisi kohtaamme uudestaan – ja mies kolmantena pyöränä. Pöydällä on kaksi kirjaa, aina pakollinen ostos Mondon opas, sekä Parisian Chic: A Style Guide by Ines de la Fressange. Siinä, missä Lauren Conradin oppaat tuntuvat itselle liian amerikkalaisilta ja nuorisolle suunnatuilta (ai kamala, olen todella kolmekymppinen), Ineksen kanssa puhumme jokaisesta asiasta samaa kieltä trenssin yhdistämisestä miestenkellojen lainaamiseen ja legginssien kieltämiseen.

Tyylin lisäksi kirja käsittelee pariisittaren, joka on yhtälailla mielentila kuin merkintä syntymätodistuksessa, kauneusrutiineja sekä kotia. Sisustamisessa Ines suosii tavaroiden järjestelmällistä organisoimista Mujin laatikoihin ja kannustaa kehystämään kauniita mainoksia. Oui! I told you so.

Kyseessä on tyylikirja, mutta myös matkaopas: iso osa on omistettu Pariisi-tärpeille. Täydelliset 240 sivua kahvikupin tai viinilasin kylkeen. Itselleni fiilistely on niin iso osa matkaa, etten tiedä, osaisinko koskaan valita äkkilähtöä. Tulisi kiire pinnata taulu täyteen kolmen tunnin lentomatkalla.

Helsingin uusi Granit Bulevardilla

homevialaura_granit_10homevialaura_granit_4homevialaura_granit_5
homevialaura_granit_8
homevialaura_granit_13
homevialaura_granit_7
homevialaura_granit_9
homevialaura_granit_12
Piipahdin eilen uudessa Granitissa Bulevardin ja Erottajan kulmassa.

Luulin, että olen tunkenut itseni jokaiseen Euroopasta löytyvään sisustuskauppaan, mutta Granitissa vierailin itse asiassa ensimmäistä kertaa ikinä vasta nyt kotimaassa. Osasin odottaa mustavalkoista ilotulitusta, harmaan hurmaa ja teollisuustyylin tykitystä. Sitä Granit olikin, mutta mielestäni paljon muutakin.

Valikoima oli laaja. Astioita, mattoja, torkkupeittoja, kynttilöitä ja lyhtyjä, ruukkuja, koreja, riippumattoja ja -tuoleja, herkkuja, keittiötekstiilejä, taiteilija- ja toimistotarvikkeita, muistitauluja, valaisimia. Yllätyin siitä, miten paljon Granitissa oli mujimaisia piirteitä säilytysratkaisuista toilettilaukkuihin.

Putiikissa itselleni kävi vanhanaikaiset: olin niin pökerryksissä kaikista uusista kivoista tuotteista, etten loppujen lopuksi ostanut mitään. Parvekkeelle kaavaillut betoniruukut olisivat olleet tyrkyllä nenäni edessä, mutta mötiköiden kuskaaminen vaatii ihan oman reissunsa.

Ymmärrän hyvin, miksi Granit on aiheuttanut sellaisen hypen sisustajien keskuudessa kun on. Kuvat ovat pikaisia käynnykkäräpsyjä, mutta antanevat kuvan jälleen yhdestä ruotsalaisesta menestyskonseptista.

Farewell Uten.Silo

homevialaura_764
Vitran Uten.Silo saapui Stokkan verkkokaupasta ja se on ihana ihana ihana. Mutta.

Olen tässä harrastanut muutaman päivän syvällistä itsetutkiskelua, ja miettinyt, onko seinälokerikko sittenkään oikea säilytysratkaisu meille.

Pidän juuri nyt siitä, että asiat saavat olla rennosti esillä. Mutta entä vuoden tai viiden vuoden kuluttua? Haluanko sittenkään pitkän päälle katsella laskuja, avaimia ja tilpehööriä seinällä? Olen kuitenkin nipo nainen, joka haluaa kirjansakin ovien taakse.

Tällaisista ostoksista täytyy olla pomminvarma, ja koska en selvästikään ole, Uten.Silo lähti palautukseen.

Keksin varmasti tilalle jonkun näppärän ja huokeamman ratkaisun, kunhan aikani ihmettelen. Ehkä laitan vain eteisen pöydälle korin, jonne kamat voi heittää.

Auttakaa naista hädässä. Mihin te laitatte pikkusälän tullessanne kotiin? Onko olemassa muita seinäratkaisuja kuin Uten.Silo? Avainsana tässä on helppous – säilytyssysteemin on oltava heti tyrkyllä.

Kollaasi  on jälleen tehty Polyvorella, ja lähes kaikki sen tuotteet ovat rakkauteni Mujin.