Mulberry

Etsitään sitä oikeaa ja joulun taikaa

Homevialaura, joulu, Tukholma

Kiitos raadille Eteisen ilme uusiksi ja peilien pyöritystä -postaukseen tulleista mielipiteistä! Luulin jo tehneeni päätöksen valkoisista ovista, mutta menin vielä mallaamaan näkyä valkokarmisella kokovartalopeilillä sekä peilit peittävällä valkoisella lakanalla, ja nyt 10 minuuttia myöhemmin peiliovi on taas viemässä voiton. Yleensä tiedän tarkasti, mitä haluan, joten tällainen jo monetta kertaa pyörivä juupas eipäs -jahkailu tuntuu erityisen vieraalta ja piinaavalta.

Homevialaura, kotitoimisto, työpöytä, Ipuro, huonetuoksu, Mulberry, kalenteri

Siihen asti on armonaikaa miettiä, kun liukukaapin ovet tarkistusmitataan ensi viikolla. Ensi viikolla – siis joulukuussa. Ei haittaa ollenkaan, että kalenterinäkymän mukaan vuoden ankein kuukausi marraskuu on pian selätetty. Täytyy tosiaan alkaa etsimällä etsiä joulufiilistä, vaikka eihän tässä lumettomassa pimeydessä näe edes eteensä.

Homevialaura, joulu, Tukholma

Kaipaan usein jouluna ulkomaille juuri tunnelman takia. Viime tapaninpäivänä lähdimme Tukholmaan ja aikaisemmin olemme viettäneet joulut Lontoossa ja Budapestissa. Omassa arjessa loppuvuoden harmaudesta voi olla vaikea löytää minkäänlaista taikaa, mutta  kummasti sitä alkaa katsoa maailmaa idyllisten bokeh-lasien läpi heti Helsinki-Vantaalla. New York, Pariisi, Alpit, Keski-Eurooppa. Siinä muutama haaveiden joulukohde.

Homevialaura, kotitoimisto, työpöytä, Ipuro, huonetuoksu, Mulberry, kalenteri

Ensi vuoden suunnitelmia voi alkaa kirjaamaan kotitoimistolla, kun kävin vihdoin hakemassa Mulberryltä Char and the cityn nahkaisiin perintökansiin vuoden 2016 kalenterilehdet. Vieläkään en osaa enkä halua siirtyä sähköiseen kalenteriin, nyt vasta mulberrymummoilu kunnolla alkaa. Työpöytää virkistää myös Ipuro-huonetuoksu, Kodin Ykköseltä saatu uutuus. Ipuro-huonetuoksujen ja -tuoksukynttilöiden hinnat alkavat jo alle kympistä. Vinkkinä, jos monen kympin panostus tuntuu liian arvokkailta, mutta kotiin haluaa kuitenkin luoda tuoksumaailmaa. Omani on raikas Cotton Fields ja suosittelen myös maskuliinisen puista Cedar Wood -tuoksua.

Kiitoksia ja kahvia kotitoimistolla

Homevialaura_5275

Tuhannet kiitokset kaikista Onnellisia isoja pieniä uutisia -postaukseen tulleista kommenteista sekä some-onnitteluista! Ette tiedäkään, miten onnelliseksi tulin terveisistänne.

Homevialaura_5245 2

Samoin ilahduin kovasti siitä, miten hyvää ja aktiivista keskustelua Puheenaiheena nyt: blogit ja ostokäyttäytyminen -postaus herätti. Bloggaaminen ei olisi puoliksikaan niin mielekästä ilman vuorovaikutusta ja ajatusten vaihtamista. Onneksi olette siellä, en varmasti jaksaisi loputtomasti kirjoittaa kuuroille korville.

Homevialaura_6341

Olenkin ottanut periaatteeksi, että vastaan jokaiseen kommenttiin, aina. Pahoittelen, että joskus vastaamisessa kestää, kun hommia kasaantuu, mutta palaan aina asiaan enemmin tai myöhemmin. Nyt kun olen pitänyt viimeisiä kesälomapäiviä pois, keitin litran kahvia ja otin asiakseni naputella kaikenlaisia rästiviestejä ja -hommia kotitoimistolla. Silloin, kun pitää saada paljon asioita tehdyksi, eivätkä tunnit vuorokaudessa riitä, ulkoistamme kokkaamisen, usein suosikki Fafa’sille.

Homevialaura_3669

Kuluttamisesta vielä puheen ollen: onko mitään parempaa kuin onnistunut second hand -löytö? Näistä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että toisen roska on toisen aarre, kun roskia nämä ei varmasti ole kenellekään, mutta joskus kivatkin asiat jäävät itselläkin käyttämättä. Mustat avokkaat edellisten rikkoutuneiden tilalle löysin Kauniista Veerasta (hyvä second hand -puoti Punavuoressa). Mulberryn kalenteri taas on ystäväni Char and the cityn perintöä Sisustusbloggaajien kirppikseltä. Haaveilin jo ajat sitten mulberrymummoilusta, mutta en ajattelut, että haave toteutuu 50 vuotta ennen vanhainkotia.

Homevialaura_5870

Laitetaan nyt vielä kiitos kiitosten perään, kun Pinterestissä tuli 20 000 seuraajaa täyteen. Tervetuloa inspiroitumaan sinnekin!

Mielessä juuri nyt

homevialaura_christmas_wishes1
Kokosin kollaasiin materiaa, joka pyörii mielessäni juuri nyt: joululahjatoiveina, ostoslistalla tai haaveissa. Svenskt Tennin Vänskapsknuten messinkisenä olisi unelmien kynttelikkö. Stokiksessa täytyy käydä myös Byredon liikkeessä nuuhkimassa tuoksukynttilöitä. By Lassen Frame-laatikossa viehättää kantatut reunat. Joka joulu pintaan nousee sisustushaave Mulberryn klassikkokuosista (syypää on Valkoinen Harmaja). Valkoinen amaryllis on joulukukista suosikki.

Pukautumispuolella puhuttelevat messinkiset sirot korut, lukulistalla oleva How to be Parisian wherever you are -kirja sekä musta tikkilaukku, jonka aion lähiaikoina päivittää tekonahkaisesta halpisversiosta kunnolliseen. Rebecca Minkoff on vahva ehdokas.

Sitten tulee pahimmanluokan elämää häiritsevä first world problem: mistä löytää paljettihame? Kaikki toistaiseksi kohtaamani yksilöt ovat olleet liian kynähamemaisia tai lyhyitä (ja siis todella tarkoitan lyhyitä). En muutenkaan hae tyylillä mitään Anita Hirvonen -lookia, vaan yhdistäisin hameeseen rentoutta ja yksinkertaisuutta: t-paidan tai kasmirneuleen ja paksut mustat sukkikset.

Mama’s old Mulberrys

Kuvan Mulberryissä on muistoja pitkän ajan takaa. 90-luvun alussa hörötin näille, äidin maailman noloimmille laseille. Nyt? Pyöreäsankaiset tortoise-kuosiset lasit ovat kaikkien huulilla – tai nenillä. Elämän kiertokulku.

homevialaura_6798

Omin lasit äidin kaapista jo vuosia sitten, mutta en ole voinut käyttää niitä, koska ne painavat ohimoilta. Sangat on toivottavasti mahdollista säätää, tänä kesänä kiikutan lasit optikolle.

Tällaiset ovat nykyään harvinaisia aarteita. Merkkien laatu on laskenut vuosikymmenien saatossa niin, että vaikka hinnan puolesta luulisi ostavansa äidiltä tyttärelle -tavaraa, totuus on monesti toinen.

homevialaura_6826

Myös arvostus tavaraa kohtaan on muuttunut. Joka toisella nuorella on nykyään arvokas merkkilaukku. Ostos perustellaan klassikkoleimalla ja sillä, että laukku palvelee lopun elämää. Kuitenkin jo vuoden parin päästä sama veska on Huuto.netissä ja uusi kiikarissa.

homevialaura_6838

Elämän kiertokulkua kai sekin. En arvostele laukun ostamista, mutta naivi suhtautuminen särähtää tässä asiassa vanhanaikaiseen korvaani. Muutos on väistämättä vaikuttanut omiin mielikuviini. Monet merkit, tuotteet ja kuosit, jotka aikoinaan edustivat tyylikkään töölöläismummon tai pariisilaisleidin arvokkuutta, edustavat nyt aivan päinvastaista. Asioita, joita on luullut tavoittelevansa, huomaa nyt välttelevänsä.

homevialaura_6846

Tietysti haaveilen klassisena pukeutujana klassikkoasusteista, se on päivänselvä. Ostopäätöksessä ei vain painaisi enää pelkkä raha, vaan liuta muitakin syitä. Haluanko kuulua muiden brändiä käyttävien joukkoon? Voisinko oikeasti luottaa hinnan tuomaan laatuun ja oman makuni pysyvyyteen?

Juuri nyt tuntuu hyvältä omistaa, ei Mulberryn Alexa eikä Bayswater, vaan äidin vuosikymmeniä vanhat lasit.

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue