Muumi-paita

Joulun odottaminen lasten kanssa

Homevialaura, joulu, lastenhuone, pikkukuusi

Hyvää joulukuun ensimmäistä! Adventtikalenterin ensimmäisen luukun myötä tuli mieleeni kirjoittaa joulusta lasten kanssa.

Ennen kuin tulin itse äidiksi, hämmästelin, miten moni äiti tehtaili lapsilleen hulppeita joulukalentereita. Eikö mikään riitä, ajattelin. Sen lisäksi, että kuusenalus pursuaa jouluaattona lahjoja, pitää lapsia lahjoja vielä kuukausi aaton allakin kaiken maailman pikkuleluilla. Kohtuullisuus, joka on itselleni todella tärkeä arvo, tuntui olevan kaukana tästä kaikesta.

En tiedä, onko tässä enemmän kyse siitä, että ajan henki on niinkin lyhyessä ajassa kuin kolmessa vuodessa ehtinyt muuttua vai siitä, että olen vasta nyt huomannut tämänkin tavan sisältävän itse asiassa täysin päinvastaisen näkökulman joulun viettämiseen. Varmasti molemmista.

Homevialaura, joulu, sisustus

Yksi ihanimmista yrittäjistä, joita tiedän, on vaaleansävyisten lastentarvikkeiden verkkokaupan PikkuVaniljan perustaja. Martina inspiroi minua paitsi tyylillään myös ajatuksillaan vanhemmuudesta, joten suosittelen lämpimästi seuraamaan häntä Instagramissa. (Martina myös muisti minua ihanalla yllätysonnittelulahjalla vauvauutisen myötä, mikä kertoo hänen kultaisuudestaan.)

Martina kirjoitti, että heidän perheessään joulukalenteri on paljon jouluaaton lahjoja tärkeämmässä roolissa. Sen sijaan, että yksi aattopäivä on niin yltäkylläinen, ettei lapsi edes pysty pakettivuorta käsittämään ja arvostamaan, keskitytään heidän perheessään nimenomaan joulun odotukseen: tasaisesti 24 päivän riemuun.

Mukana itse tehdyssä kalenterissa voi totta kai olla myös tavaraa niin kauan kuin jotain ostettaisiin muutenkin vuoden varrella. Ehkä pari suosikkileikkiä täydentävää Legoa, tarvittavia sukkia, ponnareita ja pinnejä, kylpyvaahtoa loppuun kuluneen tilalle, tarra-arkki askarteluun tai kenties sokerikuorrutusta vihjaamaan illan leivontatalkoista.

Homevialaura, joulu, joulukuusi

Tärkein huomio piilee siinä, että kalenterin luukut voivat myös olla aineettomia ja yhdessäoloon kannustavia. Nyt, kun silmäni ovat tälle asialle avautuneet, olen huomannut monen muunkin vanhemman suosivan itse tehdyissä kalentereissa juuri tätä ajatusta. On joulukorttien askartelua, lahjojen paketoimista, hyväntekeväisyyslahjojen viemistä, piparien ja joulutorttujen leipomista, joulupuuron keittämistä, joulukuusen koristelua, joulumyyjäisiä, joulukonsertteja, Lucian päivän kulkuetta ja muita elämyksiä. Yksi ihana ilmainen vinkki on myös kirjaston kirjat: niillä voi joko täyttää koko 24 päivää tai muutaman lukemiseen keskittyvän luukun.

Homevialaura, joulu, lastenhuone, pikkukuusi

Minusta saattaa ehkä saada sen käsityksen, että olisin kovin aikaansaava kaikessa, mutta näin ei itse asiassa todellakaan ole. Kaikista maailman ihmisistä minä en ole saanut toistaiseksi aikaiseksi täyttää vauvakirjaan sivuakaan eikä minun tulisi mieleenkään leipoa pipareita ilman lasta. 24 luukun keksiminen ja lupausten toteuttaminen vaatisi minulta siis täyden ponnistelun, mutta pidän todella paljon ajatuksesta ilahduttaa maailman tärkeintä ihmistä nimenomaan pitkin kuukautta yhdessäolon ja elämysten kautta.

Homevialaura, joulu, pikkukuusi

Ehkä viimeistään sitten, kun nyt vasta vatsassa oleva sisarus on kasvanut joulusta ymmärtävään ikään, tsemppaan kalenterin kanssa, kun yhdellä vaivannäöllä saa ilahdutettua kahta. Tosin silloinkin on pidettävä huolta hyvästä hengestä: jos kaltaisellani ihmisellä, jolta eivät tällaiset asiat luontaisesti tule, kalenterin tekeminen alkaa mennä suorittamisen ja stressin puolelle, valitsen mieluummin olla hyväntuulinen valmiskalenteriäiti kuin kireä tee-se-itse -kalenteriäiti. Sekin on nimittäin enemmän kuin ok.

Homevialaura, joulu, pikkukuusi, Muumi, kirjajoulukalenteri

Toki olen kovin tyytyväinen tämän vuotisesta ulkoistetustakin kalenterista. Lukeminen on yksi niistä asioista, joihin haluan vanhempana kaikista eniten kannustaa, ja jos tyttäreni rakastaa lukea Muumi-kirjoja niin paljon kuin rakastaa, saattaa Muumi-kirjakalenteri jopa ilahduttaa häntä tänä vuonna kaikista eniten. Elämysten osalta kävimme jo Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa 12 lahjaa joulupukille ja joulukuussa saamme toivottavasti aikaiseksi mennä edes muutamaan niistä neljästäsadasta joulutapahtumasta, johon olen Facebookissa kiinnostuneeksi klikannut. Tasa-arvon nimissä myös Onni sai totta kai isovanhemmilta oman joulukalenterin.

Homevialaura, joulu, koiran joulukalenteri

Joululahjoista kysyin tyttäreltäni suoraan, mitä hän toivoo, sillä pyrimme siihen, että lahjoja on vähän, mutta että ne ovat sitäkin mieluisampia. Vastaus oli: Muumi-talon ja Muumi-paidan. Asia harvinaisen selvä. Isovanhemmat antavat Muumi-talon, me vanhemmat Muumi-paidan ja lorukirjan, jotain tulee varmasti kummeilta ja siinä se sitten on. Yhtään enempää ei omasta mielestäni pian kolmevuotias kerralla tarvitse.

Homevialaura, joulu, joulukuusi

Oman kokemukseni mukaan lapset ilahtuvat muutenkin ihan pienistä asioista, jos ei heitä muuhun opeta. Pelkästään tyttäreni reaktio lastenhuoneen omaan pieneen pöytäkuuseen oli liikuttava: ”Tosi ihana, minä tykkään siitä”. Eli voisihan yksi kalenterin luukku olla niinkin yksinkertainen kuin tietyn joulukoristeen esille ottaminen.

Minusta on muutenkin todella hyvä, että lahjakulttuurista puhutaan niin vanhempien kesken kuin mediassa. Juuri hetki sitten oli Helsingin Sanomissa juttu Merihaan päiväkodista, jossa on otettu linjaksi se, että lastensynttäreille ei viedä lahjoja vaan pelkästään itse tehdyt kortit.

Homevialaura, joulu, olohuone, joulukuusi

Tällaisten ajatusten pyörittäminen ei tietenkään tarvitse tarkoittaa kaikista lahjoista kieltäytymistä – muistanhan itsekin tytärtäni ja viittä kummilastani lahjoin. Lähinnä minusta on ihan hyvä kyseenalaistaa edes joitain lahjoja paitsi ekologisesta näkökulmasta myös eriarvoisuuden takia: onko useasti vuodessa toistuviin päiväkotisynttäreihin tosiaan välttämätön lahja tuoda, kun tärkeintä sankarille kuitenkin on yhteinen juhlinta ja leikit, ettei yksikään pieni vieras vain joutuisi jättäytymään heikomman taloudellisen tilanteen takia pois. Tai voisiko lahja olla yhteinen tai voisiko vaikka yhteistä joulua viettävä isompi perhe arpoa, kuka kenellekin lahjan ostaa sen sijaan, että kaikki ostaisivat jotain toisilleen, mikä taitaakin olla monella tapana.

Homevialaura, joulu, lastenhuone, Muumi-paita

Palataan vielä hetkeksi Muumi-lahjoihin, sillä löytämästäni paidasta haluan vielä vinkata tarkemmin. Kuten kommenttiboksissani on monta kertaa puhuttu, moni kaltaiseni vanhempi toivoo hahmovaatteisiin vähän valinnanvaraa pelkkien räikeiden painokuvien sijaan. Tämä kotimaisen Martinexin Pippurinen-paita oli meille napakymppilöytö: vaaleanpunaisena tyttäreni lempiväriä säihkyvin Kuinkas sitten kävikään -kirjan Pikku Myy -painatuksin. Itseäni vanhempana ilahduttaa materiaalilapun luomupuuvilla ja yhdisteltävyys jo olemassa oleviin päiväkoti- ja muihin vaatteisiin. Vaatetäydennyksiä joutuu joka tapauksessa kasvun myötä tekemään, niin siinä mielessä etenkin seuraavan koon lasta miellyttävät vaatteet ovat minusta oikein hyviä lahjoja. Nyt on vain äkkiä muistettava piilottaa paita naulakosta.

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue