Netflix-suositukset – näitä sarjoja katson

Homevialaura, Netflix, sarjat, suositukset

Perinteistä televisiota en katso enää oikeastaan ollenkaan, enkä muuten juuri koskaan leffojakaan. Niin ylivertaiseksi koen tämänhetkisen sarjatarjonnan. Meillä on miehen kanssa aina vähintään yksi yhteinen ja yksi oma sarja kesken, jotta katsottavaa löytyy joka tilanteeseen (kuulostipa todella sohvaperunamaiselta, mutta järjestely toimii). Onni on muuten samanlainen sarjamaku. Avioliitossamme ei tarvitse taistella kaukosäätimestä, vaan Netflix on suhteemme vallan rakastettu kolmas pyörä. Listasin alle mainitsemisen arvoiset Netflix-kokemukseni. HBO-sarjat jätän toiseen kertaan.

Mad Men

Erinomaisesti käsikirjoitettu, puvustettu ja lavastettu sarja saa minulta kaikkien aikojen parhaan draaman palkinnon. Mad Men hurmaa ihan jokaisella osa-alueella tapahtumapaikka New Yorkista 60-luvun mainostoimistomaailmaan ja karismaattiseen Don Draperiin. Mad Men on ainoa tuotanto, joka löytyy kotoamme myös dvd-boksina, joten en itse asiassa ole katsonut sarjaa Netflixin kautta, mutta sieltä se löytyy.

Sons of Anarchy

Siinä missä Mad Menin newyorkilainen mainostoimistomaailma on itselle ihan päivän selvä ihanne, on moottoripyöräjengin meno omasta elämäntavasta niin kaukana kuin olla ja voi. Mutta niin vain kävi, että koukutuin sarjaan melkein pahemmin kuin mihinkään muuhun. Yhdistä tuntien imetysmaratonit ja huono talvisää, niin saat käsityksen, kuinka monta tuntia katsoin Sons of Anarchyä äitiyslomani alussa putkeen. Intensiivisen seuraamisen johdosta hahmot ja tapahtumat menivät todella ihon alle. Älä silti tee niin kuin minä tein: säästä sarja, jossa raa’alta rikollisuudelta ei säästy edes yhteisön vauva, johonkin muuhun kuin synnytyksenjälkeiseen aikaan.

Gilmore Girls

Gilmore Girls taas on täydellisistä täydellisin äitiyslomasarja, joka ei onneksi edes lopu ihan heti kesken. Erityisesti tytön äitinä sarjan mainio äiti-tytärsuhde on mielekästä katsottavaa. Oman mausteensa sarjaan tuo koomiset hahmot, eikä vähiten neuroottinen hienohelmainen isoäiti. Hyväntuulinen sarja ei kuitenkaan ole vain hömppää, vaan jokainen jakso pitää aivot skarppeina terävällä dialogilla ja loputtomilla populaarikulttuurin viittauksilla. Sarjassa osataan myös kahvin, kurpitsojentäyteisen syksyn ja romanttisen ensilumen fiilistely ihanalla periamerikkalaisella tavalla.

Homevialaura, Netflix, sarjat, suositukset

Suits

Jälleen ollaan täydellisissä puitteissa, New Yorkin pilvenpiirtäjissä, mutta nykyajassa ja asianajotoimistossa. Suits on Mad Menin tapaan vahvasti miespäähenkilön karismaan luottava sarja – nyt puvussa hurmaa Don Draperin sijaan Harvey Specter. Huippuälykkäiden harvardilaisten elämä on kiinnostavia käänteitä täynnä ja sarjan jännite ja valtataisto vain paranee edetessään.

Narcos

Raakaan rikosmaailmaan matkaa taas Narcos, tällä kertaa Kolumbian väkivaltaisiin huumekartelleihin. Tositapahtumiin perustuvan sarjan kaksi ensimmäistä kautta kertovat Pablo Escobarin ja Medellínin kartellin vaiheista. Kun pitkä ajojahti lopulta päättyy huumeparonin kuolemaan, ei sarjalla ajattelisi olevan rahkeita jatkaa, mutta mitä vielä. Kolmas tuotantokausi, jossa valta on siirtynyt Cali-kartellille, on sekin täyden kympin jännitysnäytelmä huumepomojen ja DEA-agenttejen välillä. Alun tunnusmusiikkia myöden täydellisesti tuotettu sarja avaa kiinnostavasti huumebisnestä maailmanlaajuisena ilmiönä.

Homeland – Isänmaan puolesta

House of Cards ja Designated Survivor ovat jääneet meillä miehen katsottaviksi, mutta yksi poliittinen jännityssarja sai minut hetki sitten koukkuun. Homeland kertoo terrorisminvastaisesta taistelusta, mutta kaikkea muuta kuin tavanomaisin kääntein. Kaikki alkaa, kun kuolleeksi luultu merijalkaväen sotilas palaa vuosien jälkeen kotiin ja sekaantuu kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaan CIA-agenttiin. Olen vasta toisessa tuotantokaudessa, mutta vakuuttunut kiinnostavista teemoista jo nyt: kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää ja jokaisessa meissä on hyvää ja pahaa.

Mr. Selfridge

Mr. Selfridge -sarjaa katson rakkaudesta tavaratalomaailmaa kohtaan, harrastanhan niitä matkoillakin ja haluan aina nähdä kaupungin perinteisimmän kauppapaikan. Lontoossa vuonna 1909 avattua tavarataloa luotsaa särmikäs amerikkalainen Harry Selfridge, joka tasapainottelee perheensä ja yrityksensä välillä. Sarja ei yllä koukuttavuudessaan aikaisemmin mainittujen tasolle, mutta on silti laadukas ja kiinnostava aikamatka legendaariseen tavarataloon: sen aikaansa edellä oleviin näyteikkunoihin, osastoihin ja kampanjoihin.

Bloodline

Kostean kuumaan Florida Keysiin sijoittuva sarja pitää ehdottomasti katsoa kesällä, kun hikipisarat valuvat selkää pitkin. Tosin tässä sarjassa aurinko ei ole ainoa joka kuumottaa: ulospäin täydelliseltä näyttävä mutta salaisuuksia sisällään pitävä Rayburnin perhe ajautuu elämänsä pahimpaan suohon. Bloodlinen käsikirjoitus ei valitettavasti pysy yhtä skarppina loppua kohden, mutta jännittävä ja painostava tunnelma pitää huolen siitä, ettei loppuratkaisua voi jättää katsomattakaan. En varmasti ole ainoa matkakuumeen sarjasta saanut katsoja: Rayburnien luotsaama henkeäsalpaava resort on oikeassa elämässä The Moorings Village. Googlasin toiveikkaana, mutta tavallisen kuolevaisen budjettiin Florida Keysin upein paratiisi ei valitettavasti mahdu.

Homevialaura, Netflix, sarjat, suositukset

The Get Down

The Get Down yhdistää sekin kiinnostuksenkohteeni: New Yorkin Bronxin hip hopin nousun aikaan. En tiedä, olivatko odotukset tästä nimenomaisesta syystä liian korkealla, mutta en koskaan saanut sarjasta sellaista otetta kuin olisin toivonut. The Get Down on omaan makuuni liian musikaali- ja sarjakuvamainen, mutta kiinnostavan aiheen takia olen iloinen sarjan ilmestymisestä ja yritän antaa sille myöhemmin uuden mahdollisuuden.

Making a Murderer

Dokumentaarinen sarja, jossa käsitellään tosielämän tapausta, Steven Averya. Onko mies syyllinen ensimmäiseen rikokseen, vaikka tuomio myöhemmin kumottiin, ja syyllistyikö hän vapautuessaan murhaan, vai lavastettiinko hänet syylliseksi? Koukuttava spekulointi on nostattanut tapauksen ympärille melkoisen kohun.

American Crime Story: The People vs. O.J. Simpson

Toinen tositapahtumiin perustuva sarja, jossa spekuloidaan tällä kertaa varsin kuuluisan päähenkilön syyllisyyttä. Mitä sanoo syyttäjä ja puolustaja siitä, tappoiko O.J. Simpson entisen tyttöystävänsä ja tämän miesystävän. Vuosisadan oikeudenkäynti on juuri niin kiinnostava kuin kuvitella voi.

+ Pettymykset

Girlboss on ensimmäinen Netflix Original -sarja, joka saa minulta haukut. Odotin Sophia Amoruson tarinalta paljon, mutta tarjolla olikin pitkästyttävää kerrontaa ja rasittavasti näyttelevä päähenkilö. The Crown -sarjaa en arvostele yleisesti huonoksi, me vain tylsistyimme jo ensimetreillä. Billions meiltä jäi kesken vähän myöhemmässä vaiheessa. Tarjolla olisi jälleen ollut New Yorkin toimistomaailmaa, mutta talousrikosdraama ei sitten kuitenkaan kiinnostanut muutamaa jaksoa pidemmälle.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tiloissa

Homevialaura, Finnjävel

Ensinnäkin, tervetuloa jälleen uuden juttusarjan pariin! En koe itseäni vain sisustusbloggaajaksi, vaan minua kiinnostaa jakaa laajemminkin asioita oman elämäntavan ympäriltä, ja juttusarjat tuntuvat sopivalta tavalta jäsentää ajatuksia kirjoittajana erilaisten teemojen alle. Erityisesti olen huomannut törmääväni siihen, että haluaisin useasti jakaa teille sellaisia pieniä juttuja sieltä täältä, joista ei ole omaksi postaukseksi, mutta jotka koen kiinnostavaksi ja blogiini liittyväksi. Tämänkaltaisia koosteita tykkään lukea myös muista blogeista, Noorien Perjantain parhaat nyt ihan parhaana esimerkkinä. Minun uusi juttusarjani, Tiloissa, ilmestyy epäsäännöllisesti silloin kun siltä tuntuu, ja se kokoaa yhteen tyylisiäni nostoja ja ajankohtaisia kuulumisia.

Pääsiäisen jälkeen, joka ei ihan paastoa ollut sekään, pääsin illallistamaan Finnjäveliin Hardys-viinien vieraana. Jos osasin ennen arvostaa kiireettömiä maistelumenuita, niin tässä elämäntilanteessa vasta osaankin. Finnjävel on huippukokkien Henri Alenin ja Tommi Tuomisen moderni tulkinta Suomi-ruoasta. Jo itseironinen, ruotsalaisten meille antama haukkumatermi, nimi lupasi hyvää: Finnjävel on fine diningiä, mutta ilman tiukkapipoisuutta. Ruoka oli upeaa, mutta ennen kaikkea minuun teki vaikutuksen loppuun asti hiottu kokonaisuus. Suojellun kivitalon miljöö, Ateljé Sotamaan varta vasten Finnjävelille omistettu design ja pienet yksityiskohdat, naistenhuoneen mukaanotettavaa teepussimaista tervehdystä myöden, josta pystyi kotona hauduttamaan ravintolan juoman.

Homevialaura, Finnjävel

Suhtaudun intohimoisesti brändäämiseen ja kiinnitän tämänkaltaisiin viimeistelyihin aina paljon huomioita. Jäin miettimään Finnjäveliä erityisesti näin Suomi 100 -juhlavuoden aikana. Muotoilukriitikko Kaj Kalin arvosteli Avotakan kolumnissaan (3/2017) hukattua merkkivuotta. Sitä, kuinka ”suomalaisen muotoilun juhlistamisen ja aluevaltauksien sijaan nähdään Fiskarsin sinivalkoisia saksia”. Valitettavasti olen toistaiseksi aivan samaa mieltä. Eikö meillä olisi suunnittelustamme yhtään enempää ammennetavaa juhlavuoteen kuin tehdä jo aikaisemmin suunnitelluista tuotteista sinivalkoisia versioita?

Homevialaura, Cafe Latte Lifestyle, Ainoa Tapiola

Räntäpäivän innoittamina, vai pitäisikö sanoa pakoittamina, vaihdoimme sunnuntaisuunnitelmat Nokkalan Majakka -rantakahvilan testaamisesta Tapiolan juuri avanneeseen Ainoa-kauppakeskukseen. Olen aina utelias näkemään uutta kaupungissa, tai tässä tapauksessa naapuripitäjässä, joten suhasimme paikalle mielenkiinnosta lounaalle. Minulta Ainoa saa matalat pisteet. Liikkuminen puolten ja kerrosten kesken oli kaikkien aikojen sekavinta, opasteita oli huonosti, liikkeitä suppeasti ja tunnelma kolkko.

Homevialaura, Stockmann Herkku, Ainoa Tapiola

Pettymys ei haittaa, sillä kauppakeskus ei ole mitenkään oman asiointimme varrella, mutta yleisenä huomiona jään seuraamaan, nouseeko Tapiolasta oikeasti sellainen keskus, joka saisi Espoon tuntumaan kaupungilta. Nyt fiilis jäi kovin latteaksi – ei kuitenkaan sentään Cafe Latten osalta. Tanskalaishenkinen lifestylemyymälä oli kauppakeskuksen parasta antia yhdessä kivaksi laitetun Stockmann Herkun kanssa. Sunnuntaina Herkku uinui tyhjyydessään, mutta pirteämpänä päivänä voin kuvitella sen olevan melkein kuin minimatka Whole Foodsiin tai Dean & DeLucaan.

Homevialaura, lukeminen, kirjat, kirjasto

Olen pitkästä aikaa innostunut hyödyntämään fantastista instituutiotamme,  kirjastoa. Tällä hetkellä minulla on menossa tietokirjojen kausi. Koin romaanien jättämisestä hyllyyn huonoa omaatuntoa – miksi sitä arvottaakin kaunokirjallisuuden paljon korkeammalle? – mutta pääasia on lukea omaksi iloksi, ja lukea ylipäätään. Pinossa on muun muassa Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomia sekä Gretchen Rubinin Tee siitä tapa. Lukukärpänen on puraissut minua entistä enemmän myös lehtien muodossa, mikä omalta osaltaan kertoo sekin tämänhetkisestä kiinnostuksesta ilmiöitä kohtaan. Kaipaan kotiimme parin vuoden ajan häälahjana tullutta  New York Magazinea, ja nyt ostin Monoclen. Pienenä projektina olen päättänyt ostaa pitkästä aikaa numerot muutamiakin arvostettuja yleisaikakauslehtiä, kuten Wallpaperin, New Yorkerin ja Vanity Fairin.

Homevialaura, olohuone

Lopuksi hyppään vielä lukemisesta televisioviihteen puolelle. Toivun edelleen Gilmore Girlsin loppumisesta, mutta oli päättymisellä hyväkin puolensa. Pääsin vihdoin aloittamaan puhutun sukupolvikokemuksen, Lena Dunhamin Girlsin, ja olen totta kai koukussa. Seuraavaksi otan katseluun Netflixissä juuri alkaneen #GirlBoss-sarjan, jossa kiinnostaa Nasty Gal -verkkokaupalla menestyneen Sophia Amoruson tarina. Meidän kodissa perinteinen televisio alkaa olla kuollut, tilalla on Netflix ja nyt myös HBO Nordic. Ei ole kovin vaikea päättää, minkä parissa sohvalla rentoutuu: Huutokauppakeisarin ja Miksun baarin kanssa, vai nokkelien dialogien ja palkittujen tuotantojen seurassa. Minulla on tällä hetkellä niin voimakas side jatkuviin laadukkaisiin jenkkisarjoihin, että yhden illan jutut, elokuvat, ovat nekin jääneet melkein kokonaan ohjelmistostamme pois.

Tiloissa on juttusarja, johon kokoan ajankohtaisia nostoja sieltä täältä oman elämäntavan ja kiinnostuksen ympäriltä. Palsta on mielentiloja, paikkoja, kuulumisia ja havaintoja – kaikenlaisia pieniä poimintoja.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Juhannusjuttuja, Helsinki Edition

Homevialaura, makuuhuone, coton de tulear

Miten teillä on juhannus sujunut? Täällä oikein hyvin, mitä nyt yötön yö on vähän häirinnyt hänen korkeutensa nukkumista. Me olemme tosiaan viettäneet juhannusta kaupungissa. Mökkielämä on ihanaa, mutta voin sanoa, että myös Helsingin rannoissa ja rauhassa on sitä jotakin. Joka vuosi tilanteen mukaan, ei pakkoperinteitä tässäkään asiassa.

Homevialaura, perunaterriini, marmarotaso, Villeroy & Boch New Wave

Ensimmäisen päivän ruokasuunnitelma vaihtui lennosta ja teinkin perinteisen perunasalaatin sijaan sitruunaista varhaisperunaterriiniä Hesarin Ruokatorstain reseptillä. Tässä on ruoanlaittoa minun makuuni: ainekset löytyivät suunnittelematta kaapista ja resepti oli todella helppo mutta kuitenkin kivasti totutusta poikkeava. Maku oli mainio, joskin voin ja sitruunan yhdistelmä vei ajatukset hieman hupaisasti lemon curd -tahnaan.

Homevialaura, olohuone, tauluseinä, Ikea Bestå, Ellos Tanger, BoConcept Lugo

Säiden puolesta oli huippua kerrankin juhannuksena paistatella auringossa, mutta oli perjantaisessa sateessakin oma tunnelmansa. En pidä telkkarin turhasta toljottamisesta, mutta ajatuksella katsotut leffat ja sarjat toimivat sadepäivänä paremmin kuin mikään. Tällä hetkellä seurannassamme on Bloodline, jälleen Netflixin oma arvostelumenestys. Tunnelmaltaan kiehtovan painostavan sarjan tapahtumat sijoittuvat Floridan Key Westiin. En ole koskaan haaveillut paikasta matkakohteena, mutta nyt haaveilen sitten senkin edestä. Kuvauspaikka, oikeassa elämässä The Moorings Village & Spa, on jotain liian ihanaa.

Homevialaura, Löyly Helsinki, juhannus, sauna

Kaupunkijuhannus oli myös oiva ajankohta katsastaa vähän aika sitten auennut Löyly. Paikka oli arkkitehtonisesti juuri niin hieno kuin kuvissa. Tällaista Helsinki tarvitsee, odotan vain Wallpaperin noteeraavaan. Pisteet myös siitä, että Löyly oli koko juhannuksen auki ja muutenkin Helsingissä taidetaan vihdoin herätä siihen, että kaikki eivät poistu kaupungista. Löylyn terassikalustus oli myös viimeisen päälle tyylikäs: harmaansävyisiä lounge-säkkituoleja, ilmavia mustia terassikalusteita, valkoisia aurinkovarjoja ja valkoharmaita kansituoleja. Pihaa etsivä kiittää inspiraatiosta! Kuvan mustavalkoisuus koivuineen olkoon kunnianosoitus vanhoille suomifilmeille. Sen verran mennään vielä juhannustunnelmissa, että tänään laitetaan ystävillä grilli kuumaksi. Kuullaan!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna