Henkisesti keski-ikäisen aarrekartalla

Homevialaura, olohuone, pellavaverhot, ikkunanpesu, tauluseinä

Mistä viimeistään tietää tulleensa henkisesti keski-ikäiseksi? Siitä, kun rahansa käyttää mieluummin ikkunanpesupalveluun kuin vaikka festareihin. (Toki valintaan saattaa vaikuttaa sekin, että 90-luvulta selvisi heikonlaisesti räppäreitä hengissä.)

Homevialaura, olohuone, pellavaverhot, ikkunanpesu, kahvi

Tilasimme ikkunanpesijän kotiin ensimmäistä kertaa, ja kyllä oli hyvä ja huojentava päätös. Itse vain nostin jalat pöydälle (tai sitten siirtelin tavaroita, vaihdoin kakkavaippoja ja toppuuttelin nelijalkaista työnvalvojaa, mutta kuitenkin). Ammattilaiselta työ, joka meillä olisi roikkunut ja roikkunut to do -listalla, kävi tehokkaasti muutamassa tunnissa.

Homevialaura, olohuone, pellavaverhot, ikkunanpesu, tauluseinä

Olen huomannut, että omassa aarrekartassani on alkanut vahvasti toistua yksi asia: elämänlaadun parantaminen siivouspalveluita käyttämällä. Materiaalisiakin haaveita siellä totta kai on, mutta tärkeämmäksi on noussut perheen kanssa vietetyn ajan arvostaminen. Ja siis ajan viettäminen viikonloppuisin jossain muualla kuin mopin varressa, mihin aika usein sorrun, kun kotona on kerrankin apukädet. Toiseksi en pääse siitä mihinkään, että oma hyvinvointini on suoraan verrannollinen kodin siisteyden ja viihtyisyyden kanssa, kun se taas jollekin toiselle voi tarkoittaa vaikka viikoittaista potkunyrkkeilyä.

Homevialaura, olohuone, pellavaverhot, ikkunanpesu, tauluseinä

Tavoite on siis ohjata kulutusvalintoja jatkossakin siihen suuntaan, että tässä huushollissa ulkoistettaisiin jokakeväinen ikkunanpesu ja perussiivouskin silloin tällöin, edes ennen joulua tai vaikka asunnonmyymiskiireiden alla. Satunnaisesta avusta huolimatta ei tässä luterilainen ylpistymään pääsisi. Pyykkiä, pölyä ja putsattavaa riittää silti kyllä.

Homevialaura-kylpyhuone_3971

Yksi kriteereistämme uutta rivarikotia etsittäessä on muuten kompaktit neliöt. Toki budjetillisista mutta myös kodinhoidollisista syistä – kuka peijooni ne sadat neliöt siivoaisi? Ei kun ai niin, sisustusbloggaajillahan on aina siistiä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kun sisustaja elää reunalla: kaikkien aikojen ensimmäiset verhot

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus, Showroom Finland, Mixrack, Tapio Anttila

Tätimäiset kappaverhot, tontunpunaiset jouluverhot, liian lyhyet verhot, levottoman kuviolliset verhot… Myönnän, että kenenkään valintoja kritisoimatta kärsin monista verhotraumoista. Niin voimakkaista traumoista, että tarvittiin aikaa, paljon aikaa, ja vielä enemmän kauniita Pinterest-kuvia, että aloin vihdoin kääntää verhokelkkaani. Aikaisemmin nimittäin yhdessäkään omassa kodissani ei ole ollut verhoja, ei opiskelijayksiössä, ei yhteisessä vuokrakaksiossa, ei nykyisessä kolmiossa.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, Showroom Finland, Mixrack, Tapio Anttila

Nyt olohuoneessamme on verhot, valkoiset pellavaverhot tietenkin. En välttämättä olisi ollut valmis panostamaan mittatilausverhoihin tästä haastavasta historiastamme johtuen, joten onneksi juuri sopivat valmisverhot löytyivät Stockmannilta. Stockmann Casa -pellavaverhot ovat 260 cm pitkät – kriittiset kymmenen tai kaksikymmentä senttiä monia muita valmisverhoja pidemmät. Halusin nimittäin ehdottomasti, että verhot ovat ylipitkät.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus, Showroom Finland, Mixrack, Tapio Anttila

Toinen kriteeri oli puhtaan valkoinen sävy, kolmas tarpeeksi paksu kangaslaatu ja neljäs moderni ripustus. Pellavaverhoissa kun on usein liikaa romanttista rypytystä. Plussaa verhot saavat vielä konepestävyydestä, vaikka pieni kutistumisvaara pellavassa toki on.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus

Verhotankoon hain perinteistä, mutta kuitenkin kevyen modernia ilmettä. Sopiva setti löytyi Bauhausista ja ilokseni suoraan hyllystä, kun esimerkiksi Stockalla yhtä pitkää pätkää olisi pitänyt mittatilaustyönä odottaa viikkoja. Tangosta saatiin olohuoneenlevyinen yhdistämällä liitospalalla kolme osaa.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus, Showroom Finland, Mixrack, Tapio Anttila

Olemme tulleet verhojen kanssa toimeen enemmän kuin hyvin – aselepo ikkunaa kehystävien kangaspalojen kanssa julistettu! Silti en tässä asunnossa näe tämän enempää verhoja, mutta olohuoneen tunnelmaa verhot pehmentävät juuri toivotulla tavalla klassisen kodikkaaseen tyyliin. Uudistuksen myötä pitkään olohuoneen kulmassa ollut puinen laatikko sai lähtöpassit ja nurkkaan muutti entisestä työhuoneesta Showroom Finlandin Mixrack-lehtiteline. Maton tilanteen te tiedättekin: se menee vaihtoon heti, kun löydän sopivan tilalle, jos en sitä ennen joudu mattokriiseineni parantolaan. Olohuoneen uuden sohvapöydän esittelen lähiaikoina.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus,

Sain jokin aika sitten lukijatoiveenkin verhoihin liittyen. Oikeastaan tässä ajatukseni verhoista jo kiteytyvätkin: oma sisustusfilosofiani on suosia yksivärisiä ylipitkiä verhoja valkoisena tai muuten neutraalissa sävyssä, pehmeän harmaana tai hiekkana. Jos siis verhot ylipäätään haluaa. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että mikään itsestäänselvyys verhot eivät sisustuksessa ole, vaan on myös ihan raikas ja moderni vaihtoehto olla ilman. Pellavan lisäksi pidän silkkiverhoista, mutta ne vaativat mielestäni asunnon hengeltä enemmän, joko historiallisemman talon tai muuten loisteliaamman arkkitehtuurin (ei millään pahalla, arvon  70-luvun kerrostalomme).

Uudistuneen olohuoneen Boknäs Julia -sohva

Homevialaura, olohuone, Boknäs Julia, sohva, Gauhar-tyyny

Vihdoin sain otettua kuvia uudistuneesta olohuoneesta. Kerron verhoista tarkemmin toisessa postauksessa, tässä keskityn sohvaan. Vanha harmaa sohva sai uuden elämän toisessa kodissa ja me saimme tilalle pitkään haaveillun, tyyliltään klassisemman ja väriltään pehmeämmän kalusteen.

Homevialaura, olohuone, Boknäs Julia, sohva, Gauhar-tyyny

Kypsyttelin sohvavaihtoehtoja todella pitkään ja haaveilin ennen kaikkea valkoisesta sohvasta. Valkoisen arkuus mietitytti monen teistä rohkaisuista huolimatta, mutta se ei kuitenkaan ollut lopullinen syy valita toisin. Yhtäkkiä tuli vahva tunne siitä, että juuri valkoinen sohva ei saisi olla. Meillä kun on jo valkoiset lattiat ja seinät, niin valkoinen sohva olisi kliinisyydessään liikaa. Sen sijaan puunsävyistä lattiaa tai maalattua seinää vasten valkoinen sohva on mitä kaunein, mutta en vieläkään ole oppinut muuttumaan vanhaksi kuluneeksi lautalattiaksi.

Homevialaura, olohuone, Boknäs Julia, sohva, Gauhar-tyyny

Uusi sohvamme on Boknäsin Julia, joka heti ensisilmäyksellä tuntui siltä oikealta. Valmistaja on sama kuin Boknäsin Heaven-sohvassa, jota harva se sisustaja ihailee Alexan kotona, minä mukaan lukien. Nimensäkin mukaisesti taivaallinen moduulisohva on parhaimmillaan näyttävänä kokonaisuutena ja siihen meidän pienehkössä kolmiossa ei ollut tilaa (eikä kyllä nyt budjettiakaan). Julian valintaa puolsi moni asia: juuri oikea pellavan hiekkainen sävy, täydellinen luonnonmateriaali pellavaa ja puuvillaa (kangas on Caleido 3790), konepestävät päälliset, klassisen rento ilme, pieneen kotiin sopiva sirous, aikaisempaa enemmän istuintilaa sekä vuodenvaihteessa sohvasta ollut hyvä tarjous, joka sai sopivasti kiirehtimään päätöksen kanssa.

Homevialaura, olohuone, Boknäs Julia, sohva, Gauhar-tyyny

Koska juuri tällä hetkellä haen kotiin rauhallisen klassista tunnelmaa, pidän siitä, että sohvalla on runsaasti sen omia tyynyjä, eikä sekalaista sakkia kuoseja. Yksittäisiä tyynyjä sohvalle kuitenkin pääsee yksi kerrallaan. Tällä hetkellä keväisen raikkaalta tuntuu Gauharin tyyny, jossa yhdistyy kaksi suosikkielementtiäni: valkoinen pellava sekä kantatut reunat.

Homevialaura, olohuone, Boknäs Julia, sohva

Koska kypsyttelin sohva-asiaa pitkään, ajattelin listata myös muut sohvat, joita harkitsin ja joista pidän, jos jollain teistä on samantyyppinen hankinta edessä. Jos tila ja tilanne olisi ollut toinen, olisin yhtä hyvin voinut valita jonkun näistäkin – ihania, tunnelmaltaan rentoja sohvia kaikki:

Homevialaura_5835 (1)

Sohva ja verhot, joihin tosiaan palaan pian erillisessä postauksessa, uudistivat olohuonetta jo todella paljon toivottuun suuntaan, mutta vielä on tarkoitus laittaa pari muutakin asiaa pikkuhiljaa kuntoon. Neliönmuotoinen sohvapöytä on tuntunut pitkään mittasuhteiltaan väärältä ja odotammekin olohuoneeseen saapuvaksi suorakaiteenmuotoista matalaa sohvapöytää.

Homevialaura_5976

Toista en edes haluaisi sanoa ääneen: tapaus nimeltä surullisen kuuluisa olohuoneen matto, jonka hankinta ei vain ota onnistuakseen. Nykyisen vaalean villamaton hankin vain siksi, että se oli ainoa haastavan harmaan sohvan kanssa sopiva, mutta uuden sohvan kanssa kompromissihankinta ei tunnu enää sitäkään vähää oikealta (enkä tiedä, kuinka kauan jaksan katsella rullautuvia matonkulmia). Huoh! Uusi matto saisi olla yksivärinen, neutraalinsävyinen, edes jossain määrin lapsi- ja koiraperheen näkökulmasta käytännöllinen, kohtuuhintainen, pinnaltaan aavistuksen pörröinen tai nukkainen, tunnelmaltaan hotellimaisen hienostunut mutta ei yhtään liian ylellinen ja kooltaan tarpeeksi iso. Luvassa sisustuksen Nobel sille, joka tämän dilemman ratkaisee!

Gauhar-tyyny saatu blogin kautta.