PING Helsinki Studio

Mistä puhun, kun puhun puhumisesta

Homevialaura

Instagramissa jo kerroinkin, miten mielenkiintoisen puheenvuoron kuulin PING Helsinki Studiossa Helsingin yliopiston tutkijalta, Katri Saarikiveltä, empatiasta. Siitä, kuinka tärkeää empatia on tiimien ongelmanratkaisukyvylle ja miten empatia on yksiä niitä ominaisuuksia luovuuden, oppimiskyvyn, moraalin ja kontekstin ymmärtämisen lisäksi, joissa tekoäly ei tule koskaan pärjäämään meille ihmisille.

Katri käsitteli myös lempiaihettani, viestintää, ja empatian merkitystä siihen.

En varmasti ole ainoa, joka on alkanut karttaa nettikeskusteluja. Minua puistattaa nettiräyhääjien mustavalkoisuus ja tapa tuomita ihminen, alimpaan sanonko minne, ilman minkäänlaista perehtymistä siihen, mitä taustalla saattaa olla ja onko kenties nettiuutinen kirjoitettu kärjistäen klikkien kalasteluksi (yleensä aina on). Keskustelu ei oikeastaan koskaan pysy asiassa, vaan menee ihmiseen: siihen, kuinka idiootti tai ruma tai haudan pohjalle joutava toisinajattelija on.

Homevialaura

Katri purki empatian kolmeen osaan. Empaattinen nettikirjoittaja antaa toiselle osapuolelle huomiota, on läpikäynyt aiheeseen liittyviä kokemuksia ja on motivoitunut ymmärtämään toista.

Motivaatio ymmärtää toista on kaiken ydin. Teen aina siinä vaiheessa täyskäännöksen nettikeskustelusta, kun huomaan, ettei keskustelu itse asiassa ole keskustelua ollenkaan, vaan eri osapuolten lastentarhatasoista räyhäämistä omista totuuksista. Itsekään en lupaa, että käännän keskustelussa kokonaan kelkkani, mutta hyvin perustellusta argumentista haluan aina oppia toiselta osapuolelta. Hioa särmiä, saada uusia näkökulmia, laajentaa maailmankatsomusta.

Miksi kirjoitan tästä tänne on se, että minusta teema liittyy vahvasti myös vuorovaikutukseen blogeissa ja sosiaalisen median kanavissa.

Good vibes only! Kuulostaako tutulta?

Homevialaura

Itse en pidä lainkaan siitä ajatusmaailmasta, että blogi olisi ainoastaan samanmielisten kupla, jonne ulkopuolisilla erilailla ajattelevilla ei olisi mitään asiaa. Eikö blogi sosiaalisena mediana pitäisi olla kanava, joka kannustaa keskusteluun, erilaisiin mielipiteisiin ja vuorovaikutukseen.

Itselleni suuri turhautumisen aihe on jo pitkään ollut se, miten moni sekoittaa negatiivisuuden kriittiseen ajatteluun, vaikka kyseessä on kaksi aivan eri asiaa. Negatiivisuus on juurikin aikaisemmin mainittua yksisuuntaista mollaamista, jossa ei ole motivaatiota ymmärtää toista, aitoa halua oppia toisen vastauksesta. Haukkumistarkoituksessa jätettyjä kommentteja ei minusta pidä edes julkaista, sillä minkään kanavan ei tulisi toimia alustana nettikiusaamiselle.

Kriittinen ajattelu sen sijaan kysyy, miksi. Kriittinen ajattelija haluaa aidosti herättää asiallista ja toista kunnioittavaa keskustelua ja oppia uutta. Maailma tarvitsee kriittistä ajattelua, sillä miettikää, mihin pisteeseen vaikka tasa-arvo olisi jäänyt, ellei kukaan olisi koskaan kyseenalaistanut mitään.

Homevialaura

Kytketään teema sisustamiseen. Saako toisen kodin sisustustyyliä arvostella -kysymykseen on mielestäni vain yksi oikea vastaus – ei. Jokaisen koti on yhtä arvokas, eikä toisen ihmisen sohvan rumaksi toteaminen vie maailmaa yhtään minnekään, ainoastaan pahoittaa mielen.

Kuitenkin kokonaan toinen kysymys on se, saako sisustustapoja kyseenalaistaa – mielestäni kyllä. Minusta sellaisista teemoista kuin ovatko designkopiot hyväksyttäviä, onko sisustustuotteiden ostaminen somekuvien takia eettistä ja onko tuikkukipon tilaaminen Kiinan Wishistä tarpeellista, pitää saada keskustella. Se ei negatiivisuutta tai nettikiusaamista, vaan maailman tarvitsemaa kriittistä ajattelua.

Minusta on fantastista, että te lukijat kysytte minulta, miksi ostan vaatteita ketjuista. Miksi te ette saisi kysyä minulta kysymystä, jota itsekin kysyn itseltäni koko ajan. (Ainoastaan ihmettelen sitä, miksi en ole koskaan nähnyt samaa kysymystä muotiblogeissa, joissa ketjuvaatteita ostetaan kymmenen kertaa enemmän trendinäkökulmasta, kun omat ostokseni ovat tarkoin materiaaliltaan syynättyjä vuodesta toiseen toimivia klassikoita.) Olen ylpeä, että omassa blogissani tällainen keskustelun kulttuuri on ja toivoisin hyvien keskustelujen lisääntyvän koko blogimaailmassa. Ei niin, että bloggaajat olisivat sen enempää tilivelvollisia kuin muutkaan ihmiset, vaan niin, että parhaimmillaan blogi on loistava alusta vaihtaa puolin ja toisin ajatuksia ja kokemuksia.

Homevialaura

Palatakseni empatiaan, nettikeskustelussa kyse ei ole läheskään aina siitä, mitä sanotaan, vaan siitä, miten sanotaan. Koska digitaalisessa viestinnässä mukana ei ole ihmisten välisiä eleitä, ilmeitä ja kehonkieltä, on empatialla entistä tärkeämpi rooli. Nettikeskustelussa pitäisikin aina käyttää hetki siihen, että viestinsä muotoilee oikein: palata perusasioiden äärelle, kuten tervehtimiseen, kiittämiseen ja toivottamiseen.

Nimittäin kuten aivotutkija Katri on todennut, ihmisillä on tapana tulkita kirjallisessa viestinnässä neutraalit viestit negatiivisiksi. Jos jo neutraalit viestit tulkitaan negatiivisiksi, niin miltä tuntuu henkilökohtaisuuksiin menevä mollaus. Empatia on liian helppo unohtaa netissä, koska ilman fyysistä läsnäoloa kirjoittaja ei näe, miten vastaanottaja esimerkiksi puhkeaa kyyneliin.

Kääntöpuolena on se riski, ettei kukaan enää uskalla sanoa mitään, koska kaikki tulkitaan hyökkäykseksi. Vaan täytyyhän aikuisten ihmisten pystyä keskustelemaan asioista, netissäkin.

Tästä puhun, kun puhun puhumisesta. Minulle hyvät keskustelut kahvikupillisen ja viinilasillisen ääressä, ja nykyään myös netissä, ovat elämän suola. Siksi varmasti blogin perustin, uteliaisuudesta oppia ja tarpeesta puhua. Toivon, että me ihmiset keskustelisimme paljon enemmän, ja paljon empaattisemmin, aidosti motivoituneena ymmärtämään toinen toisiamme. Kuten suuresti arvostamani Yle Puhe toteaa: Maailma paranee puhumalla.

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue