Baby’s first Christmas

Homevialaura, joulu, joulukuusi, tekokuusi, pöytäkuusi, Ikea Fejka

Olen luovuttanut. Baby’s first Christmas ja kaikkea, mutta tänä jouluna on pakko tyytyä pieneen, vieläpä muoviseen kuuseen. Jos olen helisemässä uteliaan kymmenkuukautisen kanssa jopa tämän, ei-varisevan ja pöydälle tarpeen vaatiessa nostettavan puun kanssa, mikä olisi tilanne ison aidon kanssa. Mutta pääasia ei olekaan kattoon ulottuva latva – kuusi kuin kuusi, kyllä sillä tunnelma saadaan.

Homevialaura, joulu, joulukuusi, tekokuusi, pöytäkuusi, Ikea Fejka

Kuusi on Ikean Fejka ja täytyy sanoa, että tekokuuseksi ulkomuoto on yllättävän tyylikäs ja aito, samoin havujen vihreä juuri oikea. Tästä monivuotisesta lajikkeesta tulee varmasti tulevienkin vuosien pitkäaikainen ja vaivaton kausisomiste, jonka voi nostaa ilahduttamaan aina marraskuun alusta loppiaiseen.

Homevialaura, joulu, joulukuusi, tekokuusi, pöytäkuusi, Ikea Fejka

Pyhiksi haetaan sitten totta kai oikea kuusi, mutta kuten sanottu, ei vielä tänä vuonna. Aitojen havujen tuoksua ei kuitenkaan voita mikään, joten edes maljakkoon niitä on saatava yhdessä valkoisten joulukukkien kanssa. Tarkoituksemme on myös valaista pihan omenapuu, joten sekin paikkaa tilannetta mukavasti.

Homevialaura, joulu, joulukuusi, tekokuusi, pöytäkuusi, Ikea Fejka

Pikkukuusi asettaa omat haasteensa koristelulle: mitään kovin isoa ja painavaa oksat eivät kanna, mutta jotenkin minipuukin on kiva viimeistellä. Char jakoi kauniin vinkin paperisista tähdistä. Meidän kuuseen kiepsautin Airamin paristokäyttöisen Valolangan. Rusetit tein valkoisesta pellavasta revitystä nauhasta, jolla olen koristellut myös lahjapaketteja.

Homevialaura, joulu, joulukuusi, tekokuusi, pöytäkuusi, Ikea Fejka

Olin kuvaamassa pelkkää kuusta, kunnes hetken mielijohteesta päätin koota koko porukan kasaan kotistudiolle. Onnistuneimmassa otoksessa kaikki katsovat kameraan, mitä nyt yksi näyttää kieltä. Kaiken kaikkiaan uudessa kodissa alkaa olla joulumieli kasassa, sillä koristelumme on aina suhteellisen hillittyä ja lahjoihinkin suhtaudumme maltillisesti. Rauhaa, rakkautta ja lunta, kirjoitan toiveeni Korvatunturille. Ja pino sisustuslehtiä sohvankulmaan.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Perillä uudessa osoitteessa

Homevialaura, makuuhuone, pariovet, Hermes Avalon, Artemide Tolomeo, Kartell Jolly

Tulin nopeasti huikkaamaan muuttoviikonlopun jälkeiset terveiset, että täällä ollaan, uudessa osoitteessa! Tämän näkymän ei tosin kannata antaa huijata: loput 300 astetta on tietenkin vielä yhtä muuttokaaosta ja laatikkomerta. Tavallaan tekisi mieli askarrella silmälaput ja unohtaa purkamista odottavat nyssykät, mutta ihme kyllä, sekasotku täällä päässä ei stressaa yhtään niin paljoa kuin lähtiessä muuton kynnyksellä. Olo on ennen kaikkea huojentunut, että työläin osuus on nyt ohi, ja että remontti pysyi kuin pysyikin aikataulussa. Pääasia näin parin yön jälkeen on, että nukkumiselle on levollinen ympäristö, sauna lämpiää, netti pelittää ja reitti jääkaapille on selvä. Ja ennen kaikkea, että uusi koti tuntuu kodilta.

Homevialaura, Ton Chair 14, pöytäkuusi

Sunnuntain ensimmäinen adventti tuli muuttajille ihan puskista, enkä siihen hätään löytänyt sen enempää kruunukynttilöitä kuin niille sopivaa tasoakaan, mutta jotain jouluista onnistuin saamaan nurkkaan. Lisää kuvia uudesta kodista tulee pikkuhiljaa lisää. Keskeneräistä täällä on vielä pitkään, se kuuluu asiaan, mutta isoimmat laatikot puran ensin pois, koska muuten tarvitsisitte kuvien katselemiseen röntgenkatseen. Ensi kerralla kirjoitan tarkemmin muutosta ja siitä, mitä siinä mielestäni kannattaa huomioida.

PS. Kiitos kaikille eri kanavia pitkin tulleista onnea uuteen kotiin -toivotuksista!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Isoin haasteeni sisustajana

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi

Olen vihdoin tajunnut, mikä minulle on sisustamisessa kaikkein haastavinta. Minkä kanssa olen paininut eniten tässä kodissa, ja mikä on mielessäni koko ajan uuden kodin remontti- ja sisustusvalintoja suunnitellessa. Se ei ole budjetti tai aika, vaikka kyllä, niitä molempia voisi aina olla enemmän. Eikä se ole edes matot, vaikka hyvä arvaus sekin. Se on tasapainoilu.

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi

Määrittelen tyylini modernin klassiseksi. En siis moderniksi tai klassiseksi, vaan nimenomaan modernin klassiseksi, yhdistelmäksi näitä kahta. Liian modernissa kodissa on makuuni kylmän kolkko tunnelma, liian klassisessa taas raskas ja tunkkainen. Unelmakodissani nämä kaksi tyyliä tulevat luontevasti puolitiehen vastaan ja täydentävät kontrastein toinen toisiaan. Modernia tyyliä kodissamme edustavat esimerkiksi design-tuolit ja Kartell, klassista taas perinteinen hiekanvärinen sohva ja ylipitkät verhot. Mustavalkoisuus, joka kai on tyylini tunnusmerkki, voi taas esimerkiksi tauluseinänä edustaa modernia suuntausta (kun julisteet ovat graafisia ja epäsymmetrisesti ripustettu) tai konservatiivista klassisuutta (kun taulut ovat paspiksilla kehystettyjä ja symmetrisesti ripustettu).

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi, riisipuuro

Tasapainon löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Välillä tuntuu, että yksikin väärä valinta keikauttaa veneen väärään suuntaan, minkä jälkeen navigointi takaisin toivotulle reitille on entistä vaikeampaa.

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi, tauluseinä

Esimerkiksi nämä lennossa napatut joulukuvat, jotka sattumalta päätyivät kuvittamaan tätä ajatuksenvirtaa, tuntuvat turhan graafisilta. Graafisuus on se, mistä olen eniten kasvanut pois ja mitä en välttämättä koskaan tavoitellutkaan – se vain tuli mustaan ja valkoiseen kohdistuvan rakkauden mukana, eikä se rakkaus ole hävinnut minnekään. Uuden kodin tyyliä haluan hivuttaa kohti lämpimämpää klassista suuntaa, ja piensisustamisessa minua tällä hetkellä puhuttelevatkin enemmän Cobellon tyyliset kodikkaat maailmat. Kyllästyminen tiukkaan skandinaavisuuteen johtunee osaltaan bingosta, jota meillä sisustusblogeilla on voinut viime vuodet pelata pitkästymiseen asti. Hay Tray -pöydät, blogimatot, String-hyllyt. Tiedätte varmasti, mistä puhun.

Homevialaura, joulu, keittiö, pöytäkuusi

Yöpöydälläni on parhaillaan arvostelukappaleena saatu Milla Alftanin uusi kirja Sisustusmagiaa. Arvostan Millan, Suomen Kelly Hoppenin, persoonallista kädenjälkeä ja murrettujen värien näkemyksellistä käyttöä. Silti kaikkien ihanien taupejen ja greigejen keskellä etsin hädissäni valkoista, joka Millan kohteista on häivytetty kokonaan. Huomaan, että edes kodikkuutta tavoitellessa sisustaminen ilman valkoista ei minulle ole vaihtoehto. Se on ja pysyy kaiken pohjana, tärkeimpänä värinä. Uuden kodin tyyli keinuu siis jossain raikkauden ja pehmeyden välimaastossa. Lopullinen tasapaino löytynee hienosäädöllä, uusia hankintoja rauhassa kypsyttelemällä ja muuhun kokonaisuuteen suhteuttamalla.

Onko tasapainoilun haaste kenellekään teistä tuttu? Vai edustavatko kotinne tyylipuhtaasti yhtä suuntaa, jolloin kaikki valinnat noudattavat automaattisesti samaa henkeä?

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna