Juristi, maljakossani on kuollut hortensia

Homevialaura-eteinen-tauluseina_9284

Piirsinpä tässä joku päivä ihan silmät päähän ja lähdin kaupungille. Koukkasin kukkakaupan kautta ja hemmottelin itseäni leikkokukilla, hortensiakimpulla. Oli blogikuvauksia ja juhlapyhää tulossa, joten vielä erikseen tarkistin, kuinka pitkään kimpun voisi olettaa ilahduttavan. Vajaan viikon, hyväksyin vastaukseksi, ja lähdin hyvillä perjantaipuskafiiliksillä kotiin.

Homevialaura-valkoinen-laminaatti-hortensia_9225

Seuraavana aamuna löysin maljakosta nuupahtaneen näyn: hortensiat olivat kuolleet. Sinne meni puolessa vuorokaudessa bioroskikseen paitsi kukat myös niistä pulitettu parikymppinen ja kukkiin liittyvät suunnitelmat. Aloin miettiä, onko kukilla takuuta? Tai pitäisikö olla? Olisinko voinut reklamoida?

Homevialaura-marmoritaso-hobstar-kahvi-hortensia-skultuna_0058

Tyytyväinen asiakas en ainakaan ollut ja pettymyksen jälkeen aloin jälleen vakavasti harkita niitä silkkikukkia. Lohdutuksena tuliaisiksi saatu ruukkuhortensia ilahduttaa nyt neljättä päivää ja keittiön ikkunoista voi nähdä puun nuppujen puhkeavan silmissä. Että ei tätä kevätfiilistä yksi ensimmäisen maailman kukkamurhe latista, vaikka päähän ottikin. Aurinkoista viikonloppua, tyypit!

Ensimmäinen kurkistus

Homevialaura, olohuoneen sisustus, Ikea Bestå, verhot, verhotanko, Chhatwal & Jonsson

Rehellisyyden nimissä en lukijana pidä sneak peek -postauksista ja siksi yritän välttää niitä myös bloggaajana. Nyt ajattelinkin kuitenkin näyttää edes sen nurkan, jonka pystyn. En härnätäkseni, vaan jotta saatte edes pienen käsityksen, mitä sisustuksessa on tapahtunut. Verhotanko verhoineen on paikoillaan, samoin uusi sohva. Loput 300 astetta ja tarkemmat kertomukset tulevat myöhemmin.

Homevialaura, BEdesign, juliste, Skultuna Flower Pot

Char and the cityn vinkistä olohuoneen tauluseinän viimeinenkin puuttuva pala on nyt löytynyt, kun tilasin BEdesignin Let’s never forget the first time we met -julisteen. Sanotaanko näin, että syyskuussa alkanut galleriaprojekti saakin ihan mieluusti olla pian valmis. Tuskin ottaisivat tällä tehokkuudella Ateneumiin työharjoitteluun.

Hyväksi havaittuja jouluperinteitä

Homevialaura, joulu, Helsinki

Jaksaakohan kukaan enää sanaakaan joulusta? Tuntuu siitä vähän oudolta kirjoittaakin tässä keväisessä auringonpaisteessa, mutta jos nyt kerran palataan pyhiin. Aattona Helsingin joulu tuntui kaikelta muulta paitsi sääennustajien povaamalta mustalta. Ei ollut lunta, mutta oli uskomattoman sininen ja kirkas taivas. Oli sellainen ilma, että teki mieli suunnittelematta laittaa vähän parempaa päälle ja lähteä kaupungille flaneeraamaan, bongailemaan turisteja, katsomaan jouluikkunoita, käymään Tuomiokirkossa ja hakemaan kahvit Starbucksista.

Homevialaura, joulu, Helsinki, Starbucks, joulukahvi

Totuuden nimissä suosin mieluummin paikallisia kahviloita (paras kaikista on Kaffecentralen), mutta juuri aattona Starbucksista tuli kaupan päälle jotain korvaamatonta, tunne ulkomaanlomasta ja anglosaksinen iloinen joulutunnelma Merry Christmas -toivotuksineen. Klisee toimi, enkä ihmettelisi, vaikka aaton keskustakahveista tulisi meille perinne. Oli oikeastaan aika ihanaa seurata aaton kuhinaa ja helsinkiläisiä viimeisillä jouluostoksillaan.  Taidan tosiaan olla henkeen ja vereen kaupunki-ihminen (toki jos vaihtoehtona on lumiset rinteet ja mökki Alpeilla, pidätän oikeuden muutoksiin.)

Homevialaura, joulu, Nicolas Vahé

Tänä jouluna onnistuin muutenkin välttämään paatoksellisuuden. Vaikka olen joulun sanomaa arvostava herkistyjä, en tosiaankaan halua velloa kolmea päivää perisuomalaisessa melankolisuudessa. Spotify soitti Frank Sinatraa ja The Rat Packia. Televisiota emme kertaakaan avanneet normaalikanavien puolelle, vaan katsoimme Netflixistä Woody Allenia ja DVD-boksilta Mad Meniä. (Kanavapäälliköt hoi, kuka muutenkaan katsoo jouluna Suomen huutokauppakeisaria?) Myös tämä kansallisista lähetyksistä eristäytyminen havaittu erinomaiseksi, ehdottomasti jatkossakin toteutettavaksi jouluperinteeksi.

Homevialaura, joulu, paketointi, joululahjat

Huvituin muutenkin aikuisjoulustamme. Keskinäiset lahjat olimme vaihtaneet aikaisemmin ja saaneet muistamisia muulla tapaa, joten kuusen alla oli tasan pari pakettia. Mutta mitä paketteja! Kummitätini paketteja kauniimpia ei ole ja näette nyt, mistä olen estetiikkakäsitykseni perinyt. Myös Nicolas Vahén kauniitakin kauniimmat herkut ilahduttivat kovin. (Sisustuskoirakin sai luonnollisesti ikioman herkkukorinsa.)

Homevialaura, joulu, Nicolas Vahé

Paketteja ja yllätyksiä tärkeämpää aikuisjoulussa on totta kai lempiasiani maailmassa, ruoka. Nyt kun kaikki on tuoreessa muistissa, joulun konseptointia noudattaakseni kirjoitan kaikki hyväksi havaitut raaka-ainemäärät ja reseptit ylös ensi vuotta varten, jotta joka vuosi ei tarvitse pähkiä samojen asioiden parissa.

Homevialaura, joulu, kattaus, Nicolas Vahé, lautasliinarenkaat, Balmuir, pellavalautasliinat

Joulupöydästä en huomannut ottaa kuvia, mutta kattauksesta löytyi valkoinen pellavapöytäliina, paljon kynttilöitä ja lahjaksi saadut (ja toivotut) hopeanväriset Flamantin lautasliinarenkaat Balmuirin pellavaserviettien kanssa.

Homevialaura, joulu, joulukuusi, amaryllis, Zarro, Skultuna, messinkinen ruukku

Joulukukkina ilahduttivat pieni kuusi, leikkoamaryllis katajanoksien kanssa sekä ruukkuamaryllis Skultunan messinkisessä ruukussa (saatu Zarrosta blogin kautta). Tapsan tanssitkin vietimme kotona tanssien mukavissa tohveleissa lähinnä jääkaapille ja takaisin. Kaiken kaikkiaan oikeasti todella rentouttava joulu omalla tavalla omaan tahtiin. Toivottavasti oli teilläkin!