Stockmann

Jo Malone Stockmannilla – klassisuuden ja niche-tuoksujen kaipuu

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Nyt se on avannut: Jo Malone Stockmann-tavaratalossa. Kerroin uutisesta muutama blogipostaus sitten ja sain heti aiheeseen liittyen viestejä, joten kyseessä ei taida olla pelkästään yksi omista lempituoksutaloistani vaan myös teidän. Nyt olen viisaampi kertomaan ilouutisesta tarkemmin, sillä pääsin tutustumaan uudelle Jo Malone -pisteelle ennakkoon. Kuvassa näkyvän tuoksun ja vartalovoiteen sain tilaisuudesta PR-lahjaksi (kaunis kiitos!), huonetuoksun ja kynttilän olen itse ostanut.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Jo Malone -piste löytyy Helsingin Stockmannin keskustan tavaratalosta ensimmäisestä kerroksesta kosmetiikkaosastolta. Muihin Stockmann-tavarataloihin ei Jo Malone -pistettä tule, mutta hyvä uutinen on se, että tuoksuja saa myös Stockmannin verkkokaupasta. Eikä miten tahansa tilattuna, vaan myös verkon kautta tuotteet pakataan yhtä ihanasti kuin paikan päällä: tuoksutettuun silkkipaperiin ja rusetilla varustettuun lahjarasiaan. Postittajat on koulutettu oikeaoppiseen Jo Malone -pakkaamiseen, mikä liikuttaa sieluani: kuvitelkaa nyt logistiikkakeskuksen jamppaa suihkimassa tuoksua silkkipaperiin.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Lahjojen antamisen kulttuuri onkin syvällä brändin ytimessä, mitä rakastan. Tuote tuntuu erityisen ostokokemuksen ansiosta lahjalta, vaikka sen ostaisi itselleen. Toiseksi Lontoosta lähtenyt Jo Malone on juuriltaan hyvin brittiläinen, mikä sopii todella hyvin omaan sielunmaisemaani. Olen nimittäin taas viime aikoina todennut, miten paljon enemmän minua liikuttaa klassinen eurooppalaisuus kuin riisuttu skandinaavisuus.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Jos hypätäänkin hetkeksi leijailevasta englantilaisen päärynän ja freesian tuoksusta messuille, niin Habitare avasi jälleen silmäni sille, miten henkisesti väärällä sisustusalueella asun. En päässyt ammattilaispäivään paikan päälle, joten olen seurannut messuja kollegojen kuvaterveisten kautta.

Habitare on ottanut valtavan harppauksen muutaman vuoden takaisesta Jyskin design-kopioita heti sisääntulossa esittelevästä huonekalunäyttelystä uskottavaksi ja alan trendejä luotaavaksi tapahtumaksi. Ihailen sitä, miten vaikka Asun-osasto voisi olla suoraan kuin ihan minkä tahansa tukholmalaisen tai kööpenhaminalaisen sisustuslehden kannesta. Mutta – nyt tulee epäsuosittu mielipide – omaan henkilökohtaiseen makuuni puhutuimmat osastot eivät ole, ei sitten ollenkaan.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Seuraan alaa totta kai muustakin kuin oman kodin sisustamisen näkökulmasta, mutta tällä kertaa tuntui, että halusin käyttää viikonlopun muuhun kuin messuiluun. Tiedättekö sen tunteen, kun ulkopuolelta tulevan paineen takia pitäisi olla innostunut jostain, mistä ei sitten kuitenkaan oikeasti ole: ei ruskeasta, ei puupaneeleista, ei mistään? Kollegojen vuoksi messuille olisi tullut mentyä, jos jonkin takia. Ylpeä saa olla paitsi messuja suunnitelleista kollegoista myös Aamu-tv:ssä ammattilaisen elkein vierailleesta Modernisti kodikas -blogin Kertusta. Yksi meistä sanoi kauniisti, että Kerttu on juuri oikea valinta edustamaan meitä kaikkia sisustusbloggaajia ja niin hän todella on.

Takaisin trendiulkopuolisuuteen: joka kerta, kun kaipaan sisustusinspiraatiota, kuvittelen itseni pois pohjolasta lontoolaiseen town housiin, pariisilaiseen perinneasuntoon tai newyorkilaiseen yläluokkaiseen kotiin. Viimeksi newyorkilaista silmänruokaa Suitsin lisäksi tarjoili HBO:n mediamogulisuvusta kertova sarja Succession. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, että inspiraationani on kuvitteellinen manhattanilainen miljardööri. Mutta kun en vain osaa innostua heinistä tai peikonlehdistä, vaan aulan valtavista valkoisista kukka-asetelmista ja Emily Gilmore -tyyppisestä kynttilänasettelusta.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Siksi minulle on niin tärkeää, että omat rakkaat klassiset brändit kotiutuvat Suomeen. Myönnän, että ainahan osa hohdosta karsiutuu, kun brändi ei enää ole se erityinen ulkomaan tuliainen, mutta silti valitsen mieluummin sen, että voin koska tahansa tehdä pienen pakomatkan Lontooseen. Yksi todella kiinnostava näkökulma Jo Malone -tuoksuissa on se, että brändi kannustaa yhdistelemään tuoksuja keskenään. Ihan totta: kokeillessa esimerkiksi viettelevän puinen ja kevyen kukkainen muodostavat ihan omanlaisensa tuoksumaailman.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Tuoksujen merkityksestä minun on muutenkin pitänyt kirjoittaa pitkään, sillä itselleni ne ovat aivan erityinen tuoteryhmä. Käytän hyvin paljon edullista markettikosmetiikkaa hajustamattomista kahden euron suihkugeeleistä alle kympin ripsariin, mutta tuoksun täytyy olla sitä jotain tai ei ollenkaan. Hollywood-tähdillä naistenlehdissä markkinoitavat tuoksut eivät puhuttele minua niin kuin niche-tuoksut puhuttelevat.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Se, mitä niche-tuoksuilla tarkoitetaan, vaihtelee. Luonnollisesti tavarataloissa myytävät tuoksut eivät ole harvinaisia ja hankalasti saatavia, mutta yhden määritelmän mukaan nichestä on kyse silloin, kun yritys on aloittanut tuoksutalona, ei vain sittemmin siirtynyt valmistamaan myös tuoksuja. Tällä määritelmällä puhun itse niche-tuoksuista. Jo Malonen lisäksi lempituoksutalojani ovat Diptyque, Acqua di Parma ja myöskin Stockmannilla avanneet Byredo ja Atelier Cologne.

Hauskaa on se, miten olen tutustunut melkein kaikkiin tuoksutaloihin kodin kautta: siis ostamalla ensin kotiin huonetuoksun tai tuoksukynttilän kuin omaan käyttöön parfyymin. Tästä kai tunnistaa todellisen koti-ihmisen: suihkutellaan ensin koti, sitten vasta daami.

Homevialaura, Jo Malone Stockmann

Koska tuoksut eivät ole välttämättömiä, ne ovat siksi niin erityisiä. Tuoksu ei minulle ole jotain, mikä napataan hikisenä asioita hoitaessa, vaan harvinainen ja ylellinen palkinto, jota mennään erikseen ostamaan ulkomailla pienestä putiikista (viimeksi miehelle Acqua di Parma Firenzestä) tai lauantaina paremmat päällä parhaasta tavaratalosta – siis aivan kuin vanhaan aikaan, jolloin shoppailu ei ollut jokapäiväistä huvia, vaan erityinen hetki.

Loppuun tunnustus: jos ajattelette, että elämä täällä on pelkkää tuoksukynttilää, niin kerron, että loput 270 astetta näiden kuvien ulkopuolella on näyttänyt kodissamme tänä viikonloppuna täydeltä kaaokselta, kenties hurrikaani Florence ulottui helsinkiläiselle pientaloalueellekin. Sain vihdoin puolen vuoden odottamisen jälkeen inspiraation siivota Monica-kaapin ja samalla muutkin kaapit. Huh, enpä olisi arvannut, kuinka työläs operaatio taas oli. Lopputulokseen palaan myöhemmin. Rentouttavaa iltaa!

Oman tyylin löytämisestä

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Ensinnäkin pahoittelut tauosta ja kommentteihin vastaamisen viiveestä! Olen ollut rankassa flunssassa ja olen sitä edelleenkin. Tähän asti ainoat asiat, joihin olen jaksanut viikon aikana tarttua, ovat olleet kaukosäädin ja mikronnappula. Vasta nyt jaksoin raivata tieni nenäliinavuoren alta koneelle asti, mutta makuuasennossa pysyn edelleenkin. Toivottavasti te olette selvinneet päiväkodin ja koulun aloituksista terveinä.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Jos syksyn tietää alkaneen flunssasta, niin samoin siitä kielii halu karistaa loputkin rantahiekat varvassandaaleista ja tarve skarpata pukeutumisen kanssa: toisin sanoen tekee mieli kääntää The September Issue -lehti elämässä.

Paljastetaan ensin yksi totuus: kirjoittaisin paljon enemmän tyylistä, jos saisin aikaiseksi ottaa enemmän asukuvia. Miten ne tuntuvatkin niin ylitsepääsemättömiltä, vaikka olen palkannut ihan hyvän tiimin: köyhän naisen kuvaajan, joka ei koskaan viljele kiusallisia koulukuvausvitsejä, mutta ei kyllä huomauta juoponnapistakaan – siis jalustan ja itselaukaisimen.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Nämä kuvat otin ennen sairastumistani Stockmannin kaupallista Instagram-kampanjaa varten koskien syksyn tyyliä, mutta hyödynnän kuvamateriaalin myös täällä blogin puolella, juuri mainitusta syystä, jotta saan sisältöä julkaistua. Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet ovat kuvauslainoja Stockmannilta, mutta hyvin samankaltaisia, joita itsekin omistan. Jos ihastutte vaatteisiin, tarkemmat tuotetiedot löytyvät Instagram-kuvastani.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Ei näissä kuvissa koko tyyliäni näe, mutta ison osan siitä kuitenkin – tyylioivallukseni ainakin. Ajattelinkin kirjoittaa tänään oman tyylin löytämisestä, koska olette kysyneet siitä paljon, ja se on myös yksiä omia lempiaiheitani.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut samanlainen maku, mutta erilaisia tyylejä. Kuulostaa epäloogiselta, joten avaan asiaa tarkemmin.

Erityisesti sisustuspuolella keräsin jo nuorena talteen sellaisia kuvia, joista inspiroituisin yhä tänä päivänä: jollain tavalla sain siis tietynlaisen maun äidinmaidosta. Mutta ei omat valintani silti siltä näyttäneet. Niin kuin kaikilla muillakin, on minullakin kaapissa luurankoja niin ylisuurten Fila-huppareiden (jotka toki olisivat tänä päivänä kuumaa kamaa) muodossa kuin väreinäkin. Ei tarvitse palata ajassa kuin kaksikymppiseksi, kun kaappini oli täynnä vedenvihreää, lohenpunaista ja vaaleankeltaista. Ai että rakastin vaaleankeltaista.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Vasta siis näin kolmekymppisenä voin sanoa tulleeni tyylillisesti kotiin. Ihan kuin kaikki olisi kirkastunut ja loksahtanut paikoilleen. Pukeutuminen on vaivattomampaa kuin koskaan aikaisemmin elämässäni, kun olen karsinut kaikki rönsyt pois. Käytän nykyään enää vain viittä väriä – valkoista, mustaa, hiekkaa, harmaata ja sinistä – sekä erilaisia tulkintoja klassikoista.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Vaikka määrällisesti minulla on enemmän vaatekappaleita kuin kapselivaatekaapissa pitäisi olla, ajatus kapselivaatekaapin yhdisteltävyydestä ja muunneltavuudesta tyylissäni pätee. Koska kuoseja en juurikaan breton-raitoja lukuunottamatta käytä, kaikki vaatteet sopivat keskenään yhteen, mikä helpottaa arjessa ja ihan erityisesti matkoilla. Vaikka ymmärrän konmarittamiseen liittyvän kriitiikin, suosittelen silti karsimaan kaiken turhan kaapista pois vain siksi, että sillä sekunnilla kun niin teet, tuntuvat jäljelle jäävät vaatteet erityisemmiltä ja houkuttelevammilta – koko valikoima selkeämmältä.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Ulkopuoliselle rajattu vaatekaappi saattaa näyttäytyä tylsältä, mutta minulle se on päinvastoin vapauttavaa. Sen verran pukeutumista rakastan, että yhden mustan poolon Steve Jobsiksi en ole ryhtynyt, mutta muuten minulle sopii se, että en joudu joka aamu läpikäymään eksistentiaalista kriisiä, että onko oloni nyt rock vai romanttinen. Olen joka aamu sama Laura, joka vetää yllensä samantyyliset vaatteet. No, ehkä fiilisero tulee sitten siitä, valitsenko farkuista mustat siistit vai siniset revityt. Silloinkin farkun malli on sama.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Mielestäni on kiinnostavaa kysyä, miksi pukeutumisen ihanteena pidetään jatkuvaa ja räväkkää kokeilemista? Miksi se on itseisarvo mennä ostamaan taas uusi näennäisesti voimaannuttava heräteostos – joka yleensä sitten kuitenkin jää kaapin pohjalle.

Oma tyylioppini taitaakin tulla tässä: ilman kokeilemista ei voi löytää omaa tyyliä, mutta kokeiluista on tärkeä ottaa opiksi. Se on palvelus itselle, mutta tässä ajassa myös velvollisuus maapallolle.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Minä olen tehnyt elämässäni hävettävän paljon virheostoksia ja totta kai teen niitä valitettavasti välillä edelleenkin. Mutta, kun aloin analysoida virheostokseni, aloin saada entistä paremmin kiinni paitsi siitä, mitä ostaa, myös siitä, mitä ei ostaa. Se on nimittäin vähintään yhtä arvokasta sovituskopin heikolla hetkellä tunnistaa. Akryyli, kynähameet ja midimitta ovat esimerkkejä siitä, mitä olen omalle kieltolistalle nostanut, sillä en ole niissä kotonani.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Kaiken kaikkiaan oman tyylin löytämisessä on tärkeää seurata omaa ostokäyttäytymistä ikään kuin ulkopuolelta. Omastani olen oppinut se, että jos emmin, ostos kannattaa aina jättää kauppaan. (Ellei kyse sitten ole täydellisestä löydöstä, joka vain sattuu olemaan yli budjetin. Sitten neuvottelu täytyy käydä kukkaron eikä mieltymysten kanssa.)

Apuvälineenä oman tyylin löytämisessä suosittelen käyttämään moodboardia: joko perinteistä lehtileikkeistä koottua tai omaa suosikkiani Pinterestiä. Kuvavirrasta on helppo tehdä havaintoja siitä, millaiset elementit kuvissa kaikista useimmin toistuvat. Pinterestiin on myös helppo tallentaa konkreettisia asuideoita erilaisista yhdistelmistä.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Nykyään puhutaan paljon siitä, mistä vaatteet ostetaan, mutta minusta ihan yhtä oleellista on puhua siitä, miten vaatteet ostetaan. Haluaisin puhua tietoisesta shoppailusta, mutta kuulostaako se jo liian korkealentoiselta? Ei se nimittäin ole yhtään sen vastuullisempaa ostaa kilokaupalla tekstiiliä eettiseltä merkiltä, jos vaatteet ovat merkityksettömiä henkarilla pölyyntyjiä.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Kaikista tärkeintä minusta onkin, että oman tyylin äärelle tietoisesti pysähtyy. Ettei vain vuodesta toiseen shoppaile menemään, vaan pysähtyy pohtimaan: Missä vaatteissa viihdyn kaikista parhaiten? Minkätyyppisiä vaatteita käytän toistuvasti? Mitkä vaatekappaleet ovat jääneet käyttämättä? Miksi ne ovat jääneet käyttämättä? Mitkä ostokset täydentäisivät jo olemassa olevaa vaatekaappia, antaisivat uuden elämän nykyisille? Missä vaatekappaleissa tunnen oloni erityisen hyväksi, missä aina epämukavaksi?

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Itselleni oman tyylin löytäminen on pitkälti sama asia kuin sisäinen rauha: siinä on hyvä olla tilanteesta ja muiden mielipiteistä huolimatta. Toisin sanoa kyseessä on kaikkea muuta kuin turhamainen juttu, ja siksi oman tyylin löytäminen on niin ihana asia, johon kannattaa käyttää ajatusta ja aikaa.

Homevialaura, oman tyylin löytäminen, klassinen tyyli

Omalla ostoslistallani tälle syksylle on neule tai neuleita (jostain kumman syystä neuletakkeja minulla on mutta neuleita huonosti), mustat nilkkurit, musta villakangastakki ja kosketusnäyttösormella varustetut nahkahanskat.

Suunnitelmallisuudesta puheen ollen ostoslista on yksi hyvä tapa pysyä omassa tyylissä, mutta yhdellä poikkeuksella: silloin harvoin kuin eteeni sattuu jotain sellaista, joka sekunnin sadasosassa saa sydämen hakkaamaan, en listoja tarkistele, vaan luotan intuitioon. Täytyyhän pukeutumisessa, oman persoonan esilletuomisessa, jättää tilaa myös luovuudelle ja sattumalle. Sitähän parhaiden second hand -löytöjenkin metsästäminen on: sinä et tule vaatteen luo, vaan vaate tulee sinun luo – yleensä silloin, kun vähiten odotat.

Naistenpäivä, jonka piti vapauttaa naiset, laittaakin meidät muottiin

Hyvää naistenpäivää, siskot! Eiku.

Naistenpäivä on minusta äärimmäisen ristiriitainen päivä. Jos tasa-arvo olisi sillä tasolla, jolla sen kuuluisi olla, ei tällaista päivää tarvitsisi erikseen viettää. Toisaalta naiset, joita on kautta aikojen sorrettu, ovat nimenomaan oman päivänsä parrasvaloissa ansainneet.

Onko työmatkalla jaettu ruusu kaunis kunnianosoitus vai irvokas symboli sille, ettei euromme edelleenkään ole euro? Minulle se on molempia. Toisaalta on imartelevaa tuntea itsensä erityiseksi, mutta samaan aikaan tekisi mieli tokaista, että pidä ruususi ja tule uudestaan jakamaan sitä sitten, kun olemme kaikkien mittareiden mukaan samalla viivalla.

Jos naistenpäivän tarkoitus on todella muistuttaa naisten oikeuksista ja puhua epätasa-arvosta, miksi päivä on lipsunut siihen, että itse asiassa naiset esiintyvät naistenpäivänä passiivisina ruusujen ja suklaarasioiden vastaanottajina?

Samanaikaisesti naistenpäivänä käynnistyi kaksi hyvin samankaltaista kampanjaa: Stockmann muuttui Stockwomanniksi ja Lumene lanseerasi Light the way -kampanjansa. Molempien naiskuvasto on hyvin samanlainen: kummassakin mukana on tämän hetken IT-tyttö Janita Autio. Molemmissa kampanjoissa korostetaan erottautumisen ja rohkeuden tärkeyttä.

En valitettavasti voi sanoa voimaantuneeni kampanjoista, vaan päinvastoin minulla on sellainen olo, että jos en samantien vedä fuksianpunaista kissarajausta ja pue räikeää printtihaalaria päälle, en ole sellainen nainen kuin nyt pitäisi olla.

Homevialaura

Vaikka en haluaisi ajatella näin, niin valitettavasti ajattelen kuitenkin: minusta naistenpäivä, jonka piti vapauttaa naiset, osaltaan laittaakin meitä kahta kauheampaan muottiin. Enkö riitäkään valkoisessa puserossani, olenko vasta shokkiväreissä rohkea ja vahva?

Huomasin myös Tiian kirjoittaneen Lumene-suhteen rappeutumisesta, kun markkinointia alettiin suunnata ainoastaan alle 40-vuotiaille. Vaikka itse edustan ikäluokaltani Lumene-kampanjan naisia, koen silti, ettei brändi ole muutoksensa jälkeen enää puhutellut minuakaan. Ennen kaikkea olen vieraantunut Lumenesta naiivin tekopyyhyyden takia, josta Anu Silfverbergkin kolumninsa puolivälissä kirjoittaa.

Ei saa käsittää väärin: minusta brändit eivät saa jämähtää paikoilleen – niiden on uudistuttava ja mentävä eteenpäin silläkin uhalla, ettei muutos miellytä kaikkia. Varmin tappio syntyy siitä, että jää hajuttomaksi ja mauttomaksi. Kampanjan naiset ovat upeita esikuvia, mutta viesti ei vain uuden brändilanseerauksen jälkeen ole osunut omaan naiseuteeni.

Mitä naistenpäivä minulle on, niin kai sitten tätä: vaikka minun lifestyle-bloggaajana pitäisi vain kepeästi toivotella kimpun kanssa ihanaa naistenpäivää eikä koskaan kritisoida mitään, avaan suuni asioista, jotka minua puhututtavat.

Vaikka en koe olevani tämän hetken Lumene-nainen, se ei poista meikkipussistani muutamaa merkin luottotuotetta. Taas Stockmann – korjaan Stockwomann – on minulle aina yhtä rakas kuin ennenkin. Toivon vain, että voin edelleen käydä Aleksanterinkadun ovista sisään helmikorvakoruissani ja mennä ostamaan taas yhden klassisen valkoisen puseron ilman, että minun pitäisi väkisin ulkopuolisen käskystä rohkaistua ravistelemaan omia pukeutumistottumuksiani.

Siitä ilahduin, että Stockwomann Magazinen kannessa käytetään Olivia-lehden lanseeraamaa tai ainakin tunnetuksi tekemää termiä pokkanainen. Se kun on edelleen yksiä parhaita ilmaisuja, ja termi, joka ehkä sittenkin saa minut vähintään tyttäreni takia uskomaan naistenpäivään. Pokkanaistenpäivään, joka ei mittaa naisen rohkeutta tai omaperäisyyttä millään ulkoisilla mittareilla.

Menovinkki: Helsingin keskustan joulu

Homevialaura-Helsinki-joulu-Galleria-Esplanad_9766

Lauantaihuomenta! Helsinki on kehittynyt vuosi vuodelta tunnelmallisemmaksi, tyylikkäämmäksi ja näyttävämmäksi joulukaupungiksi, minkä toivoisikin olevan valttimme pohjoisena pääkaupunkina. Kokosin viikonlopun menovinkiksi omia suosikkejani Helsingin keskustan joulusta.

Homevialaura_1951

Lilla Roberts

Yksi keskustan lempihotelleistani, Lilla Roberts, on jouluisin ihan erityisen kodikas. Jos ei yöpyminen ole ajankohtaista, aulaan kannattaa mennä glögeille ja takkatulta ihastelemaan. Miten niin harvoissa julkitiloissa muuten onkin takka!

Homevialaura-F6-Hotel-Helsinki_8199

F6 joulumarkkinat

Myös toinen keskustan hotellisuosikkini, F6, tarjoaa mukavaa joulutekemistä järjestämällä HotelF6 Joulumarkkinat tänään lauantaina 9.12. klo 11-16 tyylikkäällä sisäpihallaan. Myyjäisten lisäksi ohjelmassa on hotellin drinkkibaarin Runarin glögiä sekä lapsille piparipaja ja joulupukin vierailu.

Homevialaura-Helsinki-joulu-Kappeli_9791

Homevialaura-Helsinki-joulu-Kappeli_9806

Kappeli

S-ryhmän ravintolana Kappeli ei herätä minussa erityisiä kulinaristisia intohimoja, mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö rakennus olisi kaupungin kauneimpia ja vielä parhaalla paikalla. Tänä vuonna Kappeli on minusta koristeltu vielä aikaisempia vuosia tunnelmallisemmaksi lukuisine kuusineen ja valoineen, joten ravintolaan on erityisen kiva mennä vaikka edes kahville tai lämmittävälle keitolle, jota muuten tarjoillaan lounashintaan viikonloppuisinkin.

Stockmannin jouluikkuna

Stokkan jouluikkuna Aleksin ja Keskuskadun kulmassa on klassikko, joka pitää tietysti käydä katsomassa joka joulu – eikä satumaahan uppoutuminen vaadi verukkeeksi edes lasta.

Homevialaura-Helsinki-joulu-Tuomaan-markkinat_5642

Tuomaan markkinat

Senaatintorilla auenneet Tuomaan markkinat ovat minusta hyvä osoitus siitä, miten paljon Helsinki on skarpannut joulukaupunkina. Tyylikkäät puiset kojut, hyvä ruokatarjonta, valtava valaistu kuusi ja vanhanaikainen karuselli ansaitsevat täyden kympin.

Homevialaura-Helsinki-joulu-Torikortteli_9823

Torikorttelit

Torikorttelien pikkukujilla on nykyään tosi sievä joulutunnelma, eikä vähiten taustalla näkyvän Tuomiokirkon ja jo mainittujen Tuomaan markkinoiden takia. Torikorttelin kulmilla on putiikkien lisäksi paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita, kuten El Fant, Cafe Engel, Cafe Köket, Pizzeria Via Tribunali, Sunn, Roster Helsinki, Chapter ja Salutorget.

Kanavaranta

Torikortteleista Katajanokalle päin sijoittuva Kanavaranta on nykyään sekin varsin viihtyisä ja symppis. Lämminhenkisessä punatiilisessä rakennuksessa on mainio kattaus ravintoloita ja kahviloita vieri vieressä. Tunnelmoida voi esimerkiksi Sipulin perinteikkäässä joulupöydässä, Johan & Nyströmin kahvilla tai Le Petit Chaperon Rougen viinillä.

Homevialaura-Helsinki-joulu-Mantan-joulumarkkinat_9816

Mantan joulumarkkinat

Toista kertaa Kauppatorin kupeessa Havis Amandan aukiolla järjestettävät Mantan joulumarkkinat ovat kiva pikkusiskotapahtuma isoille Tuomaan markkinoille. Mantan joulumarkkinoilla voi esimerkiksi herkutella glögillä ja leivonnaisilla.

Homevialaura-Helsinki-joulu-Esplanadin-puisto_999

Esplanadin puisto

Esplanadin puisto on tänä vuonna vielä aikaisempaa näyttävämmin valaistu. Taas hehkutan: hyvä Helsinki! Helsingin joulussa on nyt tosi hyvä boogie ja uskon, että alamme tosissamme kilpailla perinteisten eurooppalaisten joulukaupunkien kanssa. Vain joulupukki on jäänyt unholaan. Vaikka pukki asuu Lapissa, on hän kuitenkin suomalainen, joten kyllä pääkaupungissa pitäisi näkyä laajemmin se, että olemme joulupukin kotimaa. Joulubrändääjänä kysyisin itseltäni: What would the Swedes do?

Homevialaura_1397

Homevialaura-Helsinki-joulu-Roberts-Coffee_9783

Pohjois-Esplanad

Pohjois-Espa on mainio paikka nauttia lukuisista klassikoista. Kahvit Kämpissä tai glögit Strindbergillä toimii aina. Myös Robert’s Coffeella, joka on muutenkin kirinyt tunnelmallisilla pisteillään suosikkiketjukseni, on upea kahvila Pohjois-Espalla Lars Sonckin suunnittelemassa jugendtilassa (Pohjois-Espa 19). Pohjois-Espalla on myös erinomainen kattaus kotimaisten suosikkimerkkien liikkeitä: Balmuir, Iittala ja Arabia nyt ainakin.

Homevialaura-Xmas-Garage_1367 2

Xmas Garage

My o Myn pyörittämä Xmas Garage (Aleksanterinkatu 11) myy pop up -henkisesti ihania tuotteita joululahjoiksi ja itselle iloksi. Kiinnostavasti kuratoitu valikoima kattaa muun muassa ruokakirjoja, kodintekstiilejä, lastenlahjoja, kosmetiikkaa ja jouluherkkuja.

TRE Christmas Market

TRE Christmas Market (Aleksanterinkatu 17) on hyvin samanhenkinen jouluinen pop up -myymälä kuin Xmas Garage ja vielä samalla kadulla, joten katsastaa kannattaa ehdottomasti molemmat. TRE:n valikoimassa on 3000 lahjaideaa 150 eri brändiltä: paljon kotimaista suunnittelua, luonnonkosmetiikkaa ja kiinnostavia pientuottajia.

Instagram

Copyright © 2018 · Theme by 17th Avenue