Itsenäisyyspäivän kunniaksi ensiesittelyssä joulukuusi

Homevialaura, joulukuusi, joulu, sisustus, tekokuusi, kestokuusi

Minun ei pitänyt tänään itsenäisyyspäivänä julkaista mitään, mutta hellyin toisiin aatoksiin, kun saimme kerran kuusen esille, ja kun olette odottaneet siitä kuvia. Tässä siis ensimmäinen katsaus joulukuuseemme, joka aikaisemmista vuosista poiketen on iso ja koristelultaan runsas, työnimenä kun enemmän on enemmän.

Homevialaura, joulukuusi, joulu, sisustus, tekokuusi, kestokuusi

Osasin ihmeen hyvin arvioida tarvittavan koristemäärän siihen nähden, että en ole vuosiin koristellut näin isoa kuusta. Laihialaisittain kuusi on aika tyhjä takapuolelta, mutta onneksi se ei näy. Joku tinkelitankeli saattaa vielä eksyä mukaan, mutta yleisesti ottaen kokonaisuus alkaa olla toivotunlainen. Vaihdoin sitten kuitenkin mustat samettiset rusetit valkoisiin ja beigeihin, sillä musta ei erottunut kuusesta tarpeeksi ja näytti vähän synkältä.

Homevialaura, joulukuusi, joulu, sisustus, tekokuusi, kestokuusi

Kuten jo aikasemmin myönsin, kuusi ei ole aito, vaan Stockmannilta ostettu kestokuusi Triumph Tree Forest Frosted. Ainakaan Helsingin keskustassa en enää nähnyt tätä meidän kuusta, mutta muita siellä kyllä oli jäljellä. En tiedä, tekevätkö kuvat kuuselle oikeutta, mutta kuusi on ohuine ja tuuheine neulasineen todella aidonnäköinen verrattuna osaan muovisista serkuista. Minulle joulukuusen on kestoversionakin oltava tummanvihreä. Edes valkoinen ei käy päinsä, muista väreistä puhumattakaan.

Homevialaura, joulukuusi, joulu, sisustus, tekokuusi, kestokuusi

Tekokuusen jalka ei ole mikään kaunokainen, mutta ennen kuin saan aikaiseksi hommata siihen suojan, peittelin kuusen alustan kauniilla laatikoilla ja paperikasseilla. Suomessa en ole juurikaan nähnyt myytävän kuusenjalansuojia, mutta Briteistä tilaamalla saa ainakin kauniita rottinkisia.

Homevialaura, joulukuusi, joulu, sisustus, tekokuusi, kestokuusi, koiran joulukalenteri

Taaperokaan ei ihan joka sekunti muista mennä näpräämään koristeita, eli toistaiseksi yhteiselo on sujunut kohtuullisen mukavasti. Silti oikean kuusen kanssa havuja olisi tippunut jo tässä vaiheessa yksi jos toinenkin. Alaoksien muovisia ja paperisia koristeita tytär saa toki siirrelläkin, kunhan meininki ei ylly sen villimmäksi. On täällä kuudennen päivän joulukalenterikin muistettu avata Sisustuskoiraa myöden totta kai.

Homevialaura, joulukuusi, joulu, sisustus, tekokuusi, kestokuusi, itsenäisyyspäivä

Kuusikuvia tulee myöhemmin vielä lisää, mutta ensimmäisten tunnelmien myötä rauhaisaa itsenäisyyspäivää jokaiselle!

Viisivuotiaan sisustusbloggaajan kultainen kausi

Homevialaura, olohuone, sisustus, Balmuir, Lucca-torkkupeitto, Stirling-tarjotin, kultainen peili, Finnmirror Amanda

Viimekertaisessa sisustuspostauksessa kirjoitin lastenhuoneen uudesta, kultaisin kehyksin toteutetusta tauluseinäistä. Kuten tiedätte, siinä käy usein niin, että kun jostain innostuu, innostuu sitä sitten oikein kunnolla – valaistuu. Näin on tainnut nyt minulle käydä kullan kanssa.

Homevialaura, olohuone, sisustus, Balmuir, Lucca-torkkupeitto, Stirling-tarjotin

Olen tähän asti välttänyt kodissamme kultaa, glamourin pelossa kai. Puhun paljon mieltymyksestäni klassisen ylellisiin ja perinteisiin koteihin, mutta samanaikaisesti vierastan kaikenlaista bling blingiä, glamouria ja nokka pystyssä -hienostelua. Kullalla sisustamisessa ero voi olla hiuksenhieno, enkä ole ollut varma, osaisinko pysyä rajan oikealla puolen. Toki meillä aikaisemminkin on ollut pientavarassa kultaa, Skultunan ruukussa ja Svensk Tenn Vänskapsknuten -kynttelikössä, mutta ei yhtään sen isompina pintoina.

Homevialaura, olohuone, sisustus, Balmuir, Lucca-torkkupeitto, Stirling-tarjotin, kultainen peili, Finnmirror Amanda

Kuitenkin kun ripustin kultaiset kehykset lastenhuoneeseen, koin, että jokin loksahti kohdilleen. Koin, että kotimme sai lisää juuri sitä lämpöä ja kodikkuutta, joka meiltä vielä on puuttunut, ja jota niin kovasti kaipaan kovan mustavalkoisen kauden jälkeen. (Tiedättekö, kun kaikilla taidemaalareilla on aina kausia? Picasson kubistinen kausi, Homevialauran graafinen sekä kultainen kausi, ja mitä näitä nyt on.)

Homevialaura, olohuone, sisustus, Balmuir, Lucca-torkkupeitto, Stirling-tarjotin, kultainen peili, Finnmirror Amanda

Taisin oivaltaa vasta kantapään kautta, että kullalla sisustamisessa on kyse paljon muustakin kuin väristä itsestään: siitä, mitä muuta tilassa on, ja miten tuote on muotoiltu. Krumeluuri ei meille sopisi vieläkään, mutta selkeälinjaisena ja modernin parina kulta onkin maltillinen mauste. Ei käynyt mitä pelkäsin, tullut fiilistä Hotelli Onnen Tähden sviitistä.

Homevialaura, olohuone, sisustus, Balmuir, Lucca-torkkupeitto, Stirling-tarjotin, kultainen peili, Finnmirror Amanda

Pitkän alustuksen jälkeen totean, että meillä on siis vihdoin kehyspeili, kultainen sellainen. Olen pitkään toivonut meille peiliä ja sellaista olette te lukijatkin monesti ehdottaneet (kiitos!), mutta paikkaa ei vain ole löytynyt. Eteisen peiliovet hallitsevat puolta kotia, enkä ole halunnut niitä vasten enää lisää heijastuspintoja. Nyt se paikka kuitenkin löytyi, tai mikä parasta tai pahinta, oikeastaan paikkoja löytyi kaksi.

Homevialaura, olohuone, sisustus, Balmuir, kultainen peili, Finnmirror Amanda

Alunperin tilasin peilin, joka on kotimainen mutta ikeahintainen löytö Finnmirror Amanda, makuuhuoneen sivuun. Kävi kuitenkin niin, että kokeilin peiliä myös olohuoneen kulmaan ja tykkäsin näystä sielläkin. Olin jo aikaisemmin siirtänyt Gervasoni Ghost -tuolin lukunurkkaushenkeen kulmaan, ja peili toi kokonaisuuteen tunnelmaa entisestään.

Homevialaura, olohuone, sisustus, Balmuir, Lucca-torkkupeitto, Stirling-tarjotin, kultainen peili, Finnmirror Amanda

Nojatuolilla on blogin kautta saatu vaaleanharmaa Balmuir Lucca -torkkupeitto, jossa on minusta täydellisen neutraali, ei mihinkään taittava harmaan sävy, ja materiaalina silkkisen pehmeä baby alpakka. Arvon saman torkkupeiton vapaavalintaisessa värissä teidän lukijoiden kesken Instagramin puolella. Havahduin nimittäin siihen, että Homevialaura täytti tänä syksynä viisi vuotta, ja kun kakkua en osaa leipoa, haluan muistaa teitä vähän ylellisemmällä kiitoksella. Pääset osallistumaan Balmiur Lucca -torkkupeiton arvontaan tässä Instagram-kuvassa.

Homevialaura, olohuone, sisustus, Balmuir Stirling -tarjotin

Samalta suosikilta saatu on myös Balmuir Stirling -tarjotin, jossa yhdistyy kauniisti musta nahka ja kromi. Ehkä yksi syy tähän kultakauteen on myös siinä, että minusta hopea ja kulta eivät sulje toisiaan pois, vaan päinvastoin ne ovat melkein kahta kauniimmat yhdessä. Jos pidän metallien sekoittamisesta ranteessani, niin miksi en pitäisi siitä kodissani.

Homevialaura, olohuone, sisustus, Balmuir, Lucca-torkkupeitto, Stirling-tarjotin, kultainen peili, Finnmirror Amanda

Peilin lopullista sijoituspaikkaa en vieläkään osaa valita: kumpi teistä olisi parempi? Muuten voisin tilata toisen peilin, mutta sama peili tuplana taitaisi näyttää hassulta näin pienessä kodissa, jossa olohuone ja makuuhuone ovat pariovien kautta yhtä. Jos peili jää olohuoneeseen, haluaisin keksiä jotain muuta makuuhuoneen sivuun tuomaan, tämän te jo arvaattekin, lämpöä ja kodikkuutta. En vain tiedä, mitä se muu olisi.

Tunnelmallista sunnuntaita pitsan ja Netflixin uusien Narcos-jaksojen ääreltä!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Marmoripöytä – kuinka teetimme ruokapöydän

Homevialaura, marmoripöytä, teetetty ruokapöytä, kvartsi, calacatta, marmori

Marmoripöytä on vihdoin saatu koottua paikoilleen ruokailutilaan.  Pidin valtavasti edellisen keittiömme marmoritasosta ja halusin marmoria tähänkin kotiin. Taso tuntui kuitenkin hieman toistolta, ja toisaalta nyt oli aika päivittää Ikean ruokapöytä uuteen. Tällä yhtälöllä vastaus tuntui itsestäänselvältä – ruokapöytänä marmori saisi paraatipaikan keskeltä avokeittiötä.

Homevialaura, marmoripöytä, teetetty ruokapöytä, kvartsi, calacatta, marmori

Aloitin tarjonnan kartoittamisen netistä ja huomasin nopeasti haasteita. Marmorisia sohvapöytiä on paljon, ruokapöytiä huomattavasti vähemmän. Omat haasteensa aiheutti myös koko ja tietysti budjetissakin piti pysyä (rajattomalla lompakolla upea olisi ollut Eero Saarisen marmorinen Tulppaani-pöytä, jota pidän todella kauniina, vaikka yleensä vierastan pyöreitä muotoja).

Homevialaura, marmoripöytä, teetetty ruokapöytä, kvartsi, calacatta, marmori

Koska markkinoilta ei löytynyt sopivaa pöytää, päätimme teettää sen itse – vaivannäön palkintona olisi ainakin täysin uniikki huonekalu. Pitkän googlettamisen jälkeen pääsin jalkojen jäljille ja otin yhteyttä Susanna Ventonkin pöydän tehneelle Mikolle. Takorautaiset jalat tukirakenteella valmisti mittojemme mukaan Vatanen Design, jota voin todella lämpimästi suositella paitsi ammattimaisen työnjäljen myös mielettömän mukavan palvelun takia.

Homevialaura, marmoripöytä, teetetty ruokapöytä, kvartsi, calacatta, marmori

Koska taloudessamme on syömistä harjoitteleva yksivuotias, huokoista marmoria en viitsinyt tällä kertaa valita tasoksi, vaan päädyin marmorikuvioituun kvartsiin. Kvartsissa on 93 % luonnonkiveä ja se on ominaisuuksiltaan erittäin kestävää. Tyypillisen carrara-kuvioinnin sijaan halusin pöytään calacattaa, joka on valkoisempaa ja kuvioinniltaan rohkeampaa ja dramaattisempaa marmoria kuin carrara. Sopiva taso löytyi Virosta ja se on Compac-espanjalaisyrityksen Unique Calacatta -kvartsia.

Homevialaura, marmoripöytä, teetetty ruokapöytä, kvartsi, calacatta, marmori

Olemme todella tyytyväisiä ruokapöytään ja koti tuntuu taas enemmän kodilta suosikkimateriaalin myötä. Nyt mielestäni Eames DSR -tuolitkin pääsevät paremmin edukseen. Toki uudesta ruokapöydästä huolimatta keittiö näyttää vieläkin alastomalta, mutta siihen on tulossa on parannus laskosverhon ja kattovalaisimen myötä. Niiden uskon viimeistelevän kokovalkoisen tilan kodikkuuden.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna