Kun sisustaja elää reunalla: kaikkien aikojen ensimmäiset verhot

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus, Showroom Finland, Mixrack, Tapio Anttila

Tätimäiset kappaverhot, tontunpunaiset jouluverhot, liian lyhyet verhot, levottoman kuviolliset verhot… Myönnän, että kenenkään valintoja kritisoimatta kärsin monista verhotraumoista. Niin voimakkaista traumoista, että tarvittiin aikaa, paljon aikaa, ja vielä enemmän kauniita Pinterest-kuvia, että aloin vihdoin kääntää verhokelkkaani. Aikaisemmin nimittäin yhdessäkään omassa kodissani ei ole ollut verhoja, ei opiskelijayksiössä, ei yhteisessä vuokrakaksiossa, ei nykyisessä kolmiossa.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, Showroom Finland, Mixrack, Tapio Anttila

Nyt olohuoneessamme on verhot, valkoiset pellavaverhot tietenkin. En välttämättä olisi ollut valmis panostamaan mittatilausverhoihin tästä haastavasta historiastamme johtuen, joten onneksi juuri sopivat valmisverhot löytyivät Stockmannilta. Stockmann Casa -pellavaverhot ovat 260 cm pitkät – kriittiset kymmenen tai kaksikymmentä senttiä monia muita valmisverhoja pidemmät. Halusin nimittäin ehdottomasti, että verhot ovat ylipitkät.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus, Showroom Finland, Mixrack, Tapio Anttila

Toinen kriteeri oli puhtaan valkoinen sävy, kolmas tarpeeksi paksu kangaslaatu ja neljäs moderni ripustus. Pellavaverhoissa kun on usein liikaa romanttista rypytystä. Plussaa verhot saavat vielä konepestävyydestä, vaikka pieni kutistumisvaara pellavassa toki on.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus

Verhotankoon hain perinteistä, mutta kuitenkin kevyen modernia ilmettä. Sopiva setti löytyi Bauhausista ja ilokseni suoraan hyllystä, kun esimerkiksi Stockalla yhtä pitkää pätkää olisi pitänyt mittatilaustyönä odottaa viikkoja. Tangosta saatiin olohuoneenlevyinen yhdistämällä liitospalalla kolme osaa.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus, Showroom Finland, Mixrack, Tapio Anttila

Olemme tulleet verhojen kanssa toimeen enemmän kuin hyvin – aselepo ikkunaa kehystävien kangaspalojen kanssa julistettu! Silti en tässä asunnossa näe tämän enempää verhoja, mutta olohuoneen tunnelmaa verhot pehmentävät juuri toivotulla tavalla klassisen kodikkaaseen tyyliin. Uudistuksen myötä pitkään olohuoneen kulmassa ollut puinen laatikko sai lähtöpassit ja nurkkaan muutti entisestä työhuoneesta Showroom Finlandin Mixrack-lehtiteline. Maton tilanteen te tiedättekin: se menee vaihtoon heti, kun löydän sopivan tilalle, jos en sitä ennen joudu mattokriiseineni parantolaan. Olohuoneen uuden sohvapöydän esittelen lähiaikoina.

Homevialaura, olohuone, Stockmann Casa, valkoiset pellavaverhot, verhotanko, Bauhaus,

Sain jokin aika sitten lukijatoiveenkin verhoihin liittyen. Oikeastaan tässä ajatukseni verhoista jo kiteytyvätkin: oma sisustusfilosofiani on suosia yksivärisiä ylipitkiä verhoja valkoisena tai muuten neutraalissa sävyssä, pehmeän harmaana tai hiekkana. Jos siis verhot ylipäätään haluaa. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että mikään itsestäänselvyys verhot eivät sisustuksessa ole, vaan on myös ihan raikas ja moderni vaihtoehto olla ilman. Pellavan lisäksi pidän silkkiverhoista, mutta ne vaativat mielestäni asunnon hengeltä enemmän, joko historiallisemman talon tai muuten loisteliaamman arkkitehtuurin (ei millään pahalla, arvon  70-luvun kerrostalomme).

Ensimmäinen kurkistus

Homevialaura, olohuoneen sisustus, Ikea Bestå, verhot, verhotanko, Chhatwal & Jonsson

Rehellisyyden nimissä en lukijana pidä sneak peek -postauksista ja siksi yritän välttää niitä myös bloggaajana. Nyt ajattelinkin kuitenkin näyttää edes sen nurkan, jonka pystyn. En härnätäkseni, vaan jotta saatte edes pienen käsityksen, mitä sisustuksessa on tapahtunut. Verhotanko verhoineen on paikoillaan, samoin uusi sohva. Loput 300 astetta ja tarkemmat kertomukset tulevat myöhemmin.

Homevialaura, BEdesign, juliste, Skultuna Flower Pot

Char and the cityn vinkistä olohuoneen tauluseinän viimeinenkin puuttuva pala on nyt löytynyt, kun tilasin BEdesignin Let’s never forget the first time we met -julisteen. Sanotaanko näin, että syyskuussa alkanut galleriaprojekti saakin ihan mieluusti olla pian valmis. Tuskin ottaisivat tällä tehokkuudella Ateneumiin työharjoitteluun.