Syksyinen Helsinki flaneeraten (ja kaupungin paras kahvi -salaisuus)

Homevialaura, syksyinen Helsinki

Nyt on kyllä uskomattoman kaunis vuodenaika, luonto upeassa väriloistossa ja Helsinki hurmaavan tunnelmallinen. Kävimme mieheni kanssa ihan muutaman tunnin treffeillä keskustassa ja sellainen hyvä puoli tässä elämäntilanteessa on, että pieniä asioita alkaa oikeasti arvostaa todella paljon.

Homevialaura, syksyinen Helsinki

Miten ihanaa oli vain käydä kahdestaan syömässä ja kävellä rauhassa ulkona. Mietimme ensin menevämme ruoan jälkeen kahvilaan, mutta halusimmekin nimenomaan nauttia raikkaasta mutta vielä lempeästä syyssäästä ulkona.

Homevialaura, syksyinen Helsinki

Kahvit noudimme Korkeavuorenkadun Kaffecentralenista, josta saa, tässä pieni paikallissalaisuus, minun mielestäni Helsingin parasta kahvia – vieläpä reilulla parilla eurolla. Americanotuplaespressollapitkänämukaanmaidonkanssa oli mantrani jo toimistoaikoina, ja ai että sitä onnea, kun vakkarin pääsi tilaamaan pitkän tauon jälkeen. Toinen Kaffecentralen sijaitsee Fredalla.

Homevialaura, syksyinen Helsinki

Yksiä ihanimpia asioita kaupunkikuvassa ovat kivijalkojen kukkakaupat. En ole tavannut laittaa kanervaa ulko-ovelle, mutta nyt tuli hinku siihenkin. Samoin muistin, että minulla on tulppaanit istuttamatta. Toisaalta ehkä ensin olisi hyvä tyhjentää takapihalta kesän yrttiruukut ja miettiä sitten vasta muuta. Onneksi kuitenkin suurin osa pihasta on nyt talviteloille laitettu, koska joka vuosihan siinä käy niin, että syksy yllätti rivitaloasujat.

Homevialaura, syksyinen Helsinki

Takaisin kaupungille. Nyt kun keskustassa kulki tauon jälkeen ajatuksella, oli silmiinpistävää huomata, miten paljon turisteja Helsingissä yhä näin lokakuussakin on. Rakastan kansainvälistä tunnelmaa, ja olen se outo nainen, joka hakeutuu kulkemaan etenkin espanjalaisten ja italialaisten perään ilman turvaväliä vain päästäkseen hetkeksi samalla keskustareissulla myös henkisen kotimaan fiilikseen. Kaiken kaikkiaan oli ihana flaneerauslauantai.

Miten kotona vietetystä lomasta saa yhtä paljon irti?

Keväällä, kun kirjoitin jutun siitä, mikä minulle matkailussa merkitsee, aloimme käydä hyvää keskustelua siitä, miten kotona vietetystä lomasta voisi saada yhtä paljon irti kuin matkustamisesta.

Aihe on itselleni ajankohtainen tämänhetkisen elämäntilanteemme takia, jossa ei jokaisella lomalla matkusteta ollenkaan, saati koko ajaksi tai pitkälle. Henkilökohtaisesti minulla arki ja lomat sekoittuvat helposti yhdeksi massaksi myös sen takia, että olen viettänyt kohta neljä vuotta kotona äitiyden ja yrittäjyyden myötä, eikä meillä ole kesämökkiä.

Ajankohtainen aihe on myös yleisesti monen miettiessä lennoista koituvaa hiilijalanjälkeä. Ikäistemme naisten keskuudessa trendaa nyt myös raha, jota halutaan jättää myös säästämiseen ja sijoittamiseen. On syy koti- tai lähilomaan mikä hyvänsä tai monen syyn yhdistelmä, on lomailuun yritettävä saada uusia näkökulmia ja mietittävä lomailua myös mikrohetkien kautta.

Nyt sopivasti syysloman kynnyksellä onkin hyvä ajankohta palata tähän kotona lomailun teemaan. Kuvat ovat kesäiseltä Noormarkun ruukin -lomalta ja Hotel St Georgen pressikierrokselta.

Miten siis saada kotiloma tuntumaan arjesta poikkeavalta?

Tekemällä asiat kaikilla mahdollisilla tavoilla erilailla kuin arkena, sanoisin. Ensinnäkin yrittäisin aloittaa kotiloman siivotussa kodissa, mutta jättämään muuten kotityöt mahdollisimman pitkälti lomaa edeltävään ja lomanjälkeiseen aikaan. Vaarana ainakin itselläni on se, että löydän itseni ripustamasta pyykkejä lomallakin.

Toki kääntäen kotilomaa voi lähestyä niin, että tekee kerrankin kotona sellaiset asiat, joihin ei muuten ole aikaa. Loman tarkoitus on kuitenkin rentoutuminen, niin se, että saa esimerkiksi pitkään painaneen asian hoidettua, voikin olla kaikista rentouttavinta mielelle. Ehkä hyvä ajatus voikin olla omistaa jokin tietty päivä tai joka päivästä vaikka puoli tuntia tällaiseen ja muuten keskittyä hyvällä omallatunnolla rentoiluun.

Ne ruoat, jotka lomalla syö kotona, pyrkisin tekemään erityisiksi ja arjesta poikkeaviksi. Aamiaiselle tavallisen ruikkarin sijaan vaikka ihanat lohibagelit ja tuoremehua jalallisista laseista. Illalliselle uuden reseptin kokeilua, take away -herkuttelua tai alku- ja jälkiruoat mukaan ateriaan (kukaan ei käske tekemään kaikkea itse, vaan esimerkiksi jälkkärit voi hakea kaupunkireissulla konditoriasta). Kesällä tietenkin on parasta syödä kaikki mahdolliset ateriat pihalla tai parvekkeella.

Sen lisäksi, että kotona olemisesta pyrkii tekemään erityistä, lähtisin myös mahdollisimman paljon pois kodista erilaisille päiväretkille. Ihanteellista siitä näkökulmasta, että loman saa tuntumaan mahdollisimman pitkältä ja vaihtelevalta, on varmasti suunnata sekä luontoon että kaupungille, tai ylipäätään keskenään erilaisiin ympäristöihin.

Kaupungilla tekisin kaikkea ihanaa, mitä mieli tekee, ja mille ei ole arkiviikkoina mahdollisuutta. Menisin lukemaan ihanaan kahvilaan, kävisin museoissa (jolloin Museokortti on suositeltava), norkoilisin kauniissa kirjastossa, menisin leffaan, testaisin uuden ravintolan, piipahtaisin kivoihin putiikkeihin, treffaisin kavereita, varaisin hieronnan tai aikatauluttaisin esimerkiksi kampaajan juuri lomaviikolle.

Näistä aasinsiltana päästäänkin hyvään teemaan, jonka lukijani nosti esille: miksi kotikaupungissa vietetystä lomasta tulee niin helposti tuhlailufiilis, vaikka totuus on se, että sillä summalla, minkä vaikka viikon ulkomaanmatkassa säästää, voi hyvällä omallatunnolla nauttia hieronnoista sun muista.

Toki jos kotilomaan varaa monet fine diningit ja spat, niin saa siitäkin kustannuksia aikaan, mutta esimerkiksi arkilounaiden syöminen ulkona, hyvissäkin ravintoloissa, on suhteessa todella edullista kivaa.

Ehkä sitä voisikin yrittää määrittää itselleen jonkinlaisen budjetin ja käyttää sitten se raha hyvällä omallatunnolla itselle mieluisimpaan tekemiseen. Jos budjettia on, jo yksikin kodin ulkopuolella vietetty hotelliyö staycation henkeen voi tehdä lomantunnulle ihmeitä.

Luinkin juuri eilen Rolf Dobellin elämän ajatusharhoja purkavasta Paremman elämän taito – 52 reittiä onnellisuuteen -kirjasta seuraavaa: “Kokemuksen kestosta ei jää muistijälkea. Aivomme arvottavat jälkikäteen kolmiviikkoisen loman yhtä hyväksi tai huonoksi kuin viikonkin loman. Kokonaisarvioon vaikuttavat vain loman kohokohta ja sen loppu.”

Ilmankos esimerkiksi yhden yön Turun miniloma todella tuntui vähintään pidennetyltä viikonlopulta.

Meillä syyslomaviikko on ihan tavallinen viikko, mutta tänään pääsemme mieheni kanssa iltapäiväteetreffeille ja ensi viikolla minulla on pitkästä aikaa kampaaja. Marraskuussa menemme viikonlopuksi vuokramökille ihan vain hengailemaan villasukissa takkatulen ääreen. Yhtä kaikki tiedossa on sopivasti sekä kaupunki- ja luontohenkistä arjen katkaisemista että mukavia mikrohetkiä.

Mitä teillä on suunnitelmissa?

Vanhemmuus saa kohtaamaan omat tunteet ja hyvä niin

Homevialaura, perhe-elämä, lapsiperhe, syntyvyyskeskustelu, vanhemmuus

Vielä vaan jatkuu keskustelu lapsiperheistä. Tänään Helsingin Sanomissa oli juttu otsikolla Yritys olla täydellinen uuvuttaa vanhemmat. Jutun mukaan tuore tutkimus kertoo, että täydellisyyden tavoittelu ja koetut paineet väsyttävät suomalaisvanhempia.

Täydellisyyteen pyrkiminen voi johtua siitä, että kilpailun ja suorittamisen arvot ovat siirtyneet vanhemmuuteen, Sorkkila arvioi. “Siitä, millaista on hyvä vanhemmuus, puhutaan paljon. Kun aiemmin mentiin enemmän maalaisjärjellä, vanhemmuudesta on tullut kilpailun ja suoriutumisen kohde. Näitä suorituksia vertaillaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.”

Kuvituksena on mikäpä muukaan kuin – sotkuinen kurahaalarieteinen! Tätä bingoa on helppo pelata erityisesti Hesarin osalta, joka jaksaa maalata juuri tätä, kliseisen ankeaa lapsiperhekuvastoa.

Homevialaura, perhe-elämä, lapsiperhe, syntyvyyskeskustelu, vanhemmuus

Vaikka seuraavaksi piti kirjoittaa jostain aivan muusta, en voinut muuta kuin avata koneen ja tulla kysymään teiltä: mitä ajatuksia aihe teissä herättää?

(Koska ei löytynyt eteiskuvia, kauniilla Yyterin-muistoilla mennään.)

Homevialaura, perhe-elämä, lapsiperhe, syntyvyyskeskustelu, vanhemmuus

Henkilökohtaisesti omalla kohdallani kaikista maailman asioista juuri lapset ovat eniten auttaneet minua hyväksymään oman epätäydellisyyteni. Kliseisesti lapset ovat kasvattaneet minua paljon enemmän kuin minä heitä.

Olin lapsena se tyttö, joka repi piirustuksen, jos siihen tuli pienikin virhe. Nykyään ajattelen, että riittävän hyvä on riittävän hyvä, ja mikrotan valmismakaronilaatikkoa paljon tasapainoisempana kuin olisin voinut toivoa.

Homevialaura, perhe-elämä, lapsiperhe, syntyvyyskeskustelu, vanhemmuus

Myös sosiaalisen median roolin näen erilaisena. Se, että nykyään vanhemmuudesta puhutaan niin paljon, ja että vanhemmuutta näytetään niin monimuotoisena, on minusta päinvastoin kasvattanut armollisuutta ja ymmärrystä sekä antanut perspektiiviä.

Jos ei lähipiiristä, niin viimeistään sosiaalisesta mediasta löytyy aina joku toinen, joka repii mustaa huumoria lattialle kaatuneesta aamupuurosta, tai joka on yhtä fiiliksissä taaperolle kelvanneesta ateriasta tai muusta onnistumisen kokemuksesta.

Homevialaura, perhe-elämä, lapsiperhe, syntyvyyskeskustelu, vanhemmuus

Välillä minusta tuntuu, että lapsia tai sosiaalista mediaa voi syyttää suurin piirtein kaikesta ilman, että oikeasti pureuduttaisiin ongelman juurisyihin.

Hesarin jutussa vanhemmuuden paineista ja suorituskeskeisestä perfektionismista puhuu äiti, jolla on itsellä haastava perhetausta. Tuntuukin oudolta, että tilanteen ongelmana näytetään lapsiperhe-elämä, kun perimmäinen ongelma on syvällä haastateltavan omassa historiassa, ja vanhemmaksi tulo on vain nostanut nämä asiat, jotka muutenkin olisi hyvä käsitellä, pintaan.

Homevialaura, perhe-elämä, lapsiperhe, syntyvyyskeskustelu, vanhemmuus

Sen sijaan, että päädymme syyllistämään omista epävarmuuksistamme muita, sosiaalista mediaa, lapsia tai mitä hyvänsä, minusta paljon tärkeämpää olisi keskittyä työstämään omia, syvältä sisimmästä kumpuavia tuntoja. Olen itse tehnyt todella paljon töitä oman itsetuntemukseni kanssa, ja siksi tämä aihe tuntuu niin läheiseltä.

Homevialaura, perhe-elämä, lapsiperhe, syntyvyyskeskustelu, vanhemmuus

Omalla kohdallani pidän kiinni esimerkiksi tietyntasoisesta harmoniasta kodissa, koska se on minulle niin tärkeä osa jaksamista siitäkin huolimatta, että saatan näyttää jollekin ulospäin taas yhdeltä täydellisen elämän kulissia valkoisessa kodissa ylläpitävältä sisustusbloggaajalta. Mitä sitten!

Homevialaura, perhe-elämä, lapsiperhe, syntyvyyskeskustelu, vanhemmuus

Taas omien voimavarojeni rajallisuuden tunnistan esimerkiksi siinä, että meillä ei yhdelläkään perheenjäsenellä ole tällä hetkellä säännöllistä harrastusta: vauva, päiväkodissa touhuava kolmevuotias, minun yrittäjyys ja mieheni opiskelu ja työ ovat enemmän kuin tarpeeksi.

Se, että osa samanikäisistä harrastaa jo, ei tee meistä harrastamattomana perheenä yhtään huonompaa. Jos kokisin, että tekee, ei se olisi muiden harrastavien perheiden vika, vaan minun pääni sisäinen ongelma.

Jos johonkin voinkin armollisuuden lisäksi kannustaa, niin hyvän itsetuntemuksen harjoittamiseen ja omien voimavarojen tunnistamiseen niin vanhempana kuin muutenkin.

Näkymätön myrsky ja miten puhua lapselle ilmastonmuutoksesta

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Mennyt ilmastoviikko nosti jälleen keskiöön paitsi ilmastonmuutoksen myös lapset ja nuoret osana sitä. Tuntuu uskomattomalta, että tarvitsemme sähäkän 16-vuotiaan tytön vaatimaan kovaan ääneen asioita, jotka aikuiset miehet toinen toisensa jälkeen ovat lakaisseet kiiltonahkakenkiensä alle. Samanaikaisesti, kun olen todella ylpeä nuorten panoksesta ja aktiivisuudesta, koen todella surulliseksi ja turhauttavaksi sen, että alaikäiset koululaiset joutuvat tekemään, mitä joutuvat.

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta ei aikaakaan, kun neljää vuotta lähestyväkin alkaa poimia keskustelusta otteita, jotka eivät enää liity siihen, ettei välipalapatukan kääreitä saa jättää metsäretkellä luontoon, vaan johonkin isompaan ja pelottavampaan: Äiti, sammuuko aurinko? Isä, miksi eskarin Ville sanoi, että kohta meri tulvii?

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Henkilökohtaisesti haluan vaalia perheessämme avoimen keskustelun kulttuuria ja luoda turvallisen ilmapiirin kaikenlaisten tunteiden käsittelyyn, myös ilmastoahdistuksen – toki aina ikä ja valmius huomioiden.

Olenkin valtavan ylpeä, että lähipiirissäni on tehty tätä aihetta käsittelevä kirja. Ympäristöaiheisiin erikoistuneen tiedetoimittajan Mikko Pelttarin kirjoittama ja kuvittaja-graafikon Jenna Kunnaksen kuvittama Näkymätön myrsky on seikkailukirja, joka auttaa pohtimaan ilmastokysymyksiä perheenä ja näkemään ympärillä toivoa.

Kirja on tarkoitettu alakoululaisille luettavaksi joko yksin tai yhdessä aikuisen kanssa. Kirjaa saa muun muassa Otavan kirjakaupasta, Suomalaisesta ja Prismasta. Jututin tekijöitä, kohta kuusi- ja yksivuotiaan vanhempia itsekin.

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Mistä syntyi ajatus ilmastonmuutosta koskevasta kirjasta lapsille?

Mikko: Jennan idea se alunperin oli. Ilmastonmuutoksesta on saatavilla valtavasti tietoa, mutta se on vakavaa ja lasten näkökulmasta helposti sirpaleista. Halusimme selvittää itsellemme ja samalla kaikille muille, mistä voisi alkaa rakentaa kokonaiskuvaa siitä, mitä on tapahtumassa. Näkymätön myrsky ei tietenkään ole koko totuus ilmastonmuutoksesta, mutta se tulee ymmärrettävästi lähelle kaikkien omaa elämää. Ainakin siihen pyrimme.

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Miksi lasten kanssa on tärkeää puhua ilmastonmuutoksesta? Kärsimmekö me aikuiset ainoastaan ilmastoahdistuksesta vai voivatko luonnonilmiöihin liittyvät uutiset ymmärtämättämme pelottaa lapsiakin?

Mikko: Lapset ja nuoret kuulevat ilmastonmuutoksesta ohimennen ja montaa asia kiinnostaa. Jopa esikouluikäiset, kuten oma lapsemme. Se kaikki voi aiheuttaa hämmennystä tai pelkoa, joka on vaikea pukea sanoiksi. Se on vaikeaa myös aikuisille. Näkymätön myrsky kertoo jännittävän seikkailun keinoin siitä, miten ilmastonmuutos liittyy tuttuun lähiluontoon ja jokapäiväiseen elämään, ja sen avulla voi turvallisesti saada apua ilmastonmuutoksen ajatteluun tai sen käsittelyyn perheen kesken.

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Miksi halusitte lähestyä ilmastonmuutosta juuri seikkailun kautta? Onko satukirja helpommin lähestyttävä tapa puhua vaikeasta asiasta?

Mikko: Ilmastonmuutos on vähän huono tarina. Se on liian hidas, se vaikuttaa kaikkialla ja siinä ei ole helppoja hyviksiä ja pahiksia. Se ei tarkoita, etteikö ilmastohätätilasta olisi tärkeätä kirjoittaa myös tarinoita. Näkymätön myrsky käsittelee sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja kaikkia niitä syitä, joiden vuoksi emme toimi kyllin pontevasti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja se on tärkeä, ahdistusta ja hämmennystä aiheuttava kysymys johon voi ehkä tarinan keinoin tuoda helpotusta ja apua. Kirjassa yhdessä tekeminen luo merkityksellisyyttä, vaikka sisarukset Juju ja Aatos eivät pelastakaan koko maailmaa. Ei kenenkään tarvitse kantaa sellaista taakkaa.

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Näkymätön myrsky on seikkailukirja alakoululaisille lapsille, mutta sen lukeminen taitaa tehdä yhtä hyvää aikuisellekin. Voisiko kirjaa ajatella eräänlaisena keskustelunavauksena, apuvälineenä vanhemmille, mummeille ja kummeille, jotka haluavat puhua ilmastonmuutoksesta lapsille, mutta jotka eivät oikein tiedä, miten?

Mikko: Ehdottomasti juuri näin. Sumulaakson satumaailmassa tapahtuvat muutokset luonnossa ja kaiken ympärillä vellova epävarmuus ovat samankaltaisia kuin omassa maailmassamme. Se perustuu sillä tavoin tiedettyihin tosiasioihin. Näkymätön myrsky antaa tukea, jonka avulla voi tarttua uutisiin ja kaikkeen muuhun, miten ilmastosta puhutaan.

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Näkymätön myrsky ilmestyi ilmastoviikolla, ja samoihin aikoihin julkaistiin ilmastonmuutoksesta myös ensimmäinen tietokirja lapsille, Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun Ihme ilmat! – Miksi ilmasto muuttuu. Uutisissa jatkuvasti näkyy 16-vuotiaan tytön aloittama globaali liike. Miten lapset ja nuoret ovat nyt keskeinen osa ilmastonmuutoskeskustelua?

Mikko: Lapset ovat huolissaan omasta tulevaisuudestaan, mutta he eivät ole vastuussa siitä. Tulevaisuuden ilmastoa koskevat päätökset tehdään tänään, aivan kuin tällä hetkellä jo käynnissä oleva ilmastonmuutos on aiheutettu menneiden vuosikymmenien ilmastopäästöinä ja päätöksinä, ei toki tahallaan. Nyt tiedetään, tai pitäisi tietää paremmin. Näkymätön myrsky onkin kirja tästä päivästä ja siitä, miten tulevaisuuden ilmasto tehdään nyt.

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Kirja on valtavan kauniisti kuvitettu. Mitä halusit välittää kuvituksella pienille ja isoille lukijoille?

Jenna: Kuvitus toi omat haasteensa, kuten kirjan nimikin sanoo, ilmastonmuutosta ei voi nähdä ja silti se piti saada kansien väliin. Ratkaisimme sen niin, että kirjassa Juju saa lasit joilla ”näkymätön myrsky” tulee näkyväksi, vähän samoin tavoin kuin tutkijat tietävät ilmastonmuutoksesta. Ennen kaikkea halusin tehdä jotain muuta, mitä ilmastonmuutoskuvasto yleensä on. Jotakin mikä tuo tarinan lähelle ja samaistuttavaksi.

Homevialaura, Näkymätön myrsky, Mikko Pelttari, Jenna Kunnas, lastenkirja ilmastonmuutoksesta, Otava

Vaikka Näkymätön myrsky on seikkailukirja, sen loppusanat tuntuvat yhtä tärkeiltä kuin itse satu – ja ovat erittäin suositeltavaa luettavaa nimenomaan meille aikuisillekin. Kiihkoton yhteenveto muistuttaa siitä, että ilmastoa ei ole muutettu tahallaan tai pahat mielessä, vaan että öljyn ja hiilen avulla on saavutettu paljon hyvää. Ja että on paljon asioita, mitä lapset voivat halutessaan tehdä, mutta vastuu ilmaston suojelemisesta on aikuisten. Miksi kirjaan tuntui tärkeältä kirjoittaa loppusanat?

Mikko: Ilmastonmuutokseen liittyy kiusallinen paradoksi. Että se mikä antaa meille paljon hyvää — eli fossiiliset polttoaineet ja materiaalit — aiheuttaakin jotain sanoinkuvaamattoman uhkaavaa. Siksi ilmastonmuutos voi tuntua siltä, että kaikesta pitää luopua. Loppusanat ovat tässä kirjassa tärkeät, koska ne ohjaavat ajattelemaan hyvää ja onnellista elämää myös maailmassa, jossa ilmasto muuttuu. Se on tärkeätä.

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue