Lastenhuoneen järjestys ja tavarakasvatus

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Vihdoin tartun yhteen todella paljon toivottuun #kaunisjärjestys-kysymykseen, lastenhuoneen järjestykseen. Eniten kysymyksiä on tullut siitä, mitä säilyttää lasten askarteluista ja miten. Yhdistän juttuun kuitenkin myös muita ajatuksiani lastenhuoneen säilytyksestä ja järjestyksestä.

Meillä on siis kodissa yksi lastenhuone, jossa molemmat tytöt sekä nukkuvat että leikkivät. Onneksi lastenhuone on isohko, joten toistaiseksi kaikki lelut, vaatteet ja kirjat ovat mahtuneet huoneeseen. Ei tosin itsestään, vaan näen kyllä säilytyksen eteen vaivaa – on pakkokin.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Jos aloitetaan niistä askarteluista ja piirustuksista, niin itselläni on tähän aika selkeä linja: aivan ehdottomasti säästän osan, mutta missään nimessä en säästä kaikkea.

Meillä ei olisi mitään mahdollisuutta säästää kaikkea ja totta puhuen, niin maailman rakkaimpia kuin lapset ovatkin, minulla liikutukset ja muistot liittyvät sitten kuitenkin muuhun kuin ryppyisiin paperinpaloihin, joihin on piirretty viimeisiään vetelevällä tussilla yksi sykerö. Näitä arkisia ”piirustuksia” kun vielä tulee parhaimmillaan kymmeniä viikossa, niin rehellisesti sanottuna minulla ei ole tullut mieleenkään niitä kaikkia säilyttää.

Säästöön pääsevät kaikki juhlapyhien päiväkotiaskartelut, kuten äitienpäivän ja isänpäivän kortit sekä joulun liikuttavat tontut, pääsiäisen tiput ja vastaavat ajatuksella kotona tai päiväkodissa tehdyt työt.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Laitan askartelut ja piirustukset säilöön isoon laatikkoon, jossa on myös minun lapsuudestani säilynyt nukketeatterisetti. Lastenhuoneessa sijaitseva laatikko on minusta looginen ja kätevä paikka valittujen piirustusten ja askartelujen säilyttämiseen. Sinne ne tulee laitetuksi paljon helpommin kuin vietyä esimerkiksi muistojen laatikkoon varastoon. Nyt laitan laatikkoon kaikki työt, joiden kohdalla siltä tuntuu, mutta tarvittaessa laatikon täytyttyä teen vielä karsintaa.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Lelut ja kirjat säilytetään meillä pääasiassa kaapiston toisessa puoliskossa, toisella puolella on molempien vaatteet. Olen todella tyytyväinen, että tajusin hankkia lastenhuoneeseen jo siinä vaiheessa, kun lapsia oli vain yksi, niin ison kaapin kuin huoneeseen suinkaan mahtui. Pidän siitä, että isolle osasta leluja on paikka kaapinovien takana, mikä pitää huoneen ilmeen levollisena.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Kaapin sisällä esimerkiksi pelit ovat ihan sellaisenaan, mutta junaradalle ja (minun lapsuuteni aikaisille) Dubloille on kaapissa korit, joista ne on helppo nostaa leikkiin. Pehmolelut ovat sängyn viereisessä säilytyspaperipussissa ja leikkiruoat leikkikeittiöllä. Nukenhoitotarviketta taas seilaa leikkisängyssä ja erilaisissa repuissa ja laukuissa. Myös lasten matkalaukku vetää sisäänsä leluja. Kirjaston kirjoille perustin nyt pinnasängyn alle mahtuvan laatikon, kun ne eivät mahdu kaappiin.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Selkeiden lelukokonaisuuksien, kuten juuri Dublojen tai Muumitalon, lisäksi lapsillahan on tunnetusti ”aarteita”. Jokainen vanhempi tunnistanee tämän sekalaisen kategorian. Aarteet voivat olla mitä vain pääsiäismunayllätyksestä ulkoa kerättyyn keppiin ja hotellista saadusta tehtäväpussukasta hampurilaisaterian kyljessä tulleeseen epämääräiseen vekottimeen.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Mitä sitten ”aarteiden” säilyttämisestä ajattelen? Jos aarre on lapselle tärkeä, niin totta kai hän saa sen säilyttää. Aarteita varten kannattaa minusta hyödyntää huoneessa erilaisia laatikoita. Erityisen tärkeää säilytystä on miettiä vauvaikäisen sisaren kanssa. Yhdeksänkuukautinen on nyt siinä iässä, että huoneen lattialla ei voi pyöriä turvallisuussyistä yhtäkään suuhun eksyvää pikkuesinettä.

Samanaikaisesti totean rehellisesti, että meillä ei ole mitään mahdollisuutta säilyttää 18 vuoden ajan kaikkia jälkikasvun aarteita, vaan kyllä niitä myös toisesta päästä karsitaan.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Tällä hetkellä käytän ”aarteiden” ja ”suttailujen” karsimisessa lähinnä omaa harkintaa. Kun huomaan, ettei lapsi ole hetkeen leikkinyt, muistanut tai osoittanut muuten kiinnostusta aarretta kohtaan, karsin sen asiasta numeroa tekemättä, samoin kuten karsin kaapista vaikka loppuun väritetyt värityskirjat. Tällainen kaapin siivous on meillä tarpeen 2–4 kertaa vuodessa. Nyt tein sen joulun ja synttärien välissä. Koskaan ei ole lapsi näiden siivousten perään kysellyt, ja jos joskus kysyykin, niin en pidä sitä maailmanloppuna todeta lempeästi, että nyt ei taida rakas asia X olla enää tallessa.

Mitä enemmän lapselle tulee ikää ja ymmärrystä, sitä enemmän alan käsitellä yhdessä hänen kanssaan säilytettävien ja karsittavien tavaroiden vyyhtiä. Tässä vaiheessa itseisarvo ei ole siivous sinänsä, vaan tavarakasvatus. Pidän yhtä tärkeänä opettaa lapselle tavaroihin liittyviä taitoja kuin muitakin: Mitä säilytetään ja miten? Mistä luovutaan, miksi luovutaan ja miten luovutaan?

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Etenkin, kun asumme Helsingissä sellaisten neliöhintojen aluella kuin asumme, en koe pienintäkään huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi ei voi säilyttää kaikkea elämänsä aikana kohtaamaa. Se on yksi elämän realiteetti siinä missä sekin, ettei kaikkea voi saada lelukaupasta, tai että joka päivä ei voi syödä karkkia. Myöhemmin siitä, että lapsi voi myydä itse lelujaan saadakseen taskurahaa, tulee varmasti hyvä tapa opettaa rahan ansaitsemista ja arvoa.

Suhtautumiseni lasten siivousosallistamiseen on, Maaret Kallion sanaparia lainatakseni, lujasti lempeä. Vaadin vanhemmalta, kohta neljä vuotta täyttävältä tyttäreltäni (ja toki samanlailla kuvissa olevalta nuoremmalta hänen kasvaessaan) osittaista osallistumista, että hän keräilee edes osan leluista, vie omat pyykkinsä pyykkikoriin ja petaa viikonloppuaamuisin sänkynsä (mikä siis tarkoittaa sekunnin kestävää peiton oikaisemista, eli ennen kaikkea kyse on periaatteesta, että lapsellakin on velvollisuuksia pitää yhteinen ympäristö siistinä, eikä siitä, ettenkö voisi peiton oikaisemista tehdä itsekin.)

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Vaikka osallistan lasta (sen ohella, että siivoan lasten jälkiä itsekin), säilytän aina tilannetajun. Jos lapsi on vaikka touhukkaan retkipäivän jälkeen todella väsynyt tai pahimman uhmakohtauksen pyörteissä, en jää missään nimessä vänkäämään siitä, menikö jokainen Dublo-lammas koriin asti, vaan silloin mennään vain nukkumaan. Muutenkin leluja saa kyllä jäädä esille, ja yleensä aina jääkin, mutta yleisesti ottaen tavoitteena on käydä kohtuullisen levollisessa ympäristössä nukkumaan niin, ettei koko huone ole ”räjähtänyt”.

Tälläkin kirjoituskerralla tuntuu tärkeältä korostaa, että oikeanlaisia tapoja tehdä on yhtä monta kuin perheitäkin. Me toimimme näin, koska asumme kompaktissa kodissa, ja koska järjestys on meille henkilökohtaisesti tärkeää. Sekä minä että mieheni kaipaamme asumiselta harmoniaa, ja uskon, että lapsemme, vaikka eivät sitä nyt tiedostaisikaan, valitsevat kyllä tuhat kertaa mieluummin jaksavat ja hyvinvoivat vanhemmat kuin neljännentoista Kinder-hahmon tai jo vuonna 2017 täyteen tuhritun värityskirjan.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Sitten tilanne voi olla hyvinkin toinen, jos lapsille on vaikka isommassa talossa oma leikkitila, ja nukkuminen tapahtuu muualla. Lapset myös leikkivät erilailla iästä ja luonteesta riippuen. Tyttäreni leikit ovat vielä toistaiseksi aika hillittyjä, mutta tiedän, että vaikka vähän vanhemmat sisarukset voivat rakentaa huikeitakin Lego-rakennelmia. Luonnollisesti mitään sellaista ei kuulu iltaisin pois korjatakaan, vaan jatkaa seuraavana päivänä.

Eli tilanteiden ja tilojen mukaan!

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Yhtä kaikki sen takana kuitenkin seison, että minusta lapset eivät ole tilojen siistinä pitämisen ja tavaroiden järjestämisen yläpuolella. Vanhempana ajattelen, että ihan samanlailla kuin vaikka ruoka- tai käytöstapoja, minun kuuluu opettaa lapsilleni tavaran arvoa ja hallinnointia, mikä ei liity pelkästään arjen sujuvuuteen nyt vaan myös elämässä pärjäämiseen tulevaisuudessa, samoin kuin taloudelliseen ja ekologiseen ajatteluun.

Ihan samaan tapaan, kun en anna lapsen heittää roskaa luontoon (eikä hän sitä heittäisikään, lapset ovat monesti fiksumpia kuin me aikuiset), en halua opettaa häntä ajattelemaan, että vaikka vaatteen voi vain rytätä viikoksi jonnekin sängyn alle – vaatteen, jonka me vanhemmat olemme hankkineet käymällä töissä, ja vaatteen, jonka puuvillan viljelyä varten on käytetty hurjat määrät vettä.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Idea ei ole saarnata lapselle näin tarkkoja yksityiskohtia, vaan enemmänkin kyseessä on sellainen kokonaisvaltainen asenne, että iänmukaiset valmiudet huomioiden näistäkin asioista keskustellaan pienestä pitäen hyvässä mukavassa hengessä yhteistä omaisuutta kunnioittaen.

Ajan kanssa, lempeällä kärsivällisellä johdonmukaisuudella tavarakasvatus onkin tuottanut hedelmää, ja on nyt meillä sillä tasolla, kun sen ylipäätään tarvitsee olla.

Niin kauan kuin en jaksa siivota aina itsekään, en voi myöskään odottaa sitä lapselta, enkä muutenkaan ajattele, että elämän pitäisi olla millään osa-alueella täydellistä – siksi myös lastenhuoneen siisteydessä riittävän hyvä on riittävän hyvä.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Oleellisinta ei muutenkaan koskaan ole mikään yksittäinen väärässä paikassa seilaava muistipeli, vaan kokonaisuus: se, miten tavaramäärä pidetään jatkuvalla ylläpidolla järkevänä ja kohtuullisena kaikkien perheenjäsenten viihtyisyyden takaamiseksi ja arjen sujumiseksi – lastenhuoneessa ihan samalla lailla niin kuin muissakin huoneissa.

Minulle lastenhuoneen järjestyksekseen liittyy myös palauttava näkökulma. Niin kuin Miten rauhoittua ja rentoutua lapsen kanssa -postauksessa kirjoitin, usein lasten hepulointia, pelleilyä ja energian purkamista pidetään itsestään selvänä, mutta puhe rauhoittumisesta ja rentoutumisesta jää vähemmälle. Minulle siisti, tai siistihkö, lastenhuone on nimenomaan arjen toimivuuden lisäksi palautumiseen liittyvä kysymys: haluan mahdollistaa lapselle levollisen ilmapiirin touhukkaan ja kuormittavan päivän jälkeen.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Kuten sanottu, lapset ovat erilaisia, mutta omastani huomaan rentoutumisen merkityksen. Tytär tuleekin välillä silmät kirkkaana kertomaan, että ”äiti, siivosin kotia, niin nyt on kiva olla”. Tai hän saattaa todeta kynttilää sytyttäessäni, että on “ihana tunnelma”. Minusta äitinä se tuntuu mukavalta, että pienen ihmisen elämää mahtuu sekä lapsenomaista hulinaa että rauhoittavien elementtien arvostamista tässä hektisessä maailmanajassa.

Sellainen huomio mieleeni tulee vielä, että jos lastenhuone on täynnä, mutta muualla kodissa on tilaa, harrastaisin lelujen ja kirjojen kierrättämistä niin, että esimerkiksi joulukirjat olisivat kesäkauden varastossa. Tällä taktiikalla saa myös piilosta otetut omat lelut tuntumaan jännittäviltä ja kiinnostavilta pienen tauon jälkeen ilman uuden hankkimista. Samasta on puhunut PikkuVaniljan ihana Martina, jonka kanssa jaamme muutenkin paljon samanlaisia ajatuksia perhe-elämästä vaalea lastentyyli -mieltymyksen lisäksi.

Lastenhuoneen järjestys ja säilytys, tavarakasvatus

Lastenvaatteiden kiertokulun hallitsemisesta, joka sekin liittyy oleellisesti tähän aiheeseen, olen kirjoittanut aikaisemmassa postauksessa.

Kysykää jos tulee vielä mieleen täydennyksiä ja keskustelu on jälleen tietenkin auki. Olisikin kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia teema teissä herättää. Oletteko löytäneet sopivan jatkuvan ylläpitämisen rytmin, tai oletteko joutuneet tekemään radikaaleja ratkaisuja esimerkiksi muuton tai perheen kasvamisen yhteydessä? Ja kiitos teille lukuisille, jotka olette jättäneet tähän aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja postaustoiveita!

Projekti 52 lenkkiä vuodessa

Homevialaura, juokseminen, lenkkeily, nastalenkkarit, Sarva Xante

Kuten sanottu, se voi tuntua vähän kuluneelta puhua elämänmuutoksesta tammikuussa. Niin kuitenkin teen, koska minua vuodenvaihde inspiroi tarkastelemaan elämän kaikkia osa-alueita, siksi myös hyvinvointia, terveyttä ja jaksamista. (Eivätkä vuodenalun pohdinnat jää vielä tähänkään, tulossa on juttua esimerkiksi aarrekartasta.)

Peruutetaan kuitenkin ajassa hieman taaksepäin. Vuoden lopussa, joulukuun 12. päivä, nautin käänteentekevät aamukahvit. Helsingin Sanomien Terveys-osion otsikko kuului ”Jo yksi lenkki viikossa pidentää elinikää”.

Homevialaura, juokseminen, lenkkeily, Helsingin Sanomat Terveys

”Alle tunnin mittainen juoksulenkki viikossa vähentää ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ahkerampi lenkkeily, UKK-instituutin emeritus tutkimusjohtaja Pekka Oja sanoo”, jatkoi ingressi.

Nyt osuttiin minua puhuttelevaan liikkumiseen näkökulmaan. Tätä olin halunnut kuulla.

En henkilökohtaisesti ole kiinnostunut käymään salilla viittä kertaa viikossa ja punnitsemaan kanaa saadakseni vaikkapa timmimmät, joka tapauksessa yleensä pitkähihaisten mekkojen alle jäävät käsivarret. Se ei vain riitä minulle motivaatioksi.

Sen sijaan olen aivan ehdottomasti kiinnostunut lähtemään kerran viikossa juoksemaan edistääkseni todennäköisyyttä terveeseen ja pitkään elämään niin itseni kuin perheeni tähden.

Leikkasin Hesarin sivun talteen kalenterini väliin ja jatkoin joulun laiskaa ja leppoisaa odotusta ihan tavalliseen tapaan. Koska kyse oli vain parista viikosta, minulle tärkeää oli saada startata tämä projekti fiilissyistä nimenomaan vuoden alussa (kuka tällaista nyt joululoman alla aloittaisikaan).

Homevialaura, juokseminen, lenkkeily

Ja tosiaan, tänä vuonna olen päättänyt juosta 52 lenkkiä.

Jos väliin jossain vaiheessa jää yksittäisiä viikkoja esimerkiksi sairastelun takia, en anna sen tietenkään lannistaa (aloin juuri tätä kirjoittaessa tuntea kurkkukipua, joten yksi tauko saattaa olla pian edessä). Keväällä ja kesällä uskon juoksevani enemmänkin kuin kerran viikossa, mikä viimeistään tasoittaa tavoitteessa pysymistä. Joka tapauksessa keskeisin ajatus on ottaa juoksulenkit nimenomaan ympärivuotiseksi elämäntavaksi.

Vaikka lumeton ja lämmin talvi muuten harmittaakin, tämän projektin näkökulmasta se on ollut siunaus. Jos olisin lukenut artikkelia -15 asteen pakkasessa lumikinoksia tuijotellen, olisin hyvin todennäköisesti ajatellut jälleen tälläkin kertaa, että äh, katsotaan sitten toukokuussa.

Homevialaura, juokseminen, lenkkeily, nastalenkkarit, Sarva Xante

Etenkin, koska polveni on leikattu, en ole koskaan tuntenut oloani mukavaksi liukkaalla lenkkeillessä, ja se on mukavuudenhalun lisäksi toinen syy, miksi olen aikaisemmin juossut vain kevät–kesäkaudella. Nyt ei kuitenkaan parhaalla tahdollakaan voinut käyttää umpikuivia katuja syynä tai edes tekosyynä.

Sen kuitenkin ensitöikseni tein, että ostin nastalenkkarit turvallisuuden ja turvallisuudentunnun lisäämiseksi nollakelipäiviä varten. Itselleni sopivat löysin Sarva Xante -mallista. (Jos lenkkarit näyttävät kuvassa erilaisilta kuin linkin takana, se johtuu siitä, että tyylilleni uskollisena vaihdoin neonvihreät kengännauhat mustiin.) Muuten olen pärjännyt nykyisillä juoksuvaatteilla käyttämällä talvijuoksutrikoita ja kerrostamalla yläosia.

Homevialaura, juokseminen, lenkkeily, nastalenkkarit, Sarva Xante

Ongelmahan omalla kohdallani ei ole ollut missään vaiheessa se, ettenkö pitäisi juoksemisesta, vaan se, että pidän usein sohvan, kahvikupin ja läppäristä hohkaavan Pinterest-selailun lämmöstä vielä enemmän.

52 lenkkiä vuodessa -projekti on minulle juuri sopiva siksi, että en pakota itseäni tekemään mitään omasta mielestäni epämiellyttävää (itseni tuntien siitä ei tulisi kuin kurja ja ahdistunut fiilis), vaan projektissa lempeästi potkaisen itseäni sen pariin, josta tiedän pitäväni, ja jonka tiedän tekevän minulle hyvää.

Homevialaura, juokseminen, lenkkeily, nastalenkkarit, Sarva Xante

Juokseminen on minulle sopiva laji monestakin syystä. Omaan tahtiin räpit korvilla viilettäessä saavutan sellaisen flow-tilan, johon en koskaan ole ryhmäliikuntatunnilla päässyt. Toiseksi se on leikatulle polvelleni turvallinen, sillä harmikseni pallopelejä en voi enää pelata.

Kolmanneksi arvostan juoksemisen ovesta ulos ja takaisin kotiin suihkuun -aikatehokkuutta: lähteä voi hyvin ex-tempore eikä aikaa tuhlaannu bussissa istumisiin. Lisäksi juoksemisesta saa raikasta ilmaa, ja se on kohtuuhintaisia varusteita lukuun ottamatta ilmaista. Kivasta lajista kyllä maksaisinkin, mutta omalla kohdallani kuukausijäsenyydet ovat hyvin pitkälti aina menneet kankkulan kaivoon.

Homevialaura, juokseminen, lenkkeily, nastalenkkarit, Sarva Xante

Tähän mennessä takana on kolme lenkkiä, joissa jokaisessa juoksin reilu 25 minuuttia putkeen. Olen tosi tyytyväinen aloitukseen, sillä pitkän tauon jälkeen ajattelin, että jaksan ehkä viisi ennen kuin vaihdan kävelyyn – mikä sekin olisi ollut enemmän kuin ok, kaikki on!

Sen nimenomaan päätin, että ihan jokainen lenkki lasketaan. Että juoksen jumankauta vaikka talon ympäri viemään biojätteen, kunhan lähden juoksemaan, kunhan saan tästä rutiinin, ja voitan itseni ennen kaikkea henkisellä tasolla.

Hesarin artikkelin mukaan viikottaisen lenkin tulisi olla 50 minuuttia, eli nykyisellä kunnollani lenkkejä pitäisi olla kaksi, mutta koska tiedän, että suurin osa tällaisista projekteista kaatuu liian koviin odotuksiin, pidän oman rimani nimenomaan lenkki kuin lenkki -viikossa korkeudella.

Motivoivaa on se, että juoksemisessa kehittyy nopeasti, ja pian uskon jo juoksevani yli puolen tunnin lenkkejä, mistä ei olekaan enää pitkä matka reiluun kolmeen varttiin. Apunani käytän Runkeeper-applikaatiota.

Jos joku teistä innostuu tästä projektista, vielä ei ole liian myöhäistä – tietenkään! Vuosi voi yhtä hyvin sitä paitsi olla helmikuu–helmikuu, tai mitä vain. Kertokaa, jos saan teistä tähän projektiin “lenkkiseuraa”.

#Kaunisjärjestys: Mitä kysyä ja huomioida tavaraa ostaessa

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Onko se vain minä ja minun kuplani, vai tuntuuko teistä muistakin, että nyt viimeistään alennusmyynnit ovat menettäneet merkitystään? Ainakaan minusta ei vaikuta siltä, että ihmiset ryntäisivät shoppailemaan joulun jälkeen. (Toisaalta en ollut tänä tapaninpäivänä Oxford Streetillä, siellä tuskin on mikään muuttunut.)

Ostamisen kulttuuri alkaa kuitenkin ainakin osan kuluttajista kesken pikkuhiljaa muuttua, ja toiseksi alennuksia, tarjouksia, etuja ja kampanjoita on ympäri vuoden, joten tarvetta samanlaiselle puolivuosittaiselle ryntäykselle ei ole.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Toisaalta juuri siksi, kun alennuksia, tarjouksia, etuja ja kampanjoita on ympäri vuoden, altistumme koko ajan yllättäville houkutuksille. Vaikka omasta tyylistä poikkeava mekko, jota ei hetki sitten ollut ajatellutkaan, voikin alkaa näyttää yllättävän houkuttelevalta -50 % -merkinnällä.

Itse tykkään tehdä ale-löytöjä, järkevästi ja ajatuksella. Olen parhaimmillani Jorma Tarjoushaukka, jolla on ostoslistalla olevan, viimeisen oman kokoisen vaatteen luokse maagisesti kuljettava kuudes aisti.

Valitettavasti vähintään yhtä tutuksi ovat tulleet hairahtumiset. Voisinpa kertoa toista, mutta ostamisen jos minkä olen oppinut kantapään kautta.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Nykyään osaan aika hyvin kysyä itseltäni oikeat kysymykset, on kyse sitten normaalihintaisesta ostoksesta tai aletuotteesta. Sen olen oppinut, että jos vaate yhtään epäilyttää esimerkiksi leikkauksen, materiaalin tai koon puolesta, ostos kannattaa aina jättää kauppaan. Aina, on hinta normaali tai runsaalla alennusprosentilla tähditetty. Se, mikä häiritsee sovituskopissa, häiritsee kyllä myöhemminkin.

Poikkeuksen harkitsemiselle muodostaa vain hinta. Sellaisessa tilanteessa, kun itse tuote on täydellinen, mutta ajateltua kalliimpi, on perusteltua jäädä pohtimaan, voisiko budjettia kuitenkin venyttää. Silloin kyseessä on ikään kuin positiivinen ongelma: löysin juuri mitä etsinkin, vaan taipuuko lompakko.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Oikeastaan en saisi edes leikkimielisesti kutsua itseäni Jorma Tarjoushaukaksi, koska tämän legendaarisen Tuuri-hahmon ostokäyttäytyminen on täysi vastakohta omalleni, ja juuri sitä, minkä kyseenalaistan: ostamista vain, koska halvalla saa.

En näe mitään säästöä siinä, että ostaa vaikka viidennet lakanat vain siksi, että lakanat ovat nyt alennuksessa, jos nykyisilläkin pärjää. Siinä ei säästä, siinä vain menettää rahaa. Jos johonkin niin siihen voimme nykyaikana luottaa, että aina tulee eteen uusia alennuksia, etuja ja tarjouksia – jos alennuksella on ylipäätään tarpeen ostaa. Siinä, mitä ostaa niin sanotusti varastoon, kannattaa minusta olla erittäin valikoiva.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Yksi uusi mutta järjestelijän näkökulmasta erittäin oleellinen kysymys, jonka haluan ostamiseen tuoda, on tavaran fyysinen koko ja säilytys.

Meille rahasta nykyään paljonkin puhuville ihmisille on hyvinkin tuttua listata exceliin, minkähintaisia ostoksia teemme. Ostamisen este ei kuitenkaan läheskään aina ole raha – saahan nykyään vaikka mitä vaikka mistä pilkkahintaan.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Näin Kaunis järjestys -sarjan näkökulmasta ostamista voi olla yhtä tärkeää, ellei joskus tärkeämpääkin, seurata tavaran vievän tilan näkökulmasta.

Kolme uutta maljakkoa voi saada rahalla, joka ei vaikuta taloudelliseen tilanteeseen yhtään mitenkään, mutta samat kolme maljakkoa voivat viedä kodissa sellaisen tilan, joka hankaloittaa merkittävästi elämän sujuvuutta ja aiheuttaa ahtauden kierteen: kun kaikelle ei enää riitä kaapissa säilytyspaikkaa, alkavat esimerkiksi tasot täyttyä, mikä voi johtaa toimimattomaan arkeen ja levottomaan mieleen.

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Tammikuu onkin oivallista aikaa miettiä omaa ostokäyttäytymistä monesta eri näkökulmasta.

Minusta henkilökohtaisesti olisi hurjan mielenkiintoista seurata kodin tavaravirtaa sisään (ja ulos) nimenomaan ostosten fyysisen koon näkökulmasta. En kuitenkaan ole excel-ihminen, joten tämänkin taulukoiminen minulta jää, mutta joka tapauksessa mielessäni yhä useammin kysyn: mahtuuko tämä meille ja käytönnössä tarkalleen minne?

Homevialaura, Kaunis järjestys, Mitä kysyä ja huomioida ostaessa

Tässä minun mielestäni hyödyllisiä kysymyksiä mukaan ostoksille, jos tavoitteena on tehdä fiksuja hankintoja, välttää virhostoksia ja vaalia järjestystä:

  • Onko tämä ollut pitkään ostos- tai haavelistalla?
  • Ostaisinko tämän normaalihinnalla?
  • Kuinka paljon käyttöä minulla tälle tulee?
  • Sopiiko tämä yhteen jo omistamieni asioiden kanssa?
  • Palveleeko tämä minua pitkään?
  • Onko tämä budjetissani?
  • Onko minulla tilaa säilyttää tämä, missä?
  • Joudunko luopumaan jostain muuta ostaakseni tämän tai onko ostos pois esimerkiksi tärkeään unelmaan säästämisestä?
  • Onko minun helppo huoltaa tätä? (Esimerkiksi vaatteen kohdalla: pitääkö vaate pestä pesulassa, ja jos pitää, saanko todella aikaiseksi tehdä niin?)
  • Mitä muuta saisin samalla hinnalla?
  • Mitä intuitio sanoo, häiritseekö ostoksessa mikään?
  • Onko ostamiseen ainutkertainen tilaisuus (second hand -löytö vs. aina saatavilla oleva tavara)?
  • Kuinka paljon minua jää harmittamaan, jos en osta?
  • Tunnenko ostoksesta suurta iloa ja odotanko innolla päästä käyttämään sitä?

Kuvissa näkyvä harmaa COS-neule ei ole uusi ale-, vaan second hand -löytö. Selailin Zadaassa satoja vaatteita, ja ainoaa, joka osui tyyliini ja tarpeisiini, myi hauskana sattumana kollegani.

Toivepostaus: millaisen talon rakentaisin

Olette kysyneet monta kertaa, millaisen talon rakentaisin, jos rakentaisin, ja että olemmeko ylipäätään harkinneet rakentamista (kiitos jälleen toivepostauksesta!). Rehellisesti sanottuna: emme ole koskaan harkinneet tosissamme. Kuitenkin ajatusleikin tasolla tyyli minulla on yllättäen mielessä.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Lehtileikekuvia taloista löysin vain yhden kansiostani (sekin kertoo jotain siitä, kuinka kaukaiselta tämä projekti tuntuu, koska sisustuskuvia minulla on laatikollinen), joten sallitte muuksi kuvitukseksi vuoden 2014 tyyliin Pinterest-kuvakaappaukset Architecture-taulultani.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Yhden kymmenminuuttisen historia muistaa, kun innostuimme talonrakentamisen ajatuksesta, mutta palauduimme yhtä nopeasti maan pinnalle kuin sieltä nousimme. Syy on se, että alueella, jossa asumme ja josta haluamme löytää uudenkin kodin, ei juurikaan tontteja tule myytäväksi, ja jos tuleekin, niin ne ovat hyvin arvokkaita.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Toiseksi meillä ei ole talonrakennusprojektiin tarvittavaa aikaa, kiinnostusta ja energiaa. Vaikka kaiken ostaisi avaimet käteen -pakettinakin, menisi meillä jo lupien hakemiseen, talontoimittajien kartoittamiseen ja kilpailuttamiseen sekä ensikertalaisina kaikkien valintojen tekemiseen ihan liian paljon aikaa kahden pienen lapsen ja töiden kanssa.

Tiedostan, että juuri tässä elämäntilanteessa, ruuhkavuosissa, moni muu rakentaa. Tunnemme kuitenkin sen verran hyvin itsemme, että meistä ei siihen olisi. Palaisimme varmasti loppuun yksilöinä, vanhempina ja aviopuolisoina.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Mikään näistä realiteeteistä ei kuitenkaan estä haaveilemasta! Jos meillä olisi käytettävissä kaikki raha, aika ja palvelut maailmassa, niin totta kai olisi upeaa muuttaa juuri meidän perheelle suunniteltuun taloon. Ja kuten muutenkin elämässä, en koskaan sano ei koskaan. On täysin mahdollista, että joskus tällainen mahdollisuus tulee eteen, mutta vähintäänkin seuraavaksi muutamme jonkun toisen rakentamaan taloon.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Kuten sanottu, en siis ole koskaan ollut asian kanssa siten tosissani, että osaisin sanoa tietyn Suomessa toimivan talotoimittajan tietyn malli. Mutta tyylillisesti minulla on tietyt mieltymykset. Jos rakentaisin talon, eikä realiteetteja tarvitsisi liikaa miettiä, haluaisin modernin klassisen talon. Talon päälinjat olisivat modernin selkeät ja väritys valkoinen, mutta klassisuutta ja lämpöä taloon toisivat ruutuikkunat.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Enemmän kuin suomalaisuutta, esikuvissa on tanskalaisuutta ja englantilaisuutta. Kaikista mieluiten talo saisi olla tasaiseksi rapattu ja perinteisellä, esimerkiksi hiekanvärisellä ovella viimeistelty. Pinterestiin tallennetut kuvat eivät toki ole tästä maailmasta, ja olenkin tallentanut näitä kuvia enemmän yleinen arkkitehtuurifiilistely kuin talonrakennussuunnitelmat edellä. Kuitenkin käsityksen kuvat varmasti antavat siitä, mitä tyyliä lähtisin (Suomeen sopivalla tavalla) omaan talooni hakemaan.

Homevialaura, millaisen talon rakentaisin

Arvostan itse talonrakentajia todella paljon. Mitä kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, selvittämisahkeruutta ja tieto-taitoa se vaatii! Vaikka ei taloa rakentaisikaan itse, vaatii pitkä prosessi kuitenkin todella paljon omistautumista. Sen onnen, kun vihdoin pääsee näkemään toteutuneen vision ja asettumaan taloksi pitkän projektin päätteeksi, voin vain kuvitella.

Mukavaa lauantaita!

Miten rauhoittua ja rentoutua lapsen kanssa

*Kirja saatu arvostelukappaleena Nemolta ja yöasu PR-lahjana Newbieltä

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Sehän on selvä, että lasten tulee saada olla lapsia, antaa leikkiä, touhuta, pelleillä, villiintyä, hepuloida ja purkaa energiaa. Se tuntuukin olevan se itsestäänselvä puoli hoplopeineen ja aktivoivine leluineen, raikuvine tapahtumineen ja nopeatempoisine harrastuksineen.

Omalla kokemuksellani taas tasapainon toisesta puolesta lasten kanssa puhutaan yllättävän vähän. Siitä, miten tärkeää on lastenkin palautua, rauhoittua, rentoutua, välillä nimenomaan tylsistyä ja elää vähemmän virikkeellisiä hetkiä.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Lapset ovat totta kai erilaisia, mutta ottamatta kantaa siihen, kuinka vilkkaita omat lapseni ovat, minua äitinä kiinnostaa ylipäätään kovasti juuri tämä puoli: miten rentoutuminen on lapselle tärkeää ja miten sitä voi arjessa tukea.

Ajattelen itse, että rauhoittuminen ja rentoutuminen on kaikissa tapauksissa tärkeää: vilkkaan lapsen kanssa kierrosten laskemiseksi, ja herkän lapsen kanssa siksi, ettei päivän ärsyketulva käy liialliseksi.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Ote Suomen Mielenterveys ry:n mieli.fi-sivuilta:

Arjen kiireet aiheuttavat stressireaktioita myös lapsille. Pysähtyminen ja rauhoittuminen ovat tärkeitä taitoja, joita tulisi harjoitella oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Säännölliset rauhoittumisen ja läsnäolon harjoitukset muovaavat aivoja ja vahvistavat myönteistä ajattelua sekä tunteiden hallintaa”, psykologi ja digitaalisen kehittämisen asiantuntija Maarit Lassander sanoo.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Nyt kun ei enää puhuta vain työikäisten uupumisesta, vaan jo nuortenkin – kenties kohta myös lasten – tuntuu kyky rauhoittua minusta yhdeltä elämän tärkemmistä suojaavista taidoista. Mutta miten lapsi osaa rauhoittua, jos ei hänelle sitä opeta ihan samanlailla kuin muitakin taitoja.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Yksi tapa, jolla voi saada lapsen kierrokset laskemaan, on lasten jooga – minusta aivan ihana juttu! Tyttäreni rakastaa Hyvän yön jooga -kirjaa*, jonka yksinkertaisia liikkeitä hän pystyy kuvista seuraamalla tehdä itsekin.

Lisäksi lapsille on tehty mindfulness-harjoituksia. Jos kaikki tällainen kuulostaa liian korkealentoiselta, asiaa voi ajatella ihan yksinkertaisten arkisten toimien kautta, pysähtymisen, läsnäolon, kosketuksen ja hellimisen.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Meillä on esimerkiksi tyttären kanssa kylvyn jälkeisiä tuokioita, jolloin rauhoitumme harjaamalla hiuksia, tekemällä “hoitoja” ja muuten koskettamalla. Toinen vakiotapamme rentoutua on tietysti iltasatu, mutta myös hyvänyöntoivotuksiin liittyvä kosketus. Piirrän esimerkiksi usein tyttären selkään hänen makoillessaan sängyssä vielä lisäksi jonkun toisen lyhyen tarinan tai suosikkihahmon, tai kirjoitan kirjaimin jotain, kuten kauniita unia.

Järjestelijänä tulee mieleen mainita myös rauhoittumiselle luodut puitteet. Etenkin meidän kodin lastenhuoneessa, jossa nukkuminen ja leikkiminen tapahtuvat samassa tilassa, on pakko kiinnittää huomiota siihen, että leluja on järkevä määrä, ja että kaikelle on paikkansa. Aina meillä on joku hahmo siellä ja kesken jäänyt kirja täällä, totta kai, mutta yleisilmeen pyrimme pitämään koko perheen voimin levollisena, ja lapsikin on oppinut siihen hyvin.

Homevialaura, lasten rentoutuminen, lasten rauhoittuminen, lasten jooga, lasten mindfulness, Hyvän yön jooga

Tapoja rentoutua ja rauhoittua lapsen kanssa

  • lasten jooga, harrastuksena tai kotiharjoituksin esimerkiksi Hyvän yön jooga -kirjan mukaan
  • ammattilaisten kehittämä Satuhieronta
  • kaikenlainen läheisyys ja koskettaminen, esimerkiksi iltasadun selkään piirtäminen
  • rauhalliseen äänikirjaan tai musiikkiin nukahtaminen
  • liian jännittävien satujen ja ohjelmien iltaohjelmasta pois jättäminen
  • sopivasta ruutuajasta huolehtiminen ja illan ruutuajalta rauhoittaminen
  • lasten mindfulness-harjoitusten tekeminen esimerkiksi kirjojen Kamalan ihana päivä – Lasten mindfulness ja Jukka Hukka ja taikakuppi myötä
  • kiitollisuuskeskustelu, jossa viimeiseksi illalla sängyssä jutellaan, mikä oli päivässä parasta
  • luonnossa oleskelu ja metsäterapia

Instagram

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue