Kotona on ihana olla ja sinne on ihana palata, mutta on sieltä välillä kiva lähteäkin. Nyt mielessä on vain rinteet, ihan sama mitkä, Etelä-Suomen nyppylät kelpaavat hyvin. Niihin suunnataan viikonlopuksi.
Lautailulla on iso paikka sydämessäni, koska se muistuttaa yhdestä tärkeästä asiasta, sisusta.
Päätin aloittaa lautailemisen kolmisen vuotta sitten. Sitä ennen edellinen kertani rinteessä oli mukulana suksien kanssa, joten tiesin jo aloittaessani, että lautailun opetteleminen ei tule olemaan helppoa – ei varsinkaan malttamattomalle naiselle, jolta on toinen polvi leikattu ja hermot näissä asioissa heikkoa tekoa.
Miljoonien kaatumisten, mustelmien, turhautumisten ja Tää on ihan perseestä -raivarien jälkeen opin tulemaan rinnettä alas niin, että Levin maisemat vilisivät silmissä. Sitä voittajafiilistä en heti unohda.
Toteuttakaa haaveitanne, koska elämä on nyt. Freessiä viikonloppua!
Ihanaa, kun lähdette laskemaan! Mäkin haluaisin, mutta ei vaan etelän rinteet houkuttele. Näin jo unta alpeilla laskemisesta. :)
Mennään mökille ja käydään siitä nyppylöillä laskemassa. :) Vieroitusoireet on niin pahat, että on päästävä vaan johonkin ja lisäksi aloittelijan on pakko pitää taitoa yllä. Mutta joo, Alpit. Sama haave, lähtisin anytime!