Titityy! Heräsin tänään, lauantaiaamuna, ilman herätyskelloa klo 6.20, minuutilleen samaan aikaan, kun kello soi työaamuina. Ensimmäinen ajatus: voi *****. Toinen ajatus: onpa todella kiehtova ilmiö, miten herätysaika voi jäädä näin tarkasti kropan muistiin.
Puoli kymmeneen mennessä olen syönyt aamiaisen, lukenut Hessun, piirtänyt silmät päähän, järjestellyt tavaroita, luukuttanut Bassoradiota, pessyt vessan (!) ja napsinut kuvia kaikista meiltä löytyvistä sateenkaaren väreistä. Tällaisia ovat Facebookin mukaan kaikkien pienten lasten äitien viikonloppuaamut.
Nyt lähden ihmisten ilmoille aurinkoon. Johan se on kohta lounasaika.
Kivaa lauantaita!
Kauniita kuvia jälleenkerran! :)
Kiitos Sanna! Aikainen aamuaurinko teki kuvaamisesta tällä kertaa helppoa. ;)