Postiluukusta kolahti eilen Glorian Koti, jonka tilasin tarjouksena flegmaattisen lehtimyyjän soitosta.
Ilahdun aina aikakauslehdistä ja sisustuslehdistä tietysti erityisesti. Ne auttavat pysymään kärryillä alan kuulumisista ja kurkistus ihmisten koteihin kiinnostaa. Mutta riittääkö se? Kuitenkin ennen kaikkea haluasin saada lehdestä juuri omaan kotiini ja tyyliini istuvia ideoita ja inspiraatiota.
Glorian Kodista en saa nykyään otetta. Huhtikuun numeroon oli mahdutettu leikkisää sisustamista, klassinen huoneisto, muovista retrotyyliä ja mummolamainen majakka muutamia mainitakseni. Joillekin tämä rönsyilevä runsaus on varmasti plussaa, mutta minä kaipaan lehteen punaista lankaa.
Mielestäni Dekolla on suomalaisista sisustuslehdistä ihailtavan selkeä linja. Linja ei edusta aivan omaa makuani, mutta lehti onnistuu aina olemaan uskollinen omalle tyylilleen olematta kuitenkaan tylsä, liian marginaalinen tai ennalta arvattava.
Tällaista selkeyttä ja linjaa kaipaan muiltakin. Vähän niin kuin blogeissakin parasta on se, että ne ovat uskollisia tekijöidensä tyylille. Siksi omien suosikkien pariin palaa yhä uudestaan ja uudestaan.
Mitä mieltä te olette? Tulisiko sisustuslehtien edustaa selkeämmin tiettyä tyyliä vai tarjota vähän kaikkea kaikille?
PS. Sisustuskoiralla on aivan toisenlaiset huolet. Missä kollegat? Vain yksi puudeli koko numerossa!
Mun mielestä pitäisi. Varsinkin Glorian Kodissa on ollut viime vuosina liian paljon juttuja, jotka eivät ole edustaneet sitä linjaa, johon olen lehdessä alun perin ihastunut ja tuntuu suorastaan huijaukselta, kun ostaa lehden joku mielikuva päässään ja sitten siellä onkin sisällä jotain retroa ja/tai muovia. Divaani pitää minusta aika kivasti linjansa. Deko myös, mutta se ei valitettavasti edusta ihan minunkaan ominta makuani. Glorian Koti on aina ollut suosikkini, mutta nyt olen hylännyt sen melkein kokonaan juuri sen vuoksi, että linja hapuilee.
Kiitsa kommentista, en siis kuvittele tai ole yksin ajatusteni kanssa. Itsekin ihastuin Glorian Kodissa aikoinaan johonkin ihan muuhun. Nykyhetken sekalaisen linjan olen toden teolla tajunnut vasta nyt tilaajana, kun olen systemaatisesti lukenut monta numeroa putkeen. Kiinnostaisi olla kärpäsenä katossa toimituksen palaverissa. Huudahtaako Kari-Otso Nevaluoma lattemuki kädessä ”Nyt tehdään kaikkien aikojen sekalaisin numero!”, vai mistä tämä linja kumpuaa? Ei jummarra. Vaihdan varmasti tilauksen Divaanin (se on tosi kiva!) ja muita lehtiä ostelen satunaisesti tarjousirtonumeroina aina silloin tällöin, kun kaipaan jännitystä elämään.
Mulla on kanssa tuo Glorian koti tässä pöydällä lukemistona. Ostin sen uteliaisuudesta, kun uudistunutta lehteä monessa paikassa kehuttiin. Ei se nyt varsinaisesti iskenyt, vähän nuorekkaampi ehkä kuin aiemmin? Nyt kun sen tässä hyvin muotoilit niin tosiaan, lehden linja on aika sirpaleinen. Edelleen komppaan, että kotimaisista sisustuslehdistä pidän Dekosta eniten – se sopii eniten omaan tyyliini ja lehdestä tulee luettua joka sivu.
Pitäisikö lehtien sitten edustaa vain tiettyä tyyliä? No, eiväthän muotilehdetkään yleensä edusta, vaikka tiettyjä painotuksia on havaittavissa. Toisaalta sisustuslehti jää kyllä minulta hyllyyn, jos siellä näkyy paljon antiikkihuonekaluja ja maalaisromantiikkaa. Jokin aika sitten kirjoitin blogissani Trendenser-tablettilehdestä, jonka kohdalla koin hieman ongelmalliseksi sen, että lehden edustama sisustustyyli oli aika kapeasti skandinaavisen modernia, trendikästä ”blogityyliä”.
Mulla olisi periaatteessa halua laajentaa sisustusrepertuaariani ja antaa mahdollisuuksia uusille vaikutteille. Saatan vielä antaa Glorian kodille uuden mahdollisuuden satunnaisten irtonumeroiden muodossa…
Moi! Mutta jos näkisit sitä omaa tyyliä koko lehden täydeltä joka numerossa niin se alkaisi varmasti kyllästyttämään. Mutta on kyllä totta että jos koko lehti on täynnä jotain iiiihan muuta kuin mistä itse vähäänkään tykkää niin se on kyllä suuri pettymys. Ostin kannen perusteella suht´ kalliin sisustuslehden joka sitten esittelikin RUNSASTA jenkkityyliä..yök.
Kiva kuulla teidänkin ajatuksia, Lisbet ja Ellu! Olen ilahtunut, että aihe herättää keskustelua.
En myöskään missään nimessä ole sitä mieltä, lehden pitäisi edustaa orjallisesti ainoastaan yhtä tyyliä. Sehän olisi kuolettavan tylsää ja kaikkea muuta kuin nykyaikaista. Itsekin harrastan tyylien sekoittelua ja saan vaikutteita milloin mistäkin. Sitä paitsi jokainen sisutustyyli on mielestäni oikein toteutettuna oikeassa paikassa hieno.
Mutta sitä en voi ymmärtää, miten yhteen lehteen halutaan tunkea kaikki tyylit – se vaikuttaa epävarmalta ja ei loppuun asti harkitulta. Aivan kuin kyseessä olisi epävarma teini, joka etsii itseään eikä tiedä identiteettiään.
En siis toivo lehdiltä paikoilleen jämähtämistä tai orjallista yhden tyylin noudattamista (totta Lisbet, skandinaavinen ”blogityyli” tulee välillä korvista ulos), mutta en myöskään halua ostaa sikaa säkissä. Siitä tulee nimenomaan pettynyt, ei todellakaan inspiroitunut fiilis.
Luen parhaillaan Glorian Kodin ohella tuoreinta Trendiä. Lehden muotikuvat eivät uppoa itseeni ollenkaan (jutut kyllä uppoavat), mutta arvostan sitä, että lehti on tehnyt selkeän valinnan: me emme koskaan petä rohkeasta, trendikkäästä tai graafisesta tyylistä pitävää lukijaa. Siinä on mielestäni toinen suomalainen aikakauslehti, jolla on selkeä linja.
Sama juttu! Marinastani huolimatta tulen varmasti jatkossakin ostamaan erilaisia sisustuslehtiä irtonumeroina. Pysyy mieli virkeänä ja nuppi asioista kartalla. :)
IHANA sisustuskoira! Pitäisiköhän Enninkin kokeilla lukulaseja ensi kerralla kun se käy lehtikasani äärelle lueskelemaan (=päiväunille) ;)
Aiheesta, niin itse huomaan etsiväni enemmän inspiraatiota juurikin blogeista ja netistä, kuin tietystä lehdestä. Joskus niissä on omaan tyyliin sopivaa tai muuten vaan inspiroivia juttuja, joskus taas ei, höh. Divaania, Dekoa ja Avotakkaa tulee usein luettua, tai jos saa naapurimaahan kurottaa niin ehdottomasti Sköna Hem ja Elle Interiör. Pitäisikin ostaa irtonumeroina pitkästä aikaa!
Ja psst. onneksi olkoon, suosittelen pellavalakanoita ;)
No ehdottomasti ihanaiselle Enni-daamille jotkut sähäkät sihteerimäiset lasit ja Vogue lukuun. ;)
Blogit antavat kyllä hurjasti inspistä. Siinä mielessä lehdet ovat menettäneet merkitystään, kun rinnalle on tullut muita kanavia.
Mikään ei kuitenkaan omalla kohdallani ihan täysin korvaa fyysistä lehteä ja kiiltävän paperin tuntua. Roikun niin paljon (liikaa) koneella, että ihan jo senkin takia yritän pitää kiinni lehdistä. Sama juttu aamu-Hesarin kanssa, ehdottomasti painettu versio aamiaispöytään.
Sköna Hem on aika jees, mutta olenkohan koskaan ostanut naapurinmaan Elleä. Hmm… Täytyy ehdottomasti kokeilla – tack på den här vinkki (siinä näyte ruotsinkielentaidostani, jota ei siis ole, mutta onneksi kuvien katseleminen ei vaadi kielitaitoa).
PS. Kiitos! No arvaa vaan, mitkä valkkasin. ;)
Voi ei sun sisustuskoiraa… :)
Hitsi, että putosin hänen vinossa oleville rilleille.
Ja Char, Enskalle ehdottomasti Pradat nenälle. <3
Aika vanha vitsi laittaa rillit lemmikille, mutta mua jaksaa naurattaa – mahtavaa, jos suakin. :D
Niin söpöläinen tuo lukuassistentti <3
Olen kuule täysin samaa mieltä kanssasi Glorian Koti-lehdestä. Niin paljon kuin Kari-Otsosta pidänkin tyyppinä, on lehden linja nyt pikkuisen hakusessa. Minna Juti on vaan aikamoinen päätoimittaja, hänen hyppysissään Gloriat ovat taattua Gloriaa :) Ajatellaanpa vaikka muotilehti Gloriaa, edellinen päätoimittaja ei saanut siitä oikein otetta ja nyt kun Minna on taas puikoissa, lehti on omalla tasollaan.
Kotimaisista sisustuslehdistä suosikkini ovat Deko ja Divaani. Jos jaan tässä vähän pyyhkeitä heillekin, niin Deko on ehkä hitusen tylsä, toistaa liikaa samaa muottia ja Divaani puolestaan esittelee liikaa ulkolaisia ei niin suomalaiseen makuun sopivia koteja. Pienillä viilauksilla lehdet olisivat molemmat just hyviä.
Avotakka on aikamoinen, luen sen aina työn puolesta, mutta ei ihan omaa tyyliäni. Koti ja Keittiö on selvästi halunnut profiloitua romanttisempaan ja kotoisampaan suuntaan, eli sekään ei kolahda minuun. Suomalainen Plaza ei oikein iske, sen esittelemät kodit ovat vähän persoonattomia uudisrakennuksia, niistä kaikista puuttuu jonkinlainen wau-efekti.
Mutta kaikista pahinta lehdissä ovat mainokset. Siis ovatko suomalaiset yritykset tosissaan, mikseivät käytä visuaalisesti taitavia tekijöitä mainostensa kuvien tekemisessä ja graafisessa suunnittelussa. Kurkatkaapa vaikka keittiöfirmojen ja kylppärifirmojen mainoksia. Puustelli, haloo!
Olipas vuodatus :)
No niinpä! Tuntuu pahalta mollata Kari-Otsoa, koska ymmärrän senkin, kuinka vaikea rooli päätoimittajalla on pitää perinteinen sisustuslehti freesinä mutta kuitenkin uskollisena alkuperäiselle luonteelle. Kaikkia ei koskaan pysty miellyttämään, se on selvä, mutta selkeästi ainakin näistä hyvistä keskusteluista päätellen linja on nyt harmillisesti hakusessa. Jännä nähdä, mitä jatkossa tapahtuu.
Olen ihan tismalleen samaa mieltä jokaisesta lehtianalyysistä. Amen.
Khyllä! Suomessa näkee liikaa aivan jäätävää mainontaa. Varsinkin tietysti lifestyle-aikakauslehtien sivuilta epäonnistuneet tuotokset pistävät silmään. Mainokset ovat usein kotikutoisia, sekavia, kliseisiä ja kliinisiä.
Oli pakko käydä Puustellin sivuilla virkistämässä muistia. OMG, miten muovisia keittiöitä ja kuvapankkikuvien ihmisiä tekohymyt naamalla! Aikamoinen valovuosi eroa esimerkiksi Kvikiin, jonka jokaisesta kuvasta alkaa kuola valua.
Ai että kun tekee hyvää vähän vuodattaa, sallittakoon se meille. ;)
Komppaan sua ja aikaisempia kommentoijia, jotenkin tuo Glorian tyyli tuntuu olevan vähän hakusessa. Ennen mulle juuri Glorian koti ja Marko Paanasen Inno toi vähän vaihtelua Suomalaiseen tyyliin. Gloria oli ehdottomasti suosikkini, vaikka oma tyyli on freesaantunut tässä vuosien varrella. Aikaisemmin Gloria toi vaihtelua muiden suomalaisten lehtien joukkoon, se oli erilainen kuin Skandinaavinen Deko tai perinteinen avotakka. Toivon, että kaikista lehdistä ei tulisi Hayn kuvastoa muistuttavaa skandinaavista blogityyli luetteloa. Odotan lehdiltä asiantuntemusta ja uusia ideoita, se toki tarkoittaa erilaisia tyylejä. Arvostan todella paljon huolella toimitettuja juttuja ja sitä, että en törmää samaan juttuun ja kotiin lehden ruotsalaisversiossa. Siitä pisteet Glorialle.
Välillä Dekoa ja muutamaa skandinaavishakuista blogia lukiessa tulee mieleen tietynlainen ehdottomuus ja ajatus siitä, että olet in sisustajana, kun ostat tietyt kamat mustavalkoisena kotiisi, vähän niin kuin 90-luvulla kaikilla lukiolaisilla piti olla Leviksen-farkut – nyt jokaisen sisustajan kotoa pitäisi löytyä vähän Eamesia ja Kartellia ;) Blogeja lukiessa saattaa sisustamisesta jäädä vähän yksipuolinen kuva, niinpä odotan sisustuslehdiltä jotain mikä menee näiden yli ja suvaitsevaa tyylien kokeilua. Omassa kodissani olen yrittänyt yhdistellä klassisen moderniin tyyliin vähän uutta ja vanhaan, välillä värejä ja välillä ollaan mustavalkoisissa. Jotenkin mun helppo samastua sun kauniiseen tyyliin, siinä on paljon sellaista mistä pidän.
Oma sisustuslehtisuosikkini on Elle Interiör ja ehkä sen edustama tyyli voisi tuoda jotain Gloriallekin. Toki lehden täytyy palvella lukijoitaan ja joskus se linjan löytäminen vaariin pienen kriisin sekä hieman aikaa :)
Olipa vuodatus,
Ou nou, et olisi maininnut Markoa! :D Tekee jo mieli nostaa toinen kissa pöydälle: mitä mieltä olette Markon uudesta ohjelmasta? Itse olen pettynyt, sillä odotin paljon enemmän kuin pelkkää jenkkityyliä ja Markon elämänkertaa. Vaikka onhan se persoonana ihku edelleen.
Niin totta, ehdottomuutta on selkeästi havaittavissa tietyiltä julkaisuilta ja se rassaa itseänikin. Niin kuin Lisbetkin sanoi, erityisesti se näkyy skandinaavisessa mustavalkoisessa ”blogityylissä”, joka tuntuu olevan aika tiukkapipoista. Mitä enemmän sellaisia koteja katselee, sitä enemmän haluaa omaan himaansa edes jotain vanhaa, persoonallista tai toiselle tyylille tunnusomaista (no, niiden Kartellien ja Eamesin rinnalle).
No nyt kun säkin mainitsit Elle Interiörin, niin taidanpa tietää, mitä seuraavaksi haen Akateemisesta!
Ihanaa, kun vuodatatte kanssani. ;)
No Marko on tietty ihku, mut enpä ole jäänyt jotenkin koukkuun tähän uuteen versioon. Edellisen ohjelman satoa on pehmeä nougan sävy meidän keittiön seinissä, bongasin sen yhdestä entisen Innon ihanasta Töölöläiskodista vuosia sitten. Tykkäsin aikaisemmin tosi paljon Markon tyylistä ja taidosta tehdä tiloista kodikkaita, nyt jokin uuden ohjelman konseptissa tökkii.
Ja hei, mahtavaa, että pääsit juttelemaan Glorian Kodin kehittämisestä – viet meidän vuodatukset sinne mukanasi. Juuri noinhan sitä pitää kehittää, lukijoiden kanssa.
Niin, ja on mullakin kotona trendikkäästi Kartellia ja sopusoinnussa se keikkuu vanhan lipaston parina ;) Eamesit on nyt vain ikiklassikot, oli niitä vaikka miten monessa kodissa, kyse on juuri siitä miten ne yhdistää.
Oh dear, näistä ohjelmista ja lehdistä voisi jaarittella vaikka miten pitkästi.
Okei, ehkä ihan vähän friikkiä, mutta sain juuri henkilökohtaiseen sähköpostiini kutsun tulla keskustelemaan Gloria Koti -lehdestä ja kehittämään sitä. Ilmoittauduin!
Niin siistiä!
Ihan mahtavaa! Hyvä sinä!
Jos saa pyytää viemään terveisiä, niin mulla olisi pari juttua. Lehti itsessään on laadukas ja sellainen ikisuosikki, kiitokset siitä. Mutta jospa tosiaan tyyli olisi vähän yhtenäisempi. Muovi, kitsch ja retro istuvat omasta mielestäni vähän huonosti Glorian Kotiin. Itse olen aina pitänyt eniten sellaisten vähän luksuksempien kotien esittelystä. Niitä peruskoteja kun löytää niin monesta lehdestä, enkä tahdo mollata niitä – kaikella vain on aikansa ja paikkansa. Gloriassa on aina aiemmin viehättänyt se joku, joka keikkuu snadisti överin ja mielettömän ihanan rajalla. Sellainen tietynlainen tavalliselle palkansaajalle saavuttamattomuus, astuminen haavemaailmaan ja arjen unohtaminen. Glorian Kotiin kelpaavia koteja ei ole ihan joka tyypillä ja hyvä niin, ne ovat jotain erityistä. Yksi juttu, joka on jäänyt mieleen, oli Anna Pentin eka koti joskus vuonna nakki. Se oli mielettömän makea ullakkokämppä vanhassa kerrostalossa, eikä tosiaankaan ihan sellainen, jollaisia ensiasunnot yleensä ovat ja juuri siksi rakastin juttua. Vanhoja töölöläiskoteja, helmiä Etelä-Helsingissä, kartanoita modernilla twistillä, lukaaleja meren rannalla, lofteja, jotain ennennäkemätöntä, yes please. Kylmästi sanottuna sitä, kun riittävät rahavarat yhdistyvät moittettomaan makuun.
Ja siis tosissaan kyseessä oli aivan sattuma. Kutsu tuli eri osoitteeseen, eikä se liity mitenkään blogiini, vaan viesti meni varmasti automaattisesti koko tilaajarekkarille. Ajoitus oli vaan niin uskomaton ja friikki, koska sain kutsun juuri tämän keskustelun käydessä kuumimmillaan (no, miehen mielestä tällaiset asia eivät koskaan ole sattumaa). ;)
Aivan mahtava kiteytys, Norppa, puit ajatukseni sanoiksi. Vien tuon kansalaisaloitteena meiltä eteenpäin!
Minuakin harmittaa, että Glorian kodin linja on nykyisin hakusessa. Entinen varma valinta on nyt jäänyt pääsääntöisesti ostamatta.
Moi Tiitu! On kyllä harmi. Toivotaan, että lehti löytää uudestaan linjansa.
Mä en kestä tuota teidän koiraa! :D Niin mahtava nuo lasit päässä. Ja ei, ei kyllästytä tuo. Ja pitikö noista lehdistäkin jotain kommentoida? Siihen mulla ei ookkaan sitten mitään lisättävää. :)
Kyllä noista koiruleista saa aika paljoa iloa irti. :D
Voisin kertoa meidän Maijalle, että nyt ois hipsteripoikaystää tarjolla. Lämpenisköhän? :D
Sanna: Maija on hipsterin mielestä sen verran hotti kimuli, ettei varmaan tarvii kahta kertaa pyytää. ;)
Ostakaa skandinaavisia sisustuslehtiä. Löytyy mukavia ideoita, vaikka teksti ei aina aukeaisikaan. Ranskalaisilla monta hyvää lehteä. Itse tykkään myös erittäin paljon hollantilaisista lehdistä, mutta niitä ei saa joka paikasta. Niiden sisustustylyli myös tosi makea, osaavat tanskalaisten ohella yhdistää vanhaa ja uutta kekseliäästi.
Glorian hype tosiaan vähän hiipunut. Divaani enemmän ehkä kiinnostavampi. Deko myös välillä ok. Koti ja Keittiö ehkä pitänyt linjansa vuosien aikana parhaiten tyylilleen uskollisena.
Kiitos vinkeistä, Sari! Haluaisitko vielä vinkata lehtien nimiä tarkemmin, jos joukossa on erityisiä helmiä? ;) Kiikutatko suosikkilehtiäsi ulkomailta vai saako niitä esimerkiksi Akateemisesta? Tanskalaiset ovat kyllä todellisia tyylitaitureita, allekirjoitan!