Aloin miettiä blogiani ja sen näkyvyyttä. En ole suoraan sanottuna nähnyt juurikaan vaivaa lukijoiden kalastelemiseen, vaan kirjoitellut omiani ja alussa melkeinpä ujostellen varonut, ettei kukaan vaan löydä lukemaan, koska saan kuitenkin ennen pitkää hepulin lopettaa.
Hepuleiden sijaan olenkin tykästynyt touhuun päivä päivältä enemmän yhdeksän kuukauden aikana. Jos en ole tätä vielä sanonut, olen hyvin ilahtunut jokaisesta blogiini eksyvästä lukijasta ja kommentista. Kiitos te!
Blogin ulkopuolella olen Pinterestissä (kylläkin ihan omana itsenäni ollut jo ennen blogia) sekä Instagramissa. Huomasin, että joku kiva oli lisännyt homevialauran myös Bloglovin’iin. Lisäksi lisäsin blogin juuri itse Blogilistalle, jossa olen, pidättäkää hengitystänne, sivuston mukaan luetuimmat sijalla 16 064.
Itse seuraan blogeja sillä epäkäytännöllisimmällä tavalla: tallennan blogit kirjanmerkkeihin ja käyn kurkkimassa sivuilla, onko uusia postauksia tullut. Tämän rinnalla Facebook on toinen seurailukanavani: tykkään monista suokkiblogeistani ja linkkailen statuspäivityksistä postauksiin.
Mietin, olisiko tämän tähtiblogin nyt myös aika mennä Facebookiin. Mitä mieltä te olette rakkaat lukijat ja bloggaajakollegat? Jos teistä edes kolme aikoo tykätä, voisin ottaa tämän suuren askeleen. Uskon, että tykkäisin päivittää Facebookiin myös kevyempää lisämateriaalia laajemmin lifestylen ympäriltä.
Mietin kuule juuri tänään omalta kohdaltani ihan samaa. :) Ja tottahan toki, paras idea onkin kysyä siitä seuraajiltaan, mitäs sitä itsekseen pähkäilemään.. :)
En ole myöskään kalastellut lukijoita, enkä ole myöskään halunnut yhdistää blogiani suoraan henkilökohtaiseen minääni.. Tänään kuitenkin mietin, että pitäisikö sittenkin tehdä tuo Facebook-profiili ja samalla huikata kaikille omille FB-kavereillekin, että hei, täällä minä nykyisin kuulkaas kirjoittelen blogia! Jonkinlainen ”esirippukammo” tässä minua vielä vaivaa. Olen kuitenkin markkinointialalla duunissa (kuten ilmeisesti sinäkin..) ja ehkä sekin on yksi tekijä joka mietityttää, että nostaisiko ns. paljastumiseni sitten itselle jotenkin paineita; koska työkseni teen digitaalista markkinointia, niin miksi en ole räjäyttänyt blogillani jo pankkia??! Haluaisin kuitenkin pitää blogini omana kivana harrastuksenani ja vähän ns. pakona arjestakin..Mielenkiinnosta muuten kysynkin, oletko sinä koskaan kohdannut tällaisia tuntemuksia?
Anteeksi, ei ollut tarkoitus avautua täällä.. :D Tykkään blogistasi, Instagramistasi ja nyt kun aloin seuraamaan myös Pinterest-tiliäsi, niin myös siellä näkemästäni. Eli tykkäisin kyllä kovasti sinusta myös Facebookissakin. :) Ehkäpä tässä rohkaistun vielä itsekin. :)
Kivaa viikkoa,
Maiju
Moi Maiju! Ihana, että jätit kommentin ja kerroit ajatuksiasi. Rakastan ”avautumisia” ja kunnon keskusteluja.
Huojentavaa kuulla, että siellä on hengenheimolainen. Kyllä, työskentelen juurikin digimarkkinoinnin parissa. Ennen olin vielä enemmän tekemisissä viestinnän ja PR:n kanssa, joten olin se henkilö, joka kontaktoi bloggaajia. Tätä maailmaa on siis tullut seurattua monelta kantilta.
Alasta huolimatta itselläni ei ole minkäänlaisia paineita tai tavoitteita blogin menestymisen suhteen. Ainoastaan asetan itselleni tietyn riman, että esimerkiksi epäonnistunut kuva harmittaa. Vaikka blogissa on kehitettävää, olen siitä ihan ylpeä, mutta silti hassusti nolostelen sen esille tuomista. Ehkä en ole ihmisenä muutenkaan mikään huomion kalastelija.
Jotenkin kiva tietää, että meitä on monta, jotka haluavat pitää blogin jossain määrin omana juttunaan, ja että asiasta ei välttämättä automaattisesti huutelekaan joka tutulle ja työkaverille. Blogi on minullekin harrastus ja ennen kaikkea itsensä ilmaisemisen kanava. Vaikka perustaisin homevialauralla FB-sivut, en välttämättä siltikään yhdistäisi sitä henkilökohtaiseen minääni tai tulisi julkisesti kaapista ulos. :) Oletko sinä pohtinut tätä vaihtoehtoa?
Välillä tuntuu, että blogimaailmassa ollaan jumiuduttu vallitsevaan tilanteeseen. Aikaisemmin perustetut ja ensimmäisenä breikanneet blogit on nostettu kultaiselle jalustalle ja kaikkia muita pidetään vain pieninä wannabe-kyhäelminä niiden rinnalla. Vaikka pidän itse myös monista suosituista blogeista, suuri lukijamäärä ei ainakaan omissa silmissäni takaa automaattisesti hyvää tasoa ei visuaalisuuden eikä verbaalisuuden osalta. Ilahdunkin aina kovasti, jos teen uusia mielenkiintoisia blogilöytöjä.
Esimerkiksi sinun blogisi on ihan mielettömän kiva löytö, helmi, jolle ennustan paljon hyvää. Blogistasi näkee heti, että olet hurjan lahjakas!
Tykkään heti Facebook-sivustasi, jos päätät sellaisen perustaa. Aurinkoista viikkoa sullekin, Maiju!
PS. Aikamoinen avautuminen tuli tästäkin. :D
Kiiiiitos Laura. :-) Ihana ja rohkaiseva vastaus. Ja kiitos kovasti kauniista sanoista blogini suhteen. <3
Ja olen niin samaa mieltä tuosta lukijamäärä vs. sisällön laadukkuus-asiasta. Ei tosiaan ole sen tae aina. Kiva todella jakaa näin tuntemuksia ja vielä huomata niiden osuvan yksiin. Eipä sitä FB sivua tosiaan tarvitse jakaa omille ystävilleen – siis yhdistää omaa minää siihen.. Sekin on totta.
Eiköhän kuule pistetä FB-sivut pystyyn tuota pikaa?! :-))
Aurinkoista iltaa, pysytään langoilla :)
Maiju
Ole hyvä Maiju, tarkoitin joka sanaa!
Olen jo edennyt tilanteeseen kyllä Facebook-sivut 60 %, ei Facebook-sivut 40 %. Toivottavasti sulla on jo korkeammat prosentit. ;)
Ihanaa pian koittavaa viikonloppua ja kuullaan!
PS. Edit: Perustin just Facebook-sivut. Nyt tuut säkin! :)
Mä ainakin tykkäisin! Two thumbs up!
Kiitos henkisestä tuesta, Norppa! Only one to go, niin mulla on kasassa tavoitteen mukaiset kolme tykkääjää. :D
Blogilista parantaa tilannetta jo huimasti. Itse en ole tykännyt fb:ssa yhtäkään seuraamani blogia. Blogilista toimii hyvin.
Moi Saara! Kiva kuulla, että siitä on iloa, että lisäsin blogin vihdoin Blogilistalle.
Heippis! Mulla on sama tyyli seurailla blogeja, eli omista suosikeista. Vähän kehno koska silloin en ”virallisesti” ole kenenkään lukija (paitsi sinun, koska olemme wordpress-siskoja ;)). Mun läheisimmät, yhden käden sormilla laskettavat ihmiset tietävät mun blogista eikä mulla ole tarvetta eikä edes halua laajentaa lukijakuntaa mm. kaikenkarvaisiin fb-ystäviini. Tuntuu että sitten ajattelisin liikaa sitä mitä ihmiset ajattelevat ja kenties blogin pitäminen muuttuisi ikäväksi puuhaksi.
Itse en seuraile yhtäkään blogia feisbuukissa, sillä tykkään lukea blogia blogissa ja mielestäni liika ehkä oikeesti on liikaa. Mutta kukin tyylillään, ja sanonpa tämän taas: sä tekisit tuonkin varmasti tyylillä. ♥
Kiitos sielunsisko! Jotenkin ajattelin, että olen ihan hassu, kun en jaa postauslinkkejä esimerkiksi omilla FB-sivuilla tai kerro heti blogista kaikille. Ihana jakaa samoja kokemuksia. Vaikka siis en ollenkaan tarkoita, etteikö niin saisi tehdä, mutta huojentavaa kuulla, että niin saa olla tekemättäkin.
Mulla on justiinsa kuten sanoit paha tapa ajatella, että mitä ihmiset ajattelevat. Vaikka sillä ei ole mitään väliä, takaraivossa kummittelisi kuitenkin, että mitä sekin vanha työ- tai lukiokaveri nyt miettii mun design-tuolihömpötyksistä.
Syy, miksi harkitsen FB-sivujen perustamista on juuri kevyen ja spontaanin sisällön jakaminen helposti. Ja lisäksi välillä tekisi mieli kommentoida suosikkiblogien FB-statuksiin, mutta omalla nimellä se tuntuu hölmöltä, kun kukaan ei osaisi yhdistää nimeä blogiin. Ainakin niiden bloggaajien FB-sivut, joista tykkään, on mielestäni tehty tyylillä. Siitä kai se ajatus lähti, että miksipä ei mullakin. Toisaalta en tiedä, onko se sitten naivia, että tällainen pikkublogi perustaa omat sivut. Jään kypsyttelemään. Kiitos. ♥
Tsup, tsup… FB vain, kun olisit jo. <3
Kiitos tsemppaaja! <3
Tykkäisin!! Uuden päivityksen nään toki bloggerista mutta haluaisin FB:ssä sitä pientä extraa :)
Moi Ellu! Kiitos sullekin tähän suureen gallupiin osallistumisesta ja rohkaisemisesta. :)