Jos voin sanoa olevani jossakin hyvä, ilman että kuulostan omahyväiseltä, niin käsin kirjoittamisessa. Olen pakotettu kirjoittamaan suvun onnittelukortit ja työpaikan joulukortit, ja silloinkin, kun palautin koulussa opettajalle koevastaukset, sain aina kehuja käsialastani, vaikka omasta mielestäni olin oksentanut paperille neljä arkkia suttua eri uskontojen jumalakäsityksistä.
En ole koskaan erityisesti harjoitellut käsialaa, saati ylläpitänyt taitoa – nykyään kun näppäimistö on lähes täysin korvannut paperin ja kynän. Olen kuitenkin viime aikoina tajunnut, miten paljon oikeasti pidän käsin kirjoittamisesta. Miten terapeuttista on antaa tussin lipua paperilla ja seurata koukeroiden syntymistä.
Olen joskus aikaisemminkin pohtinut, voisinko alkaa harrastaa tekstausta. Ajatus tuli uudestaan ja voimakkaammin mieleeni, kun tutustuin inspiroivaan suunnittelijaan Ylva Skarpiin, joka on erikoistunut kalligrafiaan, ja jonka kaunis koti esiteltiin Divaanin numerossa 1/2013.
En ole pyrkimässä uudeksi Ylva Skarpiksi, enkä tiedä, pääsisinkö ollenkaan kiinni vaativaan taiteenlajiin, mutta jos jotakin haluaisin kokeilla niin tätä. Jos jollakin on kokemuksia kalligrafiakursseista, tai muuten tekstaamistaitojen opettelemisesta, kuulisin niistä mielelläni.
Kaikki kuvat on lainattu täältä.
Mä tiedän;
Kerron on femma, laita sinne tulee mulle säännöllisesti postia. ;)
Sä saat harjoitusta ja mä kaunista taidetta.
Kerron=kerros
(Mä en osaa edes näppäimillä tätä juttuu!)
Ensin kurssit, sitten alan lähettää sulle rakkauskirjeitä. :D
Itseasiassa mulla pisti silmään joskus aiemmassa postauksessa sinun kirjoittama teksti teidän liitutauluovessa, ajattelin silloin, että onpas sinulla ihana käsiala! :)
Joo nyt vaan rupeat työstämään tekstitauluja ja -kortteja! Suomeen tarvitaan oma Therese Sennerholt/Ylva Skarp!! :) Mulla olisi tuossa yksi pieni taulunkehys, joka tarvitsisi kehyksien täytteeksi tekstin ”Hold the vision, trust the process”. Saako jo jättää tilausta? :D
Heh hee, kiitos ihana kannatuksesta! Johon mä alan tässä harkita päivätyöstä irtisanoutumista ja vapaaksi taiteilijaksi ryhtymistä. Tätyy alkaa mallata tuota värssyä paperille… ;)
Eikä, mä luin tätä ihan hoomoilasena. Olisin nimittäin itse voinut kirjoittaa tän ihan saman tekstin! :) Olen kotona ja töissä aina se jonka eteen tökätään kortit, kynät ja fläppitaulut. Ja oon aina nauttinutkin ihan simona kirjoittamisesta. Muistan kun aina kouluaikanakin töhertelin papereille sanoja ja kirjaimia, kun muut piirsivät kuvia. Heh. :) Ja mäkin oon seuraillut Ylvan tuotantoa alkuvuoden Divaanista asti. Ehkä jo liian spookyä?!
Eikä, aikamoista, sinä sielunsisko. Hei mut mä oonkin kiinnittänyt jossain Instagram- tai blogikuvassa huomiota sun kreisihienoon käsialaan! Ottaiskohan Ylva meiät oppitytöiksi sen ihanaan puutaloon? ;)
Jeps, pistetään Ylvalle postia ja lähdetään kesätöihin Taalainmaalle! Täällä on reppu pakattu alta aikayksikön ;)