Ajatusten jäsentämistä helpottaa, kun asioilla on nimi. Oman sisustustyylini olen määritellyt modernin klassiseksi. Moderni on selvä puolisko eameseineen ja kartelleineen, mutta klassinen vaatii avaamista.
Määritelmä klassinen tarkoittanee ihmisille hyvin eri asioita: kenties koukeroista maalaisromanttisuutta, ylellisiä kristallikruunuja, juuri tietyn aikakauden antiikkia.
Minulle se tarkoittaa hiekan sävyjä, harmoniaa, ryppyistä pellavaa, seinään nojaavia tauluja, veistoksia, kirja- ja lehtipinoja, arvokkaita materiaaleja, muhkeita istuimia, lasisia pöytiä, isoja valaisimia – suuria selkeitä linjoja, aavistus boheemiutta. Tyyliä, jossa Pariisi kohtaa Töölön. Koteja, joissa soi M.I.A.:n sijaan Carla Bruni. Asuntoja, joissa kotiin tullessa potkaistaan espadrillokset jalasta, otetaan lasi punaviiniä ja mennään sohvan kulmaan lukemaan kymmenen vuotta vanhaa coffee table -kirjaa, koska se on edelleen ajankohtainen.
Tämä suuntaus on näillä graafista skandinaavista tyyliä ihannoivilla leveyspiireillä kaikkea muuta kuin seksikäs. Jos kaipaan tyyliin liittyen inspiraatiota, en etsi sitä blogeista tai sisustuslehdistä, vaan juurikin niistä kymmenen vuotta vanhoista pölyttyneistä sisustuskirjoista (olen pitänyt tästä tyylistä pitkään).
Korkeiksi huoneksi ja vuosikymmeniä vanhaksi kalanruotolattiaksi en voi muuttua, mutta muuten haluaisin näitä elementtejä entistä enemmän modernin rinnalle. Onneksi koti saakin rakentua pikkuhiljaa.
Ensimmäiset kolme suttuista kuvaa ovat valokuvia kirjasta, jonka nimi on – no tietenkin Modern Classic Homes. Kaksi alimmaista Juliet Pegrumin kirjasta At Peace At Home – Harmonious Designs for Simple Living.
Hei Laura! Eksyin blogiisi Pinterestin kautta ja täytyy sanoa, että onneksi. Modernin klassinen, on tyyli, joka kuvaa omaa sielunmaisemaani täydellisesti ja nyökyttelin päätäni koko ajan postaustasi lukiessani…samaa mieltä…juuri näin… Sait kiinnostukseni heräämään ja jatkoin suoraan vanhempiin postauksiin. ( tässä vaiheessa täytyy sanoa, että on nautinto lukea blogia, jossa postaukset latautuvat esiin loputtomiin ilman, että täytyy klikkailla uutta sivua) Mitä enemmän luin juttujasi, sitä enemmän nauratti! Kuiva huumorisi puree minuun, mutta että samat himot valkoisiin kukkiin ja valkoisiin lakanoihin, sama Black and white tuoksukynttilä (joista minulla on valkoinen, tuoksuna Gardenia(?!) tuoksu on niin huumaava, että en raaski polttaa kynttilää, vaan haistelen sitä aina kun olen vähän allapäin. Jostain syystä kynttilä tuoksuu minusta ”onnelliselta elämältä” :))
Haaveilit myös pommista asunnosta, jonka voisi laittaa itse kuntoon. Sama haave, paitsi että olemme sen jo toteuttanut kunnostaessamme 30-luvun funkkistalon museosta kodiksi. Repeilin myös, kun jossain postauksessa sanoit: ” this is place where magic happens”. Olen monta kertaa työhuonetta kuvatessani halunnut kirjoitta noin blogiini, mutta sisäinen vaatimattomuuteni (ei oikeasti ole), on sen estänyt. Sä NIIN veit mun lainin ;) vaikka puhuitkin keittiöstä ja ruuasta, mitä by the way, rakastan myös.
Mitä vielä? No samat S.A.L.I.n kassit säilytettynä ja muut luksuspussit pukeutumishuoneen seinällä kehyksissä. Sama ihastus luksuskylppäreihin jne. Ainut radikaali ero taitaa olla se, että olet ilmeisesti noin 30(?) Itse olen muutaman vuoden (13!!) vanhempi :)
Olen yleensä todella huono kommentoimaan, mutta näemmä sait kirvoitettua minusta irti melkoisen tarinan. Kiitos kivasta blogista ja tule käymään omassani jos kiinnostaa vertailla ajatuksia ;)
Tuija / form follows function
IHANA perusteellinen ja lämminhenkinen kommentti. Kiitos Tuija, you made my day!
Olen puolen vuoden päästä 30, mutta henkisesti jo hyvin keski-ikäinen. ;) Olen niin iloinen, että joku sai kiinni ajatuksistani ja löysin hengenheimolaisen. Klikkasin heti blogiisi ja en kestä! Arvaa olenko juuri työstämässä postausta diy-Ghost-sohvasta (mulla on pakkomielle kyseisestä sohvasta).
Jatkoin selailua ja olen rehellisesti sanottuna todella myyty. Ihan kuin kalanruotolattiat, puulipastot, itämaiset matot, viinilaatikot, coffee table booksit ja liitutaulun Eiffel-tornit eivät olisi olleet tarpeeksi, sekosin viimeistään ranskalaisen pikkukylän antiikkitorilta ostettujen Lanvinin vintagemainosten ja kehystettyjen paperikassien kohdalla. Ja teidän funkkistalo! Voi terve, voiko joku asua sellaisessa.
Kiitos, kun jätit kommentin, niin löysin sut. Tallensin blogin heti jemmaan kirjanmerkkeihin ja lukulistaan, ja aion tutustua postauksiin ajan kanssa. Olen niin fiiliksissä, että tulen jatkossa saamaan tähän tyyliin himppasen tuoreempaa inspiraatiota kuin 10 vuotta vanhoista kirjoista – alkaa olla pikkuhiljaa nähty ne kuvat. :D
Rentouttavaa jussia ja kuullaan!
Tekisi mieli nostaa kädet ylös ja kiljua, niin kuin jenkkinaiset reality-ohjelmissa. Luin blogisi loppuun ja KUKAAN muu, mun lisäksi ei kerää koristepalloja, paitsi tietysti sinä! Ja samat kellyhoppenit, laurenconradit ja viinistä viiniin opukset löytyvät täältäkin. Taidat olla siskoni! Hyvää Juhannusta sinnekin ja kuullaan taas!
Koristepallot! Ne kiteyttää kaiken. Kyllä ei löydy monesta suomalaiskodista. Kadonnut pikkusisko ilmoittautuu.
Ja näemmä tekstissä sata hymiötä saavat minut vaikuttamaan kajahtaneelta!
Eikä saa! :)