Eilen meille tuli tavallista ihanampi perjantaipuska, sain porvoolaispihalta poimittuja pioneita.
Pioni taitaa olla tällä hetkellä the juttu, kaikista trendikkäin ja ihailluin kukka. Ehkä ihmettele. Herkät kukat ovat täydellisiä kaikessa epätäydellisyydessään: pienistä hassuista nupuista kuoriutuu näyttäviä romanttisia kukkia kippuraisten varsien päähän. Ja se tuoksu.
Kesä on herättänyt tässä kerrostaloihmisessä pienen omakotitaloasumisen kipinän. Tiedättehän romantisoinnin, miten mahtavaa olisi ottaa aurinkoa ja grillata omalla pihalla – ja tietenkin kasvattaa pioneita.
Yhtä nopeasti alan kuitenkin ajatella lumitöitä ja muita riesoja ja ennen kaikkea sijaintia. Kuinka paljon pidemmälle joutuisimmekaan muuttamaan. Kävelen tällä hetkellä töihin vartissa ja se on parantanut ruuhkabussissa köröttelyä vihaavan elämänlaatua huomattavasti.
Oli miten oli, asiat saavat kypsyä rauhassa ja nyt emme tietenkään ole muuttamassa yhtään mihinkään. Kukkakuumeen lievittämiseksi ehdotin vanhemmilleni pionien istuttamista mökille juhannusruusujen seuraksi. Betoniviidakko ja romanttinen puutarha muodostavat juuri sopivan voimakkaan kontrastin.
I love peonies!!! So beautiful :-)
Thank you, Peaches! I love peonies, too. What makes them even more special is that they are hand-picked from a garden.
Hihi. Pionienrakastaja (ylläri) ilmoittautuu. Mulla taas on toisinpäin: haaveilen tasaiseen tahtiin keskustan lähellä asumisesta, brunsseista, putiikeista, merenrannassa haahuilusta, takeawaylateista jne. Pitäisi osata olla tyytyväinen siihen mitä on (tai sitten omistaa asunto joka kaupungissa). ;)
Sinäpä sen sanoit, pionileidi! Näin se taitaa mennä, että ihminen haikailee sen perään, mitä ei ole. Toisaalta pidän tätä omalla kohdalla pelkästään positiivisena ajatusmaailman laajentumisena. Ennen moinen omakotitaloajatus ei olisi tullut kuuloonkaan, nyt en enää tyrmää sitä täysin. Molemmissa on tietysti puolensa, eikä itselle oikeaa ratkaisua tiedä ennen kuin kokeilee – mieluiten yhdistäisi tietysti molemmat. Lisbet e. sanoo sen niin osuvasti haaveillessaan ”asumisesta järven rannalla kivenheiton päässä Stockmannin tavaratalosta”. Palveluista en varmaan pystyisi luopumaan ja tarvitsen kaupungin ääniä ympärilleni, joten siinä mielessä olen ehkä ikuinen pionipuskista haaveileva citytyttö. ;)